Suomalaisturkkilaisia vauvaperheitä?

en valitettavasti osaa auttaa, olin itsekin aika pihalla kun oltiin käymässä Turkissa silloin 5 kk vanhan pojan kanssa ja vauvanruuat poikkes aika paljon meikäläisten pöperöistä.Uteliaisuuttani kyselen, että missä päin Turkkia asuitte ja kuinka kauan? Mitä pidit Turkissa asumisesta? Meidän poika on nyt puoli vuotias ja ollaan alustavasti suunniteltu Istanbuliin muuttoa noin 3-4 vuoden päästä.

Marmariksessa asuttiin. Ensin puolen vuoden pätkiä ja mieheni armeijan jälkeen 2 vuotta. Mun miehen työssä oli se huono puoli kun oli sesonkiaikana kesällä töissä ympäripyöreitä päiviä jolloin ei ollu paljo yhteistä aikaa. Ja talvi oli vapaata. Sen takia en paljo viihtyny, tuli ikävä ystäviä, Suomea ja saunaa. Suomeen muutettiin ja nyt meillä on 3 lasta, pienin 6 kk. Ens kesänä mennään kuukauden lomalle Turkkiin. Istanbul voi olla erilainen paikka asua kun ei ole kännisiä turisteja joka paikka täynnä.

Linssi kun on palkokasvi (onhan? hih...) ja voi aiheuttaa pahoja ilmavaivoja :/

Tunnetaankohan me? Marmariksessa asuttiin mekin, vuosina 98-02. Lapsia on pian kaksi; tyttö täyttää ensi viikolla 2v, ja poikavauvan laskettu aika on myös ensi viikolla. Suomessa ollaan asuttu melkein kolme vuotta, välillä on ikävä Turkkiin ja välillä taas ei ;) Kännisiä brittituristeja en kaipaa ollenkaan, muuten Marmariksessa asumisesta on (lähes) ainoastaan positiivisia muistoja.

En antaisi tosiaan noin pienelle.



Kannisia britti- turisteja??? Kas kumma kun niihin en ole törmaillyt?. Ja Istanbul varmasti kiva paikka " omine lieve-ilmiöineen" :).



Oikein ajattelin perusteellisesti miten paljon joudun turismiin sekaantumaan normaalissa kotimamma elamassani, ja se on todella vahan.



Omat ympyrat ja omat touhut vievat aikansa, ja juuri siksikaan en kai kannisia nae??

Istanbulissa en vielä ole törmännyt kovinkaan ikäviin seikkoihin, toisaalta asuminen ja lomailu on kaksi eri asiaa ;) Minulla on tumma tukka ja silmät, joten menen itsekin turkkilaisesta, mikä helpottaa kaupungilla liikkumista, siis en saa turhaa huomiota skandinaavisuudesta. Itse tykästyin kovin Istanbuliin ja haaveissa on muutto, mutta yritän olla realistinen kaiken kans, etten sitte tulis kolisemalla alas pilvilinnoista. :) Kännisiä Istanbulin kaduilla ei näkynyt, ainakaan päivällä, yöllä ei paljon liikuttu kaupungilla.

Voi olla että ollaan nähty tai sitten ei. Kai se on että millaiseen elämäntyyliin on tottunu niin sitä kaipaa eli omaa kotimaataan ja kieltään. Itse kyllä ymmärrän turkin kieltä mutta en saa keskustelua aikaseks. Ja Turkissa kun lapsia syntyy niin vaimo jää kotiin hoitamaan. Siellä kun ei ole tätä tarhameininkiä kun täällä. Mä aioin täällä kyllä vauvan kanssa olla pari vuotta kotona mutta luulen että mieli tekee tuossa vaiheessa töihin.

ei niitä kännisiä brittejä varmaan juuri näe, jos asuu jossain " normaalilla asuinalueella" Marmariksessa. Mutta me asuttiin keskellä hotelleja ja ravintoloita, pääkadun ja rantakadun välissä, ja ulos mennessään ei voinut olla törmäämättä turisteihin. Öisin oli kiva yrittää nukkua kun känniset örvelsi ikkunan alla :/ Talvella Marmariksessa oli kivaa kun ei ollut turisteja, ja Marmariksen ihanaa kevättä (ennen turistien saapumista) kaipaan edelleen. Mutta turistithan ne leivän suurimmalle osalle siellä tuo (toi myös mulle ja miehelle kun siellä asuttiin), eli ei kai saisi valittaa.

hei cela,itekin asuin Turkissa ,mut kotimaa onpi suomi joten tänne tulimme takas.itse mietin kanssa että kuinka nuo Turkki ruoat uppoaa vauvalle kun itellä 2vkoinen vaavi ,tahdon kanssa antaa Turkki ruokia ,mutta täytyypä vielä odotella.