***SUURperhekuumeilijat viikkoon 50***
Ajattelin aloitella uutta pinoa,kun saatiin edellinen kuitenkin kasvamaan!!!
Kiitos Visakoivu ja muut jotka vastailitte mun raskaus/synnytys kyssäriin!
Lisää kiitos muitakin kokemuksia,ei tarvitse ylittää viiden kriteeriä=o)
Lestadiolais-perheissa tosiaan taitaa olla paljon lapsia(muutamissa vastauksissa ainakin synnytys asiaa puolella)tuli ilmi.En tunne yhtään tätä uskontoa enkä ketään sitä kannattavaa!Vyöhyketerapeuttini,jolla olen käynyt aina raskaana,kertoili hieman asiakkaastaan joka lestadiolainen ja odotteli silloin 11.stä lastaan.35v ja yhä kuulemma hehkeä ja reipas.
Mutta kai se niin on että äidit ainakin yrittävät parhaansa jaksaa ja onnistua.Kaikilla ei vain ole onni myötä!
Nyt kun tuli puheeksi,niin uusi kysymys!=)
Mikä on saanut teidät suurperheen äideiksi,haluamaan sellaisiksi?
Itselläni ei uskonnollinen vakaumus vaikuta perhesuunnitteluun.
Jo pikkutyttönä ajattelin haluavani suuren perheen.Teini-iässä taas ajatus oli ettei yhtään lasta,ikinä.Mutta kun se oikea,ihana,mies löytyi ja jolla vastaavat ajatukset, ovat lapset olleet tervetulleita.
Minähän,niinkuin tiedätte,olisin heti valmis taas uuteen ,mutta mies toputteelee.Tiedän että hän tarkoittaa parastani,mutta kun ei millään malttaisi odottaa.
Ja hänellä ei mitään lapsia/vauvoja vastaan,tykkää kovin!
Esikois tytär on niin ihana kun huolehtii kovin koulutöistä!!En tiedä onko tämä sitä täydellisyyden hakua lapsella,vai onko hän vaan pikkutarkka.
Mutta liikuttavaa jotenkin kun hän huolehtii osaako hän nyt varmasti huomenna englannin sanat ja onko oikeat tavarat repussa.Pikkukakkonen kun on aivan toista maata,huithapeli.Tosin yleensä aina onnistuu kaikessa johon ryhtyy.Eli kovin yritteliäs.
Talo on hiljainen,taidan itse kömpiä miehen kainaloon!
Kauniita unia,oman kullan kuvia,ja haaveiden täyttymyksiä!!!!
L+5
Kommentit (47)
Teillä on komea sarja, onnittelut!
Meillä on vasta kolme, mutta kun vanhinkin on vasta vajaa 5v, niin säpinä on usein sellaista että kaipaan lomaa... Silti tuntuu nyt jo jotenkin haikealta, että kaikki tämä lasten kanssa ollessa kertynyt kokemus (olen ollut nyt kotona kohta 5v ja töihin paluu ajatukset vain loittonevat, tällähetkellä ajattelen olevani vielä 10v kotona) menee aikanaan hukkaan jos palaan alkuperäiseen ammattiini.
Siispä pitäisikö " tehdä" lisää lapsia, adoptoida vai ottaa sijaislapsia... aika näyttää, toisaalta on kätevää jos mahdumme tila-autoon.
Mutta asiaan, siis halusin kysyä sinulta tuosta kehitysviivästymästä ja sen nostattamista tunteista. Olen seurannut erityisperheiden palstaa ja siellä juuri kehitysviivästymät tuntuvat olevan yleisin erityispiirre. Miten ajattelet lapsen tulevaisuutta, mikä huolestuttaa eniten?
Meillä kun lapsi on " vain" oudon muotoinen, huolestuttaa tietysti lapsen suhtautuminen ja sopeutuminen aikanaan näihin jatkuviin uteliaisiin katseisiin. Ja sitten tietysti jo synnytyslaitoksella huolestutti löytääkö hän koskaan puolisoehdokasta. Mieheni on hyvin positiivinen ja se on auttanut pitkälle. Hän sanoo ettei yhtään ihmettele vaikka poikamme olisi ensimmäinen joka toisi meille lapsenlapsen.
