Kolmen lapsen äidit!!!

riippuvat tosi paljon vauvan luonteesta, ei siitä että lapsia on kolme. meillä ollut tosi itkuinen, herkkä ja vaativa vauva ja kun monet aina kyselevät että mahtaa olla vaikeaa noiden kolmen kanssa tehdä sitä ja tätä ja mennä sinne ja tänne niin olen aina vastannut että ei minusta lasten lukumäärä tee mitään vaikeaksi vaan itkuinen vauva.



suurin " negatiivinen" yllätys oli siis ehkä se että kahden lapsen kokemus ei auttanut mitään kun yrittää saada pienen pahaa oloa pois ja positiivinen yllätys on ollut että kolmen kanssa on ihan mukavaa ja helppoakin kun vauvan itkut tässä rupeavat vähenemään. iso yllätys oli myös taaperon rakastava suhtautuminen vauvaan.



pyykkiä on paljon ja sotkuja ei ehdi aina siivota ;-)

Kyllä se arki sujuu, kun vain miettii jo odotusaikana, miten jossain tilanteessa mahdollisesti toimisi ja me ainakin on isompien kanssa luettu erilaisia aiheeseen liittyviä satuja ja sitte juteltu niistä.



Tavallaan kolmen kanssa oli helpompaakin kuin kahden kanssa, kun isommat viihtyi jo keskenään ja itse sai hoitaa " rauhassa" vauvaa.



Toki pukemiset ja lähtemiset ym on aikamoisia ruljansseja ja isommatkin kaipaa tietenki syliä ja apua sellaisessakin mitä periaatteessa osaisivat.



Sisarusten välistä kiintymystä on ollu ihana seurata :)

Toki ristiriitatilanteitakin tulee.



Ja pyykkiä riittää ja meillä ei anakaan ole paikat tip top, koska annan lasten touhuta ja leikkiä aika vapaastikin. Välillä sitten kerätään yhdessä, mitä jaksetaan.



T@hti ja lapset 5v 10kk, 3v7kk, 1v3kk ja rv9+

Ja kuume vaan nousee :)

Meillä oli nuorimmaisen kanssa todella itkuinen ja hankala alku tietysti se on peloista suurin jos vaikka seuraavallakin niin hankaluudet alkoi jo vaikealla loppu raskaudella mutta luulenpa että nyt vaikka palkkaisi ulkopuolista apua herkemmin kuin yhden taaperon kanssa...

Kiitos vastanneille,kuume tosiaan vain nousee...

Eli meillä ainakin lapset viihtyy hyvin keskenäänkin. Ehkä auton pienuus on yllättänyt, farkku käytössä. Nyt kun lapset kasvaa, on takapenkillä ahdasta!

Positiivista mielestäni, että tylsää ei arki taatusti ole;)

Tietysti omaa-aikaa on aika vähän, väsyttääkin välillä älyttömästi. Ja sairaudet menee yleensä " ensin yhdelle ja sitten lopuille" .

Mutta suosittelen lämpimästi lisää lapsia vaan.

että mitä enemmän lapsia sen paremmin viihdyn kotona. olen vähän sitä tyyppiä että en osaa viettää luppoaikaa ja nyt päivät siis kuluvat kaikenlaisen touhotuksen parissa hyvin nopeasti. totta on että johonkin lähtö vaatii pitkän valmisteluajan =)



lapset ovat nyt 6v, 2v ja 8kk eli kauhean pitkää kokemusta tässä ei vielä ole.

Se miten tuo kolmas lapsi kuvion muuttaa riippuu paljolti myös edellisten lasten iästä. Meillä nyt 6v, 4v ja 8kk vauva ja vauvan kanssa tuntunut helpolta (kun ei toista " pientä" jaloissa)! Edelliset kaksi kun olivat alle 2v ikäerolla, niin tuntui rankemmalta. Vauvoina ei luonteissa meidän lapsilla ole ihan hirveitä eroja olleet (tietysti yksilöllisiä piirteitä on ollut ja ei kaikessa ihan helppoja sentään ole olleet).



Se mitä joku mainitsi tuosta tautien kiertämisestä kaikilla, tuntuu todelta. Eli kolmen kanssa ne tosiaan kiertävät ja usein joku onkin kipeänä.



Kolmen lapsen kohdalla muuttuu tilanne lähinnä siten että jokainen lapsi kaipaa ja tarvitsee vanhemmilta oman aikansa. Eli vanhemmat venyvät taas hitusen enemmän. Jokainen lapsi kun tarvitsee ikänsä mukaista huomiota ja aikaa. Tottakai sisaruksista on toisilleen seuraa, mutta silti vanhempia tarvitaan myös. Lasten iän myötä tarve ei varsinaisesti häviä mihinkään, muuttaa ehkä vain muotoaan. Eli vaikka ensimmäinen/ensimmäiset lapset olisivat jo isompia, niin silti hekin kaipaavat vanhempia ja heidän aikaansa. Eli sinänsä ei voi ajatella että edelliset lapset " kasvavat alta pois" ja pienempään voi keskittyä enemmän ja lapsiluvun miettiminen on pidempiaikainen juttu kuin vain vauvavuosi.

se miten huono omatunto tulee siitä kun ei ole " tarpeeksi" aikaa jokaiselle lapselle erikseen ja silloin vanhin saa selvitä ihan liiaksi itsekseen.



Meidän tapauksessa negatiivista on myös ollut se että keskimmäinen joka on ns. vaikea lapsi on ollut jotenkin väliin putoaja. Esikoistyttö on erityisasemassa kun on esikoinen ja tyttö ja kuopus on niin herttainen ja tyytyväinen ipana että on kaikkien suosikki mutta keskimmäinen joka on vilkas ja agressiivinen tahtovainen poika on se joka saa syyt kaikesta niskoilleen. Kotona tämä tiedostetaan ja yritetään olla tasapuolisia mutta sukulaiset ym. pitävät keskimmäistä ikävänä lapsena eikä hän siis saa huomiota osakseen kuten sisaruksensa ja pari vuotias jo huomaa kun kohdellaan epätasa-arvoisesti.



Mielestäni meillä eniten siis elämää muutti toinen kuin kolmas lapsi johtuen lasten luonteesta. Ja kolmannen vauva ajasta olen nauttinut eniten kun esikoisen kanssa oli epävarma ja toinen oli kovin itkuinen vauva eikä esikoisella ollut leikki kaveria niin nyt kolmannen kanssa olen saanut keskittyä rauhassa vauvaan isompien leikkiessä keskenään ja kun vauvakin on ollut leppoisa luonteeltaan niin helppoa on ollut.