Asia minkä luulit toisenlaiseksi ennen synnytystä ja sairaalaan menoa:)

Huh, huh, että olet itse joutunut neulat hommaamaan. Ei olisi tässä 10 vuoden uran aikana tullut mieleenikään sanoa potilaalle, että hankippa kuule omat puhtaat neulat ja lansetit tuohon diabeteksen seurantaan.



No, asiaan. Itselleni tuli yllätyksenä, vaikka ihan kipuhoitoihin olen perehtynytkin, synnytyksen helvetillinen kipu ja kuinka huonosti saamani lääkkeet ilokaasu ja epiduraali lopulta tehosivatkin.

Eikä se mitään ollut. Itse asiassa vuoto ei ollut niin runsasta kuin minulla menkkojen aikana. Kesti vain vähän pidempään.

Oli tavallaan pettymys, että jo synnytyssalissa ajatuksiin hiipi ns. tavallisia arkisia asioita, joita oli miettinyt jo raskausaikana. Toki olin onnesta ymmyrkäisenä ja vauva vei alussa kaiken ajan, mutta se perusasenne elämään säilyi aikalailla samanlaisena.



Toinen asia: luulin ja olin ymmärtänyt, että mikäli lapsella on kaikki hyvin, saa häntä pitää synnytyksen jälkeen itsellä kauemmin. No, mulla oli vauva vatsan päällä ehkä puoli minuuttia ja sitten jo kätilö hätäili pesujen ja pukemisen kanssa. Sitten kun vauva oli puettu, alkoi jo hätistelemään minua suihkuun, en saanut salissa ollenkaan rauhoittua nauttimaan vauvasta.

että mulla istukka " syntyi" muutama minuutti vauvan jälkeen ihan ittekseen eikä siis tarvinnut kestää vielä " toista synnytystä" kuten olin pelännyt:)

Tosin miehelle se oli suurempi järkytys, aina kun nousin makuulta ylös, niin lattialle humpsahti iso lammikko verta... Mies sitten kontti äkkiä pyyhkimään, ettei vaan hoitajat näe ja siunaili, että miten tätä nyt näin tulee ja onko normaalia.



Toinen yllätys oli ilmavaivat, en ollenkaan etukäteen ajatellut, että a) mua pierettäisi ihan hirveästi ja b) ne pierut haisisi niin järkyttävältä. Ah miten ihanaa se ummetus onkaan.



Imetyksen aloittaminen ei ollutkaan " tissi suuhun ja siinäpä se" , vaan vaati parhaimmillaan 3 henkilön työpanoksen saada lapsi rinnalle.



Kaikista suurin ihmetys oli kuitenkin se, että synnytys meni niin nopeaa. En ehtinyt yhtään kiikkumaan kiikkustuolissa tai täyttämään ristikkolehteä, saati saamaan epiduraalia. Luulin synnytystä rauhalliseksi tapahtumaksi, jonka aikana mies ehtii käydä syömässä eväitä ja minä ehdin torkkua... No ei siinä kolmessa tunnissa ehditty muuta kuin lämmittämään riisipusseja mikrossa ja huutamaan kivusta.

vaihdoin sitten sen tipan pois joka oli tullut, en siis vuotanut juurikaan

Vierailija:

että mulla istukka " syntyi" muutama minuutti vauvan jälkeen ihan ittekseen eikä siis tarvinnut kestää vielä " toista synnytystä" kuten olin pelännyt:)

Tee kirjallinen valitus/muistutus sairaalan johdolle. Potilasasiamieheltä saat apuja ellet ole aiemmin tehnyt.



Diabeetikon perushoitoon kuuluu verensokerin mittaukset eikä todellakaan voi edellyttää, että potilas sairaalaan tullessaan tuo mukanaan hoitovälineitä. Höpön löpö, että ne pitäisi tuoda itse. Typeriä ja ajattelemattomia ihmisiä (hoitajia ilmeisesti tässä tapauksessa).



Jos kuviteltaisiin tilanne näin, että et olisi ottanut omaa mittaria mukaasi lainkaan ja sairaalasta ei muka " löytyisi" vastaavaa. Jos insuliinin annostelu menisi pieleen (insuliinishokki synnytyksen aikaan), niin asia etenisi virkavirheenä.



Ihan niinkuin pitäisi olla vs- mittari taskussa vaan siltä varalta, että kun makaa shokissa tajuttomana tienposkessa, niin ambulanssimiehet pystyvät toteamaan tilanteen ja laittamaan glukoositipan.

kun ponnistusvaiheessa supistuskivut vaan kasvoi entisestään ja supistukset muuttui tauottomiksi eikä mitään ponnistamisen tarvetta tullutkaan.