kaksosten unikoulu?

Moips!



Meillä on yritetty toteuttaa tuota unikoulua kotosalla, jotain hyötyä siitä on ollutkin. Äidin ja tädin valvottua pari yötä tassuhoitoa toteuttaen meidän tytöiltä jäi yösyönti pois. Siitä on nyt jo 1,5 kk ja illat on yhä hulinaa ja yötkin rikkonaisia... Odotellaan pääsyä unikouluun.

Me nukutetaan tytöt eri huoneisiin ja kannetaan sitten toinen nukkuvana, sillä meillä ei toinen pinnasänkyyn nukahda. Se ei ole hyvä ratkaisu, mutta jospa me vielä päästään siitäkin eroon.

Mll:n " unikoulu kotona" ja Husin sivut on olleeet mulle aika hyvä " lohtu" .

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649



Wiiwa ja 10 kk yökukkuja-tyttelit

Oon vähän ootellut, että josko nuo yöt rauhottuisivat itsekseen, mutta niin ei tosiaan taida tapahtua. Viime yönä pisin yhtenäinen unijakso tais olla 1,5 tuntia, joten ei hirmuisen pirteä olo ole. Meillä vieläpä niin, että neiti nukkuu todella nätisti ja heräilee vain satunnaisesti. Vaatii kyllä aamumaidon n. viiden aikoihin, mutta sitä en koe ongelmana.



Eli unikoulu tulee keskittymään meillä vain poikaan. Ehkä jossain vaiheessa,jos kaikki menee hyvin, voi yrittää hilata tuota aamumaitoa pois, mutta se ei siis todellakaan ole pääasia! Kasaan varmaan matkapunkan tytölle meidän huoneeseen ja siirrän sinne, jos ei veljensä mökäämiseltä saa muuten nukuttua. Saapi nähdä. Tarkoitus ois aloittaa ens yönä, jos vain itestään löytää yön tunteina tarpeeksi päättäväisyyttä.



http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2004/231104_b.htm

Tuolta löytyi mun mielestä tosi hyvät ja selkeät ohjeet tassutteluun ja sitä siis yritetään. Kun olisikin yhtä hyvä ja selkeä juttu käytännössä..!



Kiitoksia muuten linkistä tuonne ' hussin' sivuille. Oli mielenkiintoista luettavaa ja pitää varmaan pirteämpänä yrittää tutustua tarkemminkin!:)



Dummy + termiittikaksikko (7kk)

http://www.imetystukilista.net/faq/uni.php



Tuolla myös jotain unesta, jos jaksat lukea. Meillä sukulaiset tarjoutu hoitamaan tyttöjä joululomalla jonkun yön, tulee kuin taivaanlahjana...

Tyttö on aina ollut hankala tapaus nukahtamisen suhteen, kun se pitää aina tehdä äänen kanssa ja lujaa! Nyt 1v7kk iässä on viimein oppinut nukahtamaan pinnasänkyynsä huutamatta, jutellen ja kikatellen veljensä kanssa ja ai että illat on muuttuneet rennoiksi entiseen hullunmyllyyn verrattuna.



Meillä oli 7-10kk iässä tyttö " evakossa" parisen kuukautta ja nukkui siis koko yön pinniksessään takkkahuoneessa. Muuten öistä ja illoista tuli sellaisia hulabaloita, ettei siinä pysynyt kukaan järjissään. Poika on aina tarvinnut enemmän unta ja nukahti illallakin aiemmin. Jos tytön vei huoneeseen huutamaan, seurauksena oli kohta joko kaksi huutavaa ja kiukkuista lasta (+vanhempaa...) tai yksi nukkuva (tyttö) ja yksi kiukkuinen veli, joka ei saa enää unta.



Sitten pääsimme unikouluun tytön kanssa ja hän oppi nukahtamaan yölläkin huutamatta ihan hirveästi... illalla nukahti silti huutamalla, joten nukutimme hänet omaan sänkyymme ja kannoimme pinnikseen siitä. Siirsimme hänen pinnasänkynsä takaisin lastenhuoneeseen ja jonkin aikaa sujui ihan kivasti, mitä nyt lähes joka yö toinen meistä valvoi tyttöä paijaten tunnin-kaksi. Sitten tilanne alkoi taas luisua käsistä, kun emme jaksaneet enää seistä pinniksen vieressä yö yön perään vaan kannoimme tytön sohvalle pimeään takkahuoneeseen/olohuoneeseen syliin istumaan (osaksi syynä sekin, että tyttö huusi taas liian kovaa). Siinä hän usein nukahti tunnin istuskelun päätteeksi ja joskus hänet sai nukkuvana vuoteeseen, joskus taas ei. Pian hän oppi jo yöllä näyttämään ovea, että pois, pois lastenhuoneesta :(



Jossain vaiheessa yli 1v iässä siirryimme nukuttamaan kaksoset yhtä aikaa huoneessaan toisen meistä istuessa lattialla. Siitä oli seurauksena se, että tyttö huusi itsensä uneen ja sen jälkeen poika usein alkoi huutaa kun ei saanut unta. Hän on aina ollut huonompi nukahtamaan, vaikkakin yksinään ja rauhassa osaa nukahtaa itsekseen ja pyrkiä itse uneen - toisin kuin siskonsa. Uusia ongelmia siis ja joskus oli poika kannettava pois huoneesta olohuoneeseen hetkeksi ja sitten rauhoittuneena takaisin nukkumaan. Tästä taas seurasi erittäin paljon ongelmaa rytmityksissä, kun tyttö luonnostaan tarvitsee vähemmän unta ja koska hän nukahti ensin, oli aamulla joko poika yhä väsynyt tai sitten lapset heräsivät parikin tuntia eri aikaan.



Puolitoistavuotiaina aloimme viimein antaa lasten nukahtaa itsekseen yöunillekin, ilman läsnäolevaa aikuista, kuten he olivat tehneet päiväunille mennessään jo puolisen vuotta. Alkuun oli tietysti kapinaa ja huutoa, mutta melko pian päästiin siihen, että he vain kikattelivat ja juttelivat toisilleen ennen nukahtamista. Illat siis alkoivat sujua, mutta yöllä on murheenkryyninä edelleen tytön herääminen ja valvominen. Liekö syynä vähäisempi unentarve, tapaheräily vai mikä, mutta aika rassaavaa tämä on. Ja aina kun alkaa jo sujua ja menee vaikkapa kolme yötä ilman heräilyä, tulee joku flunssa tms ja kaikki räjähtää käsiin jälleen.



Tsemppiä unikoulutuksiin! Meillä on nyt harkittu sitäkin, että annetaan hyvin nukkuvat pojat isovanhemmille pariksi yöksi ja näin päästäisiin siihen, ettei tyttöä tarvitsisi päästää huoneestaan pois yöllä. Kunhan vain jaksettaisiin ja kunhan tämä nuha tästä helpottaisi ja... ;)



Hilla ja termiitit

Meillä tosiaan kaksoset ens viikolla 2 kuukautta ja nukkuvat jo yönsä. Ipanoilla oma huone, meillä itkuhälytin eli saavat rapistella ja hiukan äännähdelläkin ennenkuin noustaan ja reagoidaan. Alussa nukkuivat samassa sängyssä, mutta todettiin että viuhtovat ihan hurjasti käsillään ja pyörivät joten totesimme, että on aika siirtää omiin sänkyihinsä. Alussa ol kitinää, että hei mikä homman nimi, missä sisko/veikka mutta se loppui. Illalla pidetään ennen nukahtamista hetki ikkunaa auki että huone viilenee. Pieni yölamppu vaan päällä, tietyt rutiinit ( tissi-vaippa-tutteli) ja hiljaisuus. ( Ei tosiaankaan puhella ollenkaan...Mulla mies kotosalla!). Päivällä pidetään verhoja auki ja tosiaankin seurustellaan ipanoiden kanssa. Ikkunaa tosiaankin kantsii pitää hetki auki ennen nukkumana menoa!



siperoinen+heräilevät Samu ja Ronja

Anna Wahlgrenin lapsi-kirjassa käsitellään nukkumista, mutta en ole itse kokeillut, etten tiedä toimiiko.

