Kuinkas raha-asiat hoituu

Minua kiinnostaisi, minkämaalainen mies voi olla sellainen? Onko se sitten juuri joillekin kultuurieille ominaista? Äkki pois sellaisen miehn luota.

Turkista tämä armaani on.

Ei kai se tyypillistä heille ole. Tämä nyt haluaa olla pomo ja hänen kautta menee kaikki asiat..

Hankaluutta tuottaa vielä se, että mulla on kaksi lasta ed.liitosta. He asuvat isänsä kanssa. Elatusmaksujen lisäksi kun ei mitään saisi ostaa lapsille....

Isän kuuluu hankkia kaikki jne. Vanhempi on jo 16v ja rahantarve on kova...

Onneksi mun äiti laittaa rahaa välillä ja lahjoitan ne lapsilleni!! :)

Kaikkea ei tarvitse miehenkään tietää!

Kirjoittelen tänne kun elämääni mietin...

Miksi annat hänen tehdä näin? Ei tuo ole missään normaalia, ei varsinkaan Turkissa. Selvää k..tusta mieheltäsi.

Heippa vaan kaikille ! olen ensimmäistä kertaa mukana tällaisessa keskustelusivussa, mutta aiheet ovat niin mielenkiintoisia ja liippaa läheltä minunkin elämää. Olen ollut 11 vuotta naimisissa Turkin kurdin kanssa ja meilläkin väännettiin silloin seurustelun alkuaikana kättä tästä kaikkien raha-asioiden hoidosta. Siitä tuli niin paha riita, että mies nukkui pari yötä kaverinsa kotona ja mietti asiaa, koska minä kieltäydyin ehdottomasti, että hän hoitaa kaikki rahat. Hän kuitenkin tuli " järkiinsä " ja sen koommin asiasta ei ole puhuttu. Tosin elämä meni myös siihen suuntaan että hän aloitti työt ja alkoi tienata sen verran että äitiyspäivärahat eivät jaksaneet enään kiinnostaa. Nykyisin meillä käytän rahani meidän perheen kaikkien tarpeen mukaan ja kun loppuu, niin loppukuun hän antaa ja hoitaa kaikki meidän laskut eli tilanne on ihan normaali mitä suomalaisperheissäkin.

Se että toinen määrää kaiken rahan ja ei käytä sitten niitä tasapuolisesti on pitemmän päälle sulle itsellesi aika kuluttavaa.....

Meillä mies ja minä saamme kumpikin pitää oman palkkamme omilla tileillämme toisen rahoihin puuttumatta. Laskut olemme jakaneet suunnille puoliksi (mies maksaa mm. vastiketta, minä mm. auton osamaksun). Yhteiselle säästötililletilille laitamme molemmat saman suuruisen summan kerran kuussa.



Mies ei meillä komentele minua raha-asioissa, enkä minä häntä. Sama koskee kaikkea muutakin yhteistä.

Minä saan meillä käteen sen suuremman palkan, koska mies on päätoiminen opiskelija ja työskentelee vain viikonloppuisin. Minun tilille tulee luonnollisesti oma palkkani ja siellä se pysyy, kunnes häviää laskuihin tai kaupan kassoille. ;o) Mies taas siirtää sopivan summan palkastaan tililleni, jota käytän perhe-elämän pyörittämiseen ja laskujen maksuun (minun tililtä siis hoidetaan kaikki perheen yhteiset menot ruoasta laskuihin ja vaatekuluihin). Osan rahoista mies jättää omalle tililleen juokseviin menoihin ja jonkin verran siirrämme joka kuukausi molemmat korkeakorkoiselle yhteiselle säästötilille, jonka käytöstä sovimme erikseen (nosto-oikeus vain yhteinen, ilman toisen tietämystä tilitä ei siis voi käydä rahaa napsimassa). Molemminpuolinen kunnioitus myös raha-asioissa on minusta parisuhteessa ERITTÄIN tärkeää - en voisi kuvitellakaan sellaista elämää, että mies laskisi jokaisen lakkapulloni tai vaatisi kaikki rahat itselleen. Huhhuh! Tai että minä tekisin vastaavaa miehelleni! Kamala ajatus, vertaisin sitä kyllä itse jo jonkinlaiseen henkiseen pahoinpitelyyn ja vääränlaiseen vallankäyttöön. :o/ Kunhan pidetään järki päässä: ensin ruoka, laskut ja eläminen, sitten säästöt ja viimeisenä turhat huvit, niin hyvin pyyhkii ja kaikilla on mukavaa. :o)

Onpas outoa, en jaksa ymmartaa tuollaista, siis mita angut kirjoitti. Itse ottaisin tuossa tilanteessa jalat alleni. Meilla rahat on yhteiset.

