Kokemuksia munasolun luovutuksesta?

Tuuli kirjoitti:

Olen 32v. nainen, ei lapsia. Pohdin luovuttamista. Minua vähän askarruttaa se punktio. Siis onko se kivuliasta ja mihin se tehdään? Mahaan? Römpsään?? :D

Toinen mitä olen miettinyt on perintö. Periikö lapsi minut? Mitä jos lapsen perhe menehtyy, voiko minua vaatia huoltajaksi? Entä jos lapsen perhe joutuu hankaluuksiin ja lapsi joutuisi pois heidän luotaan (alkoholi, huumeet, perheväkivalta...)? Nämä asiat eivät ole siis minulle mikään ongelma (kuka muukaan minut perisi? Ja miksi en huolehtisi hädässä olevasta lapsesta, oli se oma tai ei?) Mutta haluaisin kuitenkin tietää ennen lopullista päätöstä.

Lasta ei kytketä sinuun millään tavoin. Hän ei peri sinua, sinä et ole hänestä mitenkään vastuussa etkä sinä saa edes tietää hänen nimeään. Sinulle voidaan kertoa, että munasolujasi on käytetty ja siitä on seurannut raskaus, joka on päättynyt synnytykseen, mutta et saa edes tietää, onko tullut tyttö vai poika, saati sitä, kenelle munasoluja on annettu ja mihin kaupunkiin jne. Vastaavasti saajat eivät saa tietää nimeäsi tai yhtään mitään sinusta henkilökohtaisesti. Kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi, hänellä on tämänhetkisen lain mukaan oikeus pyytää tieto luovuttajan nimestä. Välttämättä vanhemmat eivät ole edes kertoneet, että hän on lahjasolusta tehty. Saman henkilön munasoluja käytetään tavallisesti samaan perheeseen. Jos soluja on paljon, niitä voidaan käyttää 2-3 perheeseen. Jokaisesta solusta ei tule raskautta. Voi olla, että vaikka luovuttaisit 30 munasolua, niistä mikään ei kiinnitykään eikä raskautta ala.

Punktio tehdään alateitse munasarjaan. Sitä ennen annetaan vahva kipulääkitys eikä se punktio tunnu juurikaan miltään. Papa tuntuu pahemmalta. Lääkityksen hälvennyttyä voi maha olla kipeä, joten kunnon satsi Buranaa ja Panadolia kannattaa varata siksi päiväksi ja yöksi. Siis tuntuu lähinnä kovilta kuukautiskivuilta, ei sen pahemmalta.

Olen käynyt luovuttamassa. Ei ollut todellakaan vaikea homma. Hormoneista ei tullut mitään sivuvaikutuksia ja punktio oli kyllä tosi helppo toimenpide. Seuraavana päivänä olin jo spinningissä. Olisin mennyt toisenkin kerran, mutta ikä tuli vastaan. Max ikä oli tuolloin ainakin 37v.

Niin ja olen jo kaksi kertaa tullut raskaaksi luovuttamisen jälkeen, että ei ilmeisesti vaikuttanut siihenkään.

Tässä oma kokemukseni viime talvelta: oli yksi iso piikki, joka piti itse laittaa. Sain loppujen lopuksi kaverin (joka terveydenhoitaja) sen pistämään, koska oikeasti pelotti niin iso piikki. Sitten olisi n. 10 päivää kai pitäny pistää semmosella diabetes-neulalla, joka ei siis tunnu, mutta kyllä ekalla kerralla kädet tärisi. Sain kuitenkin allergisen reaktion ja hengistystiet meinasivat turvota umpeen.

Ei siis jatkoon :/

saako luovuttaja päättää kelle/millaiselle parille /henkilölle munasolut menee?

ei ap

Vierailija kirjoitti:

saako luovuttaja päättää kelle/millaiselle parille /henkilölle munasolut menee?

ei ap

Hirveästi ei pysty valikoimaan. Voi päättää hetero/homo.

Lääkkeistä tuli vaan kuumia aaltoja ja hikoilutti. Pistäminen helppoa.

Mutta se keräys!!! Kipu oli niin kova, että pyörryin. Hommaa jatkettiin, kun tulin tajuihini. Kipu jatkui niin kovana, että menin shokkiin. Verenpaine romahti ja olin pitkään tajuton.

Oli eka ja vika kerta. Punktioreijät emättimessä vuosivat niin pahasti jälkeen, että olin koko päivän ja yön tarkkailtavana osastolla. Sain jotain vuotoa tyrehdyttäviä lääkkeitä suun kautta.

Viikkoa myöhemmin munasarjat täyttyivät nesteellä ja toinen munanjohdin kiepsahti ympäri. Ambulanssilla leikkuriin ja johdin suoraksi.

Eli melkein kaikki meni päin peetä.

Olen luovuttanut munasolujani maksimimäärän, eli kuudelle eri vastaanottajalle. Jokainen kerta oli verrattain helppo ja sopi hyvin senhetkiseen elämäntilanteeseen - opiskelin, eli aikataulut oli helposti säädettävissä.

