Mitä tehdä kun lapsi puree?

Säälin SINUN lapsiasi, niistä tulee juuri niitä terroristeja joita kaikki muut lapset pelkää ja välttelee.

pakkohan sen on oppia olla purematta kieltämällä kun on muutenkin uskonut kiun kielletään. -ap

Meidan poika harrasti tuota noin vuotiaana. Meilla tehosi se, etta sanoin kovaan aaneen auuuu, naytin surulliselta ja tyonsin lapsen pois sylista (tms) ja kaansin katseeni pois. Sitten, kun lapsi tuli lahelle huolissaan, sanoin, etta pureminen sattuu, ei saa purra. Ja sitten ollaan niin kuin mitaan ei olisi tapahtunut. Idea on se, etta jos kivun nayttaminen ei tehoa (usein se oli tarpeeksi), rangaistus on se, etta kiva tekeminen loppuu vahaksi aikaa.

Muista älä naura ja kiellä samanaikaisesti.



Lapsi kokeilee mitä tapahtuu jos hän puree äitiään tai kaveriaan. Lapsesta on hauskaa ja palkitsevaa jos toinen kiljahtaa. Pureminen ei kuitenkaan ole agressiivisesti ladattua.



Jos pureminen tapahtuu leikin lomassa niin ota lapsi sivuun ja sano lapselle ettei pureminen ole hyvä tapa lähestyä ja sanoa että halaaminen tai silittäminen on parempi. Selitä miksi pureminen on huono tapa. Opeta lapsesi pyytämään anteeksi ja halata tukemaan anteeksi pyyntöä.



En kyllä lähtisi puremaan takaisin. Olisihan se hullua opettaa, että ei saa purra ja sitten purra takaisin. Fyysinen vahingoittaminen on lapselle pelottavaa.

vie pikku-terroristi hetkeksi omaan pinnasänkyyn miettimään. Tällä keinolla meillä pureminen loppui. Ja tottakai lapselle esitettiin " liioitellen" , että pureminen sattuu ja niin ei tehdä.

Kielsin ja sanoin, että sattuu. Näytin vielä kuinka kannattaa mieluummin suukottaa, kuin purra, niin äiti tulee iloiseksi. Saattaa kuulostaa jonkun mielestä lässytykseltä, mutta pisimmillään ongelma on meillä kestänyt viikon, joten kaipa tuo lässytys tepsi.