Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko paljon akateemisesti koulutettuja uraohjus naisia, joilla olisi seka menestyksekas ura JA enemman kuin yksi lapsi SEKA uraohjus mies?
03.02.2008 |
Alettiin just miettiä miehen kanssa ja tultiin siihen tulokseen että herraisä ei tunneta! Tunnetaan kyllä korkeasti koulutettuja uraohjus naisia joilla on enemmän kuin yksi lapsi, mutta tällöin näiden naisten miehet eivät ole yhtä urakeskeisiä.
Kriteerit on siis:
-Akateeminen tutkinto (siis yliopistotason)
-Tehnyt hienon/menestyksekkään uran vaativalla alalla (ei siis minään luokanopettajana tms.)
-Myös mies korkeasti koulutettu ns. uraohjus
-Lapsia enemmän kuin yksi
Kommentit (56)
mitään uran tasosta kerro. Voi olla merkki vain siitä, ettei osaa organisoida hommiaan tai sanoa ei. Ei mistään muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen on KTM ja pankkialalla vaativissa töissä. Mies alansa tohtori ja suuren yrityksen toimitusjohtaja. Kaksi lasta.
Lapset ovat aina olleet pitkää päivää hoidossa ja usein illallakin on kotona joku hoitaja. Perheessä käy siivooja, ruuat ostetaan valmiina. Yhteisiä harrastuksia ei ole, eikä omiakaan. Kalenterista katsotaan, milloin olisi aikaa perheen yhteiselle saunaillalle yms.
Kumpikin vaan kuulemma rakastaa työtään ja haluaa tehdä hienon uran. Se on heidän valintansa.
En henkilökohtaisesti, mutta tiedän... siskoni oli tällaisessa au pairina. Eipä ne vanhemmat paljon lapsiaan nähneetkään, illalliselle istuivat yhdessä, kun apulainen oli ensin sen ruoan valmistanut, sen jälkeen au pair hoiti lasten iltatoimet että vanhemmat pääsivät harrastuksiinsa.
Harvalla pätee KAIKKI nuo. Meillä muut paitsi että mies on ihan vaan lääkäri, ei mikään uraohjus.
Tunnen yhden kuvauksen kaltaisen perheen, ja seuraan sivusta heidän elämäänsä kateudensekaisella ihailulla. Heillä on kolme lasta, jotka ovat samassa päiväkodissa ja koulussa kuin meidän lapsemme eli sen kautta ovat puolituttuja. Kummatkin puolisot ovat diplomi-insinöörejä ja sen tason uraohjuksia, että molempien tiedot löytyvät verokoneesta. Lapset ovat pitkiä päiviä päiväkodissa, paitsi kolmena päivänä viikossa, kun palkattu lastenhoitaja noutaa lapset päiväkodista kotiin. Asuvat isossa talossa. Ja kaiken lisäksi perheen isä urheilee paljon, harrastaa mm. maratonjuoksua.
Olen ehkä kateellinen. Miten ihmeessä he pitävät tuon paketin kasassa? Minunkin puolisoni on uraohjus, mutta itse olen tavanomaisessa valtion virassa ja teen lyhennettyä työpäivää, jotta ehtisin hoitaa kahden lapsemme kuljetukset ja harrastukset ja kotityöt päälle. Ja silti tuntuu, ettei voimat millään riitä kaikkeen, mitä pitäisi.
Lohduttaudun ajatuksella, että enhän minä sivustakatsojana voi tietää, mitä tuolle mainitsemalleni perheelle oikeasti kuuluu. Ovatko onnellisia ja toimiiko oikeasti noin monimutkainen yhtälö. Vaimo ei ainakaan ehdi urheilla kuten miehensä. Saattaa häntä joskus sapettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kolme kurssikaveria (DI), jotka ovat vuodesta toiseen Talouselämän Päättäjänaiset-listalla. Heistä yhdellä on neljä lasta ja kahdella kaksi lasta. En tiedään, voiko heidän miehiään pitää varsinaisina uraohjuksina, mutta kaikki miehet ovat ihan DI:n koulutustaan vastaavissa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useita. Useimmilla 2-3 lasta.
Mekin muuten mutta emme ole akateemisia. Urat saatu kovalla työllä. Itse mm Nokiassa ja muissa kv yrityksissä. Mies teollisuuden alan johtotehtävissä
4 lasta kasvatettu ja akateemisesti koulutettuja
En tunne kovin montaa uraohjusta mutta yllättäen suurituloisin läheisempi tuttu, jonka tiedän (280k verokoneen mukaan) on kahden lapsen äiti ja myös aika urakeskeisen miehen kanssa naimisissa. Tosin mies tienaa vain reilu 100k.
Mutta näitä akateemisia pariskuntia, joilla lapset ja molemmilla ura toki ihan useitakin. Oikeastaan nyky-Suomessa todella pienessä vähemmistössä ne naiset, jotka uhraavat uransa perheen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, itse asiassa olen itse tällaisen perheen lapsi. Molemmat vanhempani ovat juristeja. Eivät tosin mitään huippuasianajajia tai massikuninkaita, mutta juristeina ihan hyväpalkkaisissa ja vaativissa valtion työtehtävissä. Minulla on yksi sisarus.
En ole ennen tullut ajatelleeksi, että lapsuudenperheeni olisi jotenkin poikkeuksellinen. Mummo oli usein meillä lapsenvahtina. Äiti taisi palata töihin aika pian syntymäni jälkeen, ja mummo hoiti minua päivisin. Jossain vaiheessa meillä oli palkattu apulainen, joka haki minut koulusta ja oli veljeni ja minun kanssani iltapäivisin sekä laittoi ruuan valmiiksi, jotta vanhemmat saisivat töistä tultuaan istahtaa suoraan ruokapöytään.
