*HELMIPALLOJEN viikonloppu*

Ihana kuulla että jollakulla on energinen olo. Tällä suunnalla kyllä aivan päinvastoin... Oon koko aamun ollu tosi huonolla tuulella jo heti herättyäni, eikä olis tehny miele edes nousta peiton alta. Kaiken kukkuraksi miehen veli soitteli eilen ja kysyi jos voitais majoittaa heidät tänään yökylään... Että sekin vielä! Siis kivahan se on kun tulevat, nyt just en vaan millään jaksais! Täytyisi siis yrittää torhistautua ja ruveta miettimään ruokapuolta ja siivoilla vähän että mahtuuvat edes ovesta sisään. On tullut laiminlyötyä perussiivous tällä viikolla ensi viikon joulusiivouksen varjolla...



Yökin meni huonosti, en saanut nukuttua. Siitä kai tämä yleinen v...tus johtuukin. Masussa pieni mylläri mylläsi koko illan, kello oli yli puolen yön ennenkuin pääsin uneen. Ja sieni neiti seisoi kaksi kertaa meidän sängyn vieressä, eihän se auttanut kuin viedä takas omaan sänkyyn. Poika onneksi nukkui koko yön, kerrankin!



Mutta ei auta valitus, on kai se alettava hommiin jos meinaa jotain saada aikaiseksi! Huomattavasti parempaa päivää teille muille toivoen



Annunen ja mylläri 32+4

Mulle sellainen -2-3 astetta olis ihan passeli mut tämmönen seittemän asteen pakkanen on jo liikaa. Hyi kun onkin kylmä. Ihanaa kyllä muuten kun satoi lunta niin puut on valkeina ja olokin energisempi kun ei ole niin harmaata. Ja mä oikeasti nautin lumitöiden tekemisestä ja aioin ne meillä niin kauan tehdä kun masu antaa myöten. Muuta liikuntaa tulee harrastettua niin vähän näillä kylmillä pakkasilla. Naapurin mammat jo kauhisteli että kuinka mä nyt näin viimisilläni rupean kolaamaan.. sanoin että höpsis, vielähän on 2 kuukautta laskekettuun aikaan.

Taas siinä tajusi itsekkin että meillä oikeasti on vauva taas kahden kk päästä. Hui! Tää raskaus on mennyt liian nopeasti! Esikoista kun odotin niin aika tuntui matelevan. =)



-sitruuna ja minttuvihtori 31+2-

Anteeksi jo etukäteen tulevasta tekstistä. Mä en vaan jaksa tätä enää ihan yksin. Kuten jo aiemmin kerroin, mun mies on joka viikonloppu poissa, siis ryyppäämässä siellä sun täällä. Sinne menee miehen rahat ja yhteinen vapaa-aika. Ihme kyllä viime yönä tuli kotiin ja ihan omin avuin jopa, yleensä joudun hänet hakemaan (jos suostun) kun ei ole rahaa tulla taksilla eikä huvita kulkea julkisilla. Esimerkiksi viime viikonloppuna hain hänet, koska hänen päästään vuosi verta. Oli kaatunut kännissä (tai saanut pullosta) ja mennyt isälleen, joka soitti minulle että tule nyt hakemaan tämä täältä. Kello oli noin 1.30 yöllä ja minulla oli seuraavana päivänä töitä. Ja nyt viime yönä, hän tuli puoli viiden aikaan kotiin ja kinusi minun ruokiani taas, kun itsellään ei yllättäen ole(meillä omat ruuat). " Onneksi" olen flunssan takia sairaslomalla, niin ei tarvinnut tänään mennä töihin.

Äsken me vähän keskusteltiin jos sitä voi siksi kutsua. Mies oli edelleen kännissä... Yritin kysyä miksi hän juo niin paljon ja syitä löytyi kaikesta muusta kuin itsestä. On niin rankka työ, ettei kellään muulla voi olla(varastohommissa). Ja minä vain kuulemma vittuilen koko ajan, kunpa ymmärtäisin itsekin mitä olen muka sanonut... Se ei siis ikävä kyllä pidä paikkaansa, muutenhan tämä olisi helppoa ja voisin vain muuttaa omaa käytöstäni. Ja sitten kun minä kehtaan vielä kuorsata öisin, niin että mies ei saa nukuttua. Senpä takia juuri siirryin sohvalle jo pari yötä sitten, tässä kiitos. Ja se kuorsaus siis johtuu miehen mielestä vain siitä että olen lihonut " niin vitusti" (13kg, lähtöpaino 48kg), eikä liity tähän odotustilaan millään tavalla. Että nyt pitäis saada itsensä vielä timmiksi. Kun ei sitä muualta pitäis lihoa kun mahasta kuulemma.

