Synnytyksenjälkeinen masennus aikuiseksikasvamattomuuttako?

Äidilläni rupesi myös sappi kiehumaan, kun huomasi minun reaktioni tätini sanoihin. Hän soitti takaisin päin ja " selvensi hieman asioita vanhakantaiselle siskolleen" . Ei kuulemma puoleen vuoteen tarvitse odottaa hänen kuulumisiaan... (niin ne " vanhat" naisetkin osaavat olla " aikuiseksikasvamattomia" , hih).

Jätä tuollaiset kommentit aivan omaan arvoonsa!Synnytyksenjälkeinen masennus on tutkimuksien mukaan hormonaalista,lisäksi saattavat vaikuttaa mahdolliset perinnölliset tekijät ja se onko aiemmin ollut ahdistusta tai masennusta.

Mutta on paljon äitejä,joiden hormoonitoiminta vaan yksinkertaisesti saa aikaan masennuksen.Lähes kaikilla on jonkun asteista baby bluesia,itkuherkkyyttä,mielialavaihteluita.Tosilla sitten tulee pahempna masennuksena,joillakin voi tulla joa psykoosi.

Älä missään tapauksessa syyllistä itseäsi!!

Voimia ja parantumista sinulle!

nina.n + nelikko

..ja voi tosiaan jättää omaan arvoonsa.



Kyllähän monilla ihmisillä tulee masennusta syksyisin ilman kaksosia tai muita hässäköitä. Päivän lyheneminen on monille kova paikka jo itsekseen, eikä väsymys varmasti ainakaan helpota asiaa.



Ne pikku pallerot voi kyllä olla tuosta jelppaavakin tekijä, sillä on koko ajan tekemistä, joka pitää liikkeessä. Jos liikettä tuntuu kuitenkin olevan liikaa, niin kannattaa varmaan kysellä lastenhoitoapua, että saa hieman ladattua akkuja.



Tsemppiä!:)

Eli siis olin sanomassa, että vanhakantaisesti ajatellaan juuri noin: masennus aiheutuu siitä, ettei olla kypsiä äidiksi. Arvaat varmaan, ettei monikaan voinut masennustaan paljastaa vaan kärsi yksin päänsä sisällä. Ja lapset siinä mukana :(



Asenteisiin törmää edelleen sellaisten ihmisten kohdalla, jotka eivät ymmärrä masennuksen olevan kemiallinen " ilmiö" vaan siitä syytetään tuota masentunutta itseään ja käsketään " ottamaan itseä niskasta kiinni" ym yhtä typerää. Masennukseen ei auta kirkasvalolamput, lapsenhoitajat eikä " ryhdistäytyminen" . Toki niillä ja liikunnalla on positiivinen vaikutus paranemiseen, mikäli ne yhdistetään sopivaan lääkitykseen, mutta yksinään niillä ei kenenkään masennusta hoideta.



Kaksosten vauva-aika on otollista aikaa masennukselle, sillä silloin hormonit yhdessä noiden positiivisten asioiden puuttumisen kanssa tekevät tuhojaan aivojen kemioihin. Tämän voi tietysti yrittää kertoa asiaa tuntemattomalle tädille, mutta uskon, että se on turhaa. Vanhat asenteet istuvat syvään. Tärkeintä on, että itse tiedät ja tiedostat masennuksesi syyn ja läheisimmät ihmisesi tukevat sinua paranemisessa. Voimia!



TT

mielestäni moiset kommentit ovat todella törkeitä ottaen huomioon ihmisen tilan, josta puhutaan. Tämä siis heti tähän alkuun.