Minä en ainakaan antaisi. Tosin tällä hetkellä en ole töissä, vaan kotona taaperon ja ison mahani (rv 39) kanssa, mutta töissä käydessänikään en joutunut antamaan senttiäkään palkastani miehelleni. Enkä kyllä olis antanutkaan, jos olisi pyytänyt. Onneksi ei ole pyytänyt.



Mies on töissä, ja maksaa palkastaan vuokran+muiden asumiskustannusten (sähkö, autopaikka) lisäksi suurimman osan ruokamenoista, ja omat laskunsa. Minä maksan omista tuloistani (=äitiyspäiväraha ja lapsilisät) omat laskuni, ja lasten hankintoja (suurimpiin hankintoihin, kuten tuplarattaiden ja talvihaalareiden ostamiseen, mies osallistuu), plus jotain pieniä ruokajuttuja. Molemmilla on omat pankkitilit ja pankkikortit. Homma toimii näin ihan kivasti. Sitten kun menen taas töihin niin aletaan maksamaan vuokra yms yhteiset menot suunnilleen 50/50, kuitenkin siten että enemmän tienaava myös maksaa vähän enemmän.



Niin, ja myös minun mieheni on Turkista. Asuimme ennen Turkissa, ja sielläkin minun palkkani oli minun käytettävissäni.

Onko hän Muslimi? Jos on niin silloin Koraanin mukaan se pitäis mennä niin että hän ensinnäkin elättää ja ANTAA HÄNEN PALKKANSA SULLE JA SÄ HOIDAT TALOUDEN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Sitten jos saat omaa rahaa niin sä saat tehdä sille rahalle ihan mitä ite haluat, se kuuluu sulle!! Tuo ei ole mieheltäsi ainakaa Muslimin käytöstä ja mihin ikinä uskoon kuuluukaa niin tuo ei ole hyväksyttävää käytöstä!!!!!!!! En kattelis!



Kyselet meidän rahatilanteesta. Ei hyvä. = ( Velkaa velkaa velkaa ja siis niin paljon velkaa että ei semmosta lukua voi edes käsittää!!!! Mä aina mietin että miten me onnistutaan saamaan rahat loppumaan ennen ku seuraavaks tulee rahaa ja sit pitää taas lainaa. Mies menee käymään Pakistanissa ja kun se tulee takaisin niin sit on keksittävä tosissaa jotain millä saadaa velkaantuminen loppumaan ja päästää maksaa kertyneitä velkoja!



Olen nyt jo yrittänyt saada tolkkua raha-asioihin. Ollaa sovittu että on tietyt laskut mitä mä maksan ja on tietyt laskut mitä mies maksaa. Ilmotustaululleki ne on eritelty. Kun raha tulee tilille (meil on erilliset tilit) niin maksetaa laskut ja sit automaatista nostetaa loput mitä on jäljellä ja tuodaan kotiin yhteen purkkiin. Sillä rahalla on pärjättävä kuukausi loppuun. Mutta se purkki tuntuu tyhjenevän ihmeellisen nopeesti. = ( Toivottavasti saadaa talousasiat kuntoon vielä.

Meillä on ollut vuosia siten, että minä olin suurempituloinen. Niinpä hoidin raha-asiat. Mutta yleensä mieheni houkutteli minut tekemään lainaa hänen hienojen ideoidensa takia, kuten rahan lähettäminen Ghanassa asuville sukulaisille. Siihen aikaan hänen USAssa asuvat sukulaisensa saattoivat lähettää joskus rahaa ja luotin siihen, että niin tulee aina olemaan.



Sitten tilanne riistäytyi käsistä. Meille mm. muutti kaksi ihmistä, jotka kuluttivat ainakin kolme kertaa enemmän per nenu kuin olen koskaan kenenkään nähnyt kuluttavan. Tuloja heiltä ei tullut. Entinenkin velka oli maksamatta, joten silloin meni todella tiukaksi. Muutenkin tulot pienenivät jonkin verran ja myös miehen sukulaiset lopettivat avustamisen. Tässä vaiheessa tuli ero ja muutimme erilleen.



