Päiväkotikäyttäytymisongelmia...
Meillä on pieni ongelma päiväkodissa. Poikamme on 1,5v ja hänellä on paha tapa tervehtiä päiväkotikavereitaan läpsäsemällä heitä aamulla tavatessaan. Hän on aina ollut vilkas, mutta kultainen lapsi. Meillä on välillä ongelmia saada hänet tottelemaan kieltoja ja usein hän toimiikin juuri päinvastoin, jos kielletään. Eli jos sanoo ei saa läpsiä, hän innostuu asiasta entistä enemmän. Ilmeisesti myös hoitajat ovat tämän huomanneet, eivätkä kiellä lasta huitomasta. Huitominen onkin täysin vaaratonta, eikä useimmat lapsetkaan siitä välitä, mutta heidän vanhemmat kyllä. Kuulin vasta tänään, että siitä oli valitettu ja silloin laskin yks ynnä yhteen, miksi muiden lasten vanhemmat ovat lopettaneet tervehtimästä ja juttelemasta meille. Tilanne on todella ikävä, mutta uskon että paha tapa loppuu pojan saadessa lisää ikää.
Mielestäni on todella väärin, että muut vanhemmat alkavat mulkoilemaan ja kammoksua meitä tämän takia. Onko suomaliset todella näin ennakkoluuloisia, vai mistä on kyse.
Toki itsekin olen harmissani, jos toinen lapsi tönii tai läpsii lastani, en kuitenkaan mulkoile tai syyllistä suoraan lapsen vanhempia. Onhan lasten käytöksissä muitakin eroja.
Kommentit (28)
Niin, mulle jäi edelleen epäselväksi miten 3-vuotias pihalla puolustautuu ja pitää puolensa eikä anna kiusata itseään? Se kun oli se, mitä lapselle piti pk-henkilöstön mukaan opettaa... 3-vuotiaan kielelliset valmiudet tuskin riittävät tilanteiden selvittämiseen puhumalla.
meku72:
Tosi kurjaa, että päiväkodissanne esiintyy tämmöistä. Mutta en voi muuta sanoa kuin että kiltit vanhemmat, älkää kannustako lastanne lyömään! Ymmärrän kyllä voimattomuuden ja vihan tunteet, ja tässä tapauksessa päiväkotihenkilökunnan toiminta on ollut avutonta, mutta väkivaltaa ei saisi käyttää - VAIKKA se joskus saattaisi toimiakin. Työssäni liki 10 vuoden aikana olen vain kokenut, että kierre syvenee, ja ongelmat lisääntyvät. Voi koittakaa selvittää asiat puhumalla! Ei ne lääkkeet välttämättä heti tehoakaan, mutta ajan kanssa voi keveämmätkin keinot vaikuttaa. Täällä oli jo monia hyviä ehdotuksia.
Jaksamista sekä ap:lle että arnicalle!
...tarkoitin siis, että kun kerran aikuiset ovat vastuussa, niin myös aikuisten tulisi selvittää tilanteet puhumalla keskenään - siis molempien lasten vanhemmat ja hlökunta - ja sitten yrittää vaikuttaa lasten käytökseen. Lapset eivät tuossa iässä tietenkään istu pöydän ääreen debatoimaan, että " tämä meidän aggressiivinen käytös johtaa atmosfäärin tulehtumiseen" , niin idealisti mäkään en sentään ole... ja nuo purkamistilanteet ei helppoja ole, olen itte ollut joskus työni puolesta siis näissä palavereissä, eikä tilanteet mitenkään simsalabim ratkea. Eihän mulla nyt mitään todellisia ratkaisuja tähän ole, muutenhan mulla ois varmaan Nobelin rauhanpalkinto ja olsin keksinyt ikiliikkujankin!