Nyt se lähti pitseriaan syömään ovet paukkuen kun olin niin kamala hänelle. Tää on jotain niin käsittämätöntä, ettei enää jaksa ymmärtää. Maanantaina olis neuvola, kai mun täytyy vihdoin ottaa kissa pöydälle siellä. Ei tällaista kestä millään, mulla on sydän ja hermot ihan riekaleina.



h.h. rv 30+2

Unohdin vielä sen kommentin, että olen kuulemma koko ajan sairaslomalla töistä tän raskauden takia. Oon ollu kaikki yhteensä semmosen 1,5 viikkoa tänä aikana. Aika helvetisti, enkö...

jos mun mies on joskus vittumainen ja itsekäs...onneksi nyt välimatkaa n.400km perjantaihin saakka..niin kyllä sun mies taitaa olla pohjanoteeraus.

anteeksi vaan jos sanon suoraan,oletteko minkä ikäisiä??

oletko miettinyt kuinka jaksat pienen vauvan kanssa jos ukko kännää ja räkyttää joka asiasta??!!

koska minä olen joutunut miettimään samoja asioita,meillä ei ole kännääämisestä kyse vaan muuten vittumaisuudesta, mies pakkasi tavaransa ja muutti pois.mutta nyt kun lähes joka päivä puhumme puhelimessa ja molemmat miettii asioita niin voimme jopa katsoa tilannetta uudelleen kun hän lomalta kotiutuu.

Mietitkö ikinä mitä sinä ansaitset ja haluat elämältä? Minä mielummin todellakin olen kahden lapsen yh,kun elän epätyydyttävässä ja vittumaisessa suhteessa!

toivottavasti saisitte asianne kuntoon tavalla tai toisella ennen vauvan syntymää,koska sen jälkeen sinun energiasi ei todellakaan riitä joka asiaan...ja jos minun mieheni sanoisi kuorsaamisesta tai lihomisesta niin vetäisin kunnolla turpaan ilman esivalmisteluja!



kuumetta ja vauva 33+1

Heti näin ens alkuun h.h tosi ikävää et sulla on noin hankala tilanne miehesi kans. Sun kun pitäs saada nauttia raskaudestas ja levätä niin että jaksat ja voit hyvin tän loppuraskauden. Oon täysin samaa mieltä Kuumettan kanssa et sun pitää selvittää et mitä sä haluat ja mikä on paras ratkaisu sulle ja vauvalle..



Heräsin jo klo6, kun mies lähti töihin. Hirmu harvoin se on viikonloppuna töissä eikä nytkään viipynyt kun yhteen asti. Tuolla se nyt laittaa mulle ruokaa reippaana..

Vauva mylttäsi kaks edellistä yötä niin mahottomasti et tuntu ihan, kun ei ois nukkunu ollenkaan. Mut viime yön nukuin niin hyvin et jaksoin tosiaan jo herätä aikaisin.



Muuten on ihan hyvä olo mut tänään mua on oikeestaan etonu koko aamun. Enkä oo voinu syödä juuri mitään. Muutenkin on menny nyt sellaseksi et pystyy hirmu vähän kerralla syömään. Taisi tässä joku päivä sitten joku helmis valitella saman suuntaisia vaivoja.



Täällä on -7 pakkasta. Pitää varmaan tässä iltapäivällä mahdollisesti käydä ulkoilemassa. Suunniteltiin alustavasti miehen kans et huomenna saatetaan mennä kauneimpiin joululauluihin. Ei kai tässä viikonloppuna muuten mitään erityisempää.



Mirjami ja masuasukki 32+5

Niin, ratkaisu alkaa vaikuttaa kyllä aika ilmiselvältä. Mä en edes muista enää miksi rakastuin mieheeni, mitkä olivat ne hyvät puolet hänessä. Mä en vaan tiedä mihin menisin, koska muuttaminen ja yksinäisyys tuntuu todella ikävältä ajatukselta nyt. Tottakai mulla on jonkinlaista tukiverkostoa ympärilläni, mutta en todellakaan halua änkeytyä esimerkiksi entiseen kotiini takaisin, varsinkaan tässä tilassa. Mistä siis sais energiaa lähteä? Kannattaako mun jutella neuvolassa tästä, pystyvätkö he konkreettisesti auttamaan?

Eniten ärsyttää se, että tämä lapsi oli ihan suunniteltu ja haluttu(ensimmäinen raskauteni päättyi tuulimunaan ja silti haluttiin edelleen tehdä vauva). Nyt vaan tuntuu, että mies on kääntänyt kelkkaa ja tämä tuleva muutos on kaikin puolin vain paha asia. Hän ei todellakaan vaikuta onnelliselta tulevasta. Mä haluaisin edelleen yrittää olla onnellinen, mutta kun toinen pilaa munkin iloni ja onneni.

