moniavioisuudesta

Mielestäni tässä moniavioisuus-keskustelussa on menty siinä mielessä pieleen, että on alettu sanoa, mitä sääntöjä ihmisellä on, mikäli moniavioisuus hyväksytään. Ongelma siinä on se, että ihminen on aina ihminen: jokainen toimii kuitenkin omalla tavallaan. Suomalainen mies, joka ei ole elänyt koskaan islamin sääntöjen mukaan, voi elättää vaikka kymmentä vaimoa tasapuolisesti siksi, koska hän kokee, että se on hyväksi hänelle ja vaimoille. Saudiarabialainen mies taas saattaa olla täysi sika jopa sitä yhtäkin vaimoa kohtaan, vaikka uskonto sanoisi mitä.



Toisaalta ainakin naiselle moniavioisuus on loppujen lopuksi tunneasia. Tämä asia mitataan tunteilla ja sen mukaan, miltä se tuntuu. Voi olla, että uskonnon säännöissä lukee, että moniavioisuus on hyväksyttävä, mutta tunteet puhuvat toista. Vaikka kuinka tietäisi, että uskonnon nimissä tämä on hyväksyttävä, niin välttämättä naisen tunteet eivät ole mukana ja silloin tulee vihaa, vaikka miten yrittäisi elää uskonnon sääntöjen mukaan. Toisaalta taas uskonnoton ihminen saattaa hyväksyä miehen, jolla on toinenkin vaimo, vaikka he olisivat eläneet koko ikänsä täysin yksiavioisessa yhteiskunnassa ja laillisia vaimoja ei saisi olla kuin vain yksi. Hänellä tai oikeastaan heillä (koska siinä tapauksessa sen toisenkin vaimon) ei tunnemaailma pyörähdä yhtään minnekään, vaikka mies olisi useammankin vaimon kanssa.



Minun on tietyistä syistä tällä hetkellä helppo sanoa, että jos mies jostain syystä pettäisi, niin en häntä siitä jättäisi. (Mies kun ei pääse pettämään kovin helposti liikuntavaikeuksien vuoksi.) En kuitenkaan toiseen vaimoon olisi valmis. Joskus olen silläkin ajatuksella leikkinyt, kun kerran näitä keskusteluja silloin tällöin tulee. Helposti joutuisin silloin altavastaajan asemaan luonteeni tähden ja se ei sopisi minulle lainkaan.

Mitä tapahtuu siinä tilanteessa kun mies kuolee ja vaimo on suomessa sekä kotimaassa ja esim ei ole testamenttia.



Eli eiko se toinene avioliitto ole lain mukaan mitäton ja vain ensimmäinen vaimo miehen kotimaassa perii?



Joten millä perusteella mies huolehtii kaikista vaimoistaan menemällä avioon?

Minusta ainakin TUNTUISI pahalta, jos joutuisin jakamaan mieheni jonkun toisen naisen kanssa! Enkä voisi olla onnellinen. Onko tunteilla sitten merkitystä? Minulle on! Elän niin kauan kuin tunnen! Tunnen niin kauan kuin elän!



Ihminenhän voi olla hyvin onneton, vaikka kaikki ympärillä olevat asiat olisivat hyvin; talous, koti, perhe, ystävät... ja toisaalta vaatimattomissa oloissa elävä, ja puutetta kärsivä voi olla onnellinen. Tunteesta tai tunteista on kysymys. Myös toki mielenterveydestä- tai sairaudesta, jotka myös vaikuttavat tunteisiin.

Minusta salarakkaita ja muita ei oikein voi verrata moniavioisuuteen.

En oikein ymmärtänyt, miksi vertasit Asmaa vanhemman ja lapsen suhdetta miehen ja naisen suhteeseen?



Ja se kun sanoit että seksi on niin tapetilla... toisaalta tämäkin on kummallista, koska eikö miesten ja naisten välinen kanssakäynnin rajoittaminen lähde islamissa ennen kaikkea tästä seksistä... joten on sekin aika seksipainotteista! Toisaalta se seksi todella on tärkeä osa miehen ja naisen välistä suhdetta, ja ihmettelisin, jos tästä asiasta ei tulisi riitoja, kun siitä tulee eripuraa jo ihan kahden ihmisen avioliitoissa.