Tarkoitan vaan, että aikuiset päiväkodissa tai koulussa eivät voi antaa kellekään lupaa " antaa samallla mitalla takaisin" , silloin olisi myös määriteltävä, koska siihen on oikeus. Ennen pitkää joku jo mottaisi toista sen vuoksi, että toinen katsoi päin väärällä tavalla. Jos kaikki aina lyövät takaisin, se johtaa voimakkaimpien valtaan, eihän siitä mitään tule! Ja antamalla luvan lyödä takaisin antaa myös aseet kiusaajan käteen, kun vanhemmat voivat aina sanoa että " kyllä teidänkin Ville löi meidän Kallea" , ja sitten joudutaan syyttelemään että kuka löi ensin ja kovempaa ja...
Voihan olla, että joissain tilanteissa voimankyttö ratkaisisi asian. Tiedän yhden tilanteen, jossa niin on käynyt, mutta tiedän 50 tilannetta, jossa takaisin antaminen on johtanut aina vaaan katkerampaan kierteeseen lasten ja myös heidän vanhempiensa välillä.
En tarkoita nyt tässä olla mikään besserwisser enkä loukata ketään, on vaikea sanoa kuinka itse reagoisin jos lastani lyötäisiin. Lisäksi olen työskennellyt kouluikäisten, en pk-ikäisten kanssa. Mutta kyllä mun mielestä lasten pitäisi vaan oppia, että toiseen ei saa kajota puolin eikä toisin, enhän hyväksy ruumiillista kuritustakaan! Yrittäisin kyllä vaan vielä puhua hoitajien kanssa, että kiinnittäisivät huomiota tilanteeseen, kysykää vaikka, että mitä te konkreettisesti teette kiusaamistilanteessa. Missään nimessä tän ikäisille ei vielä voi sanoa, että pidä itse puolesi, mutta älä lyö, tai että sopikaa asia keskenänne - hyvänen aika, en odota moista vielä ekaluokkalaisiltakaan, vaan aikuisten on otettava vastuunsa!
Rauhallisia tarhapäiviä ja sopuisia ratkaisutilanteita
toivottaa Meku
idealisti ja itseironikko jo vuodesta 1972...
mutta jos se kerran toistuu joka aamu, niin eikö siihen voisi puuttua ja estää se esim. niin, että poika vaikka pääsisi päivän aluksi hoitajan syliin ja hänen huomionsa kiinnitettäisiin johonkin muuhun. Ja jos pääsee läpsimään, niin heti otettaisiin pois tilanteesta ja tehtäisiin selväksi, että toisen lyöminen on ehdottomasti kielletty. Jos pelkkä kieltäminen ei kerran tehoa ja se jopa yllyttää poikaa läpsimästä lisää, niin se on tietenkin turhaa ilman että poika otetaan pois tilanteesta. Pointtini on siis se, että pojan huomio kiinnitettäisiin ihan muihin juttuihin ja hän saisi positiivista huomiota ja näin toivottavasti unohtaisi koko " pahan tapansa" .
Meillä ainakin lapsesta huomaa, milloin pk:ssa on joku läpsäissyt/itkettänyt jne. Seuraavana aamuna päiväkotiin lähtö on vaikeaa, ei millään haluaisi lähteä ja itkettää, kun on jäätävä.
Arvaa, miltä tuntuu jättää lapsi hoitoon aamulla..
Puhuin asiasta päiväkodissa. Ei tuntunut löytyvän lääkkeitä ammattilaisilta ja sitten keskustelin mieheni kanssa. Nyt sitten yritämme opettaa, että jos joku lyö tai käy kiinni, käsi nyrkkiin ja tinttaa takaisin tai jos joku huutaa sulle, huuda takaisin. Olen myös kertonut uudesta kasvatusmetodistamme päiväkodissa.
Ehkäpä poikasi tervehtii jonain päivänä 3-vuotiastamme, jolle yritämme opettaa puolensa pitämistä ja puolustautumista. " koulukiusaamistahan" ainakin poikani päiväkodissa on.
Siinä mielessä olen edellisten kanssa samoilla linjoilla, että et voi antaa (ja ihmettelen miksi pk:n tädit antavat ?!) lapsesi läpsiä toisia. Toki tuonikäiset lapset välillä tönäisevät tai raapaisevat ym. toisiaan, mutta kyllä se täytyy aina tehdä selväksi, ettei sellainen käytös kertakaikkiaan ole hyväksyttävää.