Pelkään siis kaikkein eniten ympäristön vaikutusta poikaamme ja siksi alussa jopa mietin olisiko lapsen kannalta parempi jos hän olisi myös henkisesti poikkeava jottei ymmärtäisi sitä kun häntä tuijotetaan... Nyt ymmärrän että meidän vanhempien asenteella ja tuella on suuri merkitys siihen miten hän tulee itsensä kokemaan. Tämä tieto tuo paitsi lohtua, myös hurjan suuren vastuun.
Meillä ei tuon diagnoosin suhteen ole epäilyjä vaan se oli jo päivän kahden ikäisenä ja varmistui geenitestillä lopullisesti kuukauden kuluessa. Tämä ei ole periytyvää vaan mutaatio joka siis olisi voinut osua kenelle tahansa, todennäköisyys noin 1:25000 syntynyttä kohden kaikkialla mailmassa. Muitakin lyhytkavuisuuden tyyppejä on ja kaikkiaan näitä lapsia syntyy ehkä 10 vuodessa suomessa.
Visiittisi meidän pinossa jäikin lyhytaikaiseksi! :0)
Hyvä näin. Toivottavasti täältä tullaan perässä pian, vaikka tällä hetkellä (keskenmenosta aikaa viikko) ajatus uudesta raskaudesta on...sekava. Helposti olen yleensä tullut raskaaksi (neljä raskautta, kolme lähtenyt liikkeelle ekasta yrityskierrosta), mutta nyt kynnys tuntuu hyvin korkealta uskaltautua uudelleen... Menetys on vielä niin tuore, " sielu surusta suunniltaan" ..
Mulla oli niin vilskettä viikonloppu, etten ole edes konetta avannut. Pieni nettitauko, osittain myös työn vuoksi, on tainnut tehdä vauvakuumeelle miehen näkökulmasta hyvää. En ihan niin pahasti kuumeile. Haaveena se vauva on ja pysyy, mutta olen ihan pahimmasta päässyt, ettei sen nyt tarviis olla niin justiinsa (pian tietenkin!! ;)).
Räkätauti näyttäis jääneen meille taas vakituiseks vuokralaiseks, omat oireet taas pahenee. Kurkku kipeä ja ääni tiessään, nenä ihan tukossa. Pienimmän nuha helpottamaan päin, mutta neiti 3v edelleen samassa jamassa. Sitkeässä on. Kuume ei kenellekkään ole noussu, se voiskin helpottaa paranemista.. Aikansa kutakin kai, pakko tämän joskus on ohi mennä.
Joulu olis laitettava töiden päälle tällä viikolla, lähinna se meinaa sitä että siivoan! :) Villakoirat lattioilta imurin kanssa veks, ja jos pölyt pyyhkis. Sitten rauhoittumaan joulun viettoon, ja esikoisen synttärikahveihin (joluaaton lapsi). :)
Ensinnäkin, jätti onnittelut ElinaE! =)
Ja pahoittelut Mittumaarille =( Ollaankin sitten kohtalotovereita, minulla km rv 6+0 (11/05) ja nyt vaan odotellaan ensimmäisiä menkkoja sen jälkeen.
Ääh. piti taas muuttaa nikkiä, kun tuo salasana ei sitten millään pysy nupissa, mutta se sama leomamma täällä taas kirjoittelee ;-)
Meidän perheessä lapsia kaikkiaan 8, joista 6 minun ja 3 mieheni... niin tuo vauveli siis on meidän ensimmäinen yhteinen =) Poikia 5 ja tyttäriä 3. Hassu asia on, että tytöt ovat syntyneet seitsemän vuoden välein, joten seuraava meille taitaa sitten olla poika ;-)
11-hengen bussilla huristellaan ja suht ahtaasti asustellaan, mutta muuten mukavaa elämää maaseudun sydämessä vietetään.
