+++*** TRUPLAT TIISTAINA***+++

Mun " koetapaukset" on molemmat lähihoitajia ja päiväkodissa työskennelleitä. Toinen sai lapsensa noin vuosi sitten ja yllättyi todella. Sanoi, ettei päiväkodissa työskentely todellakaan antanut kuvaa siitä, millaista on olla äiti. Toinen tapaus sit on mun sisko. Hän on hoitanut todella paljon mun meidän nuorinta siskoa (heillä ikäeroa 10 vuotta). Hänellä ei ole omia lapsia, mutta jo meidän vierailu siellä sai hänet järkyttymään. Ja silloin tenava ei siis todellakaan edes paljon huutanut yöllä :)



Miitsun kanssa olen täsmälleen samaa mieltä, että paljon lapsia hoitanut tosiaan osaa kuvitella sitä arkea vähän realistisemmin. Ja melkoisen kurja se sun kertomasi tapaus. Sääli pientä tyttöä. Pian hän varmaan itsekin alkaa ymmärtää tilanteen...

mä roikun nyt täällä paremman tekemisen puutteessa... =)



Vieläkin tosta samasta asiasta. Mä oon sitä mieltä, että paras " opettaja" siinä millasta vauva-arki on, on joku ÄITI. Niinkun just tää mun kaveri, jonka kanssa siis ollaan tosi läheisiä, ei mitään kerran-viikossa-kylään-kahville -kavereita, on kyllä se suurin syy siihen miksi väitän jonkin verran hahmottavani millasta se elämä sitten vauvan kanssa voi olla. Me ollaan puhuttu ihan joka asiasta, vauvan hoitamisesta parisuhteen kiemuroihin ja siihen, miltä äitinä olo on tästä mun kaverista tuntunut. Just ne jutut, mistä se on mulle jutellut ja mieltään purkanut, on saanut mut kaikkein parhaiten tajuamaan sitä äitinä oloa. Toki ne tunteet tajuaa kunnolla vasta sitten, kun on itse äiti, mutta kyllä se valasee asiaa kun saa niistä jutella.



Että NINNU, vaikka nää sun kaverit on ollu päiväkodis töissä ym, ei se välttämättä tarkota että ne tietää millasta on olla äiti. Vaikka näkis kuinka paljon lapsia ja hoitais niitä, niin ei niitä asioita, jotka äitinä mielessä pyörii, voi käsittää ellei juttele niistä jonkun kanssa. Mun tarkotus ei oo haastaa riitaa tms, mutta kun mielestä noi asiat ei vaan oo niin yksoikosia.



Tää mun äiti-kaveri on jutellut monesta sellasesta asiasta, mitä mä en oo tullu ikinä ajatelleekskaan. Ja monesti ne ollu negatiivisia asioita, esim just sillon kun vauva on valvottanut tai kun kaveria on masentanut olla " vaan" kotona ilman sosiaalista elämää kahden " paskatykin" kanssa. =) Kaikki ne jutut, mistä ollaan sen kanssa jutellut, on kyllä valaissut mua paljon enemmän kun mitkään lastenhoitokokemukset. Oon tosiaan nähnyt sen, kuinka palkitsevaa ja ihanaa lasten kanssa on, mutta toisaalta olen nähnyt myös sen, miltä äidistä voi välillä väsymyksen ja jopa masennuksen keskellä tuntua. Siis ne päivät, kun toljottaa vaan seinään ja hokee: " mä tuun hulluks" . =)

Ja toki myös kun roikkuu tarpeeks kauan täällä ja lukee äitien juttuja, niin aika paljon niistäkin alkaa sitä elämää hahmottamaan, ainakin jos pino tällanen kun meillä!=)

Mä taisin olla vähän jämähtänyt siihen työ-yhteyteen :)

Toi on kyllä hyvä pointti että just sen äidin kanssa keskustelemalla saa parhaan kuvitelman siitä äitiydestä ja arjesta, ei ehkä niinkään niiden lasten kanssa peuhaamalla. Monesti niitä tunteita ei päällepäin näy eikä näytetä.