Tottakai jatkuvaan läpsimiseen pitää puuttua. Jos sana ei tehoa, pitää koeilla juuri esim. tilanteesta poistamista, tiukempaa sävyä kiellossa ym.Enpä usko, että lapsesi jaksaa kauan läpsiä muita, jos joutuu aina läpsästyään hetkeksi pois muiden seurasta ja häntä torutaan. Lapsi haluaa miellyttää aikuista ja kun hän huomaa, että aikuinen ei hyväksy jotain juttua, se melko varmasti jää pois, mutta jos siihen ei puututa, lapsi kokee sen hyväksyttynä käytöksenä. Lisäksi voisit opettaa hänelle kädestä pitäen kauniita lähestymistapoja muita lapsia kohtaan esim. kun menette pk:iin pyydätkin lastasi halaamaan/silittämään toveriaan ja kun hän on sen tehnyt kehut häntä vuolaasti.
Kun lapsi lähenee 2v alkaa uhma ja lapsi alkaa kokeilla rajojaan. Olet todella helisemässä myöhemmin lapsesi kanssa, jos et pysty opastamaan häntä noin päivänselvässä asiassa.
Ymmärrän hyvin miksi muut aikuiset eivät tervehdi ym. teitä. Itse en kuitenkaan ehkä lakkaisi tervehtimästä vaan kertoisin mielipiteeni läpsimisestä ja jos näkisin hänen läpsivän omaa lastani puuttuisin tilanteeseen.
Pienestä lapsesta läpsiminen voi tosiaan tuntua hyvinkin pelottavalta ja sattuakkin (vaikkei aikuista sattuisikaan) ja jokaisella pk:n lapsella on oikeus turvalliseen ja mukavaan hoitoympäristöön. Kenenkään ei pitäisi joutua menemään sinne siinä pelossa, että joku kiusaa/satuttaa häntä jatkuvasti (vaikkei se olisikaan tahallista).
Oma lapseni teki tuota samaa tuossa iässä. En tiedä oliko hoidosta opittua vai itse keksittyä mutta ei hän ainoa lapsi ollut hoidossa joka läpsi. Tuon ikäiset eivät ymmärrä tekevänsä väärin, mutta silti on hyvä kieltää johdonmukaisesti. Itse otin häntä kädestä kiinni ja kielsin jyrkästi katsoen silmiin tuimasti niin että hän näki minun olevan tosissani. Hoitajat kyllä myös kielsivät.
Tämä vaihe meni ohi ennen 2 vuotta.
Ymmärrän toisia vanhempia jos heitä asia huolestuttaa, mutta useasti ne heidänkään lapset eivät ole mitään pulmusia hoidossa...
En osaa sanoa mitään tuohon muiden vanhempien käyttäytymiseen, mutta suosittelen kyllä kieltämään lasta. Kaikki huonot tavat eivät lopu sillä, että niitä ei huomioi. Olen sitä mieltä, että kirosanat ja asiat, jotka eivät vahingoita muita ihmisiä tai eläimiä, voi jättää joskus huomiotta, mutta kaikki fyysinen loukkaaminen pitää aina huomata ja kieltää.
Huomiotta jättäminen on helppo tapa vanhemmille, mutta se ei anna lapselle tarpeeksi selvää signaalia, että tehty teko on väärä. Itse suosittelen puuttumaan tuohon läpsimiseen heti kieltämällä ja vaikka rankaisemalla edellä mainituin keinoin (eristäminen muista hetkeksi ym.). Meillä 1,5-vuotias kokeilee rajojaan milloin milläkin tavalla, välillä osansa saavat isä, äiti ja kissat, joskus lelut ja harvoin leikkikaverit. Kaikesta kielletään välittömästi. Otetaan käsistä kiinni, katsotaan silmiin, kielletään tiukasti ja kerrotaan, että sattuu, tulee pipi ja paha mieli. Ja kerron myös, että pian ei ole leikkikavereita eikä kissat leiki, jos käytös jatkuu. Joskus tätä saa tehdä moneenkin kertaan peräkkäin, kun rajojen kokeilu kielloista huolimatta jatkuu.
