***ELOHIIRIEN loppuviikko***
Meni jo niin pitkäksi tuo alkuviikon pino, joten aloitan uuden, kun tälle päivälle ei vielä ollut kukaan kirjoitellut. Tervetuloa kaikki uudet elokuiset mukaan!
Samalla taas kampanjoin hiljaa tuota elolintuset-nimeä vastaan, kun joku aiemmin ehdotti tuota elohiiriä. Minusta tuo lintunen ei kuvaa oikein osuvasti vauvaa tai odotusta. Niin ja se lintuinfluenssa...Ottakaa kantaa. Elohiiri viittaa siis siihen tunteeseen, kun vauva liikkuu masussa.
Sitten oma (.) Väsyttää niin ettei mitään rajaa. Eiköhän taas menny joulukorttien kanssa puoleenyöhön ja sitten vielä kuopus jostain syystä väänsi ja käänsi jonkun aikaa aamuyöstä. Onneksi vanhempani tulevat tänään meille, luvassa apuja ruoanlaitossa ja sen sellasessa. Luxusta!
Te, joilla pikkuinen esikoinen tai lapsi kotona. Miten paljon varotte nostoja ja kantamisia. Ainakin teillä joulukuisilla on samanikäisiä kuin minulla täällä kotona (aika hauska muuten, että eitä jouluisia on näin paljon!). Mulla on joku korostunut nostelun pelko. Tiedän, että se kumpuaa jo ekasta raskaudestani, kun työkaverini kielsi minuanostamasta suurinpiirtein mitään maitotölkkiä painavampaa. Eihän se ole normaalia, pitäähän sitä kauppatavaroita kantaa ja lapsia hoitaa. Hänen eka raskautensa päättyi istukan repeämiseen ja hätäsektioon, äidin ja lapsen henget pelastui viime tipalla. Siksi mulle on jäänyt mieleen yhtälö, että painavan nostaminen repii jotain mahassa rikki. Kuopus on vielä aika kevyt, päälle 10kg, mutta esikoinen 2v painaa jo enemmän. Hänen kanssaan mietin aina, miten voisin välttää turhat kantelut ja nostelut. Haastavinta on esim. auton pakkaaminen, kun jonnekin lähdetään. Nostan lapset ja koirat autoon, rattaat ja sen sellaset. Tiedän, että mitein asiaa liikaa, mutta kommentoikaa, ootteko te miettineet asiaa.
Nyt pitää lopetella. Voikaa hyvin kaikki hiiroset.
Pumpuli 7+1 ja poijjaat
Kommentit (54)
Taidan jatkaa vielä vatsakivusta, kun pumpuli? siitä kirjoitteli. Ajattelin tosiaan itsekin, että repivä kipu olisi supistuksia, jotka johtuvat imetyksestä. Ihmettelin vain, kun kipu tulee lähinnä silloin, kun en imetä ja usein helpottaa, kun imetän. Kovin usein poika ei enää tissimaitoa saakaan, lähinnä ennen unia ja muutaman kerran yöllä, mutta jos joulun aikaan, kun mies kotona, saisi imetystä lopeteltua.
Edellisestä raskaudesta poikkeaa myös rusehtava vuoto, lähinnä rusehtavaa valkovuotoa, mutta toivottavasti sekin johtuu imetyksestä ja kaikki olisi kunnossa.
Aika kovillehan kroppa tässä joutuu, kun uutta vauvaa masussa kasvattaa ja esikoinen vielä tissillä. Lisäksi ruoka maistuu todella huonosti, joten varmaa on, ettei paino ainakaan nouse alkuraskaudessa. Saisi kyllä hiukan noustakin, on imetys vienyt kiloja.
Mukavaa lauantain jatkoa kaikille elomasuille!!
Calefaxion 5+1 ?
