Asia minkä luulit toisenlaiseksi ennen synnytystä ja sairaalaan menoa:)
Niitä tärkeitä ja vähemmän tärkeitä juttuja kun tuli silloin mietittyä...
Itse raahasin sairalaan repullisen siteitä, kun ajattelin että niitä tarvitaan siellä... Tottakai sairaalassa oli vessassa siteitä:)
Kaverini ei tiennyt, että vauvan jälkeen pitää " synnyttää" istukka...
Kommentit (29)
synnytyksessä voi myös paikat revetä. Sitten synnytyksen jälkeen vasta muistin, kun kätilö sanoi, että pitää laittaa tikkejäkin.
Ja itse synnytyskivut kuvittelin aivan erilaisiksi. Odotin sellaisia viiltäviä kipuja, mutta eihän se ollutkaan sellaista... Onneksi!
Lisäksi kuvittelin, että synnytyshuoneessa on kova hälinä.
Mutta eihän siellä ollut muita kuin se kätilö ja me ja kaikki oli ihan rauhallista.
No ei, olin kipeämpi synnytyksen jälkeen kuin aikana.
Sairaalaan tuodut liivinsuojat jäivät käyttämättä, kun hyvä kun 10 ml sai tiristettyä vauvalle koko sairaalassaoloaikana.
Elin sitten koko sairaala-ajan kaksilla liiveillä :S
Liivinsuojuksia toi mies, mutta rintaliivejä ei ikinä muistanut tuoda
ei pysty antamaan minulle puhtaita neuloja ja liuskoja verensokerin mittaamiseen, kun olen diabeetikko (omat insuliinit oli kyllä mukana, mutta neulat unohtuivat siinä hässäkässää) kun tulin synnyttämään supistusten tullessa 3-10 minuutin välein.
Olivat sitä mieltä, että minun on hommattava ne jostakin ITSE. Kun soitin neuvolan-tädille, niin johan tuotiin neuloja diabetespolilta...
Mietin vaan, että jos sinne tulee auto-onnettomuudessa loukkaantunut diabetes-potilas, niin pitäisikö hänenkin lähteä hakemaan niitä kotoa??
eikä siellä tarvitse lojua ja kärsiä 18 tuntia..
Minäkin raahasin siteitä laitoksella mutta mielestäni se oli hyvä kun ne niiden sitet on kykkä onnettoman kamalia paksuja tumppuja! =)
Piti asetella vauvan huulia ja suuta oikeaan imuotteeseen jne. Myös vauvan kantaminen tuntui hankalalta :)
Mutta sehän oli täysin kivutonta!!
Ei tullut kakka, vaan esikoispoika ;)
huusin vain että nyt paskattaa ja häpesin samantien :)
En ikinä kuvitellut supistelujen oleva niin kipeitä. Multa meni koko ajattelukyky, onneksi mies oli mukana joka huolehti...
Vierailija:
huusin vain että nyt paskattaa ja häpesin samantien :)
11
Ja vauva näkeminen!! En olisi ikinä voinut kuvitella sitä, miltä oman lapsen näkeminen tuntuu. Sairaalassa mä välillä vaan tuijotin lasta ja ihmettelin, että " siinä se nyt on" .
kuvittelin että hän olisi ollut sellainen vaaleanpunainen puhdas ja tuoksuva pieni nyytti (ihan niinkuin elokuvissa). No sellaisen nytin sain kyvetyksen jälkeen syliini :)
Toinen juttu hämmensi kun meidät vaan jätettiin osastolle ja heippa:) Jouduin soittamaan perään kelloa, että hei, mitä tuolle vauvalle pitää tehdä... En ollut koskaan aiemmin edes pitänyt vauvaa sylissä:)
Liivinsuojukset myös oli aika turha juttu, tosiaan se 10ml oli kova saavutus...
enkä tiennyt jälkisuppareista mitään, aika shokki olivat.
* kivunsietokykyni ( en jaksakaan useampaa vuorokautta kipua, joka lyhytkestoisempana olisi siedettävissä)
* yksityisyyden suojan lasku:
- olen wc:ssä pöntöllä, niin laitoshuoltaja tms. tulee siivoamaan. lähtee hakemaan lisää wc-paperirullia ja jättää oven auki käytävälle.
- mulla on vaikeuksia ymmärtää edellä olevaa edes laitoshuoltajalta, mutta vähän samaan tapaan fysioterapeutti tuli kyselemään/tiedottamaan jostakin lantionpohjalihasten kuntoa käsittelevästä tilaisuudesta kun olin myöskin pöntöllä. fysioterapeutti vähän enemmän koulutettu kuin laitoshuoltaja, niin luulisi olevan vähän kykyä ajatellakin. mut tällanen kait yleinen käytäntö sairaalassa. toki henkilöillä kiire, mut potilasmukavuus lisääntyisi, jos voisi odottaa lyhyen hetken.
nyt olen työelämässä, ja saan kyllä käydä wc:ssä ihan rauhassa, vaikka olisi kuinka kiire.
En teinnyt että mies joutuu lähtemään kotiin tunti synnytyksen jälkeen ja että vierailuaika on vaan 1,5h päivä
Vuosin verta ihan hirveästi ja oikein pelästyin, että onko se normaalia. Ne isotkaan siteet ei riittäneet, vaan kamalia lammikoita valui lattialle kun kävelin vessaan.
Toinen yllättävä asia oli se, että lapsen hoitaminen oli oikeastaan alusta asti tosi helppoa. Olin kuvitellut asian vaikeammaksi ja että vauva olisi jotenkin niin hauras ja särkyvä, ettei sitä uskaltaisi oikein syliinkään ottaa.
Imettäminen ei ollut lähimainkaan sitä mitä olin kuvitellut vaan paljon vaikeampaa :P