Kokemuksia munasolun luovutuksesta?

Piikittäminen ei ollut kivaa, mutta siihen tottui äkkiä. En huomannut itsessäni mitään hormonaalisia vaikutuksia, eikä se itse toimenpide ollut kivulias. Sain vähän rahaa ja hyvän mielen! Voisin luovuttaa uudestaan, mutta en kelpaa, kun on ikää jo liikaa...

oletko yleensä reagoinut hormonaalisiin ehkäisymenetelmiin jotenkin? minulla ei ole ollut mitään negatiivista reaktiota niihin, joten oletan, ettei hormonit ehkä vaikuta minuun juuri mitenkään.



olisi vaan niin kiva, että joku äiti saisi kauan haluamansa lapsen.. :)

ap

Ens torstaina on eka käynti lääkärin kanssa keskustelemassa. Olen jo pari vuotta kypsytellyt ajatusta, nyt tuntuu hetki oikealta, kun on oma lapsiluku täynnä.

Ei ole kokemusta kuin vastaanottamisesta. Olen niin kiitollinen, etteivät sanat riitä kertomaan. Elämä olisi jäänyt niin tyhjäksi ilman teidänkaltaisia ihmisiä, KIITOS!!!!



t. toistaan odottava, joka on tarvinnut luovutettuja munasoluja

Omani menneet suht kivuttomasti ja nyt on lääkkeetkin niin kehittyneet että haittavaikutukset aika minimissä. Omista luovutuksista siis aikaa vuosia ja oma luovutuskiintiö tältä elämältä täynnä. Omia lapsia on kaksi. Hieno juttu että olet menossa, siitä on moni kiitollinen loppuelämänsä. Munasoluja ei voi mennä ihan samalla tavalla luovuttamaan kuin spermaa eli testejä ja haastatteluja luovuttajan kypsyydestä luovuttaa omaa perimäänsä toiselle on melkoisesti. Mutta jos tarkoitusperäsi ovat vilpittömät niin toistan edelleen, että hieno juttu!

asiaa pitää vielä miettiä, ja haastatteluissahan voi käydä ottamassa asioista selvää. Minua pelottaa lähinnä joku tulehdus, jota esiintyy vain 1% luovuttajista, mutta tuollaiset mietityttää silti.



Mä olen luovuttajatyyppinen ihminen, olen luovuttanut verta aina, luuydintäkin kerran, elinluovutustestamentti on tehty, enää tämä uupuu :) Ja olisihan se hauskaa, että joku lapsi saisi ihanat hymykuoppani :D (joiden periytyvyydestä en tiedä) mä koen velvollisuudekseni auttaa muita, varsinkin tällaisessa asiassa. Ystävät ovat ihmetelleet, että miksi? Minä kysyn heiltä, miksei?



ap

Paljonko vie aikaa itseltä kaikkiaan?

Olen myös miettinyt luovuttamista, sillä en halua itse lapsia, mutta ymmärrän että joku voisi kovastikin haluta ja minä voisin siinä olla avuksi. Omat geenitkin kun ovat suht hyvät (ei mitään perinnöllisiä sairauksia tai mitään vastaavaa suvussa) niin luulisin munasolujenikin jollekin kelpaavan.

Vai miten suhtaudutaan luovuttajaan jolla ei ole lapsia? Onko se edellytys luovuttamiselle vai ei?

Itsellä olisi tarkoitus aloittaa Suprecurin käyttö 20. päivä. Eli se aine, joka "romuttaa" oman hormoonitoiminnan. Luovutus olisi sitten n. kolmen viikon päästä aloituksesta. Ja siinä välissä pistellään masuun muitakin lääkkeitä.



Mutta tosiaan, itselläkin ajatukset kypsyneet melko pitkään (kolmisen vuotta), mutta välillä olen sitten unohtanut asian ja sitten taas se on pompannu jostain esiin mietittäväksi uudelleen. Olen nuori nainen, joka ei tupakoi, jolla ei ole perinnöllisiä sairauksia suvussaan ja jolla EI ole vielä omia lapsia. Lääkäri tuumas kuitenkin, että olen hyvä luovuttaja, joten siihen hommaan aletaan nyt.

Ultraäänessä kuitenkin tuli sellainen ongelma esiin, että vasen munasarjani sijaitsee kohdun takana, joten sieltä ei välttämättä munasoluja saada. Sen näkee silloin kun punktio on määrä tehdä, että saako vai ei.



Kovasti minuakin pelottaa ne lääkkeiden sivuvaikutukset ym. mahdolliset riskit, mutta toisaalta se ilo minkä tuotat jollekin pariskunnalle on iso ja korvaamaton. Minulla on onneksi ihana avomies tukemassa minua silloin kun vaihdevuosioireet alkaa, joten se vähentää pelkoa :) Ja onneksi pelko on ihan luonnollinen reaktio! Munasolun luovutus tosiaan ei ole mikään pieni asia, vaan siihen pitää omistautua: piikkien pistely, nenäsuihkeen otto joka kuudes tunti jne.



Voisin kirjoitella sitten lisää kun hoidot on alkanunna :)



J

23e per käynti ja lopulta punktion ottamisen jälkeen 250e. Ainakin Oulun VL. Käyntejä jotain 4-6 kertaa. Ja matkakulut korvataan vaikka asuisin ihan vieressä.