Mittumaarille vielä, että itse olen joutunut kokemaan keskenmenon ennen ensimmäistä, kolmatta, viidettä ja tietysti nyt (... ennen seitsemättä...) mutta aina niiden jälkeen on heti " napannut" , joten en usko, että suurempaan huoleen olisi syytä.
kysymykseesi ElinaE. Päivällä pikkuneiti heräsi, heti kun sain kirjoitettua otsikon. Niin meillähän nuo ensimmäiset ovat hieman pidemmällä ikäerolla eli esikoinen oli 5v 9kk kun neljäs lapsi syntyi.
Olen miettiynyt kysymystäsi. Kyllä se suurin murhe tulee siitä, että tyttäremme on ihan hirvittävän kiltti, ei oikein osaa pitää puoliaan. Vaarana on, että hän tulee tavalla tai toisella hyväksikäytetyksi.
Hänen tilanteensahan on sellainen, ettei hänestä tätä " erityisyyttä" juurikaan huomaa ulkonäöstä. Eikä enää ihan arkisessa käyttäytymisessäkään. Hänellä nämä autistiset piirteet aiheuttavat eniten hankaluuksia. Hän vajoaa hetkittäin omaan maailmaansa. Unohtelee asioita (vaikka niinhan ns. tavallsetkin teinit tekevät, mutta tämä on hieman erilaista). On yksinkertaisesti jonkin verran hitaampi kuin muut.
Olemme monelta asiantuntijalta kuulleet, miten hyvä erityislapsen on kasvaa isossa perheessa. Vaikka kaverit tuolla " maailmalla" kiusaisivatkin on omasta takaa kavereita, joille vamma on ikäänkuin näkymätön. Toisaalta lasta ei tule passattua ja suojeltua liikaa; heistä kasvaa väkisinkin omatoimisia aikuisia.
Ihana lukea täältä ajatuksia, jotka ovat kuin omani!
ja mahtavaa (toisaalta surullista) että kohtalotovereitakin löytyy; mittumaari ja Misti, teidän ajatukset ovat kuin omasta päästäni!!
meilläkin on kolme lasta ennestään ja nyt neljättä onnellisesti odottaessani tapahtui se surullinen asia, keskenmeno.
Hetken ajan saimme totuttautua neljänteen aarteeseen, kunnes rv8-9 todettiin pienen vauvan alun kuolleen kohtuun.
Jossain täällä siitä jo olenkin kertonut, joten siitä ei nyt sen enempää.
Mutta....keskenmenosta on nyt 4viikkoa aikaa ja vaikka silloin tuntui, etten enää koskaan uskalla ryhtyä yrittämään uutta, niin nyt mieli on jo valoisampi ja taistelutahtoa löytyy enemmänkuin koskaan.
Jo se tieto, että on mahdollisuus vielä tulla raskaaksi helpottaa. Kolmen terveen lapsen jälkeen tulee kieltämättä tunne että pyydänkö liikaa jos toivon saavani vielä lapsia ja vieläpä terveitä.... (salaa haaveilen vielä 1-2 tai niinmonesta kuin Luoja suo) HUH HUH sanoisi nyt mies, muttei tätä hänelle tarvitse kertoa.... =) Nöyräksi kieltämättä vetää km:n jälkeen ja jos jotain on oppinut, niin sen ettei mikään ole itsestään selvää, ainakaan lasten saaminen. Lapset ovat LAHJA.
Nyt ajattelen että elämässä on uskallettava ottaa riskejä. Ja kaikella on kai tarkoituksensa, vaikka joskus tekeekin kipeää. Ne kipeät asiat on vain käytävä läpi; surtava kun surettaa, itkettävä kun itkettää. Vielä tulee ilonkin aika.
Tämän lapsen ei vaan ollut tarkoitus syntyä tähän kylmään ja pahaan maailmaan. Hänet oli taivasta varten luotu, meidän oma jouluenkelimme. Sydämissämme aina.
Tsemppiä ja valoisaa Joulun aikaa teille kaikille!!!