Tän kaverin kuulumisia kuulen aina mieheltä kun on kamun miehen kanssa kavereita ja siellä tyttö jo sanoo että haluu viikonloppuna mummolle, sedälle, yms, ei haluu olla kotona! Mun mielestä on huolestuttavaa että tuon ikäinen ei haluu olla kotona! Kaverin kanssa käytiin aikoinaan monet keskustelut, mutta hänen mielestään on normaalia että haluaa käydä baareissa, eikä vaan homehtua kotiin, joten mun puhelut lapsen parhaasta ei oikein auttanut. Silloin sain kuulla olevani epäsopiva neuvomaan kun mulla ei oo lapsia... Sen jälkeen ei oo paljon kiinnostanu sen ämmän asiat: lapsesta kuulen sitten miehen kautta. Ja monet kerrat on meilläkin sen pienen tytön elämää surtu :(



Ja kummasti täällä palstalla saa kuulla monenlaista pohdintaa just niistä negatiivisista asioista: lähinnä väsymyksestä: masennuksesta ainakaan akuutissa vaiheessa kukaan ei varmaan kykene kirjoittamaan.

Tietääkö joku missä vaiheessa isyyden tunnustus tehdään? Siis onko siinä joku aikaraja, et ennen ku lapsi on tietyn ikäinen tai jotain?



Mä sain tänään tukivyön ja voi autuas tää on ihana:) En luovu tästä enää ikinä. Äiskä huolestu mun selkäsäryistä siinä määrin et oli käyny äitiysvaateliikkeestä ostamassa tän vyön:) Toivottavasti tepsii särkyihin, ensivaikutelma ainakin on loistava.



Ja postissa tuli tänään pinnasängyn verhot. tää on kuin joulu ;) Tilasin netin kautta ihanat verhot ja reunapehmusteet ja mukana tuli kivat mikki hiiri lakanat:) Voi kun saisin sen pinniksen jo kotiin...



Meen takas hipelöimään noita vauvatavaroita;)

MARIEELA:

siis voi juma mikä opettaja! HYVÄ että soitit sille reksille asiasta, todella asiatonta käytöstä! Tommosien takia minäkin olen inhonnut koulunkäyntiä ja tollaset ehdottomasti pois kouluista!



tÄÄLLÄ OLI NIIN PALJON JUTTUA, ETTEN EES TARKKAAN MUISTA MITÄ KUKAKIN KIRJOITTI..

(sori, tuli isoilla...)



AXE:

Ae miten olet sut nähnyt, niin olet oikein sopusuhtainen! Mitään ylimääräistä ei ole. Mutta tiedän kokemuksesta tuon " kun olen ollut pienempikin" -tunteen. Mutta näytät todella hyvälle!



olikos se MIITSU kun kirjoitti perheestä, jotka lapsen toivat aina hoitoon? Tuollainen hoitoon unohtaminen on kyllä kauheeta :( :( Mitä mahtaa aikuisten ihmisten päässä liikkua jos omaa lastaan ei muista? Ymmärrän että tunnilla voi heittää aikataulu mutta huh huh, tuo oli kyllä jo aika sairaankuuloista..



EMMASANNA:

Olen täysin samaa mieltä. Mikään ei kiristä pinnaa kuin VÄSYMYS, ja tietenkin myös parisuhteelle se on iso pala että huomiota vie myös lapsi. Siihen ne yövalvomiset, hormoniheittelyt ja mahdollisesti hiukan vaikeampi lapsi niin avot jos on jo ennestään suhde säröillä niin takuu kuilut luvassa säröjen tilalle.



Kyllä täällä itselläkin on toisinaan TODELLA väsy olo jos on vaikea päivä, varsinkin jos mies ei ole läsnä. lapset molemmat suht pieniä kuitenkin. Hyvin se kuitenkin on mennyt, kaikesta huolimatta, kaikilla on huonoja päiviä.

SILTIKIN mielestäni se ns. vauva-aika ei ole yhtäihanaa kun tämä ns. taaperoaika. Toki siinäkin omat ihanat uhmailut yms. mutta kun se kommunikointi on jo niin paljon helpompaa.

Jotenkin sitä vauvantuoksua kaipaa ja sitä ihanaa nyyttiä, mutta se on kuitenkin jotenkin hirveän vaativaa aikaa mitä ei kaikki ehkä ymmärrä kuin vasta sen oman saatuaan.

esim. imetys on ihanaa ja harmittaa kun Minjan kanssa se ei onnistunut, mutta se on myös todella vaativaa jos sattuu vauva pitämään myös hupituttina ja ajanviettona tissiä.

vauvan kanssa pitää olla kokoajan läsnä (toki taaperonkin kanssa mutta hieman eritavalla ehkä?)



