Ahdistaako teitä joulun vietto anoppilassa jo etukäteen?

Uskalla sanoa miksi lapsesi itkee - olet hänen äitinsä ja tunnet lapsesi parhaiten! Älä jää jalkoihin tuollaisessa asiassa.

eka vauva, anoppi ja appi ei hotsita, eikä myöskään käly vai mikä se miehen sisko nyt on. Voi itku

appikin vaan ihmetteli, että sylissäkö vauvaa nukutetaan. Siis haloo, vauva on rinnalla ja nuupahtaa siihen, kai se on ihan normaalia? Mä en ainakaan heti heivaa babyä mihinkään kylmään sänkyyn pois käsistä, jos on vieraita ja oon vauvelin kanssa sohvalla. Vauvaahan ne vieraat tuli kattoo, joten pitääkö se vauva heti simahtaessaan kiikuttaa pois silmistä.



Näin sujui ensitapaaminen meidän vauvaperheen ja appilan kanssa. Jee!

Syystä että viettäisin joulun mieluummin omien vanhempieni kanssa, siellä saa olla ihan oma itsensä. Ei sillä, etten osaisi olla oma itseni anoppilassa, mutta silti... Mutta olemme päättäneet että olemme joka toinen joulu anoppilassa ja joka toinen joulu minun vanhemmilla, joten se siitä.



Ajattele asian positiivisia puolia. Teillä ensinnäkin on isovanhemmat, jonka luokse mennä. Ja jotka selvästi vielä ovat kiinnostuneita lapsestanne. Ihanaa! Monilla ei ole ketään. Ja toiseksi oletan, että tekin voitte mennä suoraan valmiiseen ruokapöytään. Mielestäni on ihanaa, että saa mennä herkuttelemaan ja joku toinen on nähnyt kaiken vaivan. Itse emme tee kotiin mitään jouluruokia, en kai edes osaisi tehdä niitä, kun ei ole tarvinnut. Ja kolmanneksi se joulun idea; onhan mukavaa että on ihmisiä ympärillä! Koeta siis nauttia niistä hyvistä puolista ja nauttia!



Ja mitä lapsesi hoitoon tulee, niin sinähän sen lapsen parhaiten tunnet. Pidät vaan kiinni omista periaatteistasi ja hoitomenetelmistäsi. Ja siinä sivussa annat isovanhempienkin hoitaa lastasi, jolloin saat itse vähän rentouduttua.



Mukavaa joulua!

Kun ne olis ramppaamassa joka päivä meillä................ aargh!

Mäkin olin todella hermona pari ekaa kertaa, kun miehen kanssa mentiin anoppilaan juhlia viettämään. Eikä ne perheenjäsenet tietenkään aina ole oman tyyppisiä ihmisiä, päinvastoin! Mutta ajan kanssa mä olen ottanut paikkani senkin perheen jäsenenä, varsinkin kun äitiys on tuonut mukanaan itsevarmuutta (vauvavuosi oli tosi hakuuammuntaa mullakin!). Mä ajattelisin asian niin, että kun kerran olen tuohon perheeseen itseni nainut :), parasta on vaan ottaa ne ihmiset sellaisina kuin ne ovat. Ja ne saavat tietenkin myös sopeutua mun omituisuuksiini. :D

" Miksei se syö tuttia! Kun meillä joka lapselle on annettu tutti ja ne on olleet kiltisti sen voimalla. Tarjoatteko te edes sille sitä??"



Meidän vauva ei ole koskaan _halunnut_ syödä tuttia. Ja on tyrkytetty joo, mut ei ni ei.

ei mennä anoppilaan eikä mun vanhempien luo. Saadaan olla niinku itte halutaan ja tehdä asiat juuri niinku meille sopii!

Onneksi ei tartte.

pikkasen tietysti rassaa, kun ovat ihan erityyppisiä ihmisiä kuin ite olen. Just tota kyttäämistä ja tuputtamista inhoan,

onko sulla nyt kivaa, ja ota nyt rosollia/kinkkua/laatikoita.....

Olen raskaana ja ylensyöminen aiheuttaa aivan kamalan olon. En jaksa olla koko ajan suuna päänä äänessä, ettenkin jos toiset puhuu lakkaamatta, silloin heti kuvitellaan, että mulla on tylsää.

Olen kyllä vakaasti päättänyt, että haluan mahd.pian oman joulun, mielummin kestitsen vieraita, kun menen kytättäväks anopille. Mun lapsuuden perhe on taas hajonnut, joten tavallaan sitä lapsuudenkotia ei (onneksi) enää ole.

Eivät tule toimeen appivanhempieni kanssa, jotka myös tulevat meille. Mies aina kutsuu omatkin vanhempansa, eikä, onneksi, tiedä etteivät vanhempani voi sietää heitä.



oma jouluni meneekin sitten siinä välissä kivasti, kun yritän pitää äitini jutut sellaisina, että kukaan ei loukkaannu.



huh Huh.

Jouluahdistus alkaa mulla jo lokakuussa tän takia.

Anoppilassa olisi tosi kivaa viettää joulua, jos ei miehen sisko tulisi paikalle. Anoppi ja appi ovat tosi kivoja ja meillä synkkaa hyvin, on tietyllä tavalla samanlainen huumorintaju ym. Mutta miehen siskoa ja hänen miestään en kyllä kaipaa pätkääkään. He ovat niin sivistymättömiä, ennakkoluuloisia ja suvaitsemattomia ja kaiken lisäksi niin itseään täynnä, että sitä ei tahdo kestää. Itse vaalin rauhaa ja olen yleensä aina hiljaa kun he ovat paikalla ja äänessä mielipiteineen.... Joskus kun oikeen ärsyttää, saatan sanoa jonkun poikkipuolisen sanan, mutta sekin sitten harmittaa. Mies aina käskee vaan pistämään toisesta korvasta ulos samantein, mutta minua harmittaa vielä jälkeenkin päin, että miksi en saa sanottua mitä ajattelen, miksi näiden kahden pitää saada elää siinä kuvitelmassa, että heidän mauttomat mielipiteensä olisivat jotenkin arvossa....

No, siitä syystä emme vietä enää joulua anoppilassa, vaan omassa kodissamme, oman perheen kesken. Joulupäivänä on sitten pakko tsempata muutama tunti päivällisellä anoppilassa....

.

Juu, mutta keksin jäädä koiran kans kotio. Menkööt muut.

Hyvänen aika sentään. Jos tiedät, ettet viihdy, älä mene! Ihmeellisistä asioista ihmiset ottavatkin stressiä.

Kyllä ahdistaa vaikka käydään anoppilassa vaan muutama tunti aattona. En pidä kummastakaan vähääkään ja niitten pakolliseen katteluun joudun valmistautumaan henkisesti muutaman viikon. Sama kaava joka kerta: appiukko mököttää ja mulkoilee samaan aikaan kun anoppi huseeraa hysteerisesti kälkättäen ympäriinsä. Ja kaikki on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin tolkuttoman kiusaantunutta sekä tärähtänyttä. Sen jälkeen tekee joka kerta mieli vetää naula päähän. Ja nopeasti.

Ahdistaisi kyllä jos olisi pakko mennä anoppilaan jouluksi ja mitään muuta vaihtoehtoa ei kerta kaikkiaan olisi tarjolla. Anoppi on meinaan kuollut ja joulu anoppilassa tarkoittaisi ensinnäkin kuolemanjälkeiseen elämään ja jälleennäkemiseen uskomista ja toisekseen, oman hengen riistämistä että voitaisiin viettää joulua yhdessä.