Imettävät kuumeilijat

Meidän poitsu täytti vähän ennen joulua vuoden ja olen jo muutaman kuukauden haaveillut aktiivisesti toisesta tenavasta. Onneksi mies on samoilla linjoilla ja yrityskin aloitettu =) Poikamme aloittaa kunnallisessa perhepäivähoidossa loppiaisen jälkeen, joka on mulle jo nyt kauhun paikka :( Siis lähinnä se " luopumisen tuska" , etten enää saa viettää päiviä lapsen kanssa. Mutta onneksi teen lyhennettyä työpäivää, että pojan hoitopäiväksi jää noin 6 tuntia. Harjoittelemassa ollaan jo käyty, mukavan ja luotettavan oloinen hoitotäti eli ädille todennäköisesti huomattavasti pahempi paikka :)



Itse olen jo 37-vuotias, taidan olla joukon vanhin.. Osaksi iästä johtuen, toivon, että tärppäisi pian ja saisimme toisen vaavelin perheeseemme =)



Itsellä menossa kp27 eli ensi viikonloppuna pitäisi menkkojen alkaa, mutta toivottavasti pysyttelevät poissa!! Kierto tosin ollut epäsäännöllinen, johtuen ehkä imetyksestä tai mistä lie.. Että ihan tarkkaa alkamispäivää ei voi kyllä kuin arvuutella.



Mutta paljon plussasäteitä kaikille!

Vauvakuuume on vaivannat viimeiset pari kuukautta aikas lailla, vaikka ei poika ole vasta kuin 7kk. Tällä hetkellä vauvakuume on todella suuri...ja kasvaa vain kun erehdyn näitä palstoja lukemaan. Mulla alko kuukautiset viikko sitten, joten nyt raskaaksi tuleminen on paljon todennäköisempää. Mitään ehkäisyä ei olla kyllä synnytyksen jälkeen käytetty. Ja nyt ku kuukautiset alkoi niin kysyin m ieheltä, että alanko syömään niitä minipillereitä, niin tuumas, että parempi ku et. Joten eiköhän silläkin pikku hiljaa ala olemaan uutta vauvakuumetta, kovin suopuvainen on jo asialle ollut. Vaikka sanoikin silloin kun poika oli ihan pieni ja vatsavaivainen, että toista lasta ei meille tule, mutta ehkä se meni väsymyksen piikkiin.

Toisaalta mua kyllä kovasti pelottaa, että jos nyt onnistuu niin ikäero on pieni, että miten sitä itse jaksaa. Toisaalta taas haluan, että ikäero olisi pieni. Ja vähän se raskausaikakin pelottaa, kun tunnetusti voi pikkasesti väsyttää. Mutta eiköhän kaikki menis hyvin. Täytyy nyt katosa, että onnistuu edes vielä raskaaksi tuleminen...sitä kun ei koskaan tiedä. Ehkä tässä hissukseen aletaan yrittämään, ilman stressiä. Samalla tavalla kuin esikoistakin, siihen meni kuiteskin noin vuosi. Mutta siis ei ollenkaan yrittämällä yritetty, joskus varottiin ja joskus ei. Ja tuloshan on maailman ihanin ja suloisin poika.

Joulunvietossa oltiin pitkään palstapimennossa, nyt taas palailen tänne kuumeilemaan..



Nyt on kp jotakin 14 paikkeilla kai, ja intoa molemmilla onneksi riittää.. Tyttö (7.5kk) vaan toisinaan toimii aika hyvänä ehkäisynä. Aika vaikeaa on saada järkättyä rauhallisia hetkiä semmoisena aikana, että pysytään hereillä. Nyt hän on muuten oppinut istumaan itse ts konttausasennosta peruuttaa pyllylleen! Mutta eteenpäin ei vieläkään pääse ei millään.



Mitenkä olisi, pistettäisiinkö pieni esittely kasaan? Aloitan vaikka uuden pinon sitä varten.



t lennard

lennard: uuden pinon aloitus on hyvä idea!



Kirjoittelin pitkät kuulumiset mutta kirjoitus jäi vähän kesken ja tuli taukoa kun nukuttelin tytön päiväunille... niinpä järjestelmä heitti pihalle ja kuulumiset katsivat bittiavaruuteen... *höh*

Laitan sitten siihen uuteen pinoon...



Gandalfiina

Kirjoitin tähän jatkoa joka on hävinnyt ties minne?