Sinnehän se mies jäi taas jonnekin juomaan, kun näin hyvän syynkin kerran sai. Miettii vaan aina et minkäköhänlaisia valheita sen ryyppykaverit saa kuulla musta, kun mullekin heittää noin törkeetä **skaa päin naamaa. No eipä niillä kyllä paljon väliä ole mulle, samanlaisia juoppoja kaikki tyynni.



h.h.

Mun tarinani on hyvin samanlainen kuin sullakin. Muuta ratkaisua en minä tilanteeseen aikoinani nähnyt kuin erota. Tosin sen verran tilanne erosi että koti oli " minun" , eli melkein kaikki irtain oli minun eli sain potkittua miehen pellolle. Jäin puolitoista vuotiaan esikoisen kanssa kaksin. Puoli vuotta katseltiin maailmaa eri osoitteissa, mies sai rellestää ja ryypätä mielensä mukaa. Sit se jossain vaiheessa vaan tajusi ettei tahdo sellaista elämää. Työpaikat ei kauan kestäny samana, kukapa juoppoja katselisi... Mies oli käytännössä juonut elämänsä edelliset kymmenen vuotta, toki pieniä pausseja välissä mut enimmän osan ajasta.



Kun tavattiin hänen " elintapansa" tuntui nuoresta, tiukan kotikasvatuksen saaneesta tytöstä todella erilaiselta ja viehättävältä. Se oli jotenkin rakkautta ensi näkemällä, enkä tavallaan ole ikinä katunut. Siihen saakka meni hyvin kun rupesin odottamaan esikoista. Kuvittelin tietenkin miehenkin siinä vaiheessa asettuvan, mutta hän kavereineen saikin hyvän kuskin minusta. Minä suostuin rakastuneena hölmönä, ja kuvittelin taas kaiken muuttuvan vauvan synnyttyä. Muutama kuukausi menikin kivasti, mutta vanhat tavat palasivat. Niinpä sitten taas yhden riidan jälkeen jo monesti uhattuani todellakin pakkasin hänen tavaransa ja jätin hänet.



Oltiin puoli vuotta erossa, en uskonut enää valheisiin ja lupauksiin paremmasta vaan tahdoin tosissani nähdä ensin muutoksen. Ja meidän onneksemme mies tajusi tilanteen ja paransi tapansa. Mentiin pari kuukautta yhteenpaluun jälkeen naimisiin ja laitettiin tyttö alulle. Ei elämä aina ole ruusuista nykyään, mutta kelläpä niitä monttuja ei matkassa ja etenkin parisuhteessa olisi? Vieläkin mies ajoittain käyttää alkoholia melko runsaasti mutta ei se enää ongelmaksi asti pääse. Toivottavasti ei koskaan. Nyt hän kuitenkin tietää etten aio pidemmän päälle rellestystä katsoa, enkä elämääni vierestä katsojana pilata. Ja ennen kaikkea lasten elämää. Poika oli suurin syy silloinkin kun eroon päädyin. Alkoi olla jo sen ikäinen että jatkuva riitely jättää jälkensä.



Asiasta kannattaa ehdottomasti puhua neuvolassa. En osaa sanoa voivatko tehdä mitään konkreettista mutta osaavat ainakin ohjata eteenpäin tilanteessasi. Ja puhuminen helpottaa... ainakin vähän sinun omaa oloasi.



Voimia ja kaikkea hyvää sinulle toivoen



Annunen 32+4

kylläpä tänään olikin surullista tekstiä... voimia kaikille kirjoittaneille.



meillä käytettiin alkoholia samaan tyyliin kuin ammattikoulussa (löysin ukon sieltä), vielä syksyyn asti, otti jonkinlaista " loppukiriä" , vielä perheettömänä. meikäläinen muistutti aika ajoin tulevasta vauvasta ja maatilan sukupolvenvaihdoksesta, yhtäkkiä poika tässä syksyllä hoksasi, että kaikki sukunsa miespuoliset (myös oma isä) kuolleet viinaan. jätti kaljan kolmeksi kuukaudeksi, en meinannut itsekään uskoa... nykyään ottaa pullon kaks viikonlopussa, mutta nimenomaan ärsyttää se, että se on tapa. ei siis kännissä ollut aikoihin, mutta tissuttelee kaljan kanssa. muutoin hyvä ja kiltti mies, joten annoin hänen tehdä oman päätöksensä kaljan suhteen. sanoin vain, että rakastan häntä enemmän selvänä.



noh, se siitä. missä muuten on noin lämmintä, meillä on 12 pakkasta... eilen illalla 19 astetta, kyllä nokka paleltu...



