1v9kk ei syö vaan temppuilee
Miten voi saada ruuan maistumaan ja lautasen tyhjenemään edes joskus? Vielä vauvana pullea poika " laihtui" vuoden ikäisenä -10% käyrälle, enkä enää tiedä onko edes sitä, sillä ruokaa menee vain pari lusikallista. Aamupuuroakaan ei joskus yhtään; aamupala on puoli mukillista kaakaota ja yksi haukku leivästä siinä puoli kahdeksan aikaan. Lounas on yhdeltätoista, muttei silti ole nälkä, vaan temppuilu jatkuu... Uskomatonta, miten pienellä ravinnolla jaksaa juosta ja leikkiä.
Olisiko jollain hyviä neuvoja? Lelumainoksia lukemalla saatiin aiemmin hyviä tuloksia syömisen suhteen, mutta nyt nekin ovat aika kulunut juttu, ja poika hoksaa pitää suun kiinni.
Poika on muuten varsin rauhallinen ja kiltti, mutta ruokapöydässä kerrassaan tottelematon. Suu pysyy kiinni, joten eihän sinne mitään saa laitettua, ja itse hän suostuu lusikoimaan joskus vain jugurttia (ja kakkua, joten ainakaan kurkku ei ole niin kipeä, etteikö pystyisi syömään, vaikka flunssakautena joskus sitä mietinkin)
Toivoton äiti
Kommentit (5)
Lelumainokset yms pois pöydästä. Kannattaa opettaa alusta asti, että pöydässä syödään. Oheistoiminnasta ei ole mitää apua ruokahalun houkuttelussa. Pikemminkin meillä ainakin nuorempi syö paremmin sen jälkeen, kun vuoden iästä lähtien sai rauhassa itse tonkia lautastaan eikä äiti auttanut. Meni sitten sormilla tai lusikalla suuhun. Oikeasti auttoi! Syötettynä söi huomattavasti vähemmän! Eli ruoka on se mielenkiinnon kohde.
Tassa yksi todella nirson syojan aiti. Meidan tytto syo just sita mita tahtoo eika sita mita annetaan. Paino on aina ollut (syntymasta lahtien vaikka taysaikanen vauva) kaikkien kayrien alla ja kun on viela nirsosyoja, niin on todella vaikea olla stressaamatta, etta saako se riittavasti ravintoa.
Olen lukenut netista monta monta palstaa tasta aiheesta. Joka paikassa painotetaan samaa, etta tuon ikainen tietaa kylla, mita tarvitsee ja ei kannata stressata, jos joku paiva ei mene muuta kuin banaania. Ja, tarkeaa on, etta ei saa missaan nimessa pakottaa, uhmis on niin lahella tai alkanut, etta siita ei synny kuin lapsen ja aidin valinen sota.
Ja, meilla auttoi sama, etta annoin minihaarukan omaan kateen, lihapalat siihen kiinni ja neiti lappaa omaan suuhun, itse yritan sitten jossain valissa heittaa riisia ja vihanneksia joukkoon.
Moni tuttu sanoo, etta ala stressaa, vaihe menee ohi.
Eli, luota siihen, etta lapsesi tietaa, mika ruokamaara riittaa...
Tsemmpia taalta helteesta!
Jollei lapsella ole selvästi ongelmia syömisessä (esim. oksentelua), on parasta olla stressaamatta syömisistä. Se on vaikeaa, jos itsestä tuntuu, ettei lapsi syö juuri mitään. Mutta pakottamalla asiaan ei saa mitään parannusta, ja ylen määrin asiaa huomioimalla lapsi keksii, että tässäpä hyvä keino pompottaa vanhempia. Lasta voi houkutella syömään tarjoamalla ¿yllätyksiä¿, esim. piparkakkumuoteilla otettuja paloja leivästä tai kasviksista. Lapsi kannattaa ottaa taitojensa ja mahdollisuuksien mukaan ¿avuksi¿ ruoanlaittoon.
Meillä esikoinen syntyi pienipainoisena. Kasvu tasaantui vauvavuoden aikana -10%:n kieppeille, kunnes liikkumisen lisääntyminen heitti painon -15%:iin. Tyttö (nyt 4,5 v.) syö välillä todella isoja määriä, välillä ei juuri mitään. Huonon syömisen kausina tarjoamme useammin ruokia, joiden tiedämme olevan tytön herkkua. Kun ruokamäärät ovat pieniä, täytyy kiinnittää erityistä huomiota ravintoainetiheyteen eli ettei saisi vain tyhjää energiaa ilman proteiinia ja suojaravintoaineita. Ylimääräiset naposteltavat ovat meillä ihan minimissä; vain viikonloppuna on herkuttelupäivä.
Meillä auttoi jossain vaiheessa se, että annettiin syödä itsekseen. En tiedä onko hirmu hyvä malli itsessään, mutta jätin stressin pois, menin itse aamukahville olkkariin ja annoin pojan syödä kaikessa rauhassa. Alkuun ei heti syönyt, mutta sitten jotenkin rauhottui, kun ei ollut kelle purnata. Loppuvaiheessa ruokailu meni kyllä ruuanheittelyksi. Eikä ruokatavat ole vieläkään 2,5 vuotiaana ei aina kovin kauniisti syö (menee mieluummin kädellä kun lusikalla). Mutta siis sellanen tuputus ei kauheesti auta. Meillä välillä tosin tuntuu, että verensokeri laskee liian alas, alkaa kiukuttelu ja ruokaa pitäis jotenkin saada syötyä. Se on tosi hankalaa kyllä. Nykyisin oon käyttänyt sellasta taktiikkaa välillä, että joku lelu on ollut " käskemässä" , eli muutan oman äänen nuken ääneksi (tai auton tai nallen..) ja ruokailu alkaa hymyssä suin ;) Kannattaa kokeilla.
Tuhon ei ole poppakonstia. On vain hyväksyttävä, että lapset saattavat kausittain syödä USKOMATTOMAN vähän. Lapsi säätelee itse ravinnontarvettaa, tuputtamalla väkisin ei saavuteta mitään. Itsellä on kaksi lasta. Kumpikin on välillä niin vähällä ravinnolla, että ihmettelen minäkin, millä elävät. Mutta sitten välillä maistuu. Annatko viisi ateriaa? Minä olen huomannut, että paremmin ruoka uppoaa, kun pitää vaan 4 ateriaa. Aamupala uppoaa meilläkin tosi huonosti. Mutta luota siihen, että kun neljä/viisi ateriaa on päivässä niin lapsi kyllä syö sen minkä tarvitsee. Meillä lapset on pitkiä ja hoikkia, sen sorttisia ovat, ei voi mitään. Yritä rentoutua. Äidin tehtävä on tarjota ruokaa, lapsi päättää mitä syö tarjotusta. Herkkuja ei tietenkään välistä kannata antaa, ne vie nälkää. Ja kunnon ulkoilu auttaa ruokahalua kasvamaan. yritä olla stressaamatta.