Täällä on menossa rv 7+?, ja pahoinvointia on ollut jo viikon ajan elämää haittaamassa. Maanantaina mennään alkuraskauden ultraan ja sitten varmaan tuo laskettu aikakin tarkentuu. Vajaassa kahdessa viikossa painoa on lähtenyt jo reilut 2,5 kg. En ole oksentanut, mutta en ole vaan pystynyt syömään kunnolla kun etoo niin kamalasti kaikki ruoka. Neuvolan täti sanoi kun varasin aikaa, että pitää välttää liikaa sokeria ja rasvoja ettei pääse lihomaan... ...kunhan edes vaikka lihoisi, sillä mun painoindeksi on aina ollut vähän 19 pintaan eikä tämmöiset muutaman kilon pudotukset/viikko tee yhtään hyvää. Toivottavasti paino lähtee kohta nousuun kun tämmöisellä tahdilla laihtuminen ei oo tällaiselle laiheliinille hyvä juttu.
Sokeria söisin jos pystyisin, rasvainenkin etoo. Peruna/makarooni/puuro/klementiini/hedelmäsosedieetillä ei kyllä saa kiloja kertymään sitten millään.
No toivottavasti tämä etova olo taukoaa edes jouluksi niin saisi rauhassa nauttia joulupöydän antimista (ja saisi vaikka pari grammaa takaisin).
En oo kirjotellu tänne kun pari kertaa, ku en oikein uskalla uskoa vielä tähän raskauteen. Takana on kaks poskelleen mennyttä raskautta,ni se tekee aika epävarmaks. Maanantaina saan onneks varmuuden. Sillon on viikkoja tasan 7 ja meen ultraan. Toivon hartaasti hyviä uutisia joululahjaks,mut samalla pelkään taas kohdunulkoista. Oireita on arat nännit, juilintaa alavatsalla ja nivusissa, väsymys, palelu, valkovuoto...mut kaikkia on ollu sekä onnistuneissa että pieleen menneissä raskauksissa.
Pumpuli kyseli nostelusta. Mie työskentelen hoitoalalla ja joudun jokaisessa työvuorossa nostelemaan monta kertaa n.50 kg painoista halvaantunutta potilasta,jolle ei nostolaitteet sovi. Työskentelin samassa paikassa jo esikoista odottaessani ja silloin kyselin lääkäriltä nostoista. Ohjeena oli kuulostella tuntemuksia eli lopettaa jos tulee kipuja tai vuotoja. Silloin pystyin nostamaan äitiysloman alkuun asti ilman mitään vaivoja. Esikoinen synty viikolla 41+5. Kuopusta odottaessani olin toisessa työpaikassa. Se työ ei ollu fyysiseti niin rankkaa,mut silti jouduin jäämään sairaslomalle jo viikon 20 tietämillä supistelun,pyörrytyksen ja lannerangan kipujen takia. Kaikki raskaudet on erilaisia. Tällä kertaa aioin olla töissä niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Nostoja enemmän pelottaa se kun muksut tuppaa välillä hyppäämään sohvalla istuvan äipän syliin turhan raisusti. Sitä on varottava.
Meillä on jouluvalmistelut suht hyvällä mallilla. Joulukortitkii(reilu 50 kpl) askarreltiin lasten kanssa ja pipareita sekä piparkakkutalo on tehty. Lahjat on melkein kaikki hankittu ja paketoitu. Kinkkukii on jo pakkasessa. Nyt vaan toivotaan hyviä vointeja ja hyviä uutisia ultrasta,ni sit jaksaa tehhä vielä joulusiivouksen.
Hipsuhiiri rv6+6
Moikka!
15.12. torstaina rv 6+3 löytyi alkuraskauden uä:ssä syke ja yksi sikiö kohdusta!!
Huh, helpottavaa, ulkoisen pelko on ohitettu!
La on nyt yhden päivän eteenpäin eli 8.8.06
adalmina
Minusta elohiiri on ihana, kuvaa myös hyvin mitä näistä masujen elohiiristä tulee sitten toivottavasti vähän isompina.
Itsellä on 1v9kk " elohiiri" kotona, ja kanssa mietin että miten häntä muutaman kk päästä nostelen....huh!