leenu ja pyry 30+2

Ihan ensin h.h:lle tsemppiä ja jaksuja! Ikävää, että pitää kantaa tuollaisia huolia juuri kun pitäisi nauttia, kerätä voimia ja valmistautua uuden perheenjäsenen syntymään. Päätöstä jatkon suhteen ei varmasti ole helppo tehdä, mutta sinun itse se on tehtävä. Neuvolassa kannattaa ehdottomasti asiasta puhua. Pystyvät siellä ainakin henkisesti olemaan sinun tukenasi sinun omissa päätöksissäsi. Ja tietysti ohjaamaan eteenpäin jos/kun tuen tarvetta on. Varsinkin jos päätät kahden vauvan kanssa elämää jatkaa niin tukea tarvitset ja sitä kannattaa ottaa vastaan. Tsemppiä!



Masuun ei ihmeitä kuulu. Sama mylläys jatkuu ja edelleen perätilassa. Joka päivä odotan joko vauva tänään kääntyisi. Odottavan aika on pitkä. Piti tänään leipoa lasten kanssa piparit, mutta on sen verran supistellut, että päätin suosiolla jättää huomiseen.



Ajatelkaa viikon kuluttua on jo jouluaattoilta. Pukkikin on varmaan jo tähän aikaan vieraillut=)



Hyvää viikonloppua kaikille helmimasuille=)

iituaatu 32+1

Voi h.h., ihan meinasi tippa tulla silmään tekstiäsi lukiessa, sun miehesi kuulostaa ihan mun edelliseltä poikaystävältä, kaikki muistot palasi mieleen. Tää mies oli myös kännissä aivan sika, ja ihan varmasti jossain vaiheessa pääsi siihen pisteeseen, että oli aika antaa kuulua kuinka tyhmä mä olen ja kuinka kaikki mikä elämässä on pielessä on ihan tarkkaan mun syytäni. Herrassa itsessään ei ollut mitään vikaa, oli vaan niin v-mäinen akka että piti joka vkoloppu lähteä ryyppäämään. Ja todellakaan kertaakaan ei mennyt juominen niin, etteikö olisi loppujenlopuksi mua haukkunut. Tajusin itsekin tilanteen mahdottomuuden, mutta useamman vuoden silti tuota sikaa katselin ennenkuin älysin potkaista sen pellolle. Onneksi ei ollut lapsia niin ei tarvi olla ko. ääliön kanssa enää missään tekemisissä. Toisaalta siinä on se hyvä puoli, että osaan todellakin arvostaa nykyistä miestäni huomattavasti enemmän! Mutta voimia sulle h.h., sinuna ehkä miettisin pientä eroa ennenkuin vauva syntyy, jospa saisi miehen järkiinsä tai ainakaan ei vauvan kanssa tarvitsisi kännäämistä katsella. Ei kyllä varmasti ole helppoa tehdä ratkaisuja suuntaan eikä toiseen.



Omaa napaa sitten...mulla on vissiin unenlahjat parantuneet kun en viime yönä edes herännyt pojan kiljumisiin, mies oli kerran käynyt rauhoittelemassa. Joten mä nukuin ihan kohtalaisesti kerrankin, mun ei onneksi tarvii yöllä edes vessaan herätä. Vauvakin on aika hiljaksiin öisin, tai sitten tosiaan nukun niin sikeästi etten edes potkuihin herää. Muuten kyllä vaavi potkuttelee välillä ihan vilkkaastikin. Tuo kylki on edelleenkin ihan älyttömän kipeä, voikohan vauva jotenkin painaa johonkin että johtuisi siitä, kun tuntuu vaan menevän pahemmaksi. Tänään otin Panadolia joka helpotti kyllä vähän, täytyy ensi viikolla varmaan käydä lääkärissä jos ei ala parantumaan.



Muksujen kanssa tehtiin Muumi piparkakkutalo tänään ja muutenkin leivottiin vähän pipareita. Aika järkyn näköinen talo, mutta pääasia että oli tehdessä hauskaa =) Tuo 2v on kyllä vielä aikas hankala kaveri tuossa leivonnassa. Muuten alkaa jouluvalmistelut olla aikalailla hanskassa, siivousta tietenkin riittää vielä ensi viikolle. Ja miehelle on vielä lahja ostamatta.



Meillä on tänään ollut koko päivän n. 13 astetta pakkasta, ihan mukavaa, taaperon kanssa tarjettiin olla ulkonakin pari tuntia. Pikkukaveri nauttii kun on paljon lunta!



Nyt tarvisi varmaan ryhtyä saunan lämmitykseen. Mukavaa viikonloppua kaikille helmiksille!



Manna ja eekuli 30+1 (uudet kymmenet alkoi täälläkin!)

