Synnytyksestä vuosi, ja vieläkin on jos jonkinlaista vaivaa..=/

Valtaosa äideistä saa jonkin vaivan osakseen. Minulle tehtiin sektio, joten en tiedä näistä vaivoista paljoa, mutta kauhulla kuuntelen kavereiden vaivalistoja.



Kannattaa jutella terkkarin kanssa neuvolassa, näihin vaivoihin kyllä löytyy parannus. Eri asia on niillä lukuisilla, joilla on tullut todella pahat repeämät esim. peräsuoleen, virtsaputkeen tai emättimeen. Ne vaativat usein leikkauksen (näin tehty parille tutulleni).

n.5kk synnytyksestä ja pukamat muistona...seksiä ei myöskään ole harrastettu synnytyksen jälkeen, tekee liian kipeetä...



mietin että olis hyvä kyllä äkkiä tehä toinen perään, niin menisi näillä vaivoilla sekin...sitten vois yrittää hoitaa vaivat kuntoon ja olla tekemättä lisää lapsia

Vierailija:

Valtaosa äideistä saa jonkin vaivan osakseen. Minulle tehtiin sektio, joten en tiedä näistä vaivoista paljoa, mutta kauhulla kuuntelen kavereiden vaivalistoja.

Kannattaa jutella terkkarin kanssa neuvolassa, näihin vaivoihin kyllä löytyy parannus. Eri asia on niillä lukuisilla, joilla on tullut todella pahat repeämät esim. peräsuoleen, virtsaputkeen tai emättimeen. Ne vaativat usein leikkauksen (näin tehty parille tutulleni).

Mulla 3 synnytystä eikä mitään ole jäänyt paitsi raskausarvet vatsaan. Ja tietty 3 ihanaa lasta:) Niissä kremppaa riittävästi:)

Nykyään pahat repeämät ommellaan laikkausolosuhteissa kirurgin toimesta (ei siis kätilön) eli parantumismahdollisuudet ovat hyvät.

eikä sen jälkeen ollut vaivan vaivaa. Nyt toista odottaessa noita pukamia ja lirahteluja on alkanut taas esiintyä :/ .

lisäpaino ja " virheasento" raskauden aikana saivat muutenkin väljät polvinivelet pilalle :(

Mää oon synnyttäny 4 lasta 5 vuodessa. Mulla ei oo ollu muita vaivoja, ku suonikohjut jaloissa. Ei pukamia,arpia tms. Suonikohjutkaan eivät ole olleet raskauksien välissä kipeät. Pissaa on lirahdellut lähinnä viimeisen raskauskuukauden aikana aivastaessa tms ;) siis jos ei oo muistanu/ehtiny keskittyä pidättämiseen.

lirahteli yli puoli vuotta, en tykännyt tehdä sitä alapääjumppaa. Mutta kun aloin taas harrastaa liikuntaa, niin tuntui kuin lantionpohjalihaksetkin olisivat samalla kuntoutuneet, lirahtelu ainakin loppui. Yhden pukaman sain synnytyksessä, mutta se vaivasi vain pari viikkoa.



Nyt tokan synnytyksen jälkeen oon tehnyt tunnollisemmin lantionpohjajumppaa ja tuntuu, että on tullut tulosta. Ei ole tarvinnut kulkea pissa housuissa... Se vanha pukama vaivasi pienen aikaa ennen ja jälkeen synnytyksen, enää sitä ei huomaa. Synnytyksestä pian 2kk.

Eikös ne ole joko ensimmäisen tai toisen asteen?

Minulla ei karkaile virtsa, mutta uloste ja suolikaasut sitäkin enemmän. Neuvolan lääkäri ei osannut ottaa asiaan kantaa, joten olen asian kanssa vähän tuuliajolla. Välillä ongelmaa ei ole lainkaan ja välillä se on tosi paha. Onko kokemusta moisesta? Lantionpohjalihaksia olen yrittänyt treenata ja sen tuntuu välillä auttavan.

Kolmas lapsikin vielä haaveissa ja alateitse toivoisin hänetkin synnyttäväni.

Eli minulla todellakin oli III-asteen repeämä joka onneksi on parantunut, pääsin kunnon kirurgin ommeltavaksi.

I ja II-luokan repeämät ovat aika " iisejä" vielä=)

t. se, joka luuli ettei niitä ole kaksi. Ai niin, itselleni tuli 2. asteen.

T. 17

Vierailija:

Valtaosa äideistä saa jonkin vaivan osakseen. Minulle tehtiin sektio, joten en tiedä näistä vaivoista paljoa, mutta kauhulla kuuntelen kavereiden vaivalistoja.

Kannattaa jutella terkkarin kanssa neuvolassa, näihin vaivoihin kyllä löytyy parannus. Eri asia on niillä lukuisilla, joilla on tullut todella pahat repeämät esim. peräsuoleen, virtsaputkeen tai emättimeen. Ne vaativat usein leikkauksen (näin tehty parille tutulleni).

Kahden synnytyksen jälkeen ei mitään vaivaa. Kolmannen jälkeen kohdunlaskeumaa, mutta ei pidätyskyky ongelmia. Lantionpohja lihaksia tehty ja seksi on tämän kolmannen raskauden jälkeen taivaallista, vaikka laskeumaa onkin..

eli synnytystavalla ei ollut merkitystä (valitettavasti sektio).

Lapsiluku siis täynnä.

Eka synnytys oli alatiesynnytys, vauva väärässä tarjonnassa, synnytys pitkittyi, repesin tosi pahasti, peräsuoleen asti ja 2 korjausleikkausta tehty.

Toinen synnytys pelkosektio eikä sekään mennyt ihan nappiin :(

kolmas vuosi sitten alatiesynnytys, vauva jälleen väärässä tarjonnassa, imukupilla revittiin ja repesin jälleen ja poika kärsi happivajauksesta, sai lievän aivovaurion ja minun alapääni on tuusannuuskana lopullisesti :(



Minua ei sitten ilmeisesti ole luotu synnyttämään.

seksiä tosin harrastetaan vasta kun tuo yksi pintarepeämään ommeltu tikki on lähtenyt.

jo vähintään 2 viikkoa synnytyksestä. Tikkejä ei ollut ja muutenkin olin ihan ok. Oikeastaan olin ihan kunnossa heti synnytyksen jälkeen, vaikka toki jälkivuoto vaivasi ja virtsatessa kirveli jonkin aikaa.