AW lupaa lapsen oppivan kolmessa yössä nukkumaan 12 h putkeen!

Mutta hänellä on ollut vain yksi vauva kerrallaan, tosin 9 kpl.. Ja hän ei ole koskaan imettänyt kahta kuukautta kauempaa.

Miten tahansa päädytkin unikoulutella, olisi mukava kuulla kokemuksistasi.

...ja vastoin odotuksia aamumaito on pikkuhiljaa hilautumassa pois, tytölle pidetään unikoulua myös ja minä olen huomattavasti levänneempi kuin pitkiin aikoihin.



Ensimmäisenä yönä jouduin illalla nostamaan pojan pariin kertaan sängystä pois (tassuttelu, paijailu ja syliin), mutta kolmannella kerralla riitti tassuttelu. Tämän jälkeen tuli suuri yllätys ja nukuttiin neljä (!!!) tuntia yhtämittaan.



Yöllä poika rauhoittui muutaman tassuttelun jälkeen, mutta tyttö kiukkusi 1,5 tuntia, kun oli herännyt veljensä mökään eikä saanut unta. Tytön jouduin loppujen lopuksi nukuttamaan kaukaloon (meidän perheen taikatemppu) ja seuraavan kerran herättiin vasta 06:30 ja tuolloin annoin aamumaidon. Siitä jatkettiin unia hieman yli kahdeksaan.



Viimeyönä hässäköitä oli useita, mutta rauhoittelu onnistui yleensä pelkällä tassuttelulla. Aamulla herättiin seitsemän aikaan ja vasta tuolloin kaipailtiin aamumaitoa ja sen jälkeen herättiinkin. Jos huomenna aamuherääminen on yhtä inhimilliseen aikaan, siirrytään varmaan suoraan aamupuurolle.



Mutta siis tosiaan mikään taikatemppuhan tämä ei ole ja pari yötä on vielä edessä. Voi olla, että takapakkia vielä tulee, mutta kahden yön jälkeen näyttää lupaavalta. Ja jos ei muuta, niin itse olen ainakin nukkunut pari yötä huomattavasti paremmin kuin ikuisuuksiin.



Ihan niin kuin arvelinkin, niin pojalla on tainnut jäädä hampaista ja sairasteluista heräilyt ja keikkumiset tavaksi. Suoraan sanottuna lueskeltuani noita tassuttelun ohjeita, totesin, että osa keikkumisesta taitaa mennä ihan omaankin piikkiin. Olin toiminut, niin kuin musta hyvältä tuntui ja antanut ilmeisesti hieman vääränlaista käsitystä pojalle. Kaikella hyvällä tarkoituksella olin ilmeisesti saanut pojan uskomaan, että herääminen on niin valtaisa hässäkkä, ettei hän selviä siitä itsekseen.



Mutta toivotaan, että tämä jatkuu yhtä hienosti kuin on alkanut. Ja kaikille muille unikoululaisille kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa!:)



Dummy + neiti maailmanmatkaaja ja herra kaukalomekaanikko (7,5kk)

Saanko kysyä miten unikoulutuksenne on edistynyt? Onko tassuttelu tehnyt öistä levollisempia?



Kertoisitteko muutkin, miten teidän kaksoset ovat nukkuneet 8-10 kuukauden ikäisinä?