:)
Ruhtinaalliset 4 päivää vapaata töistä ja saan rauhassa olla kotona kuvotuksineni, ällötyksineni ja väsymykseni kanssa. Nyt vaan kummasti 4,5 v esikoistyttö tuntuu hirveästi olevan huomiota vailla. Perjantaina käytiin jäähallilla luistelemassa, pikkuneidiltä sujui homma paremmin kun minulta.. Eilen tuli tänne oikein kunnolla lunta ja nyt pitäisi kaivaa neidille sukset ja pulkka esille!
Myös minä ajattelin varata alkuraskauden ultraan ajan jos saisi jonnekin joulun jälkeen. Kauheasti houkuttelis mennä ennen joulua, jos silloin jo uskaltautuis omille vanhemmille kertomaan...
Liliane 5+4
Ei meenaa tauti millään helpottaa. Onneksi jouluun on vielä viikko josko silloin jo olisin kunnossa. Kiukutteleva esikoinen ja flunssa ovat vieneet voimani ja jotenkin raskaus on jäänyt nyt taustalle (onko edes mahdollista ;) ). Samalla lailla kuin esikoisen raskaudessakin olen oireeton ja olo on edelleen epävarma mutta kai niihin kaikkiin neljään testiin pitää kuitenkin luottaa =)
Me ei varmaan kerrota vielä kenellekään meidän Uutista. Lähinnä sen takia että viikkoja on vielä niin vähän. Uskoisin että kaikki tuttavapiirissä ottavat uutisen positiivisesti vastaan (paitsi anoppi jonka mielestä ensimmäinenkin olisi saanut jäädä tekemättä kun ei kerran tyttöä HÄNELLE annettu). Muutama vauva onkin nyt keväällä tulossa kaveripiiriin :)
pubu rv4+6 ja nyt lahjoja paketoimaan
Oon siis ihan väärin laskenut viikot, oikeasti 4+4 eikä 5+4, onpa masentavaa kun ajattelin sen olevan jo " niin pitkällä" :)... Äsken vaan rupesin katsomaan, et miten Pubulla on viikot alle viiden ja la ennen meikäläistä... Et silleen...
rv 7+3 huomenna on se eka ultra jännittää.. Viime yönä näin unta, että menkat alkoi ja en olutkaan raskaana. Meidän masuasukin työnimi oli ensin pupu ja tänän " kastettiin" se milli pupuliiniksi =)
Oikeaakin tulevaa nimiä mietittiin jo tänään kalanterin kanssa. Kivaa miettiä muutenkin kultsun kanssa noita vauavjuttuja. Täällä on melkein kaikille jo aikeisempiakin lapsia eli teillä on kokemusta. Muita esikoisen odottajia? Meille kaikki on uutta ja ihmeellistä.
Inhottava etova olo on lähes koko ajan.. alkoi viikko sitten.
Kun odotin esikoista niin nimi oli jo ennen raskautta valmiina. Olin mieltynyt tiettyyn pojan nimeen. Isännälle nimi ehdotus kävi myös. Nyt kakkoselle nimi on ihan haukusessa. Mulla olisi useampikin nimi valmiina mutta ne eivät käy miehelle. Pientä rajausta tuo myös se. että nimessä pitäisi olla neljä kirainta ja kaksi tavua (kuulostaa hölmöltä mutta meidän muidenkin nimissä on). Tytön nimiä en vielä edes mieti kun anopin sanomisen takia (kirjoitin edellä mitä mieltä hän on lapsista ja poika lapsista erityisesti) mä ajon saada VAIN poikia. Kiusa se on pienikin kiusa ;)
Liliane: Kävin tarkistamassa rv:t tekayn kiekosta ja arvaa mitä... Kamala virhe on tapahtunut mulla onkin jo kasassa rv5+0 (voi että mä odotan sitä rv12:sta) Kyllä sitä on niinkin pienestä iloinen kuin yhdestä päivästä =)
pubu rv5+0 ja ylpeänä niistä :)
pubu: Varmaan aika rasittavaa, kun tuommoiset " paineet" ulkopuolelta tulee lapsen sukupuolesta, oisin ite käärmeissäni jos meil ois sama juttu.
Mietittiin tossa joku aika sitten nimiä ja kun meillä on miehen kanssa täysin eri maku nimien suhteen niin oli tosi helppoa.. Luettelin omasta mielestäni hyviä ehdotuksia ja ainoastaan yhden tytön nimen ja yhden pojan nimen kelpuutti, että siinäpä se sitten..
