Miten suhtaudut muihin suomalaisiin ulkomailla?

...mutta en ole ainoatakaan nähnyt täälläpäin. Mieheni kertoi nähneensä apteekissa suomalaisen perheen, mutta siihen se on jäänyt. Olisi mukava tutustua uusiin ihmisiin, olen muuttanut vasta vähän reilu kk sitten, ja on kyllä kieltämättä välillä niin yksinäistä, kun mies on töissä ja minä kotona tällä hetkellä.

On ollut mielenkiintoista lukea kommentteja tästä suhtautumisesta maanmiehiin. Olen tuntenut välillä huonoa omatuntoa, kun en ole pelkästään suomalaisuuden perusteella viitsinyt rakentaa ystävyyssuhdetta. Mutta kiva lukea, että on muitakin jotka ajattelee saman lailla.

Kun muutimme tänne, ja eteen tuli mahdolisuus tavata toinen suomalainen äiti, toki mielelläni halusin tutustua häneen. Vieraassa maassa on kuitenkin hyvä olla ystäviä, itsekin kun olen kotona. Sillä ei ole väliä minkämaalainen tai onko hän töissä käyvä vai kotiäiti.

Mielestäni me emme kuitenkaan olleet samalla aaltopituudella, juttu ei luistanut ja hänellä on kovin negatiivinen suhtautuminen yleensäkin täällä oloon. Joten en ole sitten pitänyt yhteyttä häneen. Josta sitten olen saanut kuulla häneltä jälkikäteen...Josta sitten podin jonkin aikaa huonoa omaatuntoa. Mutta päätin, että suomalaisuus ei voi olla syy yhtydenpitoon, jos ihmisen kanssa henkilönä ei tule juttuun.

Muuten kyllä on kiva törmätä täällä suomalaisiin ja vaihtaa kuulumisia, silloin harvoin kun törmää.

Kun kuulen esim. kaupassa muiden puhuvan Suomea, käyn pikana tervehtimässä, että tietävät samankielisiä olevan paikalla (näin teen myös ruotsalaisille ja norjalaisille). Täällä USA:ssa olen törmännyt vain yhteen suomalaiseen perheeseen, joka oli hieman tympeä tehdessäni tuttavuuttaa, hekin olivat Kaliforniassa lomailemassa, eivät siis vakiasukkaita.

Ruotsissa asuessani en näin tehnyt koska Tukholmassa oli suomalaisia niin sanoin joukoin.



Suomalaisin suhtaudun kuin ihmisiin yleensä, jos kemiat toimivat, voi siitä syntyä tuttavuutta syvempää, suomalaisuus itsessään ei kuitenkaan ole syy alkaa veljeilemään kamalan tiiviisti. Toisaalta parin vuoden komennuksella olijoihin en jaksa panostaa senkään takia, että kuitenkin muuttavat taas pian takaisin Suomeen.



Suomikoulu täällä on varsin oivallinen, en koe että se olisi joku sisäpiirin juttu, emme tosin siellä ole tänä syksynä käyneetkään. Osa äideistä käy työssä, osa on kotona, sen en koe olevan mietenkään äitejä erityisest yhdistävä tai erkaanuttava tekijä.

Mulla on ollut täällä olo ajan sama että treffaan niitä kenen kanssa synkkaa, oli sit minkä maalainen tahansa. Mulle on vaan sattunut ihan bestis Suomesta :)



Mutta kun olemme lomakohdetta valitsemassa, yritämme katsoa ettei sinne tee mikään Suomen matkatoimisto matkoja. On ihan kiva törmätä reisuilla, mutta jos koko hotelli on täynnä, niin se vois ahdistaa.



Mehän olimme tällä seudulla pitkästä aikaa ekoja ja on ollut aivan ihana saada tänne ISO Suomiporukka :)

1) suomalainen ystavani oli tyossa ravintolassa, johon saapui suomalainen, vanhempi turisti pariskunta. He arvostelivat ruokaa negatiiviseen savyyn (suomeksi siis) " ompas nahistuneen nakosta salaattia" jne... Ystavani kuunteli rauhallisesti, ja hetken mietti sanoisiko parille suomeksi " olkaa hyva" kun tuo tilatut ruuat poytaan...! Mutta ei sitten viitsinyt nolata heita, oli vaan kun ei oliskaan



2) NIMETON ystavani kavi kylassa ja sinkkuna vietti yonsa milloin missakin ' riennoissa...' . Eraan tallaisen keikan jalkeen olimme ostoksilla (muistan elavasti, olimme juustotiskilla!) kun han samalla kertoili melkosen yksityiskohtaisesti mita oli edellisena yona puuhaillut... kunnes hanet keskeytti eras vanhempi rouvashenkilo joka siina juustonpalaa kurkottaessaan kysaisi selkeella suomella etta mistas pain Suomee tytot on??? Punastuimme pahasti (erit ystavani!) ja ostokset jai silla kertaa tekematta...



Tossa pari pahinta! Hyvat tavat kannattaa siis aina muistaa oli missa vaan... Mutta vastauksena ap kysymykseen siis, oikeasti ma ilahdun ihan kamalasti jos tapaan suomalaisia, ja mielellani pidan yhteytta jatkossakin! On niin ihanan virkistavaa kun sa puhua SUOMEA (kuten talla palstallakin!), ja on paljon yhteista, aina!

Minullakin asia olisi varmasti toisenlainen jos ei lapsia olisi, eli en niin kovasti varmasti kaipaisi suomalaista seuraa. Aktiviteetit olisivat erilaisia (esim opiskelumeno, urheilu yms tai sitten vaan kuvittelen niin ;) ), mutta nyt pienen lapsen äitinä kaipaan kovasti suomenkielistä juttuseuraa. Ja ns tyrkytän itseäni maahan muuttaville ;) siis en rupea miksikään maanvaivaksi, vaan muutamaan kertaan olen jotain ihme kautta, tutun tutun tuttu muuttaa tänne, saanut tiedon uudesta ulkosuomalaisesta joten olen antanut yhteystietoni että sitten jos ja kun alkaa alku-urheus pettää ja haluaa juttuseuraa olen käytettävissä.

Itselleni on myös käynyt niin että olen saanut " riipan" jalkaani eräästä toisesta suomalaisesta äidistä. Olen ruvennut kontaktia häneen vähentämään koska en olisi hänen kanssaa Suomessakaan missään tekemisissä täällä sitä vain ns. " on pakko" olla yhteydessä. Huoh.. Oikeasti asia vaivaa minua kovasti koska en normaalisti ole sellainen ihminen joka on epä-ystävällinen mutta ko. henkilö on jotenkin todella vaikealuontoinen.



Mutta muuten minä olen innoissani muiden suomalaisten tapaamisesta ja aktiviteeteista suomalaisten kanssa. :)

Mina kylