apua uhmaikäisen herkutteluun
Meidän tytölle ei enää kelpaa kunnon ruoka ollenkaan. Tuntuu tosi rasittavalta edes laittaa sille lautaselle ruokaa kun sitä vaan vähän sekoitetaan, mutta yhtään ei mene suuhun. No ei varmaan kun ei ole nälkä.
Aamupalalla tyttö ei syönyt yhtään, mutta sitten puolen tunnin päästä hän kävi useamman kerran itse omalla luvalla hakemassa itselle keksiä. kaikki " herkut" pidän ylähyllyillä, mutta hän keksii aina jonkun kenon niitä hakea.
Nyt ruokaaikaan sitten ei taaskaan ollut yhtään nälkä, kukn vähän väliä oli itse napostellut jotain. Taas kun ruoka oli siivottu pois, alkoi tyttö huutaa joulutorttua. En antanut, vaikka siitä tuli melkoinen sota ja tyttö päätyi tutin kanssa nukkumaan.
Kohta sitten alkaa itsellä kahvihammasta kolottamaan. Pitäisikö minun kieltäytyä vielä sitten antamasta tytölle sitä torttua, mitä muut syö ja vaatia syömään ruoka ensin vai kuinka?
Kannattaisiko meidän olla siitä välinapostelusta niin tiukkoja ja tehdä siitä sellainen tahtojen taistelu vai annanko tytön napostella ajatuksella että kyllä se joskus oppii syömään?
Kommentit (11)
Hei!
Samoilla linjoilla edellisen kanssa eli karsisin välipalat pois ihan kokonaan ja palaisin niihin rajoitetusti vasta ajan päästä ja silloinkin vaan periaatteella että ellei syö ruokaa niin ei muutakaan tipu. Kaikki herkut vaan niin piiloon ettei niitä kertakaikkiaan saa, kyllä joku keino löytyy.
Päiväkahvisihan voit juoda tytön päikkäreiden aikaan, silloin ei tarvitse miettiä antaako hänelle herkkuja vai ei. Jos on vieraita tai muu erikoistilanne, niin silloin kai voi joustaa.
Kerran se vain kirpaisee, ei lapset loppujen lopuksi kauan jaksa protestoida järkeviä kieltoja vastaan!
Piparit ja tortut meillä ei olekkaan koskaa pöydällä, vaan yläkaapissa piilossa. Tyttö vaan sattuu näkemään ne siellä kaapissa ja sitten itse etsii tuolia ym. kun en ole näkemässä. Meillä ei kaapit tahdo riittää kun muutenkin kaikki tavarat pitää olla piilossa.
Vähän aikaa sitten koitin sitä, että otin aina keksin pois, kun sen tytöllä näin, tai jos tyttö ronku keksiä en sitä antanut. Tällaisesta kiellosta tyttö sai joka kerta (siis monesti päivässä) lähes tunnin mittaisen " raivokohtauksen" ja itse väsyin siihen kahden päivän jälkeen.
Meillä ei yleensä ole edes paljon herkkuja, kaikki karkit, suklaat, limsat, sipsit ym. olemmejoutuneet jättämään kauppakassista pois, mutta tyttö sitten syö digestivekeksiä, mitäö minulla on vieraille leipomista varten ja nyt joulun alla erehdyin tekemään pipareita.
Paino ongelmaa meillä ei (vielä) ole, mutta pelottaa että kohta on.
Enpä minäkään taitaisi perunoita syödä, jos voisin kohta hakea keksin nälkään.
Voithan rajata keksien syönnin vaikka välipalaan? Välipala-aikaan saa syödä keksin tms., mutta muuten ne pysyvät kaapissa. Näin ehkä lapsesta ei tuntuisi ihan niin pahalta?
Ruokailujen väliltä vaaditaan äidiltä rautaisia hermoja, jotta saa pidettyä herkut tiukasti kaapissa. Uhmakohtaukset ovat rankkoja, mutta ne eivät kestä loputtomiin, jos et anna periksi! Periksi antamallahan lapsi tietää, että kun tarpeeksi kiukuttelen, niin äiti taipuu...
Lapset sopeutuvat uusiin sääntöihin nopeasti.
Jos kerran keksejä on siellä kaapissa ja lapsi tietää sen, ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin sietää suuttumus siitä, että nyt ei ole keksiaika. Tai sitten voit yrittää jemmata keksit niin, ettei tyttö näe niitä sattumalta - jos kerran ovat vain vierasvarana.
Mitä välipaloihin tulee, niin kyllähän lapsellekin voi antaa välipalaa 1-2 kertaa päivässä. Olen itsekin joutunut siirtymään terveellisempiin välipaloihin, etten joudu moraalisesti kestämättömiin tilanteisiin kaksivuotiaan kanssa... Itselläni kun on se periaate, että kaikki syövät samaa ruokaa. Jos lapsi ei saa, en saa minäkään. Kaapissa on kyllä yleensä keksiä, ja jossain vaiheessa (olisko ollut 1,5 vuoden kieppeillä) niiden syömisestä käytiin jonkinmoista voimainmittelöä. Aika nopeasti lapsi taipui siihen, että vaikka keksiä on kaapissa, sitä ei aina saa.