Minulla on onneksi riittänyt (ainakin toistaiseksi ;) ) kärsivällisyyttä komentaa. Turha koittaa, äiti voittaa...
Ja ymmärrän vallan hyvin, että lapsesi hoitokavereiden vanhemmat suhtautuvat teihin nuivasti. Niin suhtautuisin minäkin, jos lastani joka aamu läpsittäisiin eikä siihen lapsen vanhemmat tai hoitohenkilöstö puuttuisi!! Oma poikani on ujo ja hitaastilämpenevät, joka joutuu usein juuri tuollaisten vilkkaiden läpsijöiden kohteeksi (tai niin kuin meillä - naapurin " kultaisen" ja " vilkkaan" 2,5-vuotiaan sylkemisen kohteeksi), enkä siedä sitä pätkääkään. Kyllä mielestäni 1,5-vuotiaalta pitää pystyä tuollainen ongelmakäyttäytyminen karsimaan. Ihan oikeasti, lyöminen ja lämpsiminen on väärin muita kohtaan!
kun ei sanoja ole ollut. Toki se pitää heti kieltää ja neuvoa oikea tapa tervehtiä, outoa on jos hoitajat eivät tähän puutu.
Olen sitä mieltä, että jossain vaiheessa lapset kokeilevat myös fyysistä kontaktia, niin sinun, minun ja kaikkien muidenkin vanhempien lapset. 1,5 vuotias opettelee sosiaalisia taioja ja häntä tulee tietenkin neuvoa ja kieltää...mutta siitä huolimatta joskus käsi tai jalka käy kaveria kohti. Aika oudosti käyttäytyvät päiväkotinne toiset vanhemmat jos eivät tervehdi teitä tästä syystä.
Läpsiminen on ikävä käyttäytymismalli, toisia ei saa läpsiä.
En myöskään hyväksy sitä, että väärään tekoon vastataan väärällä teolla ts. läpsästään takaisin. Silloinhan molemmat syyllistyvät rangaistavaan tekoon. Ei ole yhään vähemmän väärin läpsäistä takaisin, vaikka toinen on ensin läpsäissyt.
Tyttäreni 2 v 2kk oli juuri varahoitopaikassa, jossa yksi lapsi puri muita. Tytärtäni niin pahasti, että piti lääkäriin viedä. Ko. lapsen vanhemmat sanoivat, että jos puree, pitää tönäistä. Huh huh. Hoitaja óli käskenyt tytärtäni puremaan takaisin. Olin molemmista varsin vihainen. Onneksi lapseni oli fiksu, eikä tehnyt, mitä hoitaja käski. Väärään tekoon vastaaminen väärällä teolla on kertakaikkiaan VÄÄRIN.
Kirjoitat ' onko tämä jokin suomalaisten ongelma' ?
Jos pieni 1,5 v lapsi läpsii toisia lapsia niin kaiketi kyseessä on jonkinlainen yritys kommunikoida. Mitä muuta hän tekee läpsiessään? Itkee, nauraa vai on vihainen?
Jos hän nauraa ja läpsii - se tuntuu minusta hieman eri asialta kuin jos hän olisi jotenkin agressiivinen ja läpsisi samalla muita? Voin olla ajatukseni kanssa myös metsässä mutta ...
Tuota viittaustasi suomalaisuuteen en vain käsitä. Lapsi on lapsi vaikka olisi eskimo. Läpsiminen on läpsimistä niin täällä kuin muuallakin maailmassa. Ei litsarit ole suvaittuja, sallittuja, kivoja eikä kulttuurisidonnaisia juttuja mutta tuo vanhempien puhumattomuus kyllä voi olla.