Tulipa tesktiä



niin ja tuosta voiko tietää lapsiperheen arjesta ilman omia lapsia.... no ainakin mun kaverit varmasti tietää kun ovat sivusta välillä seuranneet. Ymmärtäneet ettei se aina ole ihan helppoa. Mutta eihän sen kuulukkaan olla :)



Niin ja oma napanen:

Täällä menee ihan kivasti. Minjan leikkaukseen nyt alle kuukausi aikaa, IIIIIIIIIIIIKKKKKKKKKKKKK! jännittää hirmuisesti miten kaikki menee!

Olen nyt aamuisin käynyt uimassa kun mies vielä kotona, 2km:ä menee 40 minuutissa :D ihanaa, omaa aikaa:)

Täytyy nauttia vielä kun voi :)



Minja nukku viime yönä 21-03.30 ja jatkoi uniaan aina siitä 9 asti :)

Silloin 03.30 syötön jälkeen jutteli 30 minuuttia hyväntuulisena sängyssään kovaan ääneen ♥ Oli koominen ja naurettiin sitä miehen kanssa kun tuntui neidillä niin hirveesti kerrottavaa olevan :)



T:Neiti21+tyttelit

-Katzu:

Tietääkö joku missä vaiheessa isyyden tunnustus tehdään? Siis onko siinä joku aikaraja, et ennen ku lapsi on tietyn ikäinen tai jotain?

se täytyy ennen ristiäisiä hoitaa jos lapselle halutaa isän sukunimi. Näin mulle sanottiin ja muutenkin tietty mahdollisimman nopeasti

mä nukahdan kohta, karmee väsymys. Yritän nyt sinnitellä sinne asti että pääsen saunaan. =)



Toi MIITSUN kertoma tapaus oli kyllä tosi kurja. Miten voi edes ihmisille tulla mieleen tehdä lapsi, jos baariin täytyy päästä jatkuvasti? Pöh. Eikös oma järki sillon sano että ei oo vielä valmis...



tulis nyt enemmänkin juttua,kerrankin kun istun tässä koneen vieressä oikeen urakalla. =D



Huvikseni mietin, että jos sattuiskin niin että olis raskaana uuden vuoden aattona, niin miten sitten ihmisiä sais " huijattua" ? Meiltä on naimisiinmenon jälkeen niin paljon kyselty vauva-uutisia, et mikään antibioottikuuri-selitys ei tosiaan menis läpi. =D Tuskin silti mulle edes niin käy että olisin raskaana sillon, kunhan mietin. =) Onneks me ei muutoin käydä kovin usein missään, niin saa sen mahdollisen raskauden sitten aikanaan edes jonkun aikaa pitää salaisuutena.

pistämpä lusikkani soppaan=)



Mun sisko,10 vuotta minua vanhempi,oli ajatuksissaan lähes kuin äiti.

kokemuksenaan paljolti minun hoitaminen vauvana.

Oman lapsen ja lapset kun sai osui heti kohdalle koliikki ja korvakiertee,valvomisineen.

ja sisko oli loppu ja masentunut.Eihän tämä ollut mitään mitä oli ajatellut.

Nyt hän huomaa nauttivansa isoista lapsistaan.



Minä taas omakohtaisesti voin sanoa etten vielä neljänneenkään jälkeen pystynyt ymmärtämään äitejä jotka sanoivat ettei aika riitä,eikä mitään pysty tekemään.

Neljä ensimmäistäni nukkuivat noin 2-3kuisista täydet yö unet heräämättä,nukkuivat säännöllisesti päiväunet ja vielä kaikki kolme samaan aikaan(esikko ei silloin enää nukkunut päiväunia)

Koskaan en joutunut nostamaan maljakoita tai lasiesineitä ylemmäs ,saati pesuaineita,veitsiä ym.

4 ekaa olivat rauhallisia yksilöitä.

Mutta nyt tämä viides on kertonut kovalla kädellä mitä on kun ei ehdi perunoita kuorimaan ilman että nostaa pois pöydältä lapsen,pari kertaa lohduttanut kun loukannut siinä välissä.Miten hän saattaa repiä alusvaate laatikkoni lattialle ja piilottaa joukkoon keittiön laatikosta ottamiaan kauhoja.Kiipee joka paikkaan samalla paiskoen esteet alas.