Minnilotta
kohtalotovereiden " tapaaminen" antaa lohtua kovasti. Ja kuten terveydenhuollon ammattilaisetkin ovat sanoneet, mitä useampia raskauksia naisella on, sitä suurempi todennäköisyys on kokea keskenmeno, nehän ovat aika yleisiä. Että kyseessä vain " tilastollinen todennäköisyys" . Mutta eihän järki näissä asioissa onnistu tunnetta selättämään ja surtava on ja itkettävä, kunnes pahaolo hellittää kuristusotetaan edes hetkeksi..
Tänään olin sitten taas töissä ja hyvä ratkaisu oli mennä sinne, vaikka kynnys korkea olikin.
Vaan nyt tyttöjä suihkuttamaan ja iltapalaa järkkäämään, miehellä (harvinainen) iltamenoilta. Huomenna esikoisen päiväkodin joulujuhla, siellä kyllä taas itkettää, kaikki joululaulut saavat minut itkemään, kun tietty hormonitkin vielä heittävät mielialoja. Kun on ikävä sitä Jouluenkeliä..
meillä on kolme lasta, ja neljättä ollaan yritelty muutaman kuukauden ajan.
Lapsemme ovat 15 v (ex-suhteestani) tyttö, 3 v 5 kk poika ja 1 v 10 kk poika.
Meidän molemmat pojat ovat " erityislapsia" .
Keskimmäisellä on vasta todettu keskivaikea-vaikea dysfasia, ja nuorimmaisella on synnynnäinen poikkeama selkärangassa ja kylkiluissa.
Odotusaika meni hyvin, eikä mitään poikkeavaa todettu, mutta tuo sairaus paljastui satunnaislöydöksenä pojan ollessa 1 vrk:n ikäinen.
Shokkihan se oli ;( , eikä hänen elämänsä alku ollut muutoinkaan helppo, ei mulle eikä lapselle itselleen ;(
Poika syntyi suunnitellulla sectiolla, ja itse operaatio ei mennyt suunnitelmien mukaan: puudutus lakkasi kesken, menetin hurjasti verta, poika syntyi sinertävänä ja henkeään haukkoen ;(
Oli sitten ensimmäisen vuorokauden lisähapella, ja kuvattuaan keuhkoja lääkäri totesi, että " lapsenne ei ole terve" ;(
Olipa järkky kokemus kaikkinensa, mutta siitä on onneksi selvitty ensijärkytyksen jälkeen.
1,5 kk sitten poika oli isossa selkäleikkauksessa, ja on toipunut todella hyvin tuosta operaatiosta.
Samaan aikaan oli tuo isompi tutkimusjaksolla sairaalassa tuon puheviiveen takia, ja dignoosikin sitten selvisi.
On tässä ollut miettimistä ja murehtimista, mutta positiivisin mielin yritämme katsoa kohti tulevaa :)
Vannoin niin kuopuksen synnyttyä, että " ei koskaan enää, ei sectiota, ei lapsia..." , mutta tässä ollaan :)
Vauva olisi enemmän kuin tervetullut ilahduttamaan ja ihastuttamaan perhettämme :)
Olin jo varma esikoisen ollessa pikkuinen ja erottuani vaikeasta suhteesta, että en enää koskaan halua lisää lapsia (vaikka lapsista kovasti tykkäänkin, ja vaikka esikoistytär on ollut alusta asti mitä ihanin lapsi :) ) mutta....rakkaus saa kummia aikaan ;)
Kun tapasin nykyisen mieheni (v.-94) tuli hyvin pian tunne, että haluan tuon miehen kanssa yhteisen elämän ja yhteisiä lapsia, ja nyt sitten eletään ihanaa perhe-elämää :)
Neljä lasta olisi haaveenani, mutta kieltämättä välillä pelot valtaavat mielen, että mitä jos mahd. tulevalla vauvalla olisi jotakin pahempaa, miten jaksaisimme. Ja tuo tunne myös tuosta, että olenko ahne halutessani lisää lapsia, on varsin tuttu itsellänikin.