Luonnehtisin vanhempiani kovin työorientoituneeksi. Kotona oli usein aika yksinäistä ja kolkkoa. Vanhemmillani ei ollut aikaa harrastaa tai tavata ystäviä. Pitkään luulin, että vain lapsilla on kavereita. Vasta aikuisena olen tajunnut, että aikuisillakin yleensä on kavereita, joiden kanssa vietetään vapaa-aikaa. Yhteisöllisyys loisti poissaolollaan lapsuudenperheessäni. Vanhempani esimerkiksi välttelivät koulun vanhempainiltoja, etteivät joutuisi pakotetuksi mukaan vanhempainyhdistyksen toimintaan.
Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu aika ikävältä. Toki perheessä oli muitakin ongelmia, mm. alkoholi.
Vierailija kirjoitti:
Useita. Useimmilla 2-3 lasta.
Mekin muuten mutta emme ole akateemisia. Urat saatu kovalla työllä. Itse mm Nokiassa ja muissa kv yrityksissä. Mies teollisuuden alan johtotehtävissä
4 lasta kasvatettu ja akateemisesti koulutettuja
Jatkan...
Poikkeuksellista ehkä se että perhe ja lapset ovat silti olleet aina ykkösiä. Niin meillä kuin ystävilläkin. Olemme perhekeskeisiä ja varaamme aikaa läheisille mahdollisimman paljon.
Työtehtävissä ollaan kiinni vain se aika mikä on pakko, paljon hoidetaan etänä. Joustoa toki tarvitaan, mulla usein työt alkoi jo klo 7 kun Aasia oli jo vauhdissa ja viimeiset viestit katsoin klo 21 kun USAssa oli iltapäivä. Mutta siinä välissä ehdin kyllä hoitamaan lasten läksyt ja nukutukset siinä missä isäkin. Tärkeää oli myös se että molemmilla oli 100% hoitovastuu silloin kun toinen oli reissussa. Ei tarvinnut miettiä maailmalla saako ne kotona ruokaa tai puhtaita vaatteita. Ja kun tuli kotiin oli kämppä siivottu ja ruoka odottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, jos siis riittää että molemmat ovat esim juristeja tai erikoislääkäreitä tai kaupallisen alan asiantuntijoita johtotehtävissä. Siis mietin kavereista sellaisia pariskuntia jotka molemmat ovat vähintään DI/KTM/OTM/LL ja palkka vähintään 8000+ kummallakin.
En monta mutta kolme pariskuntaa tulee mieleen omasta kaveripiiristä. Heillä on 2,2,3 lasta.
Pari vanhan polven professoria muistuu mieleen äkkiseltään, muistaakseni toisella 6 ja toisella 4 lasta. Kotiapulaisiinhan tuo perustui. Nuoremmassa ikäluokassa lapsia on sitten se kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla tuntemillani uraohjusnaisilla on uraa tekevä mies ja lapsia. Poikkeuksena muutama sinkkunainen.
Tunnen. Sukulaiseni. Akateemisesti koulutettu, akateemisella uralla. Neljä lasta. Hänen miehellään on 2x akateemista tutkintoa, ja akateemisella uralla.
Hyvin on onnistunut lasten kasvattaminen uran ohessa-aloittivat nuorina, opiskelijoina lasten tekemise, ja molemmat osallistuneet lasten hoitoon ja kasvattamiseen ja kotitöihin. Myöhemmin ostaneet kotiapua,kuten siivousta.
Kerran totesin lukiolaisille, että nainen voi saada joko uran tai perheen. Ryhmän älykköpoika totesi, että molemmat vanhemmat tekevät uraa yliopistossa, heillä on 5 lasta ja molemmat vanhemmat pyörittää arkea yhdessä ja lastenkin on tehtävä kotitöitä. Siitäs sain.
No se vähän riippuu. Tunnen montakin perhettä joissa kumpikin on tohtoreita, mutta en pidä heitä silti minään uraohjuksina. Tunnen myös DI ja DI perheita sekä perheitä, jossa on kaksi lääkäriä tai muuta yliopiston käynyttä. Kaksi kunnon uraohjusta ei mielestäni voi pyörittää arkea ilman kotiapulaista tai muuta aikuista henkilöä, joka hoitaa paljon lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kerran totesin lukiolaisille, että nainen voi saada joko uran tai perheen. Ryhmän älykköpoika totesi, että molemmat vanhemmat tekevät uraa yliopistossa, heillä on 5 lasta ja molemmat vanhemmat pyörittää arkea yhdessä ja lastenkin on tehtävä kotitöitä. Siitäs sain.
Yliopisto on hyvin joustava työpaikka ja sen takia sopiva juuri lapsiperheelle.
En tunne. Kaikilla on mies, joka käy töissä, mutta ammateissa joissa tehdään sitä samaa vuodesta toiseen, esim. opettaja. Itsekään en mitenkään voi laskea opettajaa uraohjukseksi, vaikka akateeminen onkin. Parilla miehellä on muu akateeminen koulutus, mutta ovat jämähtäneet samaan firmaan yli 20 vuodeksi ilman urakehitystä. Eli kaikille näille perheille yhteistä on se, että mies ottaa enemmän vastuuta kodista ja lapsista, kun äiti on se todellinen uratykki.
Kaikki kunnia väikkäriä vääntäville, mutta niiden tekeminen on monella alalla sellaista näpertelyä, etten pidä sitä minään merkkinä " menstyksekkäästä urasta" . Urana pidän nyt tässä mielessä sitä, että molemmat vanhemmat on töissä, joissa joudutaan painamaan pitkää päivää ja joista ei tosiaan niin vaan lähdetä kotiin kello viideltä.