Erossa ollessa miehelläni ei hurjasti ollut menoja, koska laskut olivat olleet minun nimissäni. Minä taas yksin ollessa ja nälkävyötä kiristämällä sain omat raha-asiani kuntoon. Sitten muutimme taas yhteen ja pikkuhiljaa sekoitimme taas raha-asiat. Monista pyynnöistä huolimatta mieheni ei ollut lainkaan kiinnostunut laskujen maksuista. Minä siis maksoin laskuja. Niitä kertyi jälleen mieheni ideoiden takia aika paljon, sillä hänellä kyllä ideoita löytyy. Tässä vaiheessa saatoin kieltäytyä maksamasta, mutta hän otti salaa velkaa kavereilta, jonka maksamisen sitten jouduin kuitenkin järjestelemään. Käytin siis vuosia molempien tilejä suvereenisti, joten kaikki tulot eivät olleet minun tililtäni.



Tänä kesänä mieheni vihdoin väsyi totaalisesti siihen, että hän ei saa lainkaan rahaa, koska minä koko ajan sanon, että kaikki menee laskuihin ja ruokaan. Hän oli taas tehnyt salaa velkaa. Lopulta riidan jälkeen, hän sai raha-asiat kokonaan hoitoonsa. Aluksi hän maksoi vain oman puhelinlaskunsa ja lopuilla niitä velkoja, mitä hän oli tehnyt. Sitten sain taottua hänen päähänsä, että myös vuokrasta on asumistuen jälkeen maksettavaa (jäin siis työttömäksi kesällä ja sen jälkeen elämme pelkästään kaiken maailman tuilla). Nyt yritän opettaa, että asuntolainan (tämä on asumisoikeusasunto) korko pitää maksaa. Ruokaa hän on oppinut kuukauden sisällä ostamaan. Tämä oli yllätys, koska tätä puolta en hänelle opettanut, vaan hän on keksinyt itse, että ruokaa ei saa muuta kuin ostamalla ja sekin maksaa rahaa. Kaikki minun nimissäni olevat laskut ovat menossa ulosottoon, koska tämä miehen opettaminen laskujen maksuun on ollut työlästä ja hidasta.



Tässä on selitettynä yli kymmenen vuoden tarina rahankäytöstä. Meillä elämä on vaihdellut todella paljon vuosien myötä.

Oikeastaan jutun piti jatkua vähän eri tavalla, sillä meinasin sanoa, että miehesi käytös kuullostaa samalta kuin minun käytökseni silloin, kun velkaa oli ihan hurjasti ja tulot olivat lähinnä vain minun palkkatuloni. Mutta kun sinullakin tuntuu olevan tuloja ja toisaalta mies tuntuu ostelevan kaikkea kallista itselleen. Minä en ole itselleni mitään kallista ostellut, vaan yksinkertaisesti vain laskuja on ollut paljon ja tuloja oli vähän.

mullakin on turkkilainen mies mutta en ole kertakaan kyllä noin kuullut häneltä.nyt olemme muuttaneet turkkiin mutta täällä ollessa hän teki työtä, mä olin kotona lapsen kanssa, ja antaa mulle vielä rahaa omieni lisäks. hän maksaa itse laskut ynnä muut. kyllähän meilläkin on tehnyt tiukkaa ja on rahasta tapeltu mutta...nyt meillä on oma ravintola sielä turkissa ja mä työnskentelen ns. piilossa. eli nyt ennen uutta sesonkia pitäis kirjoittaa menuu puhtaaks ja suunnitella kasvis- ja lasten menuut. ynnä vastaavaa mitä voin tehdä kotona.mutta siis asiasta kun pyydän mieheltä rahaa san sitä nurisematta ja eikä kysele mitä varten.'

sinuna pistäisin miehen kuriin tai lähtisin pois. vaikka helppoahan maalta on huuta kun merellä on hätä. tsemppiä sulle

