Tunnusta! Oletko koskaan salaa toivonut kenellekään vaikeaa vauvaa?
Minä toivon eräälle tuttavalleni. On niin ärsyttävä tapaus, että pyrin välttelemään nykyään. Ajattelin, että olisipa hienoa, kun saisivat koliikkivauvan, heh heh. Voisi siinä karista turhat luulot itsestä.
Kommentit (18)
itse asiassa olen, mieheni siskolle. Heidän avioliitossaan kaikki on ollut ennen vauvaa niin söpöä ja koko ajan " kulta sitä, kulta tätä" ...
Toivoin, että vauvan myötä heidän perheeseensä tulisi jotain normaaleja vastoinkäymisiä, mutta ei, kaikki on vauvankin kanssa yhtä päivänpaistetta, ei mitään ongelmia.
Lienen vain kateellinen paska, ja tämä ihminen on taas sellainen, joka osaa ottaa elämän oikealla lailla positiivisesti vastaan, mutta minkäs teet. Tällaisia me olemme...
ja meidän elämä on muutenkin kaukana normaalista ihan vakavan sairauden takia niin suoraan sanoen vi*uttaa nämä " kyllä mä tiedän miltä susta tuntuu kun munkin vauvalla on maitoallergia/koliikki/korvatulehduskierre" ja " munkin vauva valvottaa yöllä" -äidit.
Muutaman kerran olen ajatellut että et kyllä tulisi lässyttämään, jos tietäisit mitä meidän elämä oikeasti on...
Mutta sun pitäisi ymmärtää, että teidän lapsella todella on normaalia pahempi sairaus, ja yleensä esim. koliikki ON rankka asia.
Sain toisen lapsen ja myös hän oli vauvana vaativa ja sairasteli paljon. Ystäväni on jaksanut hehkuttaa esikoisensa vauva-aikaa jne. Nyt hän itse sai toisen lapsen ja toivon todellakin, että lapsi olisi hiukan vaativampi kuin esikoinen. Tiedän, että olen ilkeä ( ja katkerakin), mutta tuntuu, että hän voisi ehkä ymmärtää paremmin meitä muita äitejä, joilla on haastavampia vauvoja ollut, jos joutuisi itse kokemaan hiukan karumpaa vauva-arkea.
Laaja-alaiset (ruoka-aine)allergiat näkyvät ruokailussa, vaipanvaihdossa, päivä- ja yöunissa, kylvetyksessä, ulkoilussa ym.ym.
Mutta ikävä, että koet tilanteenne noin pahaksi. Voimia sinulle!
Kukaan ei tuntunut tajuavan, mikä helvetti meillä pyöri joka ilta. Ehkä olen katkera, kun jotkut pääsevät helpolla. Ja erityisesti sellainen, joka muutenkin tärkeilee ja on tietävinänsä kaiken.
Aikuiselle itselleen joskus jotain vähemmän hyvää olen " toivonut" , mutta ikinä en välikäteen lasta haluaisi.
AINA on niitä, joilla on helpompaa kuin sinulla. AINA on niitä, joilla on vaikeampaa kuin sinulla. Jos kääntäisit katseen itseesi, näkisit, että sinä olet juuri samanlainen kuin he, joille vaikeaa vauvaa toivot (et ymmärrä, kuinka toisilla on paljon vaikeampaa).
Mutta, niin se on. Ei ole tarkoituksenmukaista, että jokainen ihminen ymmärtäisi syvällisesti toisen murheita.
Mutta. Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitit ;) Haluaisit käytännön opettavan ystävällesi jotain sellaista, jonka sinä jo tiedät. Sitten ystäväsi joutuisi myöntämään, että olit oikeassa aiemmin, ei kaikki ole niin helppoa.
Tähän loputulokseen on kuitenkin olemassa helpompikin tie kuin pahan toivominen toiselle;
Hyvä itsetunto. Opettele jättämään muiden mielipiteet omikseen. Vaikka he pitäisivät sinua kuinka huonona äitinä ja kasvattajana, hulluna ja turhan marisijana, niele se. Hyväksy, että kaikki eivät vain tiedä samoja asioita kuin sinä ja tuomitsevat sinut väärin perustein. Tämä neuvoni on helposti sanottu, mutta paljon vaikeammin tehty. On pitkällisen kamppailun tulos monella _aidosti_ olla välittämättä muiden ajatuksista ja puheista. Se on kuitenkin kamppailu, joka kannattaa käydä läpi. Siinä saattaa vapautua huimasta taakasta.
