Lue keskustelun säännöt.
Vauvani(kohta 8kk)aloittaa hoidossa
13.12.2005 |
olen lukenut noita ketjuja hoitoon laittamisesta. Jostakin kumman syystä kirjoitan nyt tänne...
Eli minä sain työpaikan(jee!) ja vauva aloittaa hoidossa. vielä ei tiedä onko kyseessä pph vai ryhmis.
vauva on puolipäivä hoidossa. noin 3 päivää viikossa, 2-8h. Muun ajan joko mies tai minä olen kotona vauvan kanssa. Luulen,että itse nautin enemmän vauvan kanssa vapaa päivinä kuin nyt kun olen koko ajan kotona. Töihin meneminen auttaa varmasti myös synnytyksen jälk. masennukseen. Nyt tunnen olevani yh, kun mies tekee pitkää päivää ja vauvan kanssa vietän aikaa kotona, ei autoa ja maalla asutaan niin ystävät ovat kaukana. Tulomme kasvavat 50%. Asunto- ja opintolainat painaa. Saamani työpaikka vaikuttaa todella mukavalta ja sain pitkän sopimuksen.
Itse olen hoitoon mennyt suurin pirtein saman ikäisenä, jos ei nuorempanakin. Todella läheiset suhteet on äitiini, enkä ole koskaan kokenut huonona että olen ollut hoidossa.
Ja hiukan vääräkäsitys on se, että ennen on lapset saanut olla kotona äidin kanssa. Mieheni vanhemmat ovat olleet maanviljelijöitä, ja mies on nukkunut ja viettänyt aikaa vauvana ja lapsena navetan pukukopissa kun vanhemmat ovat olleet töissä. Kun on lypsyt ollut ohi niin on aika mennä muihin hommiin (esim. pellolle).
No joo, mutta sen vain haluaisin sanoa, että älkää tuomitko heti lapsensa hoitoon vieneitä vanhempia. Kaikilla on eri lähtökohdat ja tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia.
Hyvää Joulun Odotusta Kaikille! =)
Kommentit (21)
Onneksi ryhmässämme ei tällä hetkeää ole yhtään vauvaa.
T:lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[size=6]mulla on onks sulla?[/size]
ettei vain tule sekaannusta.
2, kiitos muistutuksesta;)
ap
Ärsyttää nuo pilkun nussijat.
Nyt, hyvää yötä!
paljon onnea sulle ap! Samankaltaisessa tilanteessa olin esikoisen synnyttyä ja nyt meneillään olevan ' loman' jälkeen joudun mitä luultavimmin palaamaan työhön. Jos ei ihmeitä tapahdu... Kun lähes aina paasataan siitä, miten kotiin jääminen on vain arvoista kiinni ja järjestelykysymys: ei se kaikille ole sitä. Jos on mahdollisuus tehdä työtä kodin ulkopuolella, on lainat lyhennettävänä ja omat tulot näyttelevät 50 %:n osuutta talouden tuloista, kyllä se töihin meno on silloin pakon sanelema juttu. Joskin se voi olla myös tervetullutta vaihtelua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lisään vielä, että olen nyt ollut kotona 1 ½ vuotta, kun raskaus aika oli hiukan vaikeampi.
ap
Miksi te hankitte niitä lapsia jos ette kerran voi olla kotona niitä hoitamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolipäivähoidossa maksimi hoitoaika päivässä on 5h!
On se aina vaan niin ikävää, ettei äidit jaksa olla pienten lastensa kanssa kotona :( Herää jälleen kerran kysymys, miksi niitä lapsia edes pitää hankkia, kun niistä ollaan heti kohta haluamassa eroon :(( Surullista..
koskaan tarkoitukseni ei ole ollut hoitaa 3-v asti kotona. mutta noin reilun vuoden ikäiseksi. tämä työpaikka ei odota.
ap
niin sitten se tais olla, että vauva hoidos 2-5h pvä, noin 3 päivää viikos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on varmasti hyvissä käsissä hoitopaikassa ja saa uusia ystäviä.
Itse menin hoitoon 6kk ikäisenä ja viihdyin loistavasti. Monet joutuvat viemään lapsensa hoitoon jo 4 tai 8 viikon ikäisinä euroopassa ja yhdysvalloissa.
Miksi asiaa olisi pitänyt miettiä ennen raskautta? Pitääkö jokaisen, joka lapsesta haaveillee tehdä ennen raskaaksi tulemista periaatepäätös kotiäitiydestä? No kyllä siinä tapauksessa roskasakki vain lisääntyisi tässäkin maassa.
Toki sellaisten on helppo jäädä kotiin, joilla ei ole ammattia tai työtä. Joiden tulot tulee sossusta. Jotka ei ikinä voi ajatellakaan omistuasuntoa. Jotka elää koko ajan kädestä suuhun ja jos jostain rahaa saa, niin hassaa sen turhuuksiin.
Ja toisaalta on helppo jäädä kotiin, jos mies tienaa älyttömät summat. Mikäs siinä on ollessa, 200 neliön kotia hoitaessa ja lapsia paapoessa.