Tuntuu, että olen ainoa, jonka yöt ovat yhtä kukkumista:( Meillä on pian 10 kuukautta vanhat kaksostytöt ja yöt ovat aivan surkeita. Alussa meni pitkään hyvin, mutta kun tytöille tuli eroahdistusikä, alkoivat he nukkua todella levottomasti. Nykyään molemmat heräilevät pahimmillaan 30 minuutin välein eivätkä osaa enää nukahtaa itsekseen. Lapset ovat nyt muutaman kuukauden nukkuneet meidän vanhempien vuoteessa, niin että vieressä on ollut joka toinen yö isä ja joka toinen yö äiti.



Vanhemmat alkavat nyt olla turhan väsyneitä, joten ajattelimme yrittää opettaa tyttöjä tassuhoidon avulla lempeästi nukahtamaan ja nukkumaan läpi yön omissa vuoteissaan. Onko tämä täyttä utopiaa, vai onko joko tosissaan onnistunut kaksosten unikoulutuksessa?



Hyvää uutta vuotta kaikille palstailijoille!



Nunnuli2

hmm... Meillä siirtyi hieman eteenpäin.



Tyttö nukkuu melko hyvin ja hänen kohdallaan tassuttelu auttaa. Ongelmia tuli pojan kohdalla, jolla tuon muutaman suht rauhallisen yön jälkeen yöhuudot alkoivat uudestaan. Neuvolan puheista huolimatta en enää jaksanut uskoa pelkkään tapaheräilyyn ja alettiin ettiä muita syitä.



Pojalla on nyt sitten kotikokeiluiden perusteella mitä ilmeisimmin maitoallergia. Lisänä tuohon taitaa kuulua myös soija ja omena. Nyt siis meillä ruokavalio pienennettiin riisi-mustikka-liha-peruna-kukkakaali-porkkana (ei ihme kyllä ainakaan vielä näytä oireilevan..) -linjalle ja maidoksi peptidi tutteli. Nyt ei auta kuin alkaa kirjoittelemaan ravinto ja oirepäiväkirjaa pojalle ja jos kaikki menee noiden kanssa hyvin, niin pikkuhiljaa lisäillä taas ruoka-aineita ja katsella, mitä tapahtuu. Eli toivotaan parasta ja pelätään pahinta.



Saa nähdä, rauhoittuvatko yöt itsestään masukipujen kadotessa. Voi hyvinkin olla, että unikoululle tulee vielä tarvetta, mutta nyt en ole raaskinut pojalle sitä kovinkaan tiukasti toteutella, kun on selkeästi ollut reppanaa ihan masuvaivojen takia. Tytön heräilyt ovat taas melkeinpä yhteydessä pojan huuteluihin eli riippuu hirmusesti pojan nukkumisista, joudutaanko aloittamaan tassuhoito uudestaan.



Aamumaito meillä kyllä hilautui vahingossa tuon unikoulun aikana pois eli jotain hyötyä tuostakin hässäkästä.



Tästä ei nyt varmaan ollut oikein apua kenellekään, mutta näin meillä. Onnea unikouluihin ja toivottavasti saatte täysiä öitä!!-)



Dummy ja uinuvat termiitit (8kk)

Tyttö oli unikoulussa päiväkodissa 8kk:n iässä, eikä auttanut mitään, päinvastoin. Paheni vain.



Muistaakseni siitä pari kuukautta kokeiltiin kotona unikoulua. Eli nukutettiin tyttö siten, että makuuhuoneessa ei puhuttu sanaakaan. Laitoin vain käden hänen selkänsä päälle. En silitellyt tms.,koska innostui siitäkin. Katsoin koko ajan poispäin hänestä, koska katsekontaktikin sai hänet villaantumaan. Eli ihan hiljaa, käsi selän päällä kevyesti ja itse myös mahdollisimman liikkumatta. Tämä systeemi vasta opetti hänet itsensäkin jollain lailla rauhoittumaan.

