Miten toimia ihastuneen tulevan papin suhteen???

He seurustelevat, rakastuvat, menevät naimisiin ja harrastavat jopa seksiä :-)



Miksi pappi EI saisi seurustella; mies tuskin on katolisen kirkon palveluksessa?

Ja papit saavat seurustella, juoda alkoholia jne. Elää ihan niin kuin men kaikki muut tavikset. Se on jokisen papin oma valinta juoko, seurusteleeko, asuuko avoliitossa, meneekö naimisiin. Ainut negatiivinen asia mikä tulee mieleen jos olisin papin kanssa on se että heillä on hankalat työajat. (häät, risitiäiset, hautajaiset yms.)yleensä viikonloppuisin



Terv. en ole naimisissa papin kanssa, vaan ihan mutu tuntumalla vastasin



Ps. eli anna mennä vaan

Mutta avoliittoa ei pidetä suotavana ja muistelisin joskus kuulleeni, ettei pappisvihkimystä saa, jos asuu avoliitossa.

vaikka iso osa kristityistä ei sitä hyvänä pidäkään. Osa papeista on varsin paljon liberaalimpia kuin keskivertokristityt.

tietämättömältä papin virasta ja toimenkuvasta yleensäkin, joten en suosittele yhteen menoa. Olisitte varmaan vähän eri planeetalta.

Siis se aika ennen kuin hän valmistui ja astui virkaansa meni hyvin. Meillä oli ihan normaali suhde seksin kanssa kuten muutkin suhteet. Hänelle ainakaan avoliitto ei olisi tullut kysymykseen. No sitten suhde vakavoitui ja hän sai viran ja alkoi puhua avioliitosta. minä kun en ole kirkossa käyvää tyyppiä niin jouduin ottamaan jalat alleni. Papin puolisollakin ainakin tuossa pienessä seurakunnassa olisi ollut oma roolinsa. Olisi pitänyt istua tasaisin välein jumalanpalveliksissa ja osallistua erilaisiiin kylä kekkereihin. Onnistuu varmasti jos olet itsekin uskon asioista kiinnostunut. Muuten kehoitan jättämään väliin

Itse asiassa Luther kehotti pappeja elämään kuten seurakuntalaisetkin eli menemään naimisiin ja hankkimaan lapsia. Tosin esiaviollista seksiä hän ei ehkä suostu harrastamaan, ja varmaan muutenkin yhteistä eloa helpottaisi, jos ap:kin olisi uskossa.

eli minä en ole uskossa enkä kuulu kirkkoon (mies tietää tämän) ja olen vähän pihalla muutenkin juuri näistä papin tehtävistä ym.

Työajat nyt ovat pieni ongelma, niitä en murehdi.

Hyvä tietää että voivat elää ihan normaalisti, tuo seksiasia on paljon askarruttanut mutta en ole kehdannut kysyä...

Olen kahden vaiheilla, ihana mies, mutta pelottaa että uskonto veisi valtaosan elämästä...

Ainakin se olisi suotavaa ;) Uskon, että hän on aika suvaitsevaa sorttia, jos tietää, ettet ole uskossa etkä kuulu kirkkoon, mutta haluaa silti seurustella (ehkä). Mutta päteekö se toisinkin päin? Tarkoitan, että jos hän antaa sinun olla sellainen kuin olet, niin voitko itse tehdä samoin? Papin kanssa eläessä ei varmaan voi uskontoon liittyviä asioita välttää ja sinäkin joudut niihin törmäämään ja niistä kuulemaan, vaikkei hän sinua yrittäisikään käännyttää. Jaksatko sen, jos asiat eivät sinua yhtään kiinnosta? Jaksatko myös sen, että seurakuntalaiset varmaankin ihmettelevät suhdettanne, jos sinun "uskomattomuutesi" tulee yleiseen tietoon?



Näitä asioita on syytä miettiä, vaikka itse toivottomana romantikkona toivonkin, että te kaksi erilaista persoonaa voisittekin löytää yhteisen sävelen...

Saatat kuule yllättyä siitä, että me tulevat papit osataan relata ihan siinä missä muutkin. Kyllä juhlitaan ja harrastetaan seksiä :)



Ihan perus meininkiä. Tosin teologien kanssa viettämäni illat lukeutuvat ehdottomasti niihin villeimpiin ja kiinnostavimpiin. Ja minä olen kaikenlaisissa porukoissa aikaani viettänyt.