Niin, kyllä moniavioisuus voi toimia, mutta ei se kaikille sovi kuten Asmaa hyvin on todennut. kai se sitten niille sopii kitkattomasti jotka ovat niin hyviä ihmisiä etteivät katkeroidu, ole mustasukkaisia, kateellisia, pahansisuisia, vittumaisia, kaipaavia, hellyydenkipeitä, omistushaluisia...

Kyllä lännessä voi hyvin olla moniavioinen - vaikka sitä pidetäänkin ilmeisesti aika perverssinä - varmaan riippuen siitä hyväksyykö paikallinen imaami asian - eihän avioliittoa tarvitse sitten rekisteröidä maistraatin kautta. Kukaan ei voi kuitenkaan minusta hyvällä syyllä sanoa että nykyajan avoimet suhteet yms. olisivat moniavioisia! Eikö ihanne ole ehdoton yksiavioisuus ja uskollisuus?

mar1anne:

Pitää olla tyokokemusta ja tyopaikka niin että voi olla taloudellisesti itsenäinen.

Mutta sitä et saa (todennäköisesti) ennen kuin sinulla on se hyvä koulutus.. ja esimerkiksi mieheni kotimaassa monilla miehillä ja naisilla on vain peruskoulu käytynä. Tätä tarkoitin ongelmalla ainakin sielläpäin.

Tuo väite että mies sitoutuu houlehtimaan naisesta menemällä avioon on puppua. Miehen velvollisuus lapsiin ei ole yksinään avioliiton sisällä. Avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Muita puolisoita siihen ei mahdu.

No, tässä tullaan sen eteen miten ihmiset noudattavat uskontoaan. Perintö on tarkkaan määritelty islamissa eikä siinä seurata esimerkiksi Suomen lakia. Esimerkkinä se, että jos omat vanhempani kuolevat ei-muslimeina, minä en peri heitä ja en ota perintöä vastaan vaikka Suomen laki tästä sanoo mitä. Sen lisäksi muslimilla on velvollisuus olla testamentti valmiina.

Tuo on sinun näkemyksesi, ettei avioliittoon mahdu kuin yksi mies ja yksi nainen. Kyllä siihen voi mahtua, mutta se ei vain mahdu teidän päänne sisään. Tästä on sinällään turha vängätä - kallirhoe sanoikin hyvin, että se ihan oikeasti riippuu ihmisestä se onnistuminen.. siksi olen painottanut sitä, ettei tämä todellakaan ole sovelias ratkaisu kaikille ja siitä kertonee sekin, ettei se ole kovin yleistä.. koska se ei ole helppo ratkaisu niin miehelle kun ei naisellekaan.

mar1anne:

Mitä tapahtuu siinä tilanteessa kun mies kuolee ja vaimo on suomessa sekä kotimaassa ja esim ei ole testamenttia.

Eli eiko se toinene avioliitto ole lain mukaan mitäton ja vain ensimmäinen vaimo miehen kotimaassa perii?

Joten millä perusteella mies huolehtii kaikista vaimoistaan menemällä avioon?

Ainoa vaimo on se, joka pystyy todistamaan itsensä lailliseksi vaimoksi. Jos ulkomailla oleva vaimo pystyy todistamaan olevansa ainoa oikea vaimo, hän saa perinnön Suomen lakien mukaan, ellei mies ole tehnyt testamenttia.

Lapset sitten perivät sen mukaan, onko mies tunnustanut heidät vai ei. Eli jos ainoalla laillisella vaimolla on lapsia miehen kanssa, he ovat suoraan perillisiä ja saavat lakiosan ainakin. Jos taas toisella vaimolla on lapsia, joita ei ole erikseen tunnustettu, niin silloin he eivät ole perinnössä miehen lapsia.

Jos siis ulkomailla oleva vaimo ei pysty todistamaan olevansa ainoa oikea vaimo, hänen lapsensa jäävät ilman perintöä. Jos taas Suomen vaimo ei ole oikea vaimo, mutta hänen lapsensa on tunnustettu lastenvalvojan edessä, he ovat tasa-arvoisia ulkomailla olevan lapsen kanssa.

Suomen viranomaiset eivät kuitenkaan lähde tutkimaan, onko ulkomailla vaimoa vai ei, joten tämän toisen vaimon täytyisi olla itse aktiivinen ja lähteä peräämään perinnön perään. Luultavasti hän ei kuitenkaan tee sitä. Suomalainen vaimo perii sen mukaan, ovatko he Suomen lakien mukaan naimisissa vai avoliitossa. Jos he ovat avoliitossa, niin perintö menee tietysti lapsille. Jos taas ei ole lapsia suomalaisen avovaimon kanssa, niin perintö menee lähisukulaisille, jos heitä todistettavasti on olemassa. Tämän Suomen viranomaiset saattavatkin sitten tutkia: onko jossain päin maailmaa siskoja tai veljiä, jotka olisivat perillisiä?

miisa29:

Minusta ainakin TUNTUISI pahalta, jos joutuisin jakamaan mieheni jonkun toisen naisen kanssa! Enkä voisi olla onnellinen. Onko tunteilla sitten merkitystä? Minulle on! Elän niin kauan kuin tunnen! Tunnen niin kauan kuin elän!

Ihminenhän voi olla hyvin onneton, vaikka kaikki ympärillä olevat asiat olisivat hyvin; talous, koti, perhe, ystävät... ja toisaalta vaatimattomissa oloissa elävä, ja puutetta kärsivä voi olla onnellinen. Tunteesta tai tunteista on kysymys. Myös toki mielenterveydestä- tai sairaudesta, jotka myös vaikuttavat tunteisiin.

Siinä vaiheessa, jos tämä rajataan pelkäksi tunneasiaksi, niin silloin voi vielä paremmalla syyllä sanoa, että joillekin se sopii ja toisille ei.

kallirhoe:

Minusta salarakkaita ja muita ei oikein voi verrata moniavioisuuteen.

En oikein ymmärtänyt, miksi vertasit Asmaa vanhemman ja lapsen suhdetta miehen ja naisen suhteeseen?

No ei minustakaan voi verrata salarakkaita moniavioisuuteen - koska mielestäni salarakkaat ovat pettämistä, jota en sietäisi lainkaan ja se olisi kyllä loppu sille avioliitolle - luottamus on avioliiton perusta, ainakin minulle.

Vertasin noita suhteita (siis vanhempi-lapsi / mies-nainen) sen takia, että ihmisellä on mahdollisuus olla tasapuolinen niin halutessaan ja olla suosimatta toista - ainakin meillä toimitaan näin lasten kanssa, kumpaakaan ei suosita. Samalla tavoin mies voi olla suosimatta ketään vaimoistaan ja olla heidän kanssaan tasapuolinen (kaikessa muussa paitsi tunteissa koska ei niitä voi kontrolloida kuten muuta tekemistään).

Ja se kun sanoit että seksi on niin tapetilla... toisaalta tämäkin on kummallista, koska eikö miesten ja naisten välinen kanssakäynnin rajoittaminen lähde islamissa ennen kaikkea tästä seksistä... joten on sekin aika seksipainotteista! .

Islamissa seksi on todellakin sallittu vain avioliitossa. Mutta se ei ole avioliiton yksipuolinen tarkoitus - välillä tuntuu, että näissä keskusteluissa se nousee avioliiton ainoaksi tarkoitukseksi ainakin miehen puolelta. Siitä kommenttini.

Asmaa:

Islamissa seksi on todellakin sallittu vain avioliitossa. Mutta se ei ole avioliiton yksipuolinen tarkoitus - välillä tuntuu, että näissä keskusteluissa se nousee avioliiton ainoaksi tarkoitukseksi ainakin miehen puolelta. Siitä kommenttini.