Kotiunikoulun jatkoksi meillä oli muutaman yön tuttu kodinhoitaja, että pääsimme itse nukkumaan univelkoja pois.



sl

Meidän tytöt ovat pian 1v3kk. En muista parista ensimmäisestä kuukaudesta heidän kanssaan juuri mitään, koska yöt olivat niin rikkonaisia. Mies siirtyi isyysloman jälkeen nukkumaan eri huoneeseen, koska ei pysynyt työpaikallaan hereillä jos kuunteli yöt vauvojen huutoa.



Onneksi keksin lopulta ottaa heidät viereeni nukkumaan, ja voi ihanuutta, siitä pitäen olen saanut tarpeeksi unta! Yöheräämiset hoituvat kylkeä kääntämällä, en aina edes herää kunnolla itse niihin (meidän muksut eivät tosin koskaan ole tissutelleet tuntikausia, oppivat ripeiksi, kun pullosta keskosten kanssa aloitettiin.) Tytöt tuhisevat onnellisina kainalossa koko yön, voin nähdä ja kuulla, miten he nauttivat olostaan, ja niinpä voin edes öisin tuntea olevani hyvä äiti, joka antaa tarpeeksi aikaa ja läheisyyttä kummallekin!



Ajattelin joskus, etten voisi nukkua kunnolla, jos siinä olisi vieressä lapsi, mutta niin väsynyt olin kun tähän järjestelmään siirryimme, että opin heti paikalla.



Onhan tässä tietysti huonotkin puolensa. Lapset eivät suostu edes nukahtamaan, ellen juuri minä ole vieressä. Yöimetyksen lopettaminen kuulostaa tosi vaikealta, kun vieressä nukkuva lapsi jatkuvasti haistaa ihanan äidinmaidon tuoksun. Toinen tenavistani on lisäksi niin kova mönkimään unissaan, että saan usein hakea hänet takaisin viereeni lattialta - nukummekin siskonpedissä patjoilla lattialla! Parisuhdekin hieman kärsi ratkaisustamme aluksi, mutta olemme opetelleet halimaan toisiamme muualla, eikä tuo enää ole ongelma ;-)



Olemme kahteen otteeseen yrittäneet siirtää muksut muualle, mutta ei ole onnistunut tassutekniikka. Emme jaksa valvoa tarpeeksi monta yötä putkeen, eihän ihan pieni tassuttelu riitä kun herännyt vauva ehtii aina herättää siskonsakin ennen kuin rauhoittuu! Sukulaisia ei ole kiinnostanut auttaa, he ovat sitä mieltä, että minun pitäisi vierottaa lapset tissistä ennen kuin voin odottaa heiltä apua. Minä puolestani en käsitä, miten sen voisin tehdä, ellen saa heiltä apua!



Edelleenkin nukumme siis vierekkäin, tytöt nukkuvat noin 11 tunnin yöunia ja minä itse unentarpeestani riippuen 11-9 tuntia yössä miinus lyhyet imetystauot.



Nyt tämän sisarpedissä uinumisen on kuitenkin loputtava. Uusi raskaus panee miettimään, mitä ihmettä tässä tekisi. Vahingosta viisastuneena haluan heti nukkua uuden vauvan / vauvojen vieressä, mutta sitä ennen edelliset pitää saada omaan sänkyyn. Ja imetyskin pitäisi lopettaa, huh sentään...

Saapa nähdä miten meidän tassuttelurityksessä käy. Harmi, että se ei ole kaikilla toiminut ollenkaan :(



Loppiaisena olisi tarkoitus aloittaa ja se hieman masentaa jo etukäteen. Kaikesta huolimatta on pakko yrittää. Itse en saa nukuttua lasten vieressä kuin pari tuntia yössä, onneksi mies on parempi nukkuja eikä niin rasitu lasten vieressä vietetyistä oistä. Ja onneksi mies on vielä niin kultainen, että antaa minun nukkua pari yötä peräkkäin toisessa huoneessa kertyneitä univelkoja pois. Silti jotain on tehtävä...