Mutta kun tiedän, että en tästä enää ainakaan nuorru, niin on tullut päivä päivältä varmemmaksi, että vielä yksi, ja sitten saa perheemme olla siinä :)
Kotiäitinä olen neljättä vuotta, ja viihtynyt vallan mainiosti poikiamme hoitaen kotona :) En ikävöi töihini, ja yritänkin pitkittää työhönpaluuta niin pitkään kuin suinkin mahdollista.
Olin jo lähes varma, että en saa miestäni mukaan tähän vauvaprojektiin, mutta toisin kävi ;)
Mies on saanut tartunnan vauvakuumeesta, ja nyt vaan toivotaan pikaista raskautumista :)
Tärppionnea sitä tarvitseville, ja onnellista odotusta plussanneille! :)
Ja kaikille tasapuolisesti *MUKAVAA JOULUNAIKAA!*
Ennenkuin ihan tosissani alan tuota puolisoani hiillostamaan haluaisin selvittää, miten kohdunlaskeuma vaikuttaisi tulevaan, mahdolliseen raskauteen. Mitää kipuja ei minulla ole, mutta ihan selvästi laskeumaa on. Onko teillä kokemuksia asiasta. Kyllähän sen saisi selvitettyä kun käväisisi gynellä, mutta en tiedä kehtaanko mennä kyseistä asiaa kysymään.
T: kuramyyrä & haave yhdeksännestä lapsesta.
Itselläni ei kokemusta kohdunlaskeumasta mutta äitini kertoili omastaan.
Jokatapauksessa eivät asialle(lääkärit)mitään tee ennenkuin lapsi luku täysi.
Kohdunlaskeuma voi aiheuttaa ennenaikaisia supistuksia ja tietysti herkästi virtsatietulehdusta.
Painontunnetta alapäähän,enenevästi odotusaikana.
Mutta tuskin se este raskaudelle on,pitävät vaan tarkemmin silmällä tilannetta!?
Itse testailin tänään,oireet hyvät mutta mistä olisi alkunsa saanut?Ehkäisy käytössä,noin niinkuin yhteisymmärryksessä.Mutta kaikkihan mahdollista,niinkuin aviomies sanoi.Ja olinhan viimeksi pillereistä huolimatta raskaana,vaikkakaan ei hyvin lopputuloksin!
nega oli niinku pitikin.Muttei selitä turvonnutta vatsaa(mitä ei koskaan ole)ja tissien kipuilua.Ikään kuin liivit kiristäisivät ja kylmässä " niitä" vihloo!
Pian on ensivuosi ja sitten lähenee meidän" aikamme" =o)
Nyt se on moro!L+5
onko kaikilla kauhia kiire, joulutohinaa? mä olen nyt onnellisesti saattanut melkein kaikki kiireet loppuun. Ainoa takapakki on, että olen hukannut isäni ja mummoni lahjat, kirjat jotka heille ostin.... ;) Oujee.. (+) voi hyvin. kaikki hajut on muuttuneet sietämättömiksi, jos töissä tulee joku kellä oikein voimakkaasti parfyymia tai on juuri polttanut tupakan, niin YÖKS ;P
Tahdon toivottaa kaikille suurperheellisille lämmintä ja hyvää joulua.
Piihe ja Viides villahousu 7+3
Mä olen niin kade!!!;)
En ole jouluihminen,siis en siitä.
Mutta masuasukista!
Miten muuten voit????
Paljon onnea odotukseesi!!!!!
Ultria tai muita kuulumisia!!!!!
Voi kun itse pääsisi vielä ihanuudeen kokemaan!!!!!!
L+5
Arvatkaa kuka meinas pistää loppuun L+6??????
Olettekos muuten huomanneet, että tämä meidän joukkomme keskustelee yleensä aina näin iltamyöhäsellä kun muut surffailevat mihin aikaan päivästä vaan! No syy on tietysti päivänselvä...
