Päiväkotikäyttäytymisongelmia...
Meillä on pieni ongelma päiväkodissa. Poikamme on 1,5v ja hänellä on paha tapa tervehtiä päiväkotikavereitaan läpsäsemällä heitä aamulla tavatessaan. Hän on aina ollut vilkas, mutta kultainen lapsi. Meillä on välillä ongelmia saada hänet tottelemaan kieltoja ja usein hän toimiikin juuri päinvastoin, jos kielletään. Eli jos sanoo ei saa läpsiä, hän innostuu asiasta entistä enemmän. Ilmeisesti myös hoitajat ovat tämän huomanneet, eivätkä kiellä lasta huitomasta. Huitominen onkin täysin vaaratonta, eikä useimmat lapsetkaan siitä välitä, mutta heidän vanhemmat kyllä. Kuulin vasta tänään, että siitä oli valitettu ja silloin laskin yks ynnä yhteen, miksi muiden lasten vanhemmat ovat lopettaneet tervehtimästä ja juttelemasta meille. Tilanne on todella ikävä, mutta uskon että paha tapa loppuu pojan saadessa lisää ikää.
Mielestäni on todella väärin, että muut vanhemmat alkavat mulkoilemaan ja kammoksua meitä tämän takia. Onko suomaliset todella näin ennakkoluuloisia, vai mistä on kyse.
Toki itsekin olen harmissani, jos toinen lapsi tönii tai läpsii lastani, en kuitenkaan mulkoile tai syyllistä suoraan lapsen vanhempia. Onhan lasten käytöksissä muitakin eroja.
Kommentit (28)
käytöstä ap:n lapsen päiväkodin henkilökunnalta. Kyllä hoitajat ovat vastuussa siitä mitä päiväkodissa tapahtuu ja ehdottomasti fyysiseen " vahingoittamiseen" pitää puuttua. 1,5 v ei osaa itse ottaa vastuuta teoistaan vaan on vielä siinä iässä, jossa vaatii jatkuvaa ohjaamista.
Luin tätä keskustelua mielenkiinnolla, koska oma kohta vuoden ikäinen poikamme on aloittamassa tarhan ja hänen tulevassa ryhmässään tulee olemaan myös kolmevuotiaita eli huomattavasti isompia lapsia. Poikamme saattaa myös esim. pussata hieman rajusti, vaikka tosiaan siis vaan pussaa ja joskus myös läpsii, mikä ei tietenkään ole mukavaa ja aina kielletään kunnolla ja jos itse olemme paikalla ja tiedämme tilanteen olen erittäin varovainen, että poika ei pääse ketään läpsäsemään. Mutta tuntuu hurjalta, että jos tällainen vuoden ikäinen poika pääsee jotain läpsäsemään, niin heti tulee nyrkistä takaisin...mielenkiintoista kasvatustyötä! Mielestäni kolmevuotiaan ja esim. vielä 1.5vuotiaankin tiedollisessa ajattelussa on huima ero. Ja toisaalta kolmevuotiaskaan ei vielä tajua, että vaan isoja saa lyödä takaisin, jos siis näin opetettu.
Vastuu päiväkodissa on hoitajilla ja todella toivon, että meidän poikamme ei siellä saa ketään läiskiä tai muuten rajusti kohdella ja tietenkin toivon, että kukaan ei meidänkään poikaamme mäiski ja jos näin käy selvitän asian hoitajien kanssa tai päiväkodin johtajan. Harvempi päiväkoti-ikäinen kuitenkaan varmasti tahallaan esim. lyö, aina on kyse jostain muusta, esim. kehityksen vaiheesta. Mutta jos tiedän, että jotkut vanhemmat opettavat lastaan selvittämään tilanteet lyömällä, vastaamalla väkivallalla, mielestäni voisi jo kyseenalaistaa heidän kasvatustyön ja tähän asiaan puuttuIsin jo todellakin kasvotusten näiden vanhempien kanssa, tosin saisi varmaan itse pelätä saavansa turpaansa=). Ja jos oikein provoisoidaan jatkokeskustelua...kummastakohan lapsesta todennäköisemmin tulevaisuudessa tulee ongelmanuori, tuosta joka 1.5vuotiaana innoissaan läpsäsi toista lasta, vai tuosta joka tahallaan, opittuna lyö, kun joku loukkaa, henkisesti tai fyysisesti. Edelleen korostan, että kolmevuotias lapsi ei osaa erottaa tilanteita, jos häntä on opetettu, hän lyö kun häneltä viedään lelu tai jos joku vaikka vahingossa tönäisee. EDESVASTUUTONTA!!!
Toimivinta on meillä ollut ainaisen kieltämisen sijaan osoittaa toivottu toimintatapa. Eli kun vaikka suutuksissaan läpsäisee äitiä tai isää, niin kielletään, mutta tarjotaan heti hyvä malli, josta saa kehuja: " X, ei saa läpsiä, siitä tulee paha mieli. Silitä mieluummin, se tuntuu hyvältä. " Yleensä lapsi heti silittää. 2-vuotiaasta alkaen on opetettu myös pyytämään anteeksi, ja nyt kun ikää 2v5kk, se sujuu jo hienosti.
Paljastettakoon, että olin vielä pari vuotta ehdottomasti sitä mieltä, että johdonmukaisella kieltämisellä pääsee parhaimpiin tuloksiin nopeimmin. Mutta siperia opetti ja nyt uskon, että porkkana on keppiä parempi, vaikka kokonaan emme ei-sanaa olekaan hylänneet.