Työajat tulevat olemaan rankat. Työaikaa ei näet ole. Kaikki toimituskeskustelut käydään ihmisten päästyä töistä, eli illalla. Viikonloput eivät ole automaattisesti vapaat, vaan lomat on alkuviikosta monesti.



Avioliitosta aletaan puhua viran häämöttäessä/papin vihkimyksen lähestyessä, koska piispa ei välttämättä vihi avoliitossa asuvaa.



Mutta siis ihan perus suhteen saat, jos teologin kanssa yhteen lyöttäydyt.

teologisesta tiedekunnasta valmistuu myös uskonnon opettajia ja sivuaineista riippuen työllistyvät varmaan muihinkin hommiin?

papin työ on ihmettelyä. Ei tuomitsemista. Tuskin alkaa sinua käännyttämään. Keskusteluseuraa pintaa syvemmistä aiheista saat joka tapauksessa, jos teologin kanssa lyöt hynttyyt yhteen.

Työaika olisi varmaankin ainoa miinus

Teologisesta valmistuneet toimivat tosiaan monissa muissakin hommissa kuin pappeina.

Tosiaan hän on valtavan hyvä keskustelemaan, todella kohtelias ja ottaa kaikki huomioon sekä tulee kaikkien kanssa toimeen. Ja tuntuu olevan suvaitsevainen.



Tuo on hyvä kysymys, että vaikka hän pystyisi hyväksymään minun uskonnottomuuteni niin pystynkö minä hyväksymään hänen uskontonsa?

Koska tosiaan minulla ei ole kokemusta uskonnosta enkä osaa ajatella miten se käytännössä vaikuttaa. En ole mitenkään uskonnonvastainen, vaan hyväksyn kaikki uskonnot kunhan niillä ei vahingoiteta toisia ja keskustelen mielelläni eri uskonnoista. Mutta tuputuksesta en pidä. (tosin mies ei ole koskaan sellaista tehnytkään)

On niin vaikea yrittää ennakoida sellaista mistä ei ole mitään kokemusta!



Mukavaa kuulla kokemuksia muilta, on helpottavaa kuulla että pappius ei silti tarkoita että mies istuu kaikki illat pöydän päässä lukemassa raamattua perheelle...

Lisää kokemuksia ja mielipiteitä kuulisin mielelläni, etenkin ihan kokemuksia siitä millaista elämä on ollut niillä jotka ovat olleet suhteessa papin kanssa.



ap

hyväksy esiaviollista seksiä tai villejä juhlia! Mitä teidän juhlissanne tapahtuu jos ne ovat "villimpiä" kuin muiden juhlat? Ja miten voitte kuvitella ryhtyvänne papeiksi jos ette tuon vertaa kunnioita Raamatun sanomaa?



Oikeat papit menevät naimisiin rakkaudesta, eivät pappisviran toivossa! Ja oikeat papit eivät myöskään elele avoliitossa harrastaen esiaviollista seksiä! Oikea pappi ei myöskään aloita suhdetta ei-uskovan kanssa!

Kyllä ne teologin plantut tunnetusti siellä Helsingissä ainakin opiskeluaikoinaan aika villisti juhlivat. Sitten avioituvat ja rauhoittuvat.

kautta historian on ollut pappeja jotka ovat viinaan ja naisiin meneviä, kulkevat huppu päässä ihmisten ikkunoiden takana, ahdistelevat seksuaalisesti jne... kuten tavallisissa ihmisissäkin on näitä kavereita

joku avioituisi siksi, että saisi viran. Ei tietenkään. Kyllä sinkku voi olla pappi.



Kyse on siitä, että avoliitossa olevaa ei helposti vihitä papiksi. Siksi suhde on järkevää virallistaa siinä vaiheessa. Ja toki puhun nyt niistä suhteista, jotka ovat joka tapauksessa ajautumassa siihen, että naimisiin mennään.

erään pikkupaikan seurakunnassa pohjanmaalla seurakuntanuoret noin 15-17 vuotiaat saattoivat punnertaa toistensa päällä ja alemmalla olevalla oli banaani suussa jne.... tämä esimerkki oli kiltimmästä päästä.