Islamilainen avioliitto voidaan myös tehdä islamin lakien mukaan. Eli silloin Suomen lakien mukaan jokaiseen viralliseen paperiin merkitään avoliitto, mikäli asutaan samassa osoitteessa ja jos osoite on eri, niin silloin kyseessä on naimattomia henkilöitä. Silloin Suomen lakien mukaan islamin uskoiset hyväksyvät seksin myös ilman avioliittoa. Tätähän ei ole mihinkään rekisteröity avioliittona ja esimerkiksi perintöoikeus menee avoliiton tai sinkkuihmisen mukaisesti.

sanoo avioliitosta ja vaimojen määrästä. Ihan sama mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Minulla nimittäin on ihan oma laki. Miehelleni on riitettävä vain yksi nainen ja se olen minä ja minulle riittää yksi mies eli mieheni. Olen niin kauan uskollinen kun minulle ollaan uskollinen.



Exäni meni kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen sänkyyn toisen naisen kanssa. Anteeksi en missään tapauksessa antanut enkä tosiaankaan unohtanut. Annoin samalla mitalla takaisin ja jätin sitten exäni. Sama kohtalo odottaa miestäni, jos tekee syrjähypyn. Kenkää tulee eikä takaisin ole tulemista. Kannattaa miettiä tarkasti tekemisiään, koska ei " menetä" vain minua vaan myös lapsensa.

Mutta raapaisen nyt vaan joitakin kohtia.



Jossakin kohtaa ketjua oli aiheena avioliiton ulkopuolisten suhteiden ja moniavioisuuden vertailu. Joku siinä vetosi siihen, että ympäröivä yhteiskunta sallisi ja jopa suosisi avioliiton ulkopuolisia suhteita. Skandaalilööpeistähän näin voisi joskus päätellä, mutta kyllä meillä Suomessakin edelleen tuomitaan tuonkaltainen alentuneen moraalin ilmentymä. Eikä moniavioisuus nyt suinkaan ole ratkaisu minkään maan moraalisiin ongelmiin ;)



Toinen juttu mikä jäi mieleen... joku pohdiskeli, miten Suomen viranomaiset suhtautuvat monivaimoiseen mieheen, eli pääsevätkö esim. kaikki vaimot miehen mukana Suomeen? Eivät pääse, vaan yksi sen miekkosen on valittava. Kaikki alaikäiset lapsensa kyllä pääsevät, äidistä riippumatta. Mutta perheenyhdistäminen silläkään konstin, että kun ne taaksejääneiden äitien lapset ovat jo täällä, ei sekään ole mitenkään simppeliä... Eli monta mutkaa on moniavioisilla edessä, jos Suomeen haluavat. Suomalainen ydinperheen määritelmä on kovin suppea.



Itse en ole moniavioisuuden kannattaja, pidän sitä naista alistavana. En myöskään hyväksy avioliittoon tai edes seurustelusuhteeseen niitä liiton ulkopuolisia hoitoja. Jos on pakko kokaista jokainen vastaantuleva, silloin on parempi pysyä sinkkuna.



Ja kuten sacred_cyclesillä, myös minulla on hyvin ehdoton oma laki. Eikä sen " rangaistuspykäliä" ole tarvinnut kenenkään kanssa tähän ikään mennessä käytännössä toteuttaa, eikä vastaavaa huolta ole ollut myöskään kumppaneillani.

Eikö sen (takaisin pettämisen) toteuttaminen ole kuitenkin loppujen lopuksi oman itsetunnon ja -arvostuksen alentamista? Kyllä minullakin mies lentäisi mäkeen, jos pettäisi, mutten kuitenkaan itse alentuisi kenen tahansa pellen höylättäväksi, edes kostomielessä.

Sen verran vielä hämmentäisin tätä soppaa, että Suomen lain mukaanhan puoliso ei peri toista automaattisesti, vaan lapset ovat aina oikeutettuja ainakin lakiosaansa, ja jos testamenttia ei ole, koko pesä jaetaan rintaperillisille eli lapsille.



Puolisoilla voi olla keskinäinen testamentti ja leskellä on aina oikeus yhteiseen kotiin. Usein tietääkseni tehdään niin, että pesä jätetään jakamatta (rintaperillisten suostumuksella), kunnes toinenkin puolisoista kuolee. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jälkeenjääneellä puolisolla on oikeus käyttää koko pesän omaisuutta haluamallaan tavalla.

vaan seksiseuransa voi jopa itse valita! Sitä paitsi jotkut miehet ymmärtävät tekojensa seuraukset ja mitä se aiheuttaa toiselle, silloin kun hän saa samalla mitalla takaisin. Mies ei välttämättä kadu syrjähyppyään, mutta olisi ollut tyytyväinen jos nainen olisi vain istunut kotona itkemässä kohtaloaan. Siinäpä sitten voi miettiä tekosiaan kun on saanut samalla mitalla takaisin ja tajuaa, että miltä se tuntuu. Siinä pointti.

...on yksi asia. Aivan kuten yllä todettiin: Moniavioisuus tuntuisi useimmista naisista pahalta. Aivan samoin kuin useimmista miehistä tuntuisi pahalta se että he eivät olisikaan ainoita miehiä naisensa elämässä, että niitä olisi muitakin.



Mutta tunnepuolen lisäksi on vielä yleisempikin puoli tässä, joka vaikuttaa siihen, millainen rooli naisella nähdään yhteiskunnassa. Tunteet ovat yksilöllisiä: joku voi hyväksyä omalle kohdalleen moniavioisuuden. Mutta siitä huolimatta moniavioisuus on huono homma naisen asemalle yleensä, koska silloin naista ei nähdä tasavertaisena, itsenäisenä toimijana, subjektina, miehen rinnalla vaan omaisuutena, miehestä riippuvaisena ja alempiarvoisena.



Ja Asmaa, olet aivan oikeassa: naisen asemaa parantaa koulutus. Koulutus on tärkeintä. Koulutus huolehtii myös siitä että yhä harvempi nainen lähtee sellaisen miehen vaimoksi jolla on jo vaimo(ja), koska koulutuksen kautta nainen oppii näkemään itsensä täysivaltaisena toimijana, omana persoonanaan, ei vain jonkun omaisuutena. Koulutuksen kautta nainen oppii hahmottamaan maailman aivan toisin, hän oppii kyseenalaistamaan ja näkemään asioiden välisiä yhteyksiä. Perspektiivi laajenee, esim. asioille oppii löytämään selityksiä historiasta, oppii tajuamaan sen, ettei kaikki välttämättä ole pysyvää. Lisäksi koulutus mahdollistaa useinkin jonkin ammattitaidon, joka puolestaan tarkoittaa taloudellista itsenäisyyttä. Siksi on aivan luonnollista että yksi koulutuksen yleistymisen seuraus on moniavioisuuden väheneminen. Ja tässä vaiheessa monet islamilaiset maat ovat nyt: naisten koulutuksen lisääntymisen takia myös moniavioisuuden poistamista on alettu vaatia. Aina on tietysti naisia, jotka ovat konservatiivisia, ja jotka vastustavat kaikkia uudistuksia kynsin hampain, mutta yleinen trendi menee kohti naisen aseman vahvistumista.

Tämä ei ole kellekään henk.koht., vaikka Gelsominan ansiokasta kirjoitusta alla lainaankin:

Olisiko niin, että monissa länsimaissa, mm. Suomessa, naisten koulutus on johtanut ylipäätään avioliiton suosion vähenemiseen? Yhä useampi lapsi syntyy avioliiton ulkopuolelle, monet jopa haluavat lapsen, mutteivät miestä ainakaan pysyvästi elämäänsä (enkä nyt sano, että siinä olisi jotain pahaa).

