Miksi mua ärsyttää sellaiset "perinteiset hössöttävät naiset"?

Mun mielestä ap ei ole nyt tajunnut, mitä suomalainen small talk on. Sehän on just jostain liberolaukun väristä juttelemista. Sillä murretaan jäätä tuntemattomien ihmisten kesken! Jo pelkästään työasioista kyseleminen menee tän aiheen ulkopuolelle. Eihän siihen voi vastata kuin parilla sanalla, koska sen jälkeen se menee joko tylsäksi, työpaikan haukkumiseksi tai sille rajoille, että asiakkaiden ja työpaikan asioita on tullut juoruttua asiattomasti ihmisille, joille se ei kuulu. Jos ja kun mulle jutellaan kodinhoidosta, tajuan kyllä keskustelijan pointin; rupatellaan tässä vähän arkisista asioista, joista ei oikeastaan voi olla kovin paljoa eri mieltä. Menen siihen mukaan sen enempää ajattelematta, se vaan on osa ihmsiten välistä kanssakäymistä. Puhuuhan miehetkin urheilusta, autoista ja muista ns. yleisistä aiheista, eikä sen jälkeen valita, että voi hitto kun toi Pera on niin perusmies, siis mä en kestä! ;)



Minun mielestäni voisit relata vähän. Ihmiset on erilaisia, ja vaikka ystäväsi ovat samanhenkisiä, niin se ei tarkoita, että sun kaveripiiri muodostaa sen ainoan ja oikean tavan elää ja olla.

Sen sijaan minua ärsyttää ihan hirveästi naiset, jotka ottavat parisuhteessa "perinteisen" naisen roolin! Nämä naiset pitävät itseään heikkoina naisina, jotka tarvitsevat vahvan miehen turvakseen. Kuvioon kuuluu luonnollisesti se, että miehen puolesta tehdään kaikki ja passataan häntä. Ollaan vähän sellaisia kodin hengettäriä, jotka tukevat miestä lähinnä tämän uralla ja voitelevan leivätkin valmiiksi, "kun on niin mukava tehdä palveluksia omalle rakkaalle".



Eihän tällainen käytös minulta henkilökohtaisesti pois ole, mutta se ärsyttää koko naissukupuolen puolesta! Jos naiset eivät suostuisi tällaiseen, niin viimeistenkin audi-miesten olisi vähitelleen pakko muuttaa asenteitaan.

minusta tuossa on emännän taholta lähinnä kyse keveästä keskustelusta, kun mistään vakavammasta ei voi lähes tuntemattomien kanssa jutella, esim. politiikka tai uskonto voi olla aika arka aihe, eikä aina oikein arvaa ottaa kantaa yhteiskunnallisiinkaan ilmiöihin.



Ei muuta kuin mukaan juttelemaan tyhjänpäiväisyyksiä.



Tulee mieleen myös ajatus, että emäntä on hieman hermostunut ja siksi hössöttää, ap saattaa antaa aika tylyn ensivaikutelman ja emäntä peittää sen sitten yliystävälliseen hössötykseen.



Ehkä hän ap.n poislähdettyään sanoo miehelleen, että olihan tympeä nainen, mistään ei puhunut, toivottavasti eivät tule toista kertaa, oli niin raskas kyläilytapahtuma.

Sen sijaan minua ärsyttää ihan hirveästi naiset, jotka ottavat parisuhteessa "perinteisen" naisen roolin! Nämä naiset pitävät itseään heikkoina naisina, jotka tarvitsevat vahvan miehen turvakseen. Kuvioon kuuluu luonnollisesti se, että miehen puolesta tehdään kaikki ja passataan häntä. Ollaan vähän sellaisia kodin hengettäriä, jotka tukevat miestä lähinnä tämän uralla ja voitelevan leivätkin valmiiksi, "kun on niin mukava tehdä palveluksia omalle rakkaalle".

Eihän tällainen käytös minulta henkilökohtaisesti pois ole, mutta se ärsyttää koko naissukupuolen puolesta! Jos naiset eivät suostuisi tällaiseen, niin viimeistenkin audi-miesten olisi vähitelleen pakko muuttaa asenteitaan.

Jos sua ei semmonen huvita, se on sun asiasi. Jos joku kokee sen kivaksi, niin kyllä mun puolestani saa sen tehdä ihan vapaasti. Se ei ole multa pois.

Kun eivät voi kevyesti jutella niitä näitä mistään. Esim. miehen veljen vaimo on just semmonen tuppisuu-tyyppi joka ei puhu oma-aloitteisesti mitään. Alussa yritin keskustella sen kanssa jostakin mutta nykyään en enää jaksa, olen vaan hiljaa kun ne käyvät meillä.

minusta tuossa on emännän taholta lähinnä kyse keveästä keskustelusta, kun mistään vakavammasta ei voi lähes tuntemattomien kanssa jutella, esim. politiikka tai uskonto voi olla aika arka aihe, eikä aina oikein arvaa ottaa kantaa yhteiskunnallisiinkaan ilmiöihin.