Olen sitä mieltä, että aikuisilla on vastuu. Vanhemmilla on ensisijainen kasvatusvastuu, eli ap, kun viet lapsesi päiväkotiin, niin pidä huolta, ettei hän läpsi ketään. Opeta hänet vaikka tervehtimään sanomalla moi tai nostamalla kättä. Kaikki lapset tai aikuisetkaan eivät pidä fyysisestä läheisyydestä, siksi en sinuna opettaisi lasta halaamaan tervehdykseksi. Hoitopäivän aikana, niin kauan kuin vanhemmat ovat poissa, on vastuu hoitajilla.
- Reeta
3 vuotta opetimme lapsellemme hyviä käytöstapoja. keskustelee vieraiden kanssa kivasti, osaa kiittää, pyytää anteeksi. Ongelmat riidat yms on selvitetty aina keskustelemalla. Koskaan ei ole lyönyt ja pitää vääränä itkettää ketään. Näitä taitoja ei vaan pk-kavereilta tunnu löytyvän (ryhmässä mm. yksi " terroristi" ). Osaavat kyllä pitää puolensa!
Kun ammattilaisilta (?) päiväkotihenkilökunnalta ei saa muita neuvoja kuin opettaa lapsi puolustamaan itseään, ei saa antaa lyödä itseään ja kiusata itseään, en enää jäänyt muita keinoja kuin alkaa opettaa sitä puolustautumista.. Lapseni kysyi epäuskoisena, saako todella puolustaa itseään niin, että " terroristi = XX" alkaa itkeä. Annoin luvan.
Lapsi siirtyi alle 3-vuotiaana isompien ryhmään eli on joukon nuorimpia (nuorin?). Totta, samassa tilassa on myös " vauvaryhmä" . Hän kyllä tietää etteivät vauvat ymmärrä ja niitä ei saa satuttaa.
Onko vaihtoehtoja? Keskustelu aikuisten kesken ei auta!!
Meillä oli ongelmana pureminen ja poskesta ropistaminen, kun poika aloitti tänä syksynä päiväkodissa. Hän saattoi halata toisia ja yhtäkkiä purra. Samaa tapahtui kotona pihalla kavereiden kanssa leikkiessä. Yritimme ennakoida tilanteet ja estää niitä syntymästä. Kehotimme silittämään ja usein se toimi. Jos poika ehti käymään kiinni, kielsimme ja otimme sivuun tilanteesta. Aika pian aloimme myös kehottamaan pyytää anteeksi ja nykyisin hän pyytää kauniisti halaten anteeksi, usein jo siitäkin, kun sanon ettei jotain saa tehdä, koska se voi satuttaa toista. Poika on nyt 1v9kk ja ongelma on jäänyt jo lähes pois.
Olisi kyllä ikävää, jos muiden lasten vanhemmat eivät tervehtisi meitä tämän takia päiväkodissa. Meistäkin on kurjaa, jos poikamme on satuttanut heidän lastaan. Näitä tuntuu myös tapahtuvan puolin ja toisin. Meidänkin pojalla on ollut raapimis- ja puremisjälkiä, eikä hän ole ollut aina se aloittava tekijä. Ryhmässä on useampi vilkas ja kovatahtoinen poika ja heidän kesken näyttää syntyvän helpommin tilanteita, joissa sanat eivät vielä riitä.
Kylläpä arnica sai ryöpyn osakseen. Kyllä heillä syyttävän sormen pitäisi osoittaa päiväkotihenkilökuntaan, joka ei tee tarpeeksi. Oletko arnica jutellut päiväkodin johtajan kanssa ja vaatinut keskusteluja? Usein tuntuu että päiväkodeissakin tiettyä " palvelua" saa vain jos vaatii. Jos ei vaatimallakaan saa päiväkodin puolelta mitään muutosta tuohon tilanteeseen, niin vaihtoehto olisi kai vaihtaa hoitoa, mutta minusta sekin on väärin että kiusanteon kohde joutuisi vaihtamaan tutusta ryhmästä pois (ja usein muissakin ryhmissä voi olla vastaavia kiusaajia). Tällöin ei kyllä jää vaihtoehtoja, kyllä sitä kiusatun kohdallakin raja tulee joskus vastaan, jotensakin siis ymmärrän tuon ratkaisunne - oli oikein tai ei. Vai keksiikö joku muu vielä jonkun ratkaisukeinon?
Ja sitten Tuu tuli mieleen että jos meidän lapsia joku ensin purisi/löisi/läpsisi tai muuta ja sitten tulisi pyytämään halaamalla anteeksi, niin lapsemme ei todellakaan tykkäisi tuosta halaamisesta! Eivät nuo muutenkaan ole tykänneet jos joku tulee halaamaan (jos ei niin tuttu) ja vielä ilman lupaa. Eikö anteeksi pyytämisessä voisi opettaa lasta sanomaan anteeksi? Näin ainakin meillä on toimittu.
Kyllä noita vanhempia ja lapsia on joka lähtöön. Olen kyllä tavannut useammankin vanhemman jonka ohje on " lyö takaisin" ja olen tavannut paljon vanhempia, jotka antavat lapsillensa tukkapöllyä ym (tässä esimerkin voima puhuu). Tunnen myös vanhempia jotka ovat jättäneet pieniä lapsia yksin kotiin, kun piipahtavat jossain jne. Nämä vanhemmat ovat kaikki olleet " normaaleja" (ei ongelmavanhempia). Nämä käytösmallit on yleisesti tuomittuja, mutta silti niitä käytetään. Aika monta keskustelua sinulla on varmaan vielä edessä.
Meillä 2,5 vuotias on hyvin loukkaantunut jos häntä on lyöty.. Olemme olleet yhteydessä päiväkotiin eivätkä he tunnu saavan kuria tiettyihin läpsijöihin, olemme valitettavasti joutuneet opettamaan lastamme puolustamaan itseään tekemällä takaisin, koska päiväkodin henkilökunnasta ei ole apua..