Kuka lapsoperheellinen myöntää, että seksielämää ei ole lähestulkoon ollenkaan!

ukko kyllä haluaisi, mutta minä en :-(

kun lapset on nukkumassa, tekisi mieli mennä itsekin!

hiljaista on. muutaman kuukauden välein saan miehen houkuteltua puuhiin...

Joskus tulee kausia jolloin sitä taas on enemmän.



Avioliitossa on niin paljon muita hyviä asioita (hellyys, läheisyys, toveruus, lapset, harrastukset) ettei seksi ole ykkösenä.

Lähinnä kiinnostaa miten teidän miehet jaksaa. En nyt tarkota tällä sitä, että aina pitäis olla jalkoja levittämässä kun isäntä vonkaa.



Mutta kyllä mua kyrsii ihan älyttömästi jos ite vonkaa ja mies vaan toteaa, että sitä väsyttää. Niin voisin kuvitella, että olis toistekkin päin.

Niin - meillä se on mies, jota ei huvita. Kyllä kyrsii.

Vierailija:

Lähinnä kiinnostaa miten teidän miehet jaksaa. En nyt tarkota tällä sitä, että aina pitäis olla jalkoja levittämässä kun isäntä vonkaa.

Mutta kyllä mua kyrsii ihan älyttömästi jos ite vonkaa ja mies vaan toteaa, että sitä väsyttää. Niin voisin kuvitella, että olis toistekkin päin.

Johtunee kylläkin siitä, että mies ei halua, kun olen raskaana.

pornoa ja kyynärnivelen rasittamista, mutta ei kahdenvälistä seksiä.

Voisin aivan hyvin jo kohta melkein käydä vieraissa, vaikka ns. kunnon mies olenkin.

Minkäs teet kun toista ei huvita ja kaikki muuttuu niin helvetin vaikeaksi.

Ja kyllä, tästä on ihan turha yrittää enää/taas puhua puolison kanssa.

Lapset alle kouluikäisiä.En voisi kuvitella eläväni seksittömässä liitossa.Toki joskus on ollut hiljaisempaa (silloin kun keskimmäisellä oli koliikkia ja synnytysten jälkeen pakolliset 2 viikkoa),mutta noin yleensä seksiä on joka viikko.Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä! Ei ole ihme kun perheeliset eroaa,ei ole enää mitään yhteistä! Sitten kun lapset kasvaa niin seksittömyys jatkuu kun se on jo normaalia,sitä ei enää edes kaipaa???!Meillä lapset käy nukkumaan noin 20 aikoihin ja meille jää yhteistä aikaa iltaisin :) Yhteinen aika ei välttämättä tarkoita aina matkaa tms.Telkkari kiinni ja kuhertelemaan ;)

Mulle iski sen jälkeen hiivatulehduskierre ja paikat olivat aivan rikki viikkoja. Lopulta sain kuukauden suun kautta otettavan hiivakuurin ja vasta viimeisen tabletin jälkeen hiiva hävisi. No, nyt olen sitten toipumassa peräpukamaleikkauksesta joten tuskin päästään hommin vielä vähään aikaan.



Monesti saa lukea että naiset aina vaan keksivät tekosyitä ettei tarvitse harrastaa seksiä miehensä kanssa. Vai pitäisikö munkin nyt vaan hammasta purren suostua seksiin? Vai ovatko nuo hyväksyttäviä syitä? (Tosin mies on kyllä niin fiksu ettei painosta kun tietää että mulla on paikat " epäkunnossa" .)



Mua vaivaa tosi paljon tämä, ei ole mikään oma valinta. Ei ollut sekään kun hormonikierukka vei pitkäksi ajaksi halut kokonaan. Siis pää halusi mutta alapää ei reagoinut mitenkään.



Toivottavasti tämä nyt tästä iloksi muuttuu, kunhan saan paikkani ehjiksi....

On meillä ollut muutenkin hiljaista, mutta se on johtunut lähinnä erittäin stressaavasta elämäntilanteesta ja kummatkin ollaan oltu aika puhki viimeiset noin 6 kk. Ei siis olla vongattu kumpikaan vaikkei haluttomia ollakaan. Joskus on tällaisia jaksoja elämässä...

Nyt ollaan oltu lapsen kanssa koko hemmetin syksy kipeänä, ja seksisaldoksi on tullut ehkä 3krt/4-5kk. Mulla on myös alapään vaivoja, ja stressaamme miehen kanssa molemmat omia työhommia, joten ei useinkaan nappaa koko seksi. Vielä kun pitäisi hiljaa hissutellen hoitaa asia pois alta, ettei lapsi herää. >:(

Lähinnä kyselin sen takia, että voisin hyvin kuvitella mieheni lähtevän hakemaan muualta jos jatkuvasti sanoisin ei oo ei tuu ei tipu lämpöö enkä sano juu...



Tästä on nyt kenenkään feministin turha hermostua. Minusta vaan parisuhteen eteen tarvitsee tehdä töitä. Jos kieltäytyisin jatkuvasti ja mies lähtisi muualla niin ei minun tarvitsisi kun katsoa peiliin.