Näin joulun alla meilläkin tulee syötyä pipareita, torttuja sun muita herkkuja enemmän kuin muulloin, siis myös lapsi syö niitä useammin. Ei kuitenkaan päivittäin, joten ei ole hoksannut tai viitsinyt ruveta temppuilemaan syömisen kanssa. Enemmän meinaa jäädä syöminen kesken, kun olisi jotain hirveän mielenkiintoista tekemistä toisaalla... Siihen on auttanut se, että kukaan ei lähde pöydästä kaveriksi touhuamaan kesken ruuan.
Tässä varsinainen opastaja, sillä meilläkin on keksejä keittiön vetolaatikoissa, joihin 2-vuotias esikoinen pääsee helposti käsiksi ;-). Muutaman kerran on keksin hakenut, mutta se on jäänyt kiellon jälkeen siihen, joten en ole niitä nostellut pois. Meillä poika on syönyt suht. hyvin aina ja edelleen tepsii melko varmasti huomion siirtäminen muuhun ruokailun aikana. Eli jos ei suostu itse syömään, niin haen kirjan tai lehden ja ruvetaan sitä lukemaan, niin jo uppoo ruoka suuhun siinä samalla " huomaamatta" äidin syöttämänä. Nyt rupeaa jo hiukan toimimaan lahjominenkin eli lupaan vaikka viiden lusikan jälkeen muutaman rypäleen jälkiruoaksi.
Olen samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että rajat pitää ehdottomasti pistää uhmaikäiselle. Itse tein muutama viikko sitten suuren virheen, kun otin Tripp Trappista turvakaaren pois, kun poika sitä pyysi. Ajattelin, että ok, kun hoidossakin istuu jo normaalituolilla. Tuon virheen sitten korjasin tänään ja pistin kaaren takaisin. Takana nimittäin pari viikkoa ruokapöydästä karkaamista ja venkoilemista (itsellä kun on useasti ruokailun aikana kuukauden vanha kuopus sylissä, niin en pysty poikaa pitämään niin hyvin " ruodussa" ). Aamulla poika sai asiasta yli puolen tunnin raivarin: huusi kuin hinaaja, yritti riuhtoa kaarta irti itse ja heittäytyi pöydän alle tuoleja potkien. En suostunut pistämään kaarta takaisin näytöksestä huolimatta ja meuhkaamisen jälkeen suostui tulla istumaan tuoliin, kun lupasin mehukeittoa puuron kyytipojaksi. Nyt päiväruoalle tultaessa poika kommentoi kaaresta kerran, mutta kipusi sinne itse, kun käänsin puheen joulupukkiin ja joulun lähestymiseen.
Tämänkaltaiset asiat ovat meillä olleet toimivia ja jatkuvaa herkkujen napostelua en sulattaisi (toki saa esim. vieraiden kyläillessä syödä samaa kuin aikuisetkin aina glögistä suklaakonvehteihin). Rajoituksistamme huolimatta (tai juuri niiden takia) on pahoja päiviä, jolloin raivareita tulee koko ajan. Juuri aamulla miehen lähtiessä töihin puhuttiin, että onkohan meidän poika ihan normaali, sillä saattaa saada hurjia raivokohtauksia esim. siitä, että hänen pyynnöstään avaan jogurtin kannen. Hän haluaa sen vain osittain auki, että voi avata lopun itse, mutta jos ajatuksissani avaan kokonaan (kuten eilen illalla), niin jo alkaa raivoaminen, joka kestää pitkään ja loppuu monesti nyyhkytykseen. Viimeksi viikonloppuna poika huusi täyttä huutoa pihassa maaten 40 minuuttia, kun ei olisi halunnut lähteä ulkoilemaan. Periksi en suostu antamaan, sillä olen samaa mieltä kuin niin moni muukin, että itselleen kaivaa kuoppaa, jos lapsen vaatimuksiin suostuu.
Yritetään jaksaa näiden " kullannuppujemme" kanssa ja kysellä tarvittaessa neuvoa/tukea kohtalotovereilta. Sen verran mitä itse tunnen 2-vuotiaiden vanhempia, niin ihan sama tilanne on myös niillä :). Meillä on tällä hetkellä kaikista ongelmallisinta päiväunille nukahtaminen ja siihen pitää keksiä joku hyvä konsti, kun poika tulee kokonaan kotiin vuoden alusta. Selkeät ja tylsätkin rutiinit varmasti auttavat moneen ongelmaan, mutta näin kotona niitä ei tule helposti noudatettua.
t. Jogu ja Kalle 2v1kk
Meillä on kohta 3-v tyttö joka voi paastota vaikka viikon närppimällä ruokaa.Ei auta herkkujen posto kokonaan(jos on tarjolla niin kyllä syö) eikä kiristys/ uhkailu /lahjonta.Myöskään lemppari ruokien tarjoaminen ei vaikuta syömiseen.