Täältäkin tsemppiä h.h:lle. Alkoi oma mies taas tuntua ihan hyvälle, vaikka monena päivänä on ärsyttänyt todella kun koko koti on pelkästään minun vastuulla ja mies on aina vaan niin väsynyt töiden jälkeen...

Alkoholi on kaiken pahan alku ja juuri. Itse olen alkoholistiperheen lapsi ja suurin osa sukulaisista on alkoholisteja ja kyllä välillä surettaa katsoa sivusta varsinkin niitä joilla on pieniä lapsia. Omien vanhempieni kautta tiiän, että alkoholistilla on aina joku syy juomiseen. ja useimpa se syy on jossain muualla kuin itsessä. Tiiän miten rankkaa elämä semmoisen ihmisen kanssa voi olla ja toivon että uskallat tehdä ratkaisun joka on sinun ja vauvasi parhaaksi. Miehesi pitäisi pystyä myöntämään itselleen ja muille ongelmansa ja haluta itse muuttua. Alkoholisti ei parannu jos ei tahto lähde itsestä (jos sittenkään...).

Toivon todella että saatte tilanteenne parantumaan ennen vauvan syntymää keinolla tai toisella. Voimia.



Minä sain eilen siivottua-turhaan kun mies alkoi laatottamaan takan edustaa ja sahasi ensin rälläkällä laminaatit takan edestä, seurauksena tietysti hirviä pöly joka paikassa...Onneksi matot on vielä pihalla.

Laatikot on uunissa, eka satsi. Omat teen ens viikolla. Leipoa pitäs vielä.

Eka satsin vaippoja pesin eilen (vauvan vaatteet pesin jo viimeviikonloppuna).



inä en voi enää nukkua muuten kun oikealla kyljellä. Vasemmalla nukkuessa painaa mahalaukkua ja vasen kylki tulee tosi kipeäksi. Selällään nukkuminen turruttaa joka paikan tunnottomaksi. Mahallaankaan ei oo oikein hyvä sattuneesta syystä =)



Nyt pitää mennä komentaan lapsia sänkyyn.

Ensiksi H.H :lle voimia miehesi kanssa, kyllä ehdottomasti puhu asiasta neuvolassa ihan oman jaksamisesi takia. Vauva kun tulee tarvitset siihen kaiken voimavarasi et ryyppääväää miestä. Miehesi olisi aika herätä ellei tosiaan ole ihan täysin " alkoholisoitunu" silloin ei paljon muu auta kun raitistua ja se tie ei ole helppo.

Jos oma mieheni olisi tuollainen olisin pistäny sen pihalle jo aikoja sitten lupia kyselemättä . Mulla ehkä turhan kriittinen kanta asioihin mutta jo yhden lapsen tehneenä tiedän miten rankkaa on valvoa pienen lapsen kanssa ja siihen kun pitäisi vielä valvoa ukon kanssa, hakea sitä baarista yms. niin ei kiitos.

Meillä mies ei ole ravannu baareissa viikonloppuisin eikä viikollakaan, mun puolesta ottakoon saunakaljat kotona jos niin haluaa mutta ei mitään kännäämistä. Ja hyvin on mennyt, meillä ainakin ollaan kuulemma valmiudessa " jos synnärille lähtö tulee" Sinne kun ei pääse " humalassa" . Muutenkin jos lapsia tehdään yhdessä on hyvä tietää molempien vastuu tulevaisuudesta.

Vielä voimia tulevaan ja hyvä että pystyt asioista puhumaan, sekin jo omaltaan helpottaa varmasti sitä tuskaa !



Täällä ei masuun uutta, tosin hiljaista tuntuu olevan sekä eilen että tänään, mitenkäs ne liikelaskennat meni !? Puoli tuntia ja 5 liikettä vai kuinka ?

Meillä muuten harrastettiin eilen sitä kuuluisaa S :sää :) Ja niin tietysti, (ei se supistuksia aiheuttanu onneksi) mut ihan järkyttävät kivut ( vieläkin ) tuonne alas luihin. Vaikea sanoa että mihin koskee kun koko alapää on ihan turta ;) Onko ne nyt sitten jotain liitoskipuja ? Kamala naksaus kuului tuolta alapäästä eilen yöllä, ihan kuin lonkka olisi naksahtanu tai jotain ?! ;) Onko muilla ollu vastaavaa ?