Tottakai meilläkin on ollut taukoja lasten syntymän jälkeen yli kuukausi ja joka kuukausi viikon breikki. Mutta nämä ovat yhteisestä sopimuksesta ei huvita kumpaakaan lähteä sotkemaan.



Tietenkin meilläkin on omat ongelmat minä kaipaisin paljon enempi hellyyttä ja huomiota vaan kaikkea ei voi saada. Vaan ei ole mies raukka vielä tajunnut, että sen kerran kun kaappaa kainaloon niin minä olen valmista kamaa siirtymään vällyjen väliin. Tai sitten se on tajunnut ja ei uskalla ottaa mua kainaloon kun olisin heti vonkaamassa.

Minusta ei pitäisi kadottaa sellaista huumorintajua ja leikkisyyttä.

Saatan lähetellä miehelle tuhmia tekstareita pitkin päivää ja sitten toinen on tietysti ihan kuumana kun pääsee töistä....(tiedostaen että pääsee sekstailemaan vasta illalla).Joskus ostan ihania alusvaatteita (piristää itseänikin!),ihan tällaisia pieniä asioita.Seksielämä kuihtuu jos ei halua yhtään nähdä vaivaa! Vaikka mulla on kolme lasta niin pidän itsestäni huolta.Liikun,ostan nättejä vaatteita jne.Silloin kun on tyytyväinen itseensä niin se heijastuu myös suhteeseen.

Voi varmaan kysyä, kun vastaat niin mukavan asiallisesti :-)



Mitäs sitten kun kaikki tämä on kunnossa, mutta mies ei vaan halua? Kiirettä töissä, ei ehdi nukkumaan tarpeeksi jne. jne. Ei ole kyllä koskaan ollut mikään seksipeto, mutta ennen seksielämää oli sentään minun mielestäni normaalisti (pari-kolme kertaa viikossa). Mikä avuksi? Ja usko pois - keskusteltu on.

Vierailija:

Voi varmaan kysyä, kun vastaat niin mukavan asiallisesti :-)

Mitäs sitten kun kaikki tämä on kunnossa, mutta mies ei vaan halua? Kiirettä töissä, ei ehdi nukkumaan tarpeeksi jne. jne. Ei ole kyllä koskaan ollut mikään seksipeto, mutta ennen seksielämää oli sentään minun mielestäni normaalisti (pari-kolme kertaa viikossa). Mikä avuksi? Ja usko pois - keskusteltu on.

Olisiko teillä mahdollisuutta yhteiseen lomaan? Stressi tappaa erotiikan :(.Onko mahdollisuutta laittaa lapset hoitoon ja tehdä jotain arjesta poikkeavaa?

T.19 en ole seksologi,ihan tavallinen äitiyslomalainen tällä hetkellä ;)

Meillä alusta saakka mieheni on ollut se, jota seksi vähemmän kiinnostaa. Ei se minua kuitenkaan estänyt rakastumasta, tai estä rakastamasta. Välillä se oli tosi raskasta ja meinasi käydä itsetunnon päälle (joka on aina ollut hyvä).



Lapsen jälkeen tilanne muuttunut sikäli hyvään suuntaan, että minunkin seksihaluni ovat hieman hiipuneet. Kerran viikossa about rakastellaan. Ja onneksi sentään laatu korvaa määrän! ;)

Haluamme molemmat saman verran seksiä,siksi siitä ei ole tullut ongelmaa.Kumpikaan ei painosta.

T.19

joskus ollut yli vuodenkin taukoja. Ei vaan jaksa. Ja vielä kun ei toi henkinen puoli oikein suju, niin elämä on vaan arjen pyörittämistä.

Jos ihminen on sellainen, että stressi vie seksihalut, ei siihen mikään lomakaan hirveästi auta. Silloin, kun molemmat on kireitä, se lomakin menee yleensä oman mielen hoivaamiseen/kinasteluun, kun stressi laukeaa. Kotona odottavat taas stressin aiheet, joten sekin masentaa.



Meillä on hoivaa, on keskustelua, on hyvää tahtoa, ja on pidetty yhteistä aikaa ja omaa aikaa. Minä olen kaunis ja mies hyvännäköinen. :) Totuus kuitenkin on, että meidän elämäntilanne on nyt vaan stressaava sekä minulla että miehellä, eikä siihen auta muu kuin aika. Tällä hetkellä seksielämää ja läheisyyttä pidetään yllä vaikka väkisin, sillä emmehän me halua päästä vihdoin stressistä, ja huomata tunteiden kuolleen. Mutta joskus on vaan hyväksyttävä se, että seksi on tällä hetkellä asioiden tärkeyslistalla sijalla x.

yhteen kertaan/viikko, mutta se onkin sitten sitä hekumallisempaa ;)



Meillä oli toisen lapsen raskauden aikana ja syntymän jälkeen yhteensä n. 3 kk taukoa ja kummasti sen vain kesti, kun muuten oli hellyyttä.