Sitten kun se nälkäinen päivä koittaa niin syö koko päivän jonka jälkeen paasto jatkuu.
En aio enää puuttua syömisiin mutta ruokaa on tarjolla ruoka-aikana jos vaikka neidille joku maistuisi.
Turha tuntea syyllisyyttä lapsi kyllä syö sitten kun nälkä yllättää.
Poikamme sai muistaakseen ekan kerran herkkuja 1 vuotis synttäreillään. Nyt hän on saanut herkkuja perjantaisin, mutta vasta ruoan jälkeen. Ikää 1v 5kk. Poikkeuksia on vierailut, vieraiden tulo meille plus juhlat niin kun esim. viimeks tarhassa Joulujuhlat.
Tuon tyylin olen halunut opettaa sille nyt pienestä pitäen ja sun olisi kannattanut tehdä samoin. Suosittelen että yrität opettaa lapsellesi että syödää vaan kerta viikossa ennen kun tuleva vauvasi alkaa herkuttelemaan. Häntä on sitten helpompi opettaa syömään terveellisesti.
Ja ota ne keksit pois sieltä kaapista. Vie ne vaikka teidän huoneeseen johonkin vaatekaappiin tai vaikka kellariin, kunhan se lapsi ei pääse niiden kimppuun ilman lupaa.
Minä siis pidän tiukasti kiinni siitä, että lapsi ei hae piparia vähän väliä. Mutta annanko piparia ja mehua välipalalla, jos edellisellä ruualla ei ole syönyt? Muu perhe kun niitä pipareita välipalalla syö.
Meillä on nyt 2v6kk poika,jolla kesällä oli vähän samanlainen tilanne..
Se meni ohi sillä,että 1½ viikkoa oltiin täysin keksittä ja herkuitta koko perhe (joulun aikaan kyllä vähän vaikeeta...) ja ruoka-aikoina tein niin,että annoskoko alussa oli todella pieni,kun söi sen niin sai pikku " palkinnon" ,meillä se oli apteekin xylitoli (on meidän muksulle " nannaksylia heh,se on aika hyvää..).
Vähitellen kasvatin ruoka annoksen pikkuhiljaa normaaliksi ja sit taas pystyi ostamaan kaupasta mitä vaan,koska poitsulla oli ruoka-aikoina maha täynnä.
Keksit ei ole eikä olleet välipala,ne on herkkua,välipalalla syödään meillä mm.valmiiksi pilkottuja hedelmiä,ns.hedelmämix,tai vaihtoehtoisesti kurkku-tomaatti-porkkanamix jne
jotta keksipaketit eivät houkuttele ylähyllyllä. Keksiä tai muuta herkkua saa meillä melkein päivittäin välipalalla. Ruokahalua kertyy, kun ollaan aamupäivällä 1-2 tuntia ulkona ja sieltä sitten suoraan ruokapöytään. Kaksivuotiaalla jää kyllä tuon tuosta ateriat vähiin jonkin asian ärsyttäessä, mutta pyrin välttämään välipalaojen antamista. Jos jotain annan niin mieluiten omenaa tai mandariinia tai sitten esim. hapankorppu kelpaa.
Ehkä noin kerran viikossa meillä käy niin, että jostain syystä lapsi on jo liian väsy haluatakseen ruokaa tai sitten on syöty välipaloja aamupäivällä esim. perhekahvilassa (tai kotona). Sitten lapsi meneekin ensin päikkäreille tai saa välipalan tässä vaiheessa (jugurtti tms) ja syö ruuan vasta päikkäreiden jälkeen. Isosisko odottelee ja saa välipalansa sen jälkeen ja kaksivuotias jälkiruokaa. Näin viimeksi tänään, kun ruoka ei ollut kotiin tullessa valmista ja 2v söi sen valmistumista odotellessa hedelmiä.
Meillä on 2,5 -vuotias tyttö ja välillä tuntuu, ettei ruoka maistu ollenkaan. Olemme ottaneet semmoisen linjan, että pakko ei ole syödä jos ei maistu, mutta mitään ylimääräisiä välipaloja ei tipu. Ruokaa on tarjolla aamulla, lounaalla, välipalalla, päivällisellä ja iltapalalla. Jos ei noina aikoina syö niin muutakaan ei saa. Meillä ei harrasteta yleensä kahviherkkuja, mutta jos on vieraita tms ja muutkin ottavat jotain niin sitten annan tytöllekin riippumatta siitä miten ruoka on maistunut.
Itse kyllä karsisin tuon napostelun pois ihan kokonaan. Minun mielestäni ei ole hyvä, että lapsi oppii syömään napostellen pitkin päivää ja jättää ruuan kokonaan syömättä. Huuto ja kiukkuhan siitä tulee kun " saavutettuihin etuihin" mennään puuttumaan, mutta kyllä lapsi sopeutuu uusiin sääntöihin kunhan pysyt tiukkana.