Lue keskustelun säännöt.
(Koulu)Kiusattu voi olla itsekin syypää kiusaamiseen
19.12.2005 |
Itse olen kärsinyt jo 4-vuotiaana kiusaamisesta. Silloiset kaverit hajoittivat lelujani, provosoivat minua tekemään yhtä sun toista ja minä tyttö tein.. koulussa kiusaaminen jatkui vaikka olin tosi kovasanainen ja muutenkin uskalsin asiasta kotonakin puhua.
Nyt 28-vuotiaana kun olen seurannut pikkuveljeni elämää, jota kiusattiin myös koulussa ja jonka kiusaamisiin puutuin itse siskona, tajusin monta asiaa.
Ensinnäkin jo pienelle lapselle voi yksinkertaisesti opettaa sen että tyhmä ei tarvitse olla. Ei ole pakko leikkiä sellaisten kanssa jotka kiusaavat. Koulussa ei ole pakko ottaa vastaan kaikkea, eikä liioin itsekään provoisoida kiusaajia. Kiusaajat ovat varsin usein myös hyvien perheiden lapsia (minua kiusasivat opettajien lapset eniten!!). Vanhemman tehtävänä on VAHVISTAA kiusatun itsetuntoa ja kykyä ottaa huumorilla myös asioita.
Pikkuveljeni kohdalla kiusaamiset loppuivat seuraaviin asioihin:
- Otin yhteyttä kiusaajien vanhempiin. Eivät olleet tietoisia että HEIDÄN lapsensa kiusaa. Lapsille tuo oli melkoinen häpeä kun opettajat sekä vanhemmat olivat tietoisia siitä että kiusaaja oikeasti LOUKKAA toista.
- PUHUIN ja PUHUIN veljelleni sitä että 1) ÄLÄ VÄLITÄ 2) KIUSAAJILLA ON HUONO OLLA 3) HUUMORIA elämään
Koulussa kiusaamisiin ei puututtu koska kyseessä oli myöskin veljeni kohdalla hyväosaisten vanhempien lapset. Yksi asia mikä myös vaikutti kiusaamisen loppumiseen oli se, että minä sanoin äidilleni että veli EI MENE kouluun jos häntä kiusataan. Niinpä kirjoitimme opelle kirjeen jossa sanoimme että koska koulussa ei pystytä puuttumaan pilkkaamisiin ja jopa ihan fyysisiin kiusaamisiin, lapsi ei tule kouluun vähään aikaan. Jopa alko tapahtua!!
Eli kiusatullakin voi itsellään olla sellainen kyvyttömyys toimia tilanteissa. Vanhempien tehtävä on mielestäni löytää lapsestaan ne voimavarat ja hyvät puolet joiden avulla lapsi itse löytää ratkaisut kiusaamistilanteisiin.
Ja jos ihmettelette miksi minä siskona puutuin..siksi että vanhempani olivat liian kilttejä ottamaan asiaan tehtäväkseen yksin.
Kommentit (39)
Munkin vanhempani elävät elämäänsä niin nöyrinä, etteivät uskalla/kehtaa puuttua epäkohtiin niitä nähdessään. Mun ikäiset taas uskaltavat vaatia, mikä on hyvä tai huono asia, riippuen siitä, mitä vaaditaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väännätkö vielä rautalangasta mikä teki veljestäsi syyllisen siihen että häntä kiusattiin??? En ymmärrä en.
ELI veljeni oli LIIAN kiltti. Hän suostui leikkimään ja viettämään aikaansa kaverien kanssa joiden TIESI häntä kiusaavan. Hän itse siis hakeutui näiden kaverien seuraan, osoitti oman tyhmyytensä siis. Viisas olisi pysynyt kaukana.
Anteeksi että jouduin kiusatuksi, kyllähän mun olisi pitänyt päästä karkuun kun neljä luokka" kaveria" hakkasivat mut lähes joka päivä. ja sotkivat mun koulukirjat, liottivat repun lätäkössä, pistelivät luokassa neuloilla selkään... Ja ihan oma vika sekin että aina kun yritin puolustaa itseäni sanallista haukkumista vastaan, mun puhevikoja vaan ruvettiin matkimaan ja siitä saivat vaan uuden syyn nauraa mulle. Aivan omaa syytäni, mitäs olin s- ja r-vikainen.
Jos lasta ei kotona kasvateta pärjäämään muille, jos lapsen itsetuntoa ei pönkitetä, jos lasta ei opeteta sanomaan ei, lasta valitettavasti kiusataan. Kiusaajan vanhemmat ovat yhtä lailla syyllisiä, kiusaajan itsetunto on ihan yhtälailla nollilla, hän ei luultavasti ole saanut hellyyttä ja rakkautta ja luultavammin koti on suvaitsematon ja sivistymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei väittänyt, että kaikki koulukiusatut ovat syypäitä tilaansa.