Olen itse lapseton, se ei ollut mikään este luovutukselle. Olin alkuun huolissani siitä, miten reagoin hormoneihin ja miltä itse punktio (munasolujen kerääminen) tuntuu. Se osoittautui ihan turhaksi: vaikka soluja kypsyi runsaasti joka kerralla, en saanut oikein minkäänlaisia oireita. Samalla tavalla kävin esimerkiksi lenkillä. Punktioon sain sen verran hyvät kipulääkkeet, että sekään ei tuntunut perusneulanpistoa enempää. Samoin palautuminen punktiosta oli nopeaa: aamulla operaatio, parin tunnin päivätirsat klinikalla ja sitten lähdinkin jo kotiin ihan virkkuna. Eikä kipuja jälkikäteen.

Luovutukseen liittyviin hormonihoitoihin liittyy tosiaan ns. hyperstimulaation riski, joka on vaarallinen tila. Tällä yksityisklinikalla, jolla itse asioin, seurattiin munasolujen kypsymistä ultraäänellä tarkasti, ekalla kerralla muistaakseni joka toinen päivä. Tuli sellainen fiilis, että oon hyvissä käsissä.

Henkisesti oon valmistautunut yhteydenottoihin sitten joskus, kun nämä nyt taaperoiässä olevat tulevat täysikäisiksi. Oikeastaan melkein toivoisin, että he ottaisivat yhteyttä. :)

Olen lapseton, kolmekymppinen nainen ja olen luovuttanut munasoluja kolme kertaa. Tällä hetkellä toivun viimeisimmästä. Ensimmäisellä ja toisella kerralla rakkuloita tuli vajaa parikymmentä ja nyt viimeisellä 31, joista ilokseni riitti kahdelle vastaanottajalle. Yksi lapsikin on jo syntynyt toisesta luovutuskerrasta.

Minulle pistäminen on ollut melko helppoa, eikä ole ollut kovaa turvotusta. Nyt tuli niin paljon rakkuloita, että vatsa on hiukan isompi kuin viimeksi. Itse punktiot ovat menneet hyvin, kipua tuntuu mutta se ei ole sietämätöntä. Suoneen annettava kipulääke tehoaa melko hyvin, mutta minulle se aiheuttaa pahoinvointia. Sain sitä nyt viimeisimmällä kerralla niin paljon, että oksensin toimenpiteen jälkeen.

Missään psykologin pakeilla en ole käynyt, enkä kokenut sitä edes tarvitsevani.

Väestöliiton klinikalla minua on hoidettu hyvin ja voisin harkita vieläkin luovuttavani, mikäli sellainen tunne tulee.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä sitten perintöasiat? Onko sillä lapsella tulevaisuudessa oikeus vaatia omaa osaansa? Anteeksi jos/kun on jonkun mielestä hölmö kysymys :P

Lapsella ei ole mitään oikeuksia luovuttajan perintöön.

Mitä käynnit ja hoidot kaikkineen tulee maksamaan luovuttajalle?

At kirjoitti:

Mitä käynnit ja hoidot kaikkineen tulee maksamaan luovuttajalle?

Klinikka maksaa luovuttajalle palkkiota ~250€. Luovuttajalle ei tule mitään kustannuksia.

2 krt luovuttanut, omia lapsia 3 ja ikää nyt 35,joten ehkä kerran vielä kelpaan.

Pistäminen ei tuntunu juuri miltään, henkisesti alko käydä hieman ahdistavammaksi se pistäminen loppua kohden mut lopulta se sattunut kuitenkaan yhtään. Keräys oli helppo ja nopea juttu. Hyvin vähän tunsin kipua. Suurin kipu oli pistos kanyylin laitosta käteen. Paikanpäällä sai hetken huilia toimenpiteen jälkeen, sai syötävää juotavaa ja pienen lahjan. Ollut mm. leffaliput tai iittalan tuikku.

Luovutin viime vuonna Dextrassa. Aivan ihana paikka. Tänä vuonna syntyy jollekin minun geenejä kantava lapsi. Toivottavasti hän ottaa yhteyttä, kun aika on.

Tässä hiukan eri näkökulmasta munasolun luovuttamiseen liittyen: Olen luovuttanut munasoluja v. -97 (3 omaa lasta ennen sitä). Silloin ei ollut lakia siitä, että lahjasolulapsella on oikeus tietää lahjoittaja. Itse ajattelin kuitenkin, että jos lapsella on tieto alkuperästään ja hän haluaa ottaa selvää lahjoittajasta, on se identiteetin rakentamisen kannalta tärkeää.

Vuosien varrella käväisi mielessä, mahtaako yhteydenottoa tulla. Noin 2 vuotta sitten tuli puhelu, että nuori henkilö haluaisi tavata. Prosessi eteni hitaasti, sitten viimein kohtasimme. Siihen ei sisältynyt dramatiikkaa. En kokenut, että hän on minun lapseni tms. eikä hän kokenut, että minä olisin hänen "oikea" äitinsä. Uteliaita olimme toistemme suhteen tietysti. Olemme tavanneet ensitapaamisen jälkeen livenä 2 kertaa ja teamsissa parin kk:den välein. Suhde jatkuu.

Juttelimme siitä, mihin rooliin toisemme asetimme. Minä olin hänelle "kuin hyvän kaverin äiti" ja hän oli minulle kuin serkun lapsi, jota en ollut aikaisemmin tavannut: samaa sukua, tuttua, mutta ei ihan läheinen. Meissä on paljon samaa luonteenpiirteissä, kiinnostuksen kohteissa ja vahvuuksissa. Nyt hän tietää, mistä ne tulevat :)