J

Oon itse just käymässä sitä läpi. Mulla tähän kuuluu neljä lääkärikäyntiä, joista ekaan meni noin tunti ja loppuihin puoli tuntia. Lisäksi tunnin psykologikäynti ja lyhyet vierailut sairaanhoitajan luona, joka ohjaa lääkkeiden käytössä ja muissa käytännön asioissa. Lisäksi aikaa menee tietysti itse luovutuksessa. Siihen pitää varata koko päivä, koska lääkkeistä tulee tokkuraan.

Mulla lähti tosi monta munarakkulaa kasvamaan ja sen vuoksi nää kaksi viikkoa on mennyt lähinnä makaillessa ja istuessa, käveleminen ja tärinä on melko epämiellyttävää. Pistäminen ei satu ja on aika helppo juttu. Mulla on kuitenkin ollut vastaavia kipuja ihan normaalin ovulaation aikohin eivätkä useimmat naiset joudu ottamaan ihan yhtä iisisti kuin minä.

Niin ja sillä ei ole mitään merkitystä, onko omia lapsia. Riittää, kunhan on sopivan ikäinen, terve, ei ole periytyviä sairauksia ja tajuaa mihin on ryhtymässä.

Mua kiinnostaisi kanssa ne kriteerit! Onko 29-vuotias ihan liian vanha luovuttaja?

Mitä siellä haastattelussa kysytään? Mä haluaisin luovuttaa lähinnä koska haluaisin biologisen jälkeläisen ilman vastuuta ja rasitetta. Tavallaan tahtoisin toisenkin lapsen itselle, mutta riskiraskaus ym. Ei järkevää. Olenko psykologisesti huono luovuttaja? Tietenkin olisi kiva auttaa jotakuta, mutta se olisi lähinnä plussa.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi kanssa ne kriteerit! Onko 29-vuotias ihan liian vanha luovuttaja?

Muistaakseni 35-vuotiaaksi asti saa luovuttaa munasoluja. Jos olet kiinnostunut asiasta, niin kannattaa käydä esim. Ava-klinikan sivuilla. Sieltä saat parhaiten asiasta tietoa.

Mitenkä sitten perintöasiat? Onko sillä lapsella tulevaisuudessa oikeus vaatia omaa osaansa? Anteeksi jos/kun on jonkun mielestä hölmö kysymys :P

Luin eka että av-klinikka :D se meillä on onneksi täällä.

Hei!

Jonotamme tällä hetkellä miehen kanssa toista kertaa uutta luovuttajaa. Takana on minun diagnoosi ennenaikaiset vaihdevuodet, eli lasta ei muulla keinolla tule kuin luovutetulla munasolulla. 2014 menimme Turun väestöliitolle jonottamaan. Luovuttaja tuli kohdallemme 9kk odotuksen jälkeen. Siirtoja tehtiin yhteensä kuusi, joista viisi olivat negatiivisia ja kuudes oli positiivinen, mutta toinen alkio meni kesken rv5 ja toinen todettiin tuulimunaksi rv7. Sen jälkeen lääkkeellinen tyhjennys ja lopuksi vielä kaavinta. Nyt on pakkanen tyhjä ja uutta luovuttajaa jouduttiin odottamaan jonon perään, arvoitu jonotus aika vuoden verran.

Etsimmekin nyt mahdollista ristiinluovuttajaa, jonka avulla voisimme edetä jonossa. Jos olet kiinnostunut luovuttamaan niin olisi hienoa jos pystyisit auttamaan meitä! Hoidoissa olemme tosiaan Turun väestöliitolla.

Itse olen eka kertaa luovuttamassa. Ajatus kypsynyt vuosien aikana ja nyt kun oma lapsiluku on täynnä, olen siiihen itsekin valmis. Tällä hetkellä menossa viides pistospäivä, mitään muita oireita ei ole kuin päänsärky. Mies sanoo, että olen normaalia paremmalla tuulella. Parin päivän päästä on ultra, jossa katsotaan "hautomon" tilanne ja siitä sitten varmaan muutamia päiviä eteenpäin on punktio.  Toivon, että jossain joku saa silloin mahdollisuuden samaan, mitä itse olen saanut neljä kertaa.

Pääsyin lukemaan ketjua. Muutaman vuoden olen miettinyt luovuttamista ja nyt on ihan viimeinen hetki. Olen käynyt jo lääkärintarkastuksessa ja juttelemassa psykologin kanssa. Huhtikuun lopussa olisi seuraava aika lääkäriin mistä alkaisi sitten pistokset. Onko kovasti turvotusta vatsassa?

Olen 32v. nainen, ei lapsia. Pohdin luovuttamista. Minua vähän askarruttaa se punktio. Siis onko se kivuliasta ja mihin se tehdään? Mahaan? Römpsään?? :D

Toinen mitä olen miettinyt on perintö. Periikö lapsi minut? Mitä jos lapsen perhe menehtyy, voiko minua vaatia huoltajaksi? Entä jos lapsen perhe joutuu hankaluuksiin ja lapsi joutuisi pois heidän luotaan (alkoholi, huumeet, perheväkivalta...)? Nämä asiat eivät ole siis minulle mikään ongelma (kuka muukaan minut perisi? Ja miksi en huolehtisi hädässä olevasta lapsesta, oli se oma tai ei?) Mutta haluaisin kuitenkin tietää ennen lopullista päätöstä.