Se tarkoittaa että [b]ei aina[/b], mutta joskus VOI OLLA niin että kiusattu itsekin on syyllinen.
t. itsekin kiusattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- PUHUIN ja PUHUIN veljelleni sitä että 1) ÄLÄ VÄLITÄ 2) KIUSAAJILLA ON HUONO OLLA 3) HUUMORIA elämään
ÄLÄ VÄLITÄ= kenellä tahansa on oikeus sanoa sinusta ihan mitä tahansa ja oma vika jos piittaat... liikaa vastuuta lapselle, ei lapsi pysty olemaan välittämättä ainakaan loputtomiin.
KIUSAAJILLA ON HUONO OLLA= koska kiusaajalla on pahaolo, sinulla on velvollisuus ymmärtää sitä ja hyväksyä se että olet sylkykuppi.
HUUMORIA ELÄMÄÄN... huumorin varjolla kidutetaan henkisesti kymmeniä tai satoja lapsia. Kuinka moni aikuinen hyväksyy sen että jatkuvasti pilkattaisiin omaa ulkonäköä tms " ihan vaan huumorilla" . Ja lapsen pitäisi siihen pystyä???
Mun tuttavaa on kiusattu koko kouluaika, eikä taatusti HAKEUTUNUT näiden kiusaajien seuraan vaan kyllä kiusaajat ihan itse hakivat poikaparan käsiinsä. Vittu, mitä urpoja täälläkin kirjoittelee noita " elämän suuria faktoja" . Sylettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota kolmea hokemaa vanhempani minulle hokivat kun itkin ja oksensin pelosta kouluaamuisin.
En anna anteeksi. Enkä unohda.
En missään nimessä! Jos omien traagisten kokemustenne kautta kuitenkin lukisitte vielä kerran OTSIKON. Siis kirjoitin omasta näkökulmastani, että minä ainakin myönnän että olin TYHMÄ, osittain syyllinenkin siihen että mua kiusattiin. Olihan mullakin hammasraudat ja niistä pilkattiin, mutta minäpä kirjoitin asiasta ainekirjoituksen äikän tunnilla ja ope kysyi lupaa jos saisi sen aamunavauksessa lukea ja annoin lukea, nimimerkillä tietysti. Ja siihen päivään loppui siitä asiasta kiusaaminen.
On aivan eri asia jos kiusattu ei hakeudu kiusaajien pariin, on aivan eri asia jos kiusaaminen todellakin jatkuu ja jatkuu... tai varsinkin jos todellakin kiusaaminen on fyysistäkin!!
Nro 6: Mitä SINÄ teit sille että sinua kiusattiin? Mitä vanhempasi tekivät? Entä opet? Itsekin VOI asioille jotain tehdä, jos on vahvuutta ja taitoja. Mutta siihen tarvitaan aikuisia ihmisiä tueksi.
Ja se joka kirjoitti että huumori ei olisi muka hyvä juttu ollenkaan..noh pidemmän päälle en todellakaan tarkoittanut että kaikkea lapsenkaan tarvitsee sietää tai huumorilla suhtautua. Mutta se on YKSI voimavara lapselle: Veljelleni se oli, kun kotona sitten puhuttiin kiusaamisesta. Kun yritettiin keventää sitä taakkaa edes hetkeksi jottei se olisi käynyt liian pahaksi. Se auttoi joskus. Mutta ne keinot olivat sitten vanhemmilla tai oikeastaan minulla eli PUUTUIN erittäin voimakkaasti asioihin.
En sano etteikö kiusaaminen ole jättänyt minuun vaikutuksia. Kyllä on. Mutta osaan nyt hieman vanhempana löytää edes jonkun " hyvänkin" asian niistä jos asiasta jotain hyvää ylipäätään saa löytää. Sen että en enää ikinä luota keneenkään täysin, en ole enää ikinä tyhmä sinisilmäinen ihminen, en ole tekemisissä ihmisten kanssa joiden seurassa tulee paha olla, osaan puolustaa itseäni tässä aikuisten maailmassa erityisen vahvalla tavalla.
Miestäni on myös kiusattu pitkin kouluvuosia, hänelle se oli myös fyysistä eli vammojakin tuli. Henkisistä kärsimyksistä puhumattakaan. Mutta hänellä oli aivan samoja asioita eli oli sen verran luottavainen poika että ei osannut varoa.. ja vanhemmat eivät tarpeeksi puuttuneet saatika tukeneen pojan itsetunnon kasvamisessa.
Eli esimerkkinä oli vain minun sekä veljeni kokemukset, eikä tietenkään voi yleistää. Kiusaamista ei pidä koskaan hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kokenut monenlaista kiusaamista: " itseaiheutettua" sekä
muuten persoonaani kohdistuvaa kiusaamista. Ja kyllä vanhempani
soittelivat kouluun. Kyllä koulussa sitten lopulta puututtiinkin asioihin.
Voi olla, että joku kiusaa, että häntä ei kiusattaisi. Tai jos aggressioita
ei voi purkaa kotona, ne puretaan tasapainoiselta näyttävään tyyppiin
koulussa.
Tämä on vähän samaa logiikkaa kuin naisten minihameet ja niiden takia raiskatuksi tuleminen. Ap ei varmaan tarkoita pahaa, mutta olet ymmärtänyt nyt jotain väärin.
