Joululaulun nimi ja sanat hukassa!

Nimi on TONTTU.

Tuima talven on pakkanen,

tähdet kiiluvat yössä.

Kansa kartanon hiljaisen

nukkuu jo, uupunut työssä.

Verkkaan vaeltaa kiekko kuun,

lunta täynnä on oksat puun,

kattojen päällä on lunta.

Tonttu ei vaan saa unta.



Ometan ukselle vaiti jää

harmaana hankea vasten,

kuuta taivaalla tirkistää

tuttuna vanhain ja lasten,

katsoo muuria hongiston

takana nukkuvan kartanon,

pohtien iäti uutta

ongelman salaisuutta.



Kouransa partaan ja tukkaan vie,

puistaa päätä ja hilkkaa -

" ei, tämä pulmista vaikein lie,

ei, tämä järkeä pilkkaa" -

heittää, niin kuin jo kiire ois,

moiset pulmat ja mietteet pois,

lähtee toimeen ja työhön,

lähtee puuhiinsa yöhön.



Aitat tutkii hän peljäten

lukkojen auki jäävän -

lehmät lehdoista uneksien

torkkuvat oljilla läävän.



Ruuna myös unen heinää syö,

suitset ja siimat ei selkään lyö:

seimeensä saa se tuohon

tuoreen ja tuoksuvan ruohon.



Lampaat ja vuonat karsinaan

makuulle jättää ukko.



Kanatkin nukkuvat orsillaan,

ylinnä ylpeä kukko.



Koppiinsa Vahti vainun saa,

nousee ja häntää heiluttaa,

tonttu harmajanuttu

Vahdille kyllä on tuttu.

Pirttiin puikkii hän nähdäkseen

isäntäväkensä oivan,

tietäen heidän siunanneen

tonttunsa työn ja hoivan;

sitten hiipii hän lasten luo

nähdäkseen vesat hennot nuo;

ken sitä kummeksis juuri:

hälle se onni on suuri.



Halki sukujen vaihtuvain

seuras hän ihmeellistä

näkyä pienten nukkujain -

mistä he saapuivat, mistä?

Polvi varttui ja ahkeroi,

vanheni, lähti - mut minne, oi?

Ongelma eessä on jälleen,

selvittämättä tälleen.



Viimein jää ladon parveen hän,

siellä hän vartoo kesää

tuoksussa heinän lämpimän

lähellä pääskysen pesää:

vaikka pääsky nyt poissa on,

kukkiin noustessa nurmikon

saapuu se tänne varmaan

seurassa puolison armaan.



Silloin se laulaa ja tirskuttaa

matkamuistoja tieltä,

mutta ei tunne ongelmaa,

näin joka vaivaa mieltä.

Seinän raosta paistaa kuu

vanhuksen rintaan heijastuu,

kuunsäde kimaltaa partaan

tontun miettivän, hartaan.



Vaiti metsä on lintuineen,

luonnon mahlat on jäässä,

koski vain ihan hiljalleen

pauhaa matkojen päässä.

Tonttu lumoissa kuutamon

kuulevinaan ajan virtaa on,

miettii, minne se vienee,

missä sen lähde lienee.



Tuima talven on pakkanen,

tähdet kiiluvat yöhön,

kansa kartanon hiljaisen

nukkuu aamuun ja työhön.

Verkkaan laskee jo kiekko kuun,

lunta täynnä on oksat puun,

kattojen päällä on lunta.

Tonttu ei vaan saa unta.

TONTTU

LAULUN SANAT:



1. Pakkasyö on ja leiskuen

Pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen

yösydänuntaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan,

puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.

Tonttu ei vaan saa unta.



2. Ladosta tulee, hankeen jää

harmaana uksen suuhun,

vanhaan tapaansa tirkistää

kohti taivasta kuuhun,

katsoo metsää, min hongat on

tuulensuojana kartanon,

miettivi suuntaan sataan

ainaista ongelmataan.



3. Partaa sivellen aprikoi,

puistaa päätä ja hasta.

- Ei tätä ymmärtää en voi,

ei, tää pulma on vasta.

Heittää tapaansa järkevään

taas jo pois nämä vaivat pään,

lähtee toimeen ja työhön,

lähtee puuhiinsa yöhön.



5. Lammasten luo käy karsinaan,

makuulla tapaa ne ukko.

Kanat jo katsoo, pienallaan

istuu ylinnä kukko.

Kopissa vahti hyvin voi,

herää ja häntä liehakoi;

tonttu harmajanuttu

Vahdille kyllä on tuttu.



10. Vaiti metsä on, alla jään

kaikki elämä makaa,

koski kuohuvi yksinään

humuten metsän takaa.

Tonttu puoleksi unissaan

ajan virtaa on kuulevinaan,

tuumii, minne se vienee,

missä sen lähde lienee.





Viktor Rydberg (suom. Valter Juva)

Lyyli Wartiovaara-Kallioniemi

ompi kappaleen nimi, itelläni ainakin Vesku Loirin esittämänä (karmea versio) ja Arja Korisevan, en muista kuka mieslaulaja sen on joskus muinoin levyttänyt, mutta se oli kyllä parempi kuin nuo kaksi.

Pakkasyö on ja leiskuen

pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen

yösydänuntaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan,

puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.

Tonttu ei vaan saa unta.

Pakkasyö on ja leiskuen pohja loimujaan viskoo. Kansa kartanon hiljaisen yösydän untaan kiskoo. Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan. Kattojen päällä on lunta, tonttu vaan ei saa unta.



Laulussa on aika monta säkeistöä, mutta löytyy esim. Joulun toivelaulukirjasta.

Vierailija kirjoitti:

Pakkasyö on ja leiskuen pohja loimujaan viskoo. Kansa kartanon hiljaisen yösydän untaan kiskoo. Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan. Kattojen päällä on lunta, tonttu vaan ei saa unta.

Laulussa on aika monta säkeistöä, mutta löytyy esim. Joulun toivelaulukirjasta.

Pohja tarkoittaa kai pohjoistuulta? Sehän sitä lunta tuo, vaikka ihan kohta!