Me suomalaiset olemme tuppisuita. Tietääkseni esim. oman lapseni tarhassa hän on ihan ok-lapsi mutta ei ne hänen tarhaystäviensä vanhemmat minua morjestele? Itse alussa olin aina kohdatessa, että ' moi, moi' ja vieläkin teen sitä ja ihan piruuttani jopa hymyilenkin mutta yrmeitä on aikuisten kasvot, joita katselen - vaikka samanlaista elo on meillä kaikilla ...
Kannattaa siihen läpsimiseen kiinnittää huomiota jos se sinua vaivaa. Pikkuhiljaa alat vain häntä ohjaamaan siitä pois, kieltoja, jankuttamista ja sitten taas kieltoja, jankuttamista, vähän selittämistä ja taas ...
(" ;)
outoa minusta on, jos tarhakavereiden vanhemmat
ei tervehdi. Ei ihme, että porukka on masentunutta,
ahdistunutta ja nyrkit heiluu perheissä, kun ei osata
mistään puhua!!! Ihme mallin antavat aikuiset lapsilleenkin.
Joo, teidän pitää siellä tarhassa olla parhaita kavereita
keskenään, mutta me iskät ja äidit vaan murjotetaan
eikä edes toisiamme tervehditä.
Minun poikaa yksi toinen lapsi puri tarhassa ja minä
ainakin juttelin sen " purijan" - siinä pojassa oli kyllä
paljon muitakin ominaisuuksia ja ihan kiva ja normaali
lapsi noin muuten - vanhempien kanssa. En mitenkään
riehunut ja raivonnut vaan juteltiin asiasta ihan normaalisti
ja mietittiin, että mitä asialle voisi tehdä. Ja " purijan"
vanhemmat ja " purija" itse myös pyysivät pojaltani puremista
anteeksi aina kun sitä oli tapahtunut.'
Mutta minusta ap sinä itse voisit olla myös aloitteentekijä eli
pyytää anteeksi niiltä vanhemmilta, joitten lapsia sun lapsi
on läpsinyt ja kertoa, että teette kotonakin parhaanne, että
ikävä tapa jäisi pois.
eli että kyllä läpsimiseen pitäisi puuttua. Mutta sinänsä tuo on varmasti ihan " normaalia" ja luonnollista, ei siitä minusta ihmisten pitäisi kauhistua, jos pikkulapsi läpsii. Eihän pienillä ole valmiina muuta kuin aika primitiiviset käytöstavat, läpsiminen, halailu, nauru ja itku tulevat kaikki ihan suoraan selkäytimestä. Minusta välillä mennään vähän överiksi siinä, että aikuiset kauhistelevat lasten tekemisiä sinänsä. Lapsi käyttäytyy ihan luonnollisesti, aikuisten tehtävä on sitten opettaa ja fyysisesti estää ettei ikäviä satu. Onpa tylsää myös se, että muitten lasten vanhemmat mulkoilevat teitä puhumattomina, ärsyttävää. Eikö voi avata suutaan ja sanoa, mikä tilanteessa ottaa pattiin?!
arnica: toivottavasti kolmivuotiaasi ei satu tämän läpsivän puolitoistavuotiaan kanssa yhteen. Olisi varmaan aika ikävä tilanne, jos kolmivuotiaanne, jolle on opetettu lyömään takaisin, päättäisi pistää samalla mitalla takaisin puolta nuoremmalle...
Huh, onneksi lempiesteri ainakin on samalla aaltopituudella tässä asiassa. Suomalaisuuteen viitatessani tarkoitin juuri vanhempien käytöstä, minusta olisi mielekkäämpää, hyödyllisempää ja luonnollisempaa mainita asiasta, kuin myhäillä ja mulkoilla.
Sitten vähän tarkennosta. Poikani ei siis ole satuttanut ketään vaan vain tervehti joitakin lapsia ikävällä tyylillään. Kuulin tavasta vasta eilen ja kieltämättä hiukan ihmettelin itsekkin, ettei hoitajat siihen puuttuneet, mutta oletin sen johtuvan tästä pojan " innostumisesta" kiellettyyn...
Itse tietenkin puutuimme heti asiaan ja kiellämme ja yritämme eri keinoin päästä siitä eroon ja niin varmasti pääsemmekin ajallaan.