Tonkii wc pyttyä(viimeksihän heitti mun puhelimen sinne ja edellis kerralla taas löysin syömästä wc raikastinta.soitto myrkytyskeskukseen...)Yöllä syö ja saa nostaa tuttia.Päiväunetkin on mitä sattuu.Huutaa kun ei saa tahtoaan läpi.



Näin se elämä vaan koulii ihmistä!

Sitä saattaa olla ajtus millaista se on ja saattaa huomata suunnittelevansa huomista.

Mutta Miin sanoin,ei sitä tiedä mitä eteensä saa=)



Mutta silti mä väitän että jokainen äiti on juuri se OIKEA äiti lapsellen.

Vaikka kuulee näitä ei niin onnistuneita tapauksiakin(oliko nyt sit Katzu kun kertoili,esm)

Ja oppia ikä kaikki!





Mä tossa katsoin teemalta dokumenttia lapsi tavoitteena ja itkeä tirautin parit kyyneleet.Niin liikuttavaa kun toinen sai huonon uutisen,ei raskautta ja toinen taas positiivisen(hedelmöityshoidot)

Huoh!



L+5 ja ajatukset ehkä ohi aiheen mutta kirjoitin kuitenkin

Toi MIITSUN kertoma tapaus oli kyllä tosi kurja. Miten voi edes ihmisille tulla mieleen tehdä lapsi, jos baariin täytyy päästä jatkuvasti? Pöh. Eikös oma järki sillon sano että ei oo vielä valmis...



Niin siis miitsun kertoma tapaus.Voi jee kun en muista nimiä,Sorry!!

L

pitäs koittaa vissii mennä koht nukkumaan...



MII: mä oon ainakin ihan huono valehtelemaan ja oonkin koittanu välttää vaan juhlia etten paljastuis. Mies sanoi kaverin juhlissa niin kovalla äänellä yli-innokkaasti et oon kuskina kun kyseltiin että kumpi ottaa et alkoi heti raskaus-härnäys, joten turha oli koittaa mitää kieltää... Lääkekuurit taitaa olla turhia jos ei sitten kääri päätä pakettiin tai könkkää kainalosauvoilla tms... Siideripulloon vettä tai jotain muuta vastaavaa voi tietty koittaa... :)



Neiti: teillä tuntuu kivasti menevän siellä, ja huh miten aika meneekin nopeaan: vastahan tuntui että Minjan leikkaus on " joskus" tammikuussa ja nyt se on jo ens kuussa. Onko mies silloin maissa vai tuutko molempien tyttöjen kanssa hesaan? vai meneekö Nea hoitoon johonkin?



Niin viel lisäyksenä et tää kaveri oli olevinaan niin valmis äidiksi raskausaikana mutta sitten iskikin menohalut päälle kun tyttö syntyi: ikää oli silloin 20-v joten ehkä ois paras jos vauva ois oottanu viel muutaman vuoden. Silloin kun ne unohti sen meille, tai unohti ilmottaa mulle et tulee vasta aamulla hakee (miten sen nyt ottaa molemmilla on eriversiot siitä) olivat baarissa+jatkoilla.... Mut ehkäpä se joskus tajuu mokansa ja kunnostautuu viel äitinä.. hope so...

Toi oli hyvä idea!!!! Jos mä pamahdan raskaaks ni mä käynkin vuokraas jostain kainalosauvat, ei takuulla epäilis kukaan mitään kun linkuttaisin pokkana niillä sisään!!!! =D *ihmettelee miksei itse keksinyt*

Tulin pikaisesti lyömään pinon pystyyn :) Pidän tänään töistä lomapäivän ja ollaan just siskon kans lähdössä JKL:ään shoppailemaan :D Hyvästi siis rahat, kun siskokset pääseen vauhtiin.



Älä AXE menetä toivoasi ovistikkujen suhteen!! Mulle ne ei näyttäneet ovista ollenkaan - ei siis minkäänlaista viivaa ja raskaana kuitenkin ollaan.



Ja TALVIKILLE tsemiä kovasti!! Toivottavasti et joudu hospitaaliin.



Nyt pitää rientää, summeri soi!



Mukavaa päivää kaikille, palaan illalla paremmin asiaan!