Free your mind :)
Mieheni on sanonut minulle tuhat kertaa, että anna muiden asioiden olla keskity meidän elämään. Siihen, että meillä on asiat hyvin. Pisteet hänelle tästä. Ja myös sinulle. Minä jatkan henkistä taisteluani...
a.p.
Vierailija:
Opettele jättämään muiden mielipiteet omikseen. Vaikka he pitäisivät sinua kuinka huonona äitinä ja kasvattajana, hulluna ja turhan marisijana, niele se. Hyväksy, että kaikki eivät vain tiedä samoja asioita kuin sinä ja tuomitsevat sinut väärin perustein. Tämä neuvoni on helposti sanottu, mutta paljon vaikeammin tehty. On pitkällisen kamppailun tulos monella _aidosti_ olla välittämättä muiden ajatuksista ja puheista. Se on kuitenkin kamppailu, joka kannattaa käydä läpi. Siinä saattaa vapautua huimasta taakasta.Free your mind :)
en mä sinällään väheksy allergioita, mutta kun meillä on ne kaikki muut siihen päälle... Nukkua ei voi kun aina on joko ruoka-aika tai lääkeaika, ja kun vauvalla on se nappi niin ruokaa voi ja pitää antaa kun vauva nukkuu joten useimmiten käy niin että vauva saa ruuat nukkuessaan ja herää sitten tai sitten saa epilepsiakohtauksen ja oksentaa kaikki ruuat ulos... Ruokaa menee kolmen tunnin välein ympäri vuorokauden ja ruokintaan menee tunti kerrallaan. Joten mulla on kaksi tuntia aikaa nukkua ennen seuraavan ruuan antamista ja melkein aina vauva sitten herääkin. Onneksi vauvalla on sairaalareissu tulossa pikapuolin, mäkin pääsen nukkumaan kunnolla.
Tämä (mies) siis arvostelee kaikkien koteja sotkuisiksi, vaimoja laiskoiksi jne. Itse veivät lapsen hoitoon heti äitiysloman jälkeen. Mies töissä siten, että on 3pv töissä ja kolme vapaalla. Lapsi pph:lla myös miehen vapaapäivinä. Ja sitten hän katsoo oikeudekseen arvostella muiden taloudenpitoa...sotkekoon poika tahmatassuillaan kaiken huonekaluista tapetteihin niin näkevät mitä elämä lapsen kanssa todella on ;).
Mutta se saikin maailman helpoimman vauvan, oli oikeesti huolissaan, kun nukkui niin paljon. Että turhaanpa meni munkin toiveet...
Olipas hyvin sanottu! Voitko kertoa mistä tai missä olet viisautesi oppinut :) ? (Ihan vain utelias, ei muuten väliä)
ierailija:
AINA on niitä, joilla on helpompaa kuin sinulla. AINA on niitä, joilla on vaikeampaa kuin sinulla. Jos kääntäisit katseen itseesi, näkisit, että sinä olet juuri samanlainen kuin he, joille vaikeaa vauvaa toivot (et ymmärrä, kuinka toisilla on paljon vaikeampaa).
Mutta, niin se on. Ei ole tarkoituksenmukaista, että jokainen ihminen ymmärtäisi syvällisesti toisen murheita.
Mutta. Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitit ;) Haluaisit käytännön opettavan ystävällesi jotain sellaista, jonka sinä jo tiedät. Sitten ystäväsi joutuisi myöntämään, että olit oikeassa aiemmin, ei kaikki ole niin helppoa.
Tähän loputulokseen on kuitenkin olemassa helpompikin tie kuin pahan toivominen toiselle;
Hyvä itsetunto. Opettele jättämään muiden mielipiteet omikseen. Vaikka he pitäisivät sinua kuinka huonona äitinä ja kasvattajana, hulluna ja turhan marisijana, niele se. Hyväksy, että kaikki eivät vain tiedä samoja asioita kuin sinä ja tuomitsevat sinut väärin perustein. Tämä neuvoni on helposti sanottu, mutta paljon vaikeammin tehty. On pitkällisen kamppailun tulos monella _aidosti_ olla välittämättä muiden ajatuksista ja puheista. Se on kuitenkin kamppailu, joka kannattaa käydä läpi. Siinä saattaa vapautua huimasta taakasta.
Free your mind :)
toivoin kaverille vaikeaa vauvaa, kun hän ei ilmoittanut raskaudestan ennen 12:sta raskausviikkoa
Jaa, viisas? Öh & kröhöm...kyllä olen kaukana viisaasta ;D
Mutta kysymykseesi, miten hoksasin nämä asiat? Elämänkoulussa.