Gelsomina:

Koulutus on tärkeintä. Koulutus huolehtii myös siitä että yhä harvempi nainen lähtee sellaisen miehen vaimoksi jolla on jo vaimo(ja), koska koulutuksen kautta nainen oppii näkemään itsensä täysivaltaisena toimijana, omana persoonanaan, ei vain jonkun omaisuutena. Koulutuksen kautta nainen oppii hahmottamaan maailman aivan toisin, hän oppii kyseenalaistamaan ja näkemään asioiden välisiä yhteyksiä. Perspektiivi laajenee, esim. asioille oppii löytämään selityksiä historiasta, oppii tajuamaan sen, ettei kaikki välttämättä ole pysyvää. Lisäksi koulutus mahdollistaa useinkin jonkin ammattitaidon, joka puolestaan tarkoittaa taloudellista itsenäisyyttä. Siksi on aivan luonnollista että yksi koulutuksen yleistymisen seuraus on moniavioisuuden väheneminen. Ja tässä vaiheessa monet islamilaiset maat ovat nyt: naisten koulutuksen lisääntymisen takia myös moniavioisuuden poistamista on alettu vaatia. Aina on tietysti naisia, jotka ovat konservatiivisia, ja jotka vastustavat kaikkia uudistuksia kynsin hampain, mutta yleinen trendi menee kohti naisen aseman vahvistumista.

Tuosta perinto-asiasta. Lapset eivät automaattisesti peri. Perinto-oikeus liittyy vain puoleen vainajan omaisuudesta. Eli lapset saavat lain mukaan keskenäisesti jaettavaksi vain puolet omaisuudesta. Loppu menee niinkuin vainaja itse haluaa.

Jos vaimoja on enemmän kuin yksi - niin vainajan omaisuus on ykkosvaimon hallinnassa. Ja toiset vaimot ja lapset joutuvat odottamaan ennenkuin tuo vaimo kuolee jotta voisisivat saada jotain. Ja vain vaimo saa verohelpotusta perinto-omaisuuteen.

Eli jos miehelläsi on vaimo toisessa maassa - mitä ihmettä avioliitolla teet?

Ninni-03:

Olisiko niin, että monissa länsimaissa, mm. Suomessa, naisten koulutus on johtanut ylipäätään avioliiton suosion vähenemiseen? Yhä useampi lapsi syntyy avioliiton ulkopuolelle, monet jopa haluavat lapsen, mutteivät miestä ainakaan pysyvästi elämäänsä (enkä nyt sano, että siinä olisi jotain pahaa).

Useampi lapsi syntyy avioliiton sisään, ei ulkopuolelle.

Veikkaatko nyt että akateemiset naiset tekevät niitä au-lapsia?

vieläkö niin antiikinaikaista nimitystä käytetään... Lapseni on syntynyt avioliiton ulkopuolella, koska en halunnut mennä naimisiin. Vieläkään en halua mennä naimisiin ja lapsi on 2-vuotias. Kun miehelläni on huono päivä menossa, ajattelen että pärjäisimme loistavasti ilman häntäkin.



On jo tarpeeksi kouluja käyty, että työpaikka löytyy helposti eli en tarvitse miestä elättäjäksi. Ja kun viimeisen tutkinnon saan rutistettua kasaan, olen sitten " hienosti" akateeminen. Kyllä koulutus, työpaikka ja itse tienatut rahat antavat mahdollisuuden pärjätä ilman miestäkin eikä tarvitse kauhan kanssa hellan ääressä odotella herraa kotiin, jos antaisi talousrahaa elintarvikkeisiin...

sacred_cycles:

On jo tarpeeksi kouluja käyty, että työpaikka löytyy helposti eli en tarvitse miestä elättäjäksi. Ja kun viimeisen tutkinnon saan rutistettua kasaan, olen sitten " hienosti" akateeminen. Kyllä koulutus, työpaikka ja itse tienatut rahat antavat mahdollisuuden pärjätä ilman miestäkin eikä tarvitse kauhan kanssa hellan ääressä odotella herraa kotiin, jos antaisi talousrahaa elintarvikkeisiin...

Noinko naimisissa olevat elävät? Hellan ääressä odotellen herraa kotiin? Niin että saisivat leivän murusen?