Mies ja tyttö (10kk) nukkuvat päiväuniaan ja äiti vaan haaveilee pikkukakkosesta. Mies aina inttää, että vuosi tai kaksi pitäisi odottaa. AAh!! Miksi? kysyn minä jos äidillä niin kova halu saada lisää lapsia? No pitää vaan jaksaa odottaa...

Onko muilla kokemusta syn,jälk masennuksesta ja silti kakkonen olisi enemmän kuin tervetullut? Itse jouduin syömään mielialalääkkeitä, nyt kaikki onneksi hyvin. Pelkääköhän mies tuota masennusta?



Nyt muillekkin tilaa..



Pikkuesteri

imettävät kuumeilijat näyttää olevan kiireisiä, kun ei pinot pääse liian pitkiksi kasvamaan... :)



Mulla ei ole kokemusta tuosta masennuksesta, mutta voihan olla että se vähän pelottaa miestä. Se on kuitenkin aika rankkaa myös kumppanille, jos toinen on masentunut. Kannattaa vaan jutella ja jutella asiasta, ja eihän se ole 100% varmaa että se uusii, vaikka suurentunut riski onkin. Ja varmaan itse osaa varautua toisen lapsen kanssa, että jos mieliala alkaa laskea niin osaa hakea apua sitten ajoissa.



Mun mies oli valmis toiseen lapseen vasta kun esikoinen oli 5- vuotias, vaikkei meillä ihmeempiä ongelmia ollutkaan, poika on ollut alusta asti helppo ja mukava hoidettava, reipas, terve jne. Mutta ei niin ei. Arvatkaa vaan miten monta kertaa tapeltiin, itse olisin halunnu toisen lapsen jo paljon aiemmin. Mutta nyt esikoinen on 6v ja pikkuveli 3,5kk ja mies kuumeilee kolmatta yhtä innokkaasti kuin minäkin! On kuulemma sitä mieltä että jos vielä lapsia hankitaan, niin tähän samaan putkeen nyt. Tämä vauvakin on ollut tosi tyytyväinen ja nauravainen ja mieskin haaveilee että jospa seuraava olisi sitten tyttö... ;)



Jaahas, pitääkin alkaa valmistautua lähtemän kaupungille... Muutkin imettelijät ilmoitelkaa itsestänne!

Eli kävin siellä verikokeessa tänään ja raskaushormonien määrä kertoi sen et olen vahvasti raskaana eli hormonipitoisuus oli suuri. Viikkoja voisi olla hormonimäärän perusteella jo peräti 7-8! Ja ne mun oletetut menkat olikin raskaudenaikaista vuotoa jonka ilmeisesti aiheuttanut imetys. Ultraan varaan ajan huomenna ja saan mennä sinne pikaisesti.



Plussaonnea teille muillekin!

Meillä vaan neidit sairastaa, siksi on jääny kirjoittelu vähän vähiin viime aikoina ylipäätään.

Mulla on nyt menossa kp 23/29(33-50) ja koska ovis oli vasta kp 20 niin joudun vielä oottelemaan tovin ennenkuin voin alkaa kunnolla piinailemaaan. No sairaiden lasten hoito pitää kyllä kiireisenä, varsinkin kun ukon kutale on lähdössä huomenna töihin taas kuukaudeks.



Mutta nyt pitää mennä taas, kovasti plussia toivottelen kaikille minäkin!

Onnea onnea! Antaa toivoa meille muillekin, että voipi oikeasti tärpätä vaikkei vielä kiertoja olekaan...



Meinasin kirjoittaa jo päivällä kuulumisia, vaan kävi niin, että pehvaa ilmakylvetellyt tyttönen kakkasi lattialle ja pyöri sitten siinä kasassa ennenkuin ehdin tästä koneelta 3 m päästä hätiin..oli siinä hieman siivottavaa, vaikka alustan päällä olikin, ja vaikka ne kakat nyt ei vielä niin kovin isoja olekaan .. huhh



Ollaan edelleen kaikki kipeitä, mutta vauva onneksi ei pahasti. Se on ollut koko ajan meitä vanhoja virkeämpi, pientä nuhaa vaan. Mieskin on onneksi sen verran virkistynyt, ettei enää tartte hoitaa kahta lasta ;)



Joku tuossa edellä mietti masennusasiaa. Kannattaa varmaan varovasti ottaa miehen kanssa puheeksi?



Plussaonnea toivottelee Lennard