Tämä rouva lähtee nyt pihalle tuulettuu tytön kanssa ja tekee lumitöitä :) Ihan ilma , hiukan pakkasta ja paljon lunta... voi kun pääsis laskettelee jo mut ei taida tänä talvena päästä ;)



Minkki ja oskari 30+4

kai meikäläisen maha on jotenkin kummallinen, kun pystyn nukkumaan mahallani melkein niinku ennenkin... kai riippuu rakon täyttöasteesta ym, koska välillä tekee pahaa ja välillä ei.



minkki: erehdyin taas harrastamaan S:ä ukon kanssa, ei supistanu, mutta alapäätä vihloi seuraavan päivän. kymmenen kertaa pahempaa kuin menkkojen aikana... ihmeellistä...



vaikken ole jouluihminen, on ilmaantunut jonkinmoinen into siivota kämppää. eilen raivattiin romuvarasto. on huuten h-tin kamalaa siivota taloa, jossa on poikamies (45v) asunut vuositolkulla yksin. kaikki roju on työnnetty pois silmistä, romuvarastokin on ollut TYÖVAATEVARASTO alunperin. nyt on vuosia toiminut tekniikalla heitä-sisään-ja-survo-ovi-äkkiä-kiinni. asiaan tuli muutos, mutta tää neiti kipeen ajapäänsä ja särkevien jalkojensa kanssa oli aika hyödytön loppuviimein. ja supistelikin, joten jätin hommat muille ja istuin lopulta alas. kyllä sitä voi ihminen muuttua työkyvyttömäksi lyhyessä ajassa.



mutta kaunis päivä tänään on sentään. ehkä intoudumme hauvojen kanssa varovaiselle lenkille tonne mettäteille.



leenu ja pyry 30+3

Minkki: mulle neuvottiin neuvolassa että vasemmalla kyljellä maaten yli 5 liikettä pitäis tuntua puolen tunnin aikana. Jos ei eka puolen tunnin aikana tunnu, käy pystyssä ja kokeile jonkun ajan päästä uudelleen. Munkin mahassa vietetään välillä tosi hiljaisia päiviä, sitten jytätäänkin pari päivää putkeen...



Nyt pitää mennä laittaan pyykkejä...

Siellä se äijä nyt makaa krapuloissaan, toivottavasti myös henkisessä sellaisessa. Sai kyllä kuulla kunniansa aika monelta eilen ; minun lisäkseni kahdelta siskoltaan, toisen siskonsa mieheltä (hyvä ettei tullut nyrkkitappelua,lähellä oli) ja yhdeltä hyvin suorapuheiselta naisystävältämme. Tuo ryöpytys helpotti kyllä mun oloa aika paljon... Ja suuri kiitos teille myös! Ei tätä yksin kestäisi.

Vaikkei sitä haluais olla ilkeä kellekään ikinä(ei edes tuollaisen jälkeen), niin ei se pelkkä keskustelu ja pään paijauskaan aina ole ratkaisu. Ei varsinkaan tämän herran tapauksessa, jostain syystä asiat ei mene kalloon kuin vaikeimman kautta. Siitä olis kyllä kiva mennä vähän juttelemaan jollekin terapeutille, mutta yritäpä nyt sitten tuota jäärää saada johonkin " huuhaa-tohtorille" . Miksiköhän sekin on hänelle niin epämiellyttävä ajatus?

Musta oikeesti tuntuu ihan kuin eläisin nykyään murrosikäisen kanssa. Ja että olen se ikävä nalkuttava vanhempi... Mä vain haluaisin mun miehen takaisin, tää on niin peestä.



h.h. rv 30+3

Pakko oli h.h.:lle kirjoittaa! Mun miehellä tai siis pian ex-sellaisella meni ihan pasmat sekaisin lapsen ilmoitettua tulostaan (yritystä reilu 2 vuotta). Hänellä siihen kuuluivat ja kuuluvat edelleen alkoholi ja naiset ei ' vakavassa' mielessä. Miehelläni taitaa olla meneillään jonkinlainen identiteettikriisi, mutta tuo petäminen oli mulle viimeinen pisara. Kaveriltaan kuulin nyt jälkeen päin, että ennen eroa mies oli meinannut, että kun oma emäntä on paksuna niin sitähän voi harrastaa rinnakkaisia suhteita. Useiden tuttujeni miehet ovat hetkeksi seonneet (ravintolat ja alkoholi) lapsen tulon myötä, mutta onneksi sittemmin rauhoittuneet ja hyviä isiä heistä on tullut. Heillä ei siis pettämistä kuvioissa, kuten ei teilläkään.



Olisikohan sun mahdollista ottaa hieman pesäeroa miehestäsi ja sitä kautta ehkä saada hänet tajuamaan, että mikä on elämässä hänelle kaikkein tärkeintä. Mieheni elää kuin murrosikäinen ainakin käyttäytymisensä puolesta. Kaverit ovat vaihtuneet alle kakskymppisiin, vaikka itse on lähempänä kolmeakymppiä ja naisjutuillaan kehuskelee, kuten teinipojat (siis myös minulle, yök!). Pahalta tuntuu tuollaiselle odottaa lasta, mutta ei sille mitään voi. Lapsi on mulle tällä hetkellä kaikkein tärkein, kuten varmasti sinullekin. Keskity odotukseesi ja hyvinvointiisi. Kyllä asioilla on tapana järjestyä lopulta parhain päin.