Teinpä päivän hyvän työn ja pesin saunan lauteet oikein perusteellisesti saunomisen jälkeen, tulipa edes jotain joulusiivousta, kun muut jynssäämiset olen jo aikoja sitten unohtanut. Meillä tehdään jouluksi tavallinen viikkosiivous ja sillä hyvä. Kuusikin on vielä hakematta ja joulutunnelma hiukan hakusessa vielä. Jospa se huomenna, kun olis tarkotus koota porukan kanssa piparitalo kasaan. Hyvää ja jollei rauhallista niin ainakin leppoisaa joulun aikaa kaikille suurperheellisille!
Täällä joulua laiteltu pikkuhiljaa.. Huomenna koulun joulujuhla ja sen jälkeen teen vielä pikasiivouksen, jonka jälkeen olisi ohjelmassa vielä piparkakkutalo ja kuusen osto ja sitten saisi joulu jo melkein tullakin.. Joulutunnelma on äidillä edelleen hakusessa (tuska tulee aaltoina, väliin pärjäillään ihan kohtalaisesti, väliin ei ollenkaan), onneksi lapsilla ei.
Keskenmenon kokeneilta vielä olisin kysellyt, liekö tämä normaalia, kun keskenmenosta toki vasta aikaa alle kaksi viikkoa, mutta kun vuotoa ei ole tullut moneen päivään ja nyt illalla hulahti taas jonkin verran? Että onko tämä sitä " samaa vuotoa" , vai onko vuoto " alkanut uudelleen" (jolloin pitäisi lääkärin mukaan ottaa yhteyttä sairaalaan)?
Meillä on seitsemän lasta ja vanhin heistä 9vuotta. Kovasti olin vielä kesällä sitä mieltä, että lapsilukumme on tässä. Tulin ehkäisystä huolimatta syksyllä raskaaksi, mikä sitten viikolla 8 meni kesken:( . Se oli ensimmäinen kokemani keskenmeno...itku ja suru oli käytävä läpi, mutta mahdottoman vauvahaaveen se jätti. Tässä tunteessa sitä taas ollaan, vaikka kohta kymmenen vuotta olen saanut pyörittää vauvaperheen arkea!
Näin meillä, OIKEIN RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE!
t lina+seitsikko
Ihanaa, reilut kaksi viikkoa aikaa olla perheen kanssa :) Tosin miehellä ei tänä vuonna ole yhtään ylimääräistä lomapäivää säästettynä tähän joulun aikaan, kun kaikki loput lomat kuluivat siellä etelässä syksyllä. Yleensä hän on aina ollut joulun välipäivät lomalla. Mutta lasten kanssa sitten oleilemme kotosalla ja nautimme lomasta.
Iina72 (meniköhän oikein?), tervetuloa porukkaan. Sinä oletkin oikein oikean suurperheen äiti ja kunnioitettavaa tahtiakin olette pitäneet :) Minä täällä ajattelen sitä viidettä ehkä joskus saapuvaksi. Meillä esikoinen on jo 11v ja yhtenä päivänä juuri tuossa mietin, että pitäisiköhän sittenkin pistää jo hösseliksi, jos vielä meinaa, ettei tarvitse sitten pahimman murrosiän keskellä taistelevan esikoisen hävetä äitiään, jos vielä maha pitkällä kulkisin :) Tosin tyttö kyllä taitaa tulla äitiinsä ainakin siinä suhteessa, että vauvoista kovin tykkää. Hmm, ehkä siis pitäisikin odottaa vielä viitisen vuotta, niin olisi hoitajakin omasta takaa ;) No, leikki leikkinä, mutta on tämä oikean ajoituksen löytäminen välillä vähän kinkkistä. Ja sitten sitä ajattelee sitäkin, että mitäs jos ei vaikka enää koskaan raskaaksi tulisikaan. Se se vasta kamala ajatus onkin...