Kiusaaminen ei KOSKAAN ole kiusatun vika. Joka niin uskoo, syyllistyy vielä suurempaan vääryyteen kuin kiusaajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tämä on vähän samaa logiikkaa kuin naisten minihameet ja niiden takia raiskatuksi tuleminen. Ap ei varmaan tarkoita pahaa, mutta olet ymmärtänyt nyt jotain väärin.Kiusaaminen ei KOSKAAN ole kiusatun vika. Joka niin uskoo, syyllistyy vielä suurempaan vääryyteen kuin kiusaajat.
mut nosti kiusatuksi tulemisen suosta! Mua kiusattiin ulkonäön ja " maalaisuuden" vuoksi seiskaluokalla, mutta ei enää kasiluokalla. Syy siihen on se, etten alistunut kiusaukseen vaan pidin pääni pystyssä ja otin _huumorilla_ vastaan pilkan (tyyliin: Kiusaaja:" Vitun mulatti" Kiusattu:" Heh heh. Mitä pätkä inisee?" ). Ja kyllä se kiusaus sattui ihan pirusti, mutta mä en halunnut antaa niille sitä mielihyvää, että olisin sortunut. Kotona mulle oli opetettu itsetuntoa. Eli juuri näin kuin ap sanoi. Kaikilla ei tietenkään ole mun hivenen ylenpalttista sisuani, mutta silloin tarvitaan aikuisten apua. Olisin minäkin kaivannut sellaista aina toisinaan, olinhan pohjimmiltani vain ujohko maalaistyttö. :/
Vertaus naisten minihameisiin oli tosi hyvä. Nimittäin se ei IKINÄ saisi olla naiseen kohdistuvassa sekusaalisessa hyväksikäytössä ja väkivallassa minkäänlainen lieventävä asianhaara, että on ollut humalatilassa, minihamepäällä tai kävellyt pimeällä, epämääräisellä alueella yksin. Eikä kiusauksen kohteeksi joutunutta saisi koskaan syyllistää.
Ihan sama kiusaamisessa. Varsinkin rankassa, jopa fyysiessä kiusaamisessa. Kiusaaminen voi vain olla myös todella epäsuoraa, hihittelyä, nimittelyä, poissulkemista ryhmästä. Kaikki kokevat joskus jotain kiusausta, mutta iso osa osaa toimia niin, että heitä ei enempää kiusata.
Sitten vähän puolustan aloittajaa tätä minihamevertausta käyttäen. Onhan myös niin, että vaikka moni naisista käyttää minihametta ja juo alkoholia, läheskään kaikille ei koskaan satu (Luojan kiitos!) koskaan mitään ikävää. Sen sijana naiset, joita on käytetty seksuaalisesti hyväksi tai muuten loukattu, näyttävät olevan riskialttiimpia joutumaan aina uudelleen kammottavan hyväksikäytön uhreiksi. Eli uhrin käytöksessä voi olla jotain, joka ajaa hänet tilanteisiin, joissa hänen ihmisarvonsa kerta toisensa jälkeen poljetaan maan tasalle. Se ei yhtään vähennä teon vääryyttä, mutta silti näin on.
Huumorista vielä, että usein huumorilla saa ihmeitä aikaan vaikeissa tilanteissa. Huumorintaju on sellainen sosiaalisen kanssakäymisen ase, joka varmaan osaksi suojaa kiusaamiselta. Mutta jos sitä käyttää vähättelyyn, se on tietenkin VÄÄRIN.
Mutta koetko ihan oikeasti että kiusaaminen oli sinun syysi? Minusta se ei ole mikään hyvän itsentunnon merkki että syyllistää itsensä toisten pahoista teoista.
Ehkä tämä on sitä naisten logiikkaa. Esim. jos nainen on miehensä pahoinpitelemä. Syy on aina loppujen lopuksi vaimossa. Miksi se jää sinne hakattavaksi ? Ei se mies ainakaan oo syyllinen mihinkään. Rassukka parka.
että ap syyttäisi mm veljeään kiusatuksi tulemisesta! Siksi tuo alkuperäinen minihamevertaus ontuu ja pahasti. Ap:hän vain kertoi, miten heillä on asiaa hoidettu ja kannusti puuttumaan asioihin sekä kohottamaan kiusatun itsetuntoa mm. kertomalla hänelle, ettei idioottien kanssa tarvitse hengailla. Tää on taas niin herkkiä alueita, että ihmiset, joihin on sattunut ymmärtävät asian puolitahallaan väärin.
Otas nyt pää käteen ja lue mun tekstini uudelleen. Mä otan kaiken kunnian kyllä kiusaamisen loppumisesta itselleni, koska ei se kenenkään muunkaan toimesta loppunut.
Niin ja ihan oikeasti suosittelen tuota ettette sitten vie lastanne tarhaan tai kouluun jos siellä ei puututa asioihin vaikka itse yritätte puuttua. Minä en ainakaan veisi, koska koulussa jokaisella on oltava opiskelurauha koskien myös turvallista koulumatkaa. Se on sitten koulun ongelma jos eivät itse ratkaise omalta osaltaan noita asioita