Aukaise vain suusi neuvolassa, sieltä sinut ohjataan eteenpäin. Itse käyn psykologilla n. kerran kuussa (kertoja jo harvennettu) aina vauvan syntymään asti ja jonkun kerran sen jälkeenkin, jos tarve vaatii. Paljon on helpottanut puhua asioista ja purkaa mieltä askarruttavia asioita.



(.) Vaavi voi ilmeisesti hyvin. Ensi viikolla taas neuvola-aika. Viimeksi pieni oli raivotarjonnassa ja toivottavasti pysyykin loppuun asti niin. Potkut ainakin tuntuu tuossa ylhäällä. Nytkin möyrii niin, että meinaa ihan ilkeästi välillä ottaa. Tippa meinaa tulla linssiin, kun liikkeitä tuntuu. Taitaapi hormonit hyrrätä oikein kunnolla.



Mulla synnytysvalmennukset tammikuussa. Mitenkäs muilla? Tuntuu, että aika myöhään järjestävät, kun viikkoja silloin jo 36 ja 37.



Mukavaa sunnuntain jatkoa



Viipukka ja Jere-Emilia tasan 32

En ole pitkään aikaan jaksanut kirjoitella enkä kovasti lukeakaan. Täälläkin elämä tuntunut niin vaikealta että ei ole jaksanut kuin maata kaikki mahdolliset hetket. Nyt sitten istahdin lukemaan ja h.h:n teksti sai aikaan kirjoitushalut. Itselläni vähän samanlainen tilanne täällä kotona,eli mies on tähän asti ryypännyt mielin määrin ja hirveä tappelu ollaan saatu aikaiseksi joka viikonloppu. Hänen mielestään motkotan ihan turhaan koska ei juo kotona... En ole itsekkään koskaan ns.lasiin sylkenyt joten siitäkin syystä itseä harmittaa että toinen katsoo vapaudekseen juoda viikottain,käyttäytyä kuin kusipää ja maata sitten krapuloissaan passattavana(en kyllä passaa!!) lopun viikonlopun. Tilannne oli samanlainen jo vuosi sitten kun esikoista odotettiin,joka viikonloppu sain valvoa ainakin neljään odottaen miestä kotiin,sitten kuunnella pari tuntia kamalaa kuorsausta vessasta tai olohuoneesta. Ja kun viimein löysi sänkyyn haisemaan niin v***tuskäyrä oli jo niin korkealla että nousin viemään koiraa ulos ja sohvalle nukkumaan. Viikonloput meni siis valvoessa ja levosta ei ollut tietoakaan. Työviikot olivat aina ihan tuskaa ja viikonloppuja pelkäsi. Puhuttiin asiasta paljon ja mies lupasi aina että parantaa tapansa. Ja minä uskoin... No esikoinen sitten syntyi ja niinkuin tiedätte niin myös kuoli. Mies rupesi hoitamaan suruaan viinalla ja tilanne oli taas erittäin paha. Sitten alkoi uusi raskaus ja aluksi kaikki meni hyvin,viikonloppuisin otettiin vain pari kaljaa työviikon päälle ja se siitä. Ei ongelmaa,parisuhde voi suht hyvin ja rämmittiin surun ja pelkojen keskellä,odottaen ensimmäistä ultraa. Jossain vaiheessa syksyä ankara ryyppäys alkoi taas. Viikonloput vietettiin kavereiden kanssa ja minä sain istuskella illat yksin itkien kipuja ja vihaa,surren poikaamme. Mies ei nähnyt taaskaan tilanteessa mitään ihmeellistä,hänen täytyy saada tavata kavereitaan ym. Kysyin monesti että koska minä olen missään käynyt tai kavereitani tavannut,haluan kuitenkin viettää aikaa miehen kanssa kun työviikoilla vain " syödään ja moikataan" . Mies teki todella paskoja temppuja ja tuli pahassa kunnossa aina kotiin. Petti luottamukseni ja perui sanansa moneen kertaan. Taas lupasi asiaan parannusta ja minä uskoin... Noh,pari viikkoa sitten meillä oli miehen kanssa kiva ilta,syötiin hyvin ja nautittiin toisistamme. Jossain vaiheessa iltaa ilmeisesti meikäläisen naama rupes kyllästyttämään ja kapakkaan piti päästä parille... Pari vaihtui taas " turpa täyteen" -touhuun ja mies konttasi puoli neljän aikaan kotiin hakattuna. En ollut taas nukkunut silmäystäkään siihen mennessä ja silloin päässä naksahti että tää oli viimeinen piste! Aamun valjettua mies olisi halunnut hellyyttä ja paijausta,kivut ja krapula oli kovat. Annoin miehen nukkua päänsä selväksi ja istutin sitten alas. Annoin ensiksi kihlasomuksen hänelle takaisin ja kerroin että sietokykyni on nyt täynnä. Koska viina,kaverit ym ovat tärkeämpiä kuin minä tai tulokas niin annan hänelle sen vapauden. Haen omaa asuntoa ja muutan omilleni. Puhuin suuni puhtaaksi kaikesta menneen vuoden tapahtumista,luottamuspulasta ym. Paasasin noin kaksi tuntia ja sain miehen itkemään. Puhuttuani kaiken pakkasin laukkuni ja lähdin vanhempieni luokse. Muutaman päivän asioita mietittyään mies tuli puhumaan kanssani ja pääsimme sopuun monessa asiassa. Tietää nyt että yksikin virhe kun tulee niin lähden viimeistä kertaa. Uutta asuntoa en siis laittanut vielä hakuun mutta laitan heti jos kerran vielä joudun kärsimään samoista asioista. Halusin kirjoittaa tämän sen takia että joskus miehet tosiaan havahtuu asioiden vakavuuteen vasta siinä vaiheessa kun laittaa peilin ns naaman eteen. Toivon todella h.h että saatte asiat selviksi ennen vauvan syntymää. Itse sanoin miehelleni että en aio altistaa lasta tällaiseen elämään,on parempi olla sitten yksin koska pieni vauvakin vaistoaa jos on koko ajan kireä ja huonotuulinen!!