Se on muuten jännä et tää alku tuntuu ihan tuskastuttavan pitkältä! Oon niin kärsimätön et jos jotain haluan, se pitäis saada tänne ja heti. Kun ei nyt ihan näin aikaisin kehtaa neuvolaan ruveta aikaa jo soittelemaankaan niin en meinaa pysyä nahoissani. Koko ajan pyörii vaan tää juttu mielessä eikä sitä heti voi tai halua koko maailmalle kuitenkaan kuuluttaa.
Kaiken lisäksi mieheni suvussa on useammassa polvessa kaksosia, niin kovasti kutkuttaisi tietää onko tuolla mahassa nyt yksi toukka vai kenties myös kaveri.. Jos sieltä kaksi " löytyy" niin varmaan ensimmäiseksi kauhistun...
Siirrynpä tästä taas äijälle höpöttämään, on varmaan jo ihan kypsänä näihin oma napa-juttuihin!
Terv. Liliane 4+4 (vielä hetken aikaa, hih..)
Eli liityn tänne kohtalotovereiden joukkoon!
Menkat oli muutaman päivän myöhässä ja aloin epäilemään raskautta, vaikkei oireita ole ollutkaan, kahdesta aikasemmasta vaavista pahoinvointi oli järkyttävää alusta asti! Eilen sitten hain testin apteekista, kun hermot eivät kestäneet odottaa aamuun, että olisi labrassa käynyt! Plussaahan tuo näytti ja heti meni tunteet ihan sekaisin... Yllätti niin täysin minut sekä miehen!
Tämä on ns. ylläri-vauva meille, meillä on uusioperhe, miulla kaksi poikaa edellisen miehen kanssa! Nykyiselle miehelleni ensimmäinen, hänkin on hieman hämmentyneenä koko jutusta, mutta aivan onnessaan kuitenkin!!
Laskurin mukaan laskettu aika sijoittuisi 23 elokuuta! Eli raskausviikko 4+5, jos nyt oikein laskeskelin!
Hauskaa odotusta kaikille!!!
Nyt on nimestä keskusteltu, niin kukaan ei uskalla aloittaa uutta pinoa, kun ei tiedä, millä nimellä laittaisi? En aloita sitten minäkään :D
Täällä ollaan nyt siis 6. ja 7. rv:n rajalla. Viikonloppuna oli aika sumuiset tunnelmat. Väsymys on todellista ja on kai se myönnettävä, että tuosta toukasta se johtuu. Iltapäivisin alkaa olla jo kovasti sellainen olo, ettei mistään tule mitään. Ähisen ja puhisen pienimmistäkin askareista ja elämä tuntuu kovasti epätoivoiselta vähän väliä. Ja sellainen ällötys... että koko ajan tekee mieli syödä jotain, mut ei vaan keksi, että mitä. Ja kun saa jotain syödyksi, kirkastuu ajattelukin hetkeksi kummasti. Heitteleeköhän mulla sokeriarvot..? Ahdistaa, jos joutuu johonkin ihme seurantoihin ja toimenpiteisiin, näitä liikakiloja kun on valmiiksi niin paljon.
Odotan innolla sitä aikaa, kun me kaikki on käyty ultrassa ja käydään neuvolassa jne. Niistä jutuista on kiva kuulla muiden kokemuksia. Varsinkin kun itselle kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Olikohan se tuolla heiniksissä, missä joku valitti, kun miestä ei ollut otettu ekaan ultraan mukaan, koska tehtiin sisäkautta. Käsittämätöntä! Kellään muulla ei samanlaista kokemusta ollut.
Onnea Mayyalle (muistanko nimen ihan väärin?) plussasta! :)
Joku kyseli esikoisen kokoa. Meillä on ilmeisesti aika iso poika: 2 vuotis neuvolassa 98 cm ja 14 kiloa. Syntyessä oli 50 cm ja 3300 g.
Äitin syli on tosi tärkee ja onneksi siihen vielä mahtuu ;)
Sikka rv 7 tai 8