Elämääni on sattunut useita sellaisia(huonoja) kokemuksia, mitä jokaisella vastaantulijalla ei ole. Toisaalta huonoa tuuria, mutta toisaalta niistä on poikinut myös taito nähdä asiat monelta eri kantilta.
Ihan liian kauan minäkin juoksin päin tiiliseinää uudestaan ja uudestaan...kunnes todella ymmärsin, että IKINÄ en voi olla täydellinen, nuhteeton ja tarpeeksi hyvä muiden silmissä (vaikka todellisuudessa sitä olisin koko ajan!!). AINA on niitä, jotka ajattelevat minusta pahaa, käyttäydyinpä miten hyvänsä. Lakkasin miettimästä muiden ajatuksia, lakkasin selittelemästä tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni, vapautin itseni täysin muiden ajatuksista.
Tiedän kuka minä olen, minulla on hyvä omatunto ja voin ylpeänä olla minä! Siis miksi edes yrittää vakuuttaa muita omasta erinomaisuudesta?
Kerron kevyen esimerkin, miten muut voivat ajatuksillaan tuomita (ja miten itse voit heidän ajatuksiaan noteeraamalla itsesi myrkyttää):
Olimme kesällä kahvilan terassilla 3 lapsemme kanssa jäätelöannoksia syömässä, nauttimassa ihanasta kesäpäivästä. Yksi lapsistamme kärsii kovista kivuista jatkuvasti ja ne ovat osa hänen elämäänsä. Paljon ei ole kipujen helpottamiseksi tehtävissä. Lapsi on 3v poika ja näyttää ulospäin aivan normaalilta.
Yhtäkkiä lapsi alkoi itkeä kovaan ääneen(kipuaan) pöydässä. Tunsin hirveää myötätuntoa pientä poikaani kohtan, joka ei edes jäätelöstään saa nauttia, kuin pienen kuuluisi. Itku kesti vain hetken (olisin muuten mennyt hänen kanssaan kauemmaksi) jonka jälkeen poika istui penkissään hyvin musertuneen näköisenä nyyhkien ja lopetti jäätelönsyönnin. Ympärillä olevat kahvilavieraat mulkoilivat pahasti kuin sanoen:
" onpas siinä huonosti kasvatettu pikkuräkänokka, varmasti vanhemmat pieksävät tai ainakaan eivät osaa kasvatta jälkikasvuaan, kun noin kiukuttelee lapsi"
Poika siis huusi vain 2-3 sekuntia, mutta vielä lähtiessämmekin saimme supatuksia ja katseita peräämme. Yhdestä pöydästä kuulin selvästi kommentointia. Jos he olisivat tienneet poikani sairaudesta, olisivat HÄVENNEET isot ihmiset!
t. Olinkos minä nro 11?
joiden elämä on " ruusuista" ?? Esim. nro 9: Ehkä joidenkin elämä on sellaista, kun on tietynlainen asenne ja vielä rutkasti rakkautta.
Itse olen kokenut vaikeita menetyksiä, pitkää lapsettomuutta ja rankkoja hoitoja. Silloin vaikeina hetkinäkään en ikinä toivonut kenellekään lapsettomuutta! Mutta sitä vastoin toivoin niille joille lapsia helposti tuli, sellaista ymmärrystä että meillä on oikeasti HALU ja suuri toive saada OMA lapsi. Kiukustutti tällaisten kaikissa asioissa onnistuvien ihmisten tapa väheksyä toisen tuskaa!!! Mutta siltikään en toivonut pahaa vaan toivoin JÄRKEÄ ja EMPATIAA!!
Meillä on tosiaan takana raskas tie ja kun saimme lapsen, olemme mieheni kanssa yhdessä lapsesta huolehtineet. Kateellisia tuntuvat nyt olevan sitten ne äidit, joiden omat miehet ovat pitkiä päiviä töissä tai eivät ole perheensä kanssa jostain syystä.
Ja vaikka mekin olemme kokeneet vaikeuksia erilaisissa vauvanhoitoasioisssa, niin siltikin meidän elämämme pikkulapsiperheenä on ollut upeaa. Emme myöskään kuulu siihen porukkaan joka koko ajan valittaa asioista KOSKA satumme olemaan erittäin onnellisia lapsestamme joka päivä, myös vaikeina sellaisina.
Parasta ystävääni väsyttää AINA ja ei jaksaisi edes koiraa käyttää ulkona. Toivon heille koko sydämestäni opettavaista ja rankkaa vauva-aikaa. Jospa sen jälkeen ei kahvinkeitto ym. enää väsyttäisi. ARG.
:)