Mikä minua ärsyttää, on siis tuo vanhempien käytös. Itselläni ei tulisi mieleenkään vihoitella sen pojan vanhemmille, joka puri poikaani, mutta jos se toistuisi, ottaisin asian puheeksi ystävyydellä kuitenkin.
Heips!
Minun 1v7kk vanha poikani harrastaa nipistelyä.On kotihoidossa ja me olemme ainakin ottaneet todella kovan linjan sen asian kanssa.Vieraanpia lapsia eikä aikuisia läpsi,vain hyvin tuttuja.Vuoden vanhempi tyttöserkku saa usein osansa, ja viime aikoina on yrittänyt myös töniä tasan 1v kaveriansa(aiwmmin tämä 1v ajoi meidän poikaa takaaja Poikanen juoksi karkuun:).Eli meillä aika ujo poika mutta tiettyjä ihmisiä kiusaa,kuten vanhempiansa. Itse olen sitä mieltä että alle 3-v:n tekoset ovat vanhempien/hoitajan syytä. Syytä siinä mielessä että pieni lapsi ei ymmärrä tekonsa seurauksia,eikä sitä miksi jotain asiaa ei saa tehdä.Meillä poika joutuu ' nalkkiin' eli syliin sellaiseen otteeseen josta ei pääse pois ennen kuin on rauhoittunut(alkaa huutamaan kun otan nalkkiin) ja käytös parantuu.Itse ainakin vahdin poikaani kuin haukka koska tiedän ne tilanteet joissa hän helposti nipistelee ja läpsii.
sitten ap:lle.Mikset opettaisi lastasi kättelemään,halaamaan tai paijaamaan hoitoksvereita läpsimisen sijaan?meillä tämä on jo hieman auttanut!
Ilmeisesti nuo jotkut vanhemmat ovat puhuneet asiasta päiväkotihenkilökunnan kanssa (jos asiasta on valitettu). Itselläni ei ole lapset olleet hoidossa, mutta jos hoidossa jotain ikävää olisi, niin puhuisin siitä ensisijaisesti niille aikuisille jotka lapsista ovat vastuussa silloin kun tekemistä sattuu = päiväkotihenkilökunnalle. Vanhemmille juttelisin vasta päiväkotihenkilökunnan ehdotuksesta. Näin minun logiikkani pelaisi. Mitä mieltä muut olenkohan käsittänyt asian väärin?
Sitten kun vapaa-aikana vanhempien valvontavelvollisuudessa olisi ongelmia, niin tottakai puhuisin asiasta vanhempien kanssa. Tosin kun joskus olen joutunut isomman lapsen osalta jotain ongelmia selvittämään ja puhunut toisten äitien kanssa näistä selvittämisistä, niin täytyy myöntää ettei se välttämättä aina auta, kaikki vanhemmat kun eivät halua näistä asioista keskustella. Tälläisten kokemusten jälkeen voi olla että jotkut vanhemmat eivät ihan ensimmäiseksi tule juttelemaan hoidossa olevan lapsen vanhempien kanssa heidän kokemastaan ongelmakäyttäytymisestä.
Niin ja loppukaneetiksi olen myös sitä mieltä että lapsen käytös tässä on aikuisten vastuulla. Se kenen vastuusta on kysymys on sitten kai tulkintaa, eli vanhempien vai päiväkodin aikuisten? Tosin yhteistyötä tuossa asiassa pitäisi olla ja yhdessä kasvattaa lasta.
Noppapeli, kiteytit asian hyvin ja tavallaan olen samaa mieltä myös insinööriäidin kanssa. Asiat tulisi ensisijaisesti keskustella hoitajan kanssa, joka on siis vastuussa sillä hetkellä. (vihoittelematta kenellekään.)