Jellona rv 28+2

Mukavaa shoppailupäivää jellonalle! Mulla tahtoo olla kans niin,et jos oon miehen kans kaupois,niin selviän ihan kohtuullisilla kustannuksilla,mutta jos jonkun muun,niin... ;)



Talvikille jaksuja hammassäryn kanssa! Mikähän siinä on,että raskausaikana hampaat lohkeilee niin helposti? Johtuuko se siis jotenkin just raskaudesta? En ite hokannut kysyä,kun edelliskerralla just odotusaikana lohkes hammas ja sen vuoksi jouduin lääkäris käymään.



Ja Miitsulla kaikki hyvin neuvolassa,hieno juttu! Tosiaan,pianhan se alkaa sielläkin se " energinen keskiraskaus" ,aika tosiaan rientää,paitsi,kun oottaa,että pääsis ite plussaan,niin silloin aika matelee :(



Nekulle voimia joulukiireiden keskelle! Onko siellä Minjan tulevas hoitopaikas monta lasta hoidossa? Samanikäisiä?



koskas Talvikki saa tietää verikokeiden tulokset? Peukutukset,että ne maksa-arvot olisivat ok!!!



Kiitos vastauksista ovis-lima-lämpö-pohdintoihini. ja kiitti siitä linkistä ninnu! Siis hukkasin eilen sen lämpömittarin jonnekin enkä saanut nyt sitten mitattua aamulämpöä...toisesta mittarista olikin patterit loppu. No,ehkä ihan hyväkin,niin ei tuu mietittyä tai siis ei ainakaan lämpöjä tuu mietittyä,muutenhan asiaa on mahdoton olla vatvomatta ;) Pitäis olla joku sellanen selkee merkki,että nyt on ovis ja nyt on tärpännyt, esimerkiksi napa muuttuis punaiseksi tai jotain :DDD Mutta ei hullua sais pitää tällain jännityksessä ;)



Mun joulukorttikuvat ei ole myöskään vielä tulleet,siis huomenna on pakko tulla,että saan ne torstaina postiin! *aavistuksen kade serpulle,jolla kortit jo matkalla*



Koskas se johelle muuten palaa? Oliko se huomenna? menikö se kaksi viikkoa tosiaan näin nopeaa???



ja jouluunhan ei ole enää sitäkään...*alkaa kehittelemään itselleen viimehetkenpaniikkia*

Oikein ihanaa shoppailupäivää Jellonalle!



Mä oon saanu viime yönä nukkua, pienempi sai vaan kaks yskänpuuskaa ja isompi yhden joten alkasko tän taudin selkä taittua. Aamulla kyllä vielä pienempi vinku ja isommalla oli vielä kuumetta, mutta tuntus hiukan paremmalta. Isompi neideistä jopa pyys aamulla itse ruokaa vaikkei kyllä sitä syönykkään, mutta hyvä merkkihän se silti on.



Täällä lämmöt on edelleen koholla ja oon aika luottavainen kaikesta huolimatta kuitenkin tähän kiertoon. Nyt kp 24/29(33). Hitsi kun ois lähellä jo testipäivä, jos menkkojen mukaan voisin elää, mutta kun sen turhaks tiedän niin ei kannata itseä kiusata. Pitänee tuijottaa tuota edellistä kiertoa, sen mukaan ovis oli ihan oikeessa paikassa kp20. Kävin nyt ilmoittautumussa syyskeijulistaan, tuon oletetun la:n perusteella, jotkut laskurit antas 2.9. joten turha on elokuussa kuvitellakkaan h-hetkeä. ei kai se haittaa jos kummittelee kahdella?



Mutta nyt kaffetta lisää!



Ai niin, mun noituminen tehos ainakin hiukan, eli ukon laiva on myöhässä ja näillä näkymin pääsee lähtemään vasta illemmalla. Tarkotin kyllä manata usseempaa päivää, mutta hyvä näinkin! =)

Joten kaffitellaan nyt sit Piipaan seurana :D Hyvä,että tytöt alkavat vähitellen osoittaa toipumisen merkkejä! Kuinkas kauan sun miehes on taas reissus? Pitäs vissiin lähettää kaikki puhurit sinne satamaan,että se laiva joutus yön yli viä oottaan ;) Ja ensviikolla tuleekin sitten Piipaan plussakuulumiset :D sitä peukutellessa jaksaa ootella omaakin vuoroaan ;)