Meillä kanssa ollaan monet kerrat rahasta tapeltu.Nyt tosin olen ollut yli viisi vuotta lasten kanssa kotona joten tuloni ovat huomattavasti pienemmät kun hänen.Minä hoidan meidän kaikki laskujen maksut ja muut.Kumpikin maksaa omista tuloistaan sen minkä pystyy,tietysti hän enemmän kun minun rahani eivät siihen riitä.Kihlattuni myös Turkin kurdi.Välistä kun on tullut riitaa rahasta niin olen tosiaan suuttunut niin että tästä lähtien on sitten molemmilla omat rahat...nyt ei tosin ole pitkään aikaan enään siitä asiasta tapeltu.

mieheni, kotoisin pohjois-afrkasta, on ollut välillä töissä, välillä taas työtön kuten tälläkin hetkellä. rahan käyttöä olemme opetelleet yhdessä ihan kädestä pitäen, sillä hänen rahakäsityksensä poikkeaa omastani aika tavalla.



kotona minulle on opetettu ettei raha kasva puussa. en ole varakkaasta perheestä lähtöisin eikä meillä koskaan jaettu rahaa ilman vastinetta. mieheni perheessä raha-asiat ovat varmaankin olleet toisin, sillä hänellä raha " polttaa näpeissä" . se raha mikä kuun alussa pätkähtää tilille, on mennyt jo ennen kuun puoliväliä minun mielestäni kaikkeen turhaan.



itse olen tarkka rahankäyttäjä tai lähinnä sellaiseen oppinut. pidänkin huolta että meidän perheessämme ei nähdä nälkää budjetoimalla koko vuoden palkkani huolellisesti. jos jonain kuuna rahaa jää yli, laitan sen säästöön tai ostan kotiin jotakin kivaa (täysin turhaa taas mieheni mielestä).



motkotan monesti rahasta. erityisen vihainen olin silloin kun lainasin miehelleni muutaman tuhat euroa rahaa ja hän olikin " sijoittanut" sen eteenpäin bisneksentekijälle jonka piti tuoda maahan jotakin ramadaniin liittyvää..eipä ole rahoja näkynyt takaisin. tästä viisastuneena rahahanat ovat nyt kiinni, luottamus rahankäsittelyyn on mennyt pitkäksi aikaa.



luotan siis raha-asioissa vain ja ainoastaan itseeni ja olenkin saanut rahani poikimaan aika hyvin. minusta tuntuukin erityisen kummalliselta lukea siskoista jotka voivat luottaa miehiseen rahankäsittelytaitoon!

minä hoidan raha-asiat. Ihan siitä syystä että tällä hetkellä raha-tilanne ei ole mikään yksinkertaisin. Ja enemmän minulta kuluisi energiaa tarkastella että onko ne laskut ja vuokra varmasti maksettu eikä vahingossa unohdettu, mieheni muisti tekee välillä tepposia.



Rahatilanteemme on monimutkainen sen takia, että velkaa on aikas paljon tuloihin nähden. Ja lyhennyserät on pakko maksaa, ettei tule pankilta palautetta, siihen ei todellakaan ole varaa.



Meillä minun tuloni ovat isommat kun olen töissä ja mieheni saa työmarkkinatukea kun opiskelee suomen kieltä.



Välillä mieheni on kysellyt voisiko saada oman tilin, mutta kun olen selittänyt tilanteen, on ollut ihan tyytyväinen ettei tartte pähkäillä noita laskuja.



Annan rahaa miehelleni kun sitä pyytää ja jos sitä on. Ja

Isommista hankinnoista päätetään meillä yhdessä.

Kumpikin käy työssä ja kummallakin oma palkkatili, myös lapsilla omat tilit (jonne säästetään lapsille pesämunaa). Kumpikin ostaa kotiin ja itselleen. Käyttöoikeudet on kummallakin molempiin tileihin, minä maksan laskut netillä ja olen myös houkutellut vaimoa tutustumaan laskuihin (jotta molemmat on ajantasalla rahatilanteesta jne.). Kumpikin valittaa toisilleen tuhlauksesta pienessä määrin, no tähän asti olemme pärjänneet ihan hyvin. Vaimon perheelle lähtee vuosittain noin 3000 euroa, jonka olemme sopineet yhdessä (vähentämisenkin varaa alkaa olla, heillä on siellä jo talo ja myös omia palkkatuloja).



Yhdessä päätetään isommat ostokset (huonekalut, autot, asunnot tms.), riidoiltakaan ei olla vältytty, koska makumme on niin erilainen.