Zemppiä kaikille pienten lasten kasvattajille, niin ujompien kuin vilkkaampienkin. Minusta vaan kaikki lapset ovat ihania ja parhaimmillaan käyttäytyessään hyvin :)
Noppapeli:
arnica: toivottavasti kolmivuotiaasi ei satu tämän läpsivän puolitoistavuotiaan kanssa yhteen. Olisi varmaan aika ikävä tilanne, jos kolmivuotiaanne, jolle on opetettu lyömään takaisin, päättäisi pistää samalla mitalla takaisin puolta nuoremmalle...
Tästäpä voisi kirjoittaa romaanin, mutta lyhyestä virsi kaunis..
lapseni on hitaahkosti lämpiävä, katselee ensin ja sitten osallistuu, tottunut, että asiat selvitetään puhumalla ei huutamalla tai fyysisellä kontaktilla. Näitä sivistyneempiä vuorovaikutustapoja (kiitos, ole hyvä, sopisiko se, että...) ei tunnu kavereilta löytyvän ja lapsi joutui pk:ssa " koulukiusaamisen" uhriksi.
esim poika odottaa aamulla portilla, aloitaa huutamisen lapselleni " Sun on pakko leikkiä mun kanssa" lapseni ilmoittaa " en halua, haluan leikkiä yksin" -> " sun onpakko.." -> " en halua.." -> Huuto mulle " XX:n on pakko leikkiä mun kanssa" -> " XX leikkii kenen kanssa haluaa" -> ajoi takaa päin pyörällä suoraan päälle. PK-tätien mielesta ko pojalla oli vain viikonlopun jälkeen XX:ää ikävä.. XX jää itkien pk:iin ja äidillä on paha mieli
Siis huutelua, läpsimistä, kovakouraisia otteita jne fyysistä käsiksi käymistä, jota lapseni ei ole halunnut jne.
Meillä ainakin lapsesta huomaa, milloin pk:ssa on joku läpsäissyt/itkettänyt jne. Seuraavana aamuna päiväkotiin lähtö on vaikeaa, ei millään haluaisi lähteä ja itkettää, kun on jäätävä.
Puhuin asiasta päiväkodissa. Ei tuntunut löytyvän lääkkeitä ammattilaisilta ja sitten keskustelin mieheni kanssa. Nyt sitten yritämme opettaa, että jos joku lyö tai käy kiinni, käsi nyrkkiin ja tinttaa takaisin tai jos joku huutaa sulle, huuda takaisin. Olen myös kertonut uudesta kasvatusmetodistamme päiväkodissa.
Emmehän voi katsoa vierestä, kun lasta kiusataan ja ammattilaisten ohje on, että opettakaa lapsi puolustautumaan ja pitämään puolensa.
että lasta pitäisi ohjata käyttäytymään toisin sen ainaisen kieltämisen sijaan. Kun kieltämiseen ei reagoi, niin miten jos häntä kehotettaisiin tekemään toisin, kuten silittämään tai vaikka vilkuttaamaan tervehdykseksi päiväkotiystävilleen? Tietysti pitää myös puhua lapselle, että muihin sattuu kun hän niin tekee. Olkoonkin vasta 1,5v, niin kyllä tuonkin ikäinen puhetta jo ymmärtää vaikkei itse sitä paljon tuottaisikaan. Ikävä tapa todellakin josta tulee päästä eroon.
arnica:
Tosi kurjaa, että päiväkodissanne esiintyy tämmöistä. Mutta en voi muuta sanoa kuin että kiltit vanhemmat, älkää kannustako lastanne lyömään! Ymmärrän kyllä voimattomuuden ja vihan tunteet, ja tässä tapauksessa päiväkotihenkilökunnan toiminta on ollut avutonta, mutta väkivaltaa ei saisi käyttää - VAIKKA se joskus saattaisi toimiakin. Työssäni liki 10 vuoden aikana olen vain kokenut, että kierre syvenee, ja ongelmat lisääntyvät. Voi koittakaa selvittää asiat puhumalla! Ei ne lääkkeet välttämättä heti tehoakaan, mutta ajan kanssa voi keveämmätkin keinot vaikuttaa. Täällä oli jo monia hyviä ehdotuksia.
Jaksamista sekä ap:lle että arnicalle!