Mutta kun pistetään kaksi tavallista ihmistä yhteen. Rakastuvat ja päättävät elää elämänsä yhdessä. Haluavat lapsenkin siihen onneen. Mutta lapsi ei ole ainoa asia, jonka haluavat. Haluavat MYÖS oman kivan kodin. Ja vanhemmat haluavat MYÖS muuta elämää perheen lisäksi. Hankkivat koulutuksen ja hyvällä onnella ja kovalla työllä myös sen työpaikan. Ottavat lainaa ja laittavat sen kodin. Lainaa pitää maksaa ja siksi pitää tehdä työtä. Myös sen äidin, sillä isän tulot nyt ei vaan riitä.
Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Ei se äidinrakkaus, lämpö ja läheisyys tuo ruokaa pöytään ja kattoa pään päälle. Jos joku on joskus lukenut psykologiaa, niin on varmaan kuullut tarvehierarkiasta. Ensin pitää täyttää ylin tarve, jotta sitä seuraavalla tarpeella olisi edes mahdollisuus toteuttua. Kyllä lapselle pitää ensin tuoda ruoka pöytään, jotta sillä rakkaudella olisi mitään merkitystä. Ja ihan oikeasti, kyllä jokaisella lapsella on oikeus asua mukavassa kodissa, ei misään kaupungin vuokraluukussa, jossa on jokaista perheenjäsentä kohti 5 neliötä tilaa ja naapurit riehuu kaiken yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitit oikein hyvin! Ja tuo mitä sanoit tarvehierarkiasta pitää tosiaankin paikkansa.
" Asioiden tärkeysjärjestyksestä" on helppo puhua niiden, joille tämä tarkoittaa lähinnä valintaa Reimatecien ja Lassieiden välillä. Mutta jos kyse on siitä, ettei ole rahaa siedettävään asuntoon ja ruuassa pihistellään aina loppukuusta, vaihtoehdot ovat aika vähissä.
Monelta jää huomaamatta se tosiasia siellä omassa pikku maailmassaan, että toisinkin voi tehdä. Ei ole pakko jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan. Haave lapsesta ei ole päätös kotiäitiydestä, eikä sen tarvitse ollakaan.
Minulla oli tämä " pakko mennä töihin" , kun lapsista nuorin oli reilu vuoden. Koko hoitouransa aikana hänen pisin hoitopäivänsä on ollut 6 tuntia. Yleensä päivät ovat alle 4 tunnin, joista puolitoistatuntia menee päiväuniin. Paljoa en ehdi lapseni elämästä menettämään. Sen sijaan taloudellisesti saan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en laittaisi noin pientä hoitoon vaikka olisi mikä tahansa duuni tarjolla.Lapsuus on niin lyhyt aika! Töitä ehtii tekemään kyllästymiseen asti.Itse olen vasta tajunnut asian nyt kolmannen lapsen kanssa.Aina löytyy vaihtoehtoja! Moni joka on laittanut alle 1v hoitoon on katunut jälkeenpäin,niitä hetkiä ei saa takaisin.Täytyy priorisoida kun alkaa perhettä perustamaan.Tämä on vain mun mielipide.
Se aikahaarukka, jolloin pitäisi tehdä lapsia, luoda uraa, maksaa asuntolainaa jne. on tosi lyhyt. Itsekin olen tosin tehnyt sen valinnan, että olemme asuneet TOSI ahtaasti (13 neliötä/ henkilö) ja ostaneet vaatteet kirpparilta jne. jotta pystyin olemaan kotona kunnes lapsi oli 1,5 v. Mutta ymmärrän silti, että kaikille tämä ei ole mahdollista.
Itse en olisi pystynyt riskeeraamaan että hoitaja näkisi ensimmäisen askeleen tai kuulisi ensimmäisen sanan, on se niin upea tunne kun sellaisen kokee =)
Mutta äitinä haluan ehdottomasti nähdä ne ensiaskeleet,ensimmäiset sanat ja lapseni kehityksen.Haluan viettää hänen kanssaan aikataulutonta elämää,köllötellä sängyssä ja hassutella.Oravanpyörään minulla ei ole mikään kiire,sen olen jo kokenut.Elän tässä ja nyt :)
T.kolmen äiti,en nyt muista sitä numeroa
tietenkin on nämä, että mitä jos lapsi ottaa ensiaskeleet hoidossa jne. mutta tulis kalliit askeleet, kun palkkani on puolet perheen tuloista. mutta kyllä niitä askelia ehdin nähdä ja sanoja kuulla.
lisään, vielä että hoitoon laittaminen on myös hyväksi lapsen kielenkehitykselle, koska perheemme on kaksikielinen ja toinen kieli jää todella vähään. mutta onneksi hoidossa puhuvat sitä=)
mutta odottelen kovasti töitä=)
ap
jos vauva sattuu olemaan silloin hoidossa tai vaikkapa äiti vessassa. että ei sitä voi koskaan tietää varman päälle.
[size=6]joulu ei ole erisnimi ja tulee pienellä muuten kuin lauseen alussa![/size]