On tämä niin kummallista. Kun vauvat olivat alle 8 kuukautta meni nukkumiset hyvin. Sitä jo itsekin asennoitui niin, että ajan myötä elämä tyttöjen kanssa helpottuu ja helpottuu. No eihän siinä tietysti niin käynyt, kun tulee eroahdistusta, hampaita ja liikkumaan opettelua.



Kiitos noista vastauksista! Olisi vielä kiva kuulla lisää kokemuksia. Se ainakin lohduttaa kun tietää että muilla voi olla ihan samanlaista. Kertokaa vaan lisää kokemuksianne. Onko kukaan onnistunut unikoulutuksessa?



Jos me onnistumme, käyn siitä kertomassa. Jos Nunnuli2:sta ei kuulu vähään aikaan mitään, on se sitten merkki siitä, että emme ole onnistuneet, enkä väsymykseltäni jaksa konetta avata...



Hitsi, pitäkää peukkuja.



Jo kohta epätoivoinen, Nunnuli2

Moi,



Meidän kaksoset on jo 7-vuotiaita, mutta heille pitämämme unikoulu on vielä kohtalaisessa muistissa. Aloitimme unikoulun - pitkälti Anna Wahlgrenin kirja oppaanamme - kun pojat olivat 5 kk, ja minä ihan puhki muutaman kuukauden jatkuneen 0,5-1 tunnin välein heräilyn takia.



Me toimimme paljolti ton kirjan oppien mukaan: pojat olivat eri huoneissa ja vaunuissa (sisällä joo!), kun itku alkoi, emme menneet heti, vaan jonkun ajan kuluttua, ja ainoastaan heiluttelemaan vaunuja. Ekana yönä parku oli sydäntä särkevää, n. 20 minuuttia tai jotain, mutta muistaakseni 3. yön nukkuivat jo putkeen. Minulla lakoi uusi elämä eli kyllä kannatti!

Kirjoittelin tuohon ketjun alkuun kaikista kommervenkeistä, mitä matkan varrella on eteemme tullut ja itseäkin alkoi hirvittää ja naurattaa. Tämän kun olisin etukäteen tiennyt...



Joulun alla kun tytön korvatulehdus ja flunssa saatiin talttumaan otettiin härkää sarvista ja lyhennettiin lasten päiväunet 1,5 tuntiin. Viimeinen epätoivoinen keino - olihan ystävämme tytär alkanut nukkumaan yönsä kuulemma vasta kun päiväunet jätettiin kokonaan pois n.2,5-3v iässä. Siihen asti emme halunneet odottaa...



Kas kummaa: tyttö alkoi nukkua yönsä ihan järjestään! Nyt on jo takana lähes 2 viikkoa lyhennettyjä päiväunia ja lapset alkavat jo itsekin herätä sen 1,5 tunnin unen jälkeen herättämisen sijaan. Ja takana on n.10 (tytön osalta) keskeytymätöntä yöunta! Tyttö saattaa huutaa joskus puolenyön aikaan ja nukahtaa paijauksella ja peittelyllä kauniisti uudestaan, mutta sen jälkeen nukkua aamuun saakka. Viime yönä kävin klo 5:30 lasten huoneessa kun tyttö huusi, hän jutteli jotain kun paijasin ja peittelin hänet ja ihme kumma: nukahti vielä uudestaan.



Meillä ollaan siis erittäin toiveikkaita nyt öiden suhteen, vaikka vieläkin itsellä on joka ilta vaikeaa nukahtaa kun selkäpiissä on se sama tuttu pelko: kuinka kauan saan nyt nukkua ennen kuin pitää taas pompata pystyyn. Ehkä tämä tästä ja takapakkejakin tietysti tulee. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin optimistisia - ihan oikeasti - tytön öiden sujumisen suhteen.



Hyviä öitä muillekin unikoululaisille!!