Ei muuta kuin mukaan juttelemaan tyhjänpäiväisyyksiä.

Tulee mieleen myös ajatus, että emäntä on hieman hermostunut ja siksi hössöttää, ap saattaa antaa aika tylyn ensivaikutelman ja emäntä peittää sen sitten yliystävälliseen hössötykseen.

Ehkä hän ap.n poislähdettyään sanoo miehelleen, että olihan tympeä nainen, mistään ei puhunut, toivottavasti eivät tule toista kertaa, oli niin raskas kyläilytapahtuma.

Olen aina puhelias, kyselen perheen kuulumisia, yleensä kehun vielä kotia tai ihastelen lapsia jne.. Mutta "liberolaukuista" en vain jaksa puhua parin tunnin kyläilyreissua. Mukavaa olisi esim. vaihtaa kokemuksia lapsiperheen elämästä, mutta toiset ei vaan tee muuta kuin hössöttää. Onko se vika nyt oikeasti vain minussa? Minusta "mites Jere otti vastaan uuden pikkusiskon" on vielä "kepeää" keskustelua, tai "oletteko viihtyneet tällä uudella asuinalueella". Ehkä en sitten osaa "oikeaa" small talkia.

Minäkään en jaksa mitään oikein perusperusnaisia. Tämä aversioni johti jopa työpaikan vaihtoon ja muuttoon. Minulla oli vakivirka eräässä pienessä kunnassa, mutta kun koko paikkakunnalta ei tuntunut löytyvän ketään sielunsiskoa, niin oli pakko päästä pois.

Ei se ole mitenkään kivaa joutua aina juttelemaan jostain "keveistä aiheista", se on vain raskasta, kun ei saa keskustella omalla tasollaan ja joutuu koko ajan miettimään, että mitähän neutraalia ja mukavaa tähänkin hölmöyteen nyt vastaisin!

He puhuivat vain puutarhasta, uusista astioista, uudesta sohvasta, tapetoinnista jne.



Tuntui että eikö noilla ole "oikeaa" elämää ollenkaan, kun kaikki on tuota pintapuolista arkihössötystä.

näillä vierailuilla? Minkälaisia jutunaiheita sinä tuot keskusteluun? Kiinnostaa tietää...Puhutko jostain ulkopuolisesta asiasta kuten uutisista, säästä vai mistä?

"Miten töissä menee?" Ei voi puolitutulle kovin monisanaisesti vastata ettei riko salassapitovelvollisuutta. Korkeintaan ohimennen kertoa jos on käynyt jossain työmatkalla ulkomailla tai virkistysreissulla tai jossain.

siitä miten töissä menee, niin aloita itse kertomalla miten sinulla töissä menee. Yritäpä keksiä siitä puheenaihetta puolisen tuntia!!

konkreettisista pikkuasioista höpöttäjät eivät ole kovin älykkäitä. Mulla on kaksi tälläistä miehen kavereiden vaimoina, puhuvat tosiaan vartin jostain tytön liivimekosta, toisen naulakostaan, kolmannen omista aamutoimistaan,sitten tulee pitkä selitys siitä mitä he ovat syöneet ja miten se vaikuttaa äidinmaitoon. Mitään hauskaa jutuissa ei ole ja mieskin naureskelee heidän lähdettyään että mikä tuon jutun pointti oikein oli...



Jotkut ovat vain konkreettisia ihmisiä joille ne porkkanakakut ovat keskeisiä. Tai sitten he ovat hermostuneita ja siksi suoltavat höttöä.



Itse tykkään puhua kirjoista, leffoista, matkoista,tunneasioista. vieraampien kanssa tämä ei niin aina onnistukaan, silloin on kohteliasta nyökkäillä niille porkkanakakuille.



Itseäni hössöt eivät laisinkaan ärsytä. eikö herttainen höpöttelijä ole kuitenkin parempi kuin ylimielinen nuivake tai aggressiivinen besserwisseri!

sama homma ap. Aloita sinä kertomalla teidän lapsiperhearjestanne ja kysy sitten onko isäntäperheellä ollut samanlaista...jne.



On inhottavaa kun jotkut ihmiset tulee kylään ja sitten ne alkaa kyselemään heti henkilökohtaisista asioista. Eivätkä tyypillisesti kerro sitten itsestään juuri mitään. Siinä tulee itsellä olo kuin olis piinapenkissä.

