Äitini lukee lapsilleni iltarukouksen ollessaan käymässä ja en voi sietää asiaa!

Ja meidän perheen tapoihin vaan ei kuulu lausua hartaalla äänellä rukouksia sängyn vieressä istuen.

Kiellät tiukemmin, eihän tuo sovi. Jokaisen perheen päätöksiä pitää kunnioitaa, myös äitien.



Itse luen iltarukouksen lapsilleni, koska haluan. Mutta ottaisin kyllä pultit, jos äitini tekisi jotain tuollaista tahallaan toisin kuin olisimme päättäneet.

Toinen juttu on tietty se jos pelottelee helvetin tulilla ja kadotuksella, sitä en mäkään katselis. Mut ei pieni iltarukous ketään vahingoita.



terv. kirkosta eronnut ateisti, mut ei niin kovin tiukkapipo.

värisevällä äänellä lausuu rukouksiaan.

Minusta tuli silti ihan tavallinen... kirkosta eronnut ihminen. Eli se on lapsen ja mummon välinen juttu. Ei siitä mitään haittaa ole. Tietääpähän lapsikin mistä puhutaan, jos vaikka jonku kaverin mummo kyselee, että luettehan teki iltaruokouksen. Ei tarvi lapsesi nolata itseään sanomalla, ettei edes tiedä mikä se on.

Anna olla. Taitaa sinulla olla aika helppo elämä ko yhdestä iltarukouksesta vouhkaat.

Mutta sellaisia nuo hihhulit (anteeksi rumahko sana) juuri ovat, elämän sisällöksi tulee toisten käännyttäminen, eikä muiden mielipiteille anneta enää mitään arvoa. Voisi kyllä kysyä, että millä oikeudella he sitä harrastavat. Kyllä minuakin ärsyttäisi.

" Levolle lasken luojani" -linjalla. Eri asia tosiaan, jos äitisi pelottelee helvetillä ja kadotuksella ja saarnaa ikuisesta elämästä, kun vaan uskoo Jeesukseen...

SItä paitsi äitini lukee " levolle laske luojani" ja yksi lapsista sanoi, että palottaa se jos en sijaltain nousisi...mutten halua asiasta äidilleni sanoa, koska tapansa mukaan alkaisi vaan selittämään lapselle asiaa syvemmin ja puhumaan kuolemasta yms.

Esim, kun olin synnyttämässä, äitini joka oli lastenvahtina oli kertonut lapsilleni, että äiti ja vauva voivat sitten kuolla synnytykseen...

Kerroin tämän, jotta hieman ymmärtäisitte tilanteen.

Tyyliin iltarukous ja hyvää yötä. Mutta jos alkaa paasata Jumalasta ja Jeesuksesta niin sitten puuttuisin asiaan kovalla sormella...ei pieniä lapsia tarvitse aivopestä eikä isompiakaan, ehtivät kyllä itse valita uskonsa myöhemmin jos niin haluavat.

Ei vaan usko, vaikka olen sanonut, ettei itse uskota, eikä haluta lapsille moista syöttää.

heille.

En ole ajatellut asiaa vielä sen enempää, mutta en varmaan aio kieltääkään rukoilemasta. Tuskin siitä sen enempää haittaa on. Mutta itse en aio opettaa rukoilemista, kun en itsekään rukoile enkä ns. ole uskossa.

Lapsen mummo juttelee jo nyt sellaisia juttuja, että vaari on tuolla taivaassa ja katselee meitä. Joskus ärsyttää, mutta eipä alle 2-vuotias vielä mitään ymmärrä. Ja miten kuolemasta oikein sen ikäiselle voisi edes kertoakaan. Kun isompana tajuaa asian, niin ajatelkoon sitten miten itse haluaa.

Ilmeisesti et hyväksy äitisi uskoontuloa? Sinun pitäisi oppia kunnioittamaan äitisi valintaa. Siis mikäli haluat, että hoitaa lapsiasi?



Itse en usko. Minun äitini myös uskoo vahvasti, ja laulaa uskonnollisia lauluja lapsilleni iltalauluiksi. Lapsellista olisi olla hyväksymättä tuota, kun mitään varsinaista haittaa siitä ei ole. Jotta rauha maahan ja ihmisille hyvä tahto och så vidare. Onhan kristillisissä opeissa, kuten muissakin uskonnoissa paljon ihan omaksumisen arvoisiakin arvoja.

(iästä riippuen), että toiset uskoo tämmöiseen ja toiset taas ei. Ja vaikka ei itse uskokaan, voi kunnioittaa toisen uskoa. Tai että mummi on vähän höpsö, eikä siitä kannata kovasti välittää jne. Päätyisin ehkä mummin hassuksi leimaamiseen, mikäli mummi on oikeasti kovin hankala ja vahva tapaus..



T: yksi kirkosta eronnut äiti

ffovålölöc oowåå op

ja radio pauhasi hengellistä musiikkia. Mummon neuvotkin olivat aika tiukkapipoisia ja vanhoillisia. Vietin mummoni luona lapsuudessa ja nuoruudessa aika monta lomaa ja silti minusta tuli ihan tavallinen ihminen.



Joten ap., löysää vähän pipoa.