Hilla ja mussukat, kohta 1v8kk

Eli poika herää 00, 1, 2, 3 ja siskonsa välillä 3-6. Maitoa tai tuttia haluavat ja ainakin vähintään äidin viereen on päästävä, että uni tulee taas silmään. Ei auta tassuttelut, tytölle auttaa joskus tutin korjaaminen kerran pari. Toisaalta meillä ei vielä syödä täyttä soselastia päivittäin, eli mielestäni he tarvisevat yösyömiset mutta tuo tunnin välein herääminen on uutta. Pojan painokäyrä on myös pysähtynyt, ja painaa nyt kilon vähemmän kuin siskonsa.



Luin tämän linkin ja heti tuli mieleen, että soseiden myötä on kyllä pätkiintynyt uni pojalla, voisikohan meilläkin olla allergiaa? Täytyy laittaa tämä asia tarkkailuun ja keskustella neuvolan kanssa. Toistaiseksi kuitenkin saavat vain kasvista, hedelmää ja puuroa. Meillä olis onneksi vakuutus korvaamassa ne testit.



Ja perhepetiä taidan testailla minäkin. Jos se auttaisi vaikka ensi hätään, jos kyseessä vain olisi joku väliaikainen äitiin takertumisvaihe.



T. Eerikanäiti ja yöpätkäilijät 7 kk

Lupasin käydä kertomassa miten unikoulumme meni. Tai siis menee vieläkin...



Meillähän oli siis tilanne se, että tytöt nukkuivat perhepedissä aina toisen vanhemman kanssa ja tämä kävi äidille tosi raskaaksi kun herätyksiä oli paljon yön aikana. Kaksi viikkoa sitten siirsimme tyttömme nukkumaan molemmat omiin huoneisiinsa.



Toisen, rauhallisemman, lapsemme kanssa tämä sujui tosi helposti. Vain ensimmäisenä yönä jouduimme kerran käymään rauhoittelemassa häntä. Muuten hän on nukkunut huoneessaan tyytyväisenä ja rauhallisena kisulelu kainalossaan :)



Toisen, temperamenttisemman, tytön kanssa saikin sitten tassutella paljon. Hän on aina heräillyt siskoaan enemmän ja niin oli tietysti nytkin. Saimme hänet kuitenkin tassuttelulla rauhoittumaan omaan vuoteeseensa. Alussa hänet sai ottaa joskus syliinkin, kun protestoi niin omaan vuoteseen laittamista vastaan ja alussa hän heräili 4-5 kertaa yössä itkemään vuoteessaan. Emme antaneet hänen itkeä yksinään, vaan menimme aina rauhoittelemaan, niin kuin tassuhoidon periaatteisiin kuuluu. Nyt yöt menevät hänenkin osaltaan jo paremmin. Hän herää yleensä 2-3 kertaa yössä, nousee seisomaan ja alkaa itkeä, mutta nukahtaa nykyään heti kun joku käy hänen asettamassa takaisin maakuulle. Tilanne on siis hänenkin suhteensa parantunut, mutta vielä toivoisimme että vähätkin heräilyt loppuisivat.



Olemme kuitenkin ihan tyytyväisiä. Paremmin minä nyt jaksan kuin tyttöjen vieressä nukkuessani ja tytötkin ovat oppineet pitämään omaa vuodettaan turvallisena ja miellyttävänä nukkumispaikkana.



Tuon tassuhoidon suhteen kehottaisin sen kokeilijoita olemaan kärsivällisiä. Yleensä kun sen sanotaan rauhoittavan yöt noin neljässä yössä. Meille ei ainakaan neljä yötä riittänyt vielä mihinkään. Temperamenttisen lapsen kanssa saa tassuhoitoa harrastaa nähtävästi pitkäänkin...



Toivon kaikille hyviä öitä ja rauhallisia päiviä!





Nunnuli2 & tytöt 10,5 kk