Mikä on sellainen asia, jota et uskoisi todeksi, ellei olisi tapahtunut omalle kohdallesi?

Aina joskus kuuli muiden (lähinnä sukulaisten) enneunista ja pidin niitä humpuukina, ennenkuin aloin niitä näkemään itse ja nämä unet tulivat näytettyä toteen koska puhuin niistä ja sitten myöhemmin näin tapahtui (asioita joihin ei ihminen ollut voinut vaikuttaa).

pitänyt vuosikausiin mitään yhteyttä, itse masentuisin. Ihan tavallisesta perheestä ja suvusta olen (?). Ja ihmeen hyvin asiat ovat nyt. Vai näkeekö asiat vain eri tavalla, kun on näkökulmaa asioihin...? Ja kuinka uskon yhä, että Jumala on olemassa!



Enkä olisi uskonut, että jokaisen ihmisen takaa löytyy näitä tarinoita, vaikka ulkoisesti näyttäisi menevän lujaa.

jotenkin toi tarina on sekava. Siis okei,olit kellarissa, miks et karannu sieltä?Kysyit minne?Poliisille?Tai minne vaan, esim. lähetystöön???Soittanu kotiin suomeen pytäny apua?Jos kerran olisit päässy pois karkaamaan vaikka yöllä?Huutanu apua?

Ehkä saan olla onnellinen siitä, että elämäni on TÄHÄN saakka ollut hyvin rauhallista.



No yksi asia on kyllä koettu: minulla oli suhde pomooni ekassa työpaikassa ja sitä kesti parisen kk. SITÄ en olisi ikinä itsestäni uskonut eikä varmaan kukaan muukaan. Olen tosi rauhallinen ja tavallinenkin, enkä usko että tätä voisi kukaan lähipiirissäni kuvitella. Oli se mulle itsellenikin yllätys.

neljän ystävän kuolema, kahden sukulaisen traaginen kuolema, ryöstöyritys, raiskausyritys, vaikea masennus ja paniikkihäiriö. näistä aikaa muutamia vuosia, nyt taas on kuoleman kierre alkanut lähipiirissä, ja läheisiä on lähtenyt kahden vuoden sisään kymmenkunta. viimeisin syksyllä. myös lapsuuden koulukiusaus ja insesti...



nyt alkaa aurinko paistaa minunkin elämääni, minulla on ihanista ihanin lapsukainen, maailman mahtavin mies ja kaunis koti ja suloinen kissa. :) ja vihdoin voin sanoa olevani onnellinen. :)



en olisi uskonut, että yhdelle ihmiselle näin paljon pahaa sattuu, mutta koen itseni nyt aika vahvaksi ihmiseksi kaiken tuon jälkeen. täällähän minä vielä porskutan menemään. :) jospa minun " kiintiö" olisi nyt täynnä...

Eiköhän ne yläkerran asukit ois mut pysäyttäneet, jos oisin sieltä koettanut jonnekin lähteä, kun kerran saivat rahaa siitä, että siellä olin... Useampia satoja dollareissa/kk. Sekava on tarina mutta olin myös todella nuori (alle20v) ja ei sitä silleen pystynyt kovin järkeillen ajattelemaan sitä omaa tilannetta siinä kohdin. Aina miehen käydessä siellä, anelin ihan oikeasti itku kurkussa polvillaan, että vie mut pois sieltä tai jotain... Mitään konsulaattia tms vastaavaa en tiedä tänä päivänäkään, että mistä sieltä moista lähtis ettimään. Varmaan tein monia virheitä minäkin, suurin se, että ylipäätään lähdin ulkomaille, mutta ei siihen tilanteeseen laitettuna tiedä miten tulisi toimia!



28

etäispesäkkeitä oli keuhkoissa, nivusissa ja aortassa, mutta hyvin selvisi. tai ei hyvin. komplikaatioita oli ja muuta sellaista, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.



syöpähoidoissahan kuolleisuus on korkeaa just noitten komplikaatioiden vuoksi. kerrankin kun oltiin polilla odottamassa lääkärille pääsyä, kuoli eräs mies jalkojeni juureen. sai keuhkoveritulpan. yritin elvyttää, mutta ei auttanut. miehelläni oli sitten taas kauhea kuume viikon verran. kaikkea voi käydä, vaikkei itse syöpään kuolisikaan.