Näin kotiäitinä minä ainakaan en ehdi tuollaisia harrastamaan - eikä edes huvita. Eli jutut jostain tuntemattomista kirjoista, leffoista joita en ole nähnyt - tuntuis aika ikävystyttävältä kuunnella, varsinkin jos kertoilija kyselis välillä "Mitä mieltä sinä olet?" tai "Mikä on sun leffasuosikki?" Juttuja matkoista saattaisin kuunnella, mutta itse en ole käynyt vuosikausiin matkoilla missään, joten kysymykseen "Mikä on teidän suosikkikohde?" keskustelu kyllä tyssäisi. :)

konkreettisista ja lapsiperheasioista, kirjakerhoista,lastenvaatteista ja ruuista. Mutta en mielestäni jaarittele niistä mitenkään ikävystyttävän pitkästi tai puuduttavasti.Tosin tapailen lähinnä vain omia ystäviäni joiden kanssa juttukuviot ovat selvät, sitä puhuu mitä on sydämellä.Vieraampien kanssa jutunjuuren keksiminen on aina vaikeampaa kun ei tiedä toisesta, ei tiedä mikä on hänelle liian yksityistä jne.



En siis itse ole mikään hyvä keskustelija, ihan tavallinen. hyviä keskustelijoita ovat usein älykkäät ja hauskat ihmiset jotka saavat arkijuttuihinkin jotain kivan ironista tms.



23

todella puuduttavalta seuralta, sellaiselta että vain laskisin minuutteja että kehtaan lähteä pois.



Mutta jotenkin silti pidän loukkaavana että niitä kutsuttaisiin perusnaisiksi tms. Ikään kuin olisi jotenkin naisille erityisen tyypillistä olla typeriä kanoja, ja se ettei jatkuvasti ja pitkäpiimäisesti hössötä epäolennaisuuksista olisi sitten jotain normista poikkeavaa...

Ylenkatsot toisia naisia, koska kuvittelet olevasi jotenkin fiksumpi.

Ihan samaa tavallista elämäähän leffojen katselu on kuin leipominen. Ja jos ei harrasta matkustelua, niin ei siitä kauaa jaksa puhua. Ihmisillä on eri kiinostuksen kohteita, en sanoisi esim leipomista kirjojen lukua huonommaksi.

en halua/pysty puhumaan tuntitolkulla "epäolennaisista" asioista. Kyse ei niinkään ole hössötyksestä vaan kuten joku mainitsi, niin epäolennaiset asiat (esim. vaikka lehtien tilaajalahjat, jonkun ilmaislaukun väri, sohvapäällysteen ryppy tai kakun koostumus), en osaa niistä keskustella ja tuollaiset jutut saa tuntemaan ärtymystä. Siis jos ei MISTÄÄN muusta saa jutunjuurta kuin tuollaisista asioista, niin ärsyttää. Ja tunnen olevani jotenkin epänaisellinen, kun itseä ei vaan kiinnosta tuollaiset asiat, enkä edes osaa niistä puhua.



Joku kysyi mitä keskustelunaiheita tuon esim. vieraiden luona esille.. no esim. lapsiperheen luona usein sanon jotain kohteliasta "onpas teillä hienosti laitettu asunto" tms.. ja oikeastikin tarkoitan sitä aina mitä sanon. Kyselen lasten kuulumisia ja samalla kerron omankin lapsen kuulumisia lyhyesti, esim. "oppi kävelemään ja nyt onkin vahtimista".. Jos joku on raskaana niin kysyn vaikkapa että mikä on ollut vointi ja jännittääkö synnytys. Saatan sanoa että mies on nyt lomautettuna ja toivon mukaan työt jatkuu keväällä, mites teidän työpaikalla jne.. Siis en tosiaankaan puhu uskonnosta tai politiikasta, mutten myöskään ymmärrä noita ryppy sohvanpäällisessä-juttuja. Ehkä sitten tunkeudun liian herkästi "henk.koht" asioihin? MUTTA jos emäntä koko ajan kälättää vaikka kakuistaan, niin eihän siinä edes pysty tuomaan tuollaisia aiheita keskusteluun luontevasti. Sitten vain hymyilen vaivautuneena ja sanon että hyvää kakkua on juu, leivotko useinkin

Itsekin osaan leipoa paljon ja kuuntelen kiinnostuneena vinkkejä. Kirjojakin olen keskimääräistä enemmän lukenut, elokuvia nyt en niinkään ole harrastanut.

Pointti on siinä, että on junttimaista ja epäkohteliasta jaaritella vain jostain asioista, johon keskustelukumppanilla ei ole mitään kosketuspintaa. En alkaisi miettimään mitään kakunkoristeita, jos huomaisin, ettei toinen ole jutuistani kiinnostunut. Sivistynyt ihminen saa keskustelun aikaan oikeastaan mistä vaan, mutta siihen täytyy osata lukea myös vastapuolta.