Vaimo on rationaalinen rahankäyttäjä, kuten myös minä, harkitsemme pitkään, emme halua joutua tukalaan tilanteeseen taloudellisesti.



Perheen rahankäyttöön vaikuttaa tietysti monet asiat ja uskon, että monesti niihin liittyy monenlaisia ristiriitoja ja tunnetiloja, joita kulttuurierotkin voivat lisätä (omasta mielestäni suomalainen suhtauminen rahaan ja rahankäyttöön on Eurooppalaisittainkin erilaista, nämä tavat ovat pikkuhiljaa kuitenkin muuttumassa, kun vanha sodat ja sodanjälkeiset pula-ajat nähnyt sukupolvi väistyy taka-alalle).



Kannattaa yrittää kompromisseja mahdollisimman pitkälle ja tutustuttaa aviokumppani täkäläisiin rahankäyttötapoihin ja vanhan kansan oppeihin (perusteluina omille tavoilleen). Täällä on näin ja jossakin muualla toisin.



Itselleni on aivan sama kumpi hoitaa laskuja ja muita raha-asioita, luottamus toki täytyy olla, mutta myös molemmilla täytyy rahavarojen puitteissa olla omaa käyttörahaa, ei kuulu mielestäni Suomalaiseen tyyliin ruinata rahojaan toiselta, varsinkin jos on itse ne hankkinut.



Tähän galluppiin lisäisin kysymyksen: kuinka monella teistä on avioehto.

Ja toistaiseksi on kivempaa suunnitella millaiset häät haluaisin sitten aikanaan kuin miettiä avioehtoa...



Meillä molemmat maksavat omalla nimellään tulevat laskut. Molemmilla on vapaus ostella mitä haluaa, mutta sitten täytyy myös olla varaa maksaa ne omalta tililtään. Itselläni maksettavaa on enemmän, koska tykkään ostella vaatteita, leluja, sisustaa asuntoa jne. Mieheni maksaa puolet asumiskustannuksista, nettiyhteyden, puhelinlaskunsa, minä toisen puolen asumiskustannuksista, puhelinlaskuni ja sähkölaskun. Mieheni on säästäväisempi, itse taas haluaisin tuhlata kaiken ja vielä enemmänkin...

roope-ankka:

Tähän galluppiin lisäisin kysymyksen: kuinka monella teistä on avioehto.

Katsoimme, että avioehto oli kohdallamme täysin turha, koska kummallakaan ei ollut omaisuutta (autonräiskää ja irtaimistoa lukuunottamatta) kun avioiduimme. Sen sijaan vanhemmillani on testamentti, joka estää sukuni suurehkon perinnön siirtymisen miehelleni missään tapauksessa (sama koskee veljeni tulevaa vaimoa).

Emme ole tosin käyneet papin aamentakaan kuuntelemassa, mutta ei meillä varmasti olisi avioehtoa, vaikka olisimme sen käyneet kuuntelemassakin.



Kummallakaan ei ole mitään omaisuutta (edes auton räppänää:D) Suomessa, eikä sellaista tule olemaankaan. Minä en tule perimään yhtään mitään - korkeintaan 10.000 euroa äitini kuoleman jälkeen. Se varmasti menee heti velkojen maksuun, mikäli äitini kuolee ennen minua.

syitä siihen on kaksi: naimisiin mennessämme meillä ei kummallakaan ollut omaisuutta tai velkaa (eikä ole valitettavasti vieläkään, siis sitä omaisuutta, velasta ei niin väliä), ja menimme naimisiin Turkissa. Meni liian hankalaksi väsätä avioehdosta sellainen, että se olisi ollut pätevä molemmissa maissa.

Miehen kanssa ollaan keskusteltu siitä, että tekisimme avioehdon nyt jälkikäteen, kun asumme Suomessa. Se turvaisi ainakin sen, että mieheni vielä suunnitteluasteella oleva oma yritys olisi vain ja ainoastaan hänen mahdollisen avioeronkin jälkeen, ja minun vanhemmiltani joskus perimä omaisuus säilyisi minulla. Mahdolliset yhteiset velat ja omaisuus toki jaettaisiin ilman avioehtoakin jos ero tulee, mutta en halua että vanhempieni omistamat asunnot, kesämökit, vene yms hyödyttäisivät miestäni jos eroamme.