Meidän masuun ei ihmeempiä kuulu,päivät kuluu hitaasti mutta varmasti. Olo on joka päivä tukalampi ja odotukseen kyllästyneempi. En kuitenkaan toivo että keskosena syntyy!!! Paukut alkaa olla vain tosi loppu koiran ja muun huushollin pyörittämisen kanssa. Mies makaa jalkaleikkauksen jäljiltä sängynpohjalla joten kaikki hommat kaatuu itselle. Apuja tietysti saan jonkin verran mutta silti väsynys painaa koko ajan. Onneksi kohta on joulu ja sitten uusi vuosi,sitten ollaan jo oikean vuoden puolella ja siitä saa varmasti voimia!!! : )



Mutta nyt täytyy lopetella ja laittaa pyykit kuivumaan!

Rauhaisaa 4.adventtia kaikille!!!

DEVIL+TOIVO 31+2

Ja niin ihana olo tuli, käytiin metsässä hakemassa havuja yms. tehtiin pihahommia :)



Viipukka kiva kuulla sinustakin, et ole pitkään aikaan käynyt pyrähtelemässä. Olet ilmeisesti saanu asiat järjestymään ?

Ja H.H vielä yhdyn tuohon Viipukan viestiin siltä osin että ehkä se pesäero vähäksi aikaa tekisi varmaan hyvää ? ! Tietysti vaikeaa ehdotella tälläisiä asioita mutta tukea ja apua sinä tarvitset. Yksin ei tarvitse jäädä :)



Matilda kiitos pikaisesta neuvosta, täytyykin tässä kokeilla. Liekö mullakin liikkeet kiukan hiljentyneet kun ei mahdu niin kovaa pörrää enää ja perätilassa ollaan !



Leenulle vielä, en siis ole yksin näiden haarojeni kanssa, tuli tuolla metsässä sellainen tunne että hyvä kun pystyy kävelee ;) S:sän harrastaminen sinänsä ei ole kovin vaikeaa vielä vaan näköjään nää jälkimeiningit on ;)



Mie meen välillä pötköttää sohvalle ja kohta kuorii perunoita sitä imellettyä varten ;)



minkki ja oskari 30+4

mikä pakko miesten on nähdä kavereitaan joka viikonloppu? eikös ole epäreilua, että on viikolla pitkään töissä, tulee mun viereen nukkumaan ja aamulla taas lähtee, ja viikonloput rentoutuu kavereitten kanssa?! kun kysyn, että koskas minä saan sitä kuuluisaa laatuaikaa, niin sanoo, että nähdäänhän me joka päivä.... voi v-ttu...



olen tosiaan antanut vielä mennä (kysyy muodon vuoksi lupaa, jos nostan metelin, niin jää kotiin.), kun keväällä siitä tulee isän lisäksi isäntä, sitten ei voi enää mennä, kun lehmät pitää hoitaa.



leenu ja pyry 30+3



minkki: eikös meillä oo sama la? kumpi on laskenu rv:t väärin... =)