Mutta itselläni asia todella oli juuri näin. En ollut päässyt koskaan kasvamaan aikuiseksi ennen esikoisen syntymää. Olin vaan selviytynyt päivästä toiseen. Olen alkoholisti-perheestä ja meillä piilotettiin ja ulospäin näytettiin hyvää kulissia, mutta kaikki sen sisällä ollut oli kuollutta ja rakkaudetonta. Elimme kuin Tommy Hellsten kuvaa kirjassaan " Virtahepo olohuoneessa" . Nyt olen käynyt terapiassa vajaa kolme vuotta ja voin sanoa vihdoin kasvaneeni aikuiseksi. Minulle nimittäin juuri tuo vastuun ottaminen oli suuri syy totaaliseen ahdistumiseen esikoisen synnyttyä. Olen pystynyt kasvamaan henkisesti vasta " suht" tasapainoiseen elämään turvallisessa ympäristössä eli terapiassa. Tietenkin asiat vieläkin välillä varjostavat horisonttia, mutta voin sanoa olevani jo voiton puolella.



En yritä yllä olevalla kertomallani sanoa, että tätisi teko olisi puolustettavissa. Mutta kuitenkin halusin kertoa, että näinkin saattaa olla. Usein ne lapsuuden möröt tai luurangot kolisevat kaapeissaan aika lujaa, kun kohtaa vastuullisen muutoksen elämässään. Eli selvittämättömät asiat haluavat selviytyä elämään. Olipa sekava lause, ehkä ymmärsitte kuitenkin jotain???



Tsemppiä ja kannattaa selvitellä asioita jos tuntuu, että selvittämättömiä solmuja on. Tsemppiä kovasti!



Miisa

Jollekin voi olla liikunta, toiselle lapset tai ehkä vapaa niistä, joku kirjoittaa, toinen puhuu. Keinoja on aivan älyttömästi ja kannattaa ainakin koittaa noita luonnollisia keinoja, ennen kuin alkaa syömään masennuslääkkeitä, vaikka lääkäri niitä ensimmäisenä suosittelisikin. Lääkkeitä määrätään nykyään aivan liian innokkaasti, eivätkä ne ole ihan niin harmittomia onnellisuuspillereitä kuin annetaan ymmärtää. Tietysti ne joskus ovat oikea ratkaisu ja voivat auttaa paranemisessa, mutta muitakin keinoja siis tosiaan on.

Lääkkeitä määrätään nykyään aivan liian innokkaasti, eivätkä ne ole ihan niin harmittomia onnellisuuspillereitä kuin annetaan ymmärtää. Tietysti ne joskus ovat oikea ratkaisu ja voivat auttaa paranemisessa, mutta muitakin keinoja siis tosiaan on.

Voitko kertoa, mitä haittavaikutuksia SRRI-lääkityksellä on? Tutkimustulosten mukaan serotoniinin takaisinoton estäjät ovat hyvin siedettyjä ja turvallisia jopa vuosikymmenien käytössä. Lisäksi en voi allekirjoittaa sitä, että lääkkeitä määrätään " liian innokkaasti" , kun masennus kuitenkin on edelleen sekä alidiagnosoitu että huomattavan alilääkitty sairaus.

Totesin vain, etteivät lääkkeet ole ainoa ratkaisu. Joskus ne ovat oikea ratkaisu, muttei aina. Taustat on erilaisia ja masennuksen syyt ja syvyys on erilaisia, eikä aina oireiden hoito ole tarpeen vaan voidaan etsiä syyt ja vaikuttaa niihin. Ei tosiaan aina.



Tarkemmin en osaa masennuslääkkeiden haittapuolista luennoida, kun ei tiedot riitä. Sivusta seuranneena olen vain valitettavasti nähnyt, ettei niistä eroon pääseminen ole aina ihan yksinkertaista.



Helposta saatavuudesta sen verran, että mulle on terveyskeskuslääkäri kerran yrittänyt kirjoittaa mielialalääkereseptiä, kun veriarvot heittelivät eikä oikein keksinyt mitään muutakaan syytä. Ja tuo on tosiaan vain yksi tapaus.



Mutta tosiaan lääkkeet eivät ole automaattisesti paha juttu vaan joskus välttämättömiä paranemisen edistymiseen. Aina ei onneksi olla kuitenkaan siinä pisteessä ja myös pehmeitä konsteja löytyy.