Mutta päivä kerrallaan sitä kai on edelleen elettävä, kun ei sitä kristallipalloa vieläkään kaapista löydy :)
Oletteko muuten muut jo saaneet kaikki jouluvalmistelut tehtyä? Joku taisi jo siinä onnellisessa asemassa ollakin. Minä en! Lahjoja on vielä paljon paketoimatta, ja ruokaakin täytyy vielä tehdä. Samoin siivous on keksen. (niin kuin se aina on :)) Eilen paistelin porkkanalaatikoita ja kuuntelin joululauluja. Tänä vuonna ei mielestäni ole radiostakaan tullut liikaa joululauluja, joten niihinkään ei ole vielä ehtinyt kyllästyä. Eli pientä laittoa se vielä vaatii, mutta eiköhän kaikki taas aatoksi kummasti suttaannu.
Nyt on ryhdyttävä niihin hommiin, jotta jotain edistystäkin tapahtuisi!
Mutta minunkin puolestani OIKEIN HYVÄÄ JOULUA kaikille suurperheellisille!
Misti ja nelikko
Suht. hyvässä mallissa on. Puoliso teki kaksi vuoroa perään; kävi vaan nukkumassa, ja pääsi nyt avuksi. Isommat lapset veivät pikkuiset yläkertaan, niin sain pestyä lattiat.
Huomenna käyn vielä kaupassa ja sitten seuraakin mukava vaihe; silitän joulluliinat pöydille ja laitamme loput koristeet.
Hauskaa joulua kaikille suurperhekuumeilijoille; niin uusille kuin jo vähän kauemmin tällä palstalla viihtyneille.
T: Kurämyyrä & 8 jälkeläistä
Kirjoittelen tuonne Perheklubille näistä erityislapsijutuista.
Puoliso ilmoitti, että hänen puolestaan voin kirjoittaa allekirjoituksen perään tuon vatsanpohjaa kouraisevan kirjainyhdistelmän: tjot.
Eli näiden menkkojen jälkeen vauva saa tulla jos on tullakseen.
T: päästään pyörällä oleva kuramyyrä
Meittin valmistelut ei kummemmin poikkea tavanomaisesta...ainakaan siivouksen suhteen. Joka päivälle riittää siivottavaa, jos aikoo pitää suht kunnossa kodin. Niinpä nytkin tutut lattianpesut yms tehdään, mutta joulukoristeet on laitettu + kuusi koristeltu! Suurin operaatio oli lahjojen hankinta...paketointi onkin sitten ihan vaiheessa. Ehkä tänään myöhemmin sekin hoidettava:) !
Voi meitä kuumeilijoita! Tiedän, että näissä seitsemässäkin on hoidettavaa kun haluaa antaa aikaa ja paneutua jokaisen omiin juttuihin + syli kun siihen yleensä mahtuu kork kaksi kerrallaan! Silti mieli haikailee vielä vauvaa...onko kenelläkään muulla samaa tunnetta? Minä koen aika-ajoin riittämättömyyden tunnetta. Sitten paikkailen ajatusta, että kyllä ne sisarukset myös paljon toinen toisilleen antaa!
Mutta nyt iltahommia jatkamaan...
t lina72
Tein juuri testin ja siinä oli selkeä haamu! Tulipas mukava joululahja miehelle! Pitää vielä varmistaa aamulla. Onko ideoita miten pukisin tiedon lahjan muotoon? Onko raskaustestitikku korurasiassa liian raju?
Mittumaari:
Ei epäilty mitään etukäteen. Jos olisin käynyt 3D ultrassa, niin sitten olisimme tienneet ennen synnytystä, sillä ajattelin sinne menoa viikolla 25 ja vasta tuolloin mitat alkavat erottua (ei siis vielä rakenneultran aikoihin) niin että asiaa voisi epäillä.
Yllättävintä oli että kävin ennenaikaisten supistusten vuoksi ultrassa vielä viikolla 36 ja silloinkin lääkäri vain aikansa yritettyä totesi ettei millään saa reisimittaa... totuus oli että hän sai muttei uskonut siihen.
No joka tapauksessa olisi ollut aivan turhaa tietää ja olla huolissaan koko loppuraskaus, joten parempi näin että saimme tietää vasta synnytyksessä. Toisaalta tietysti shokki tuli sitten kerralla, toisaalta onhan se shokki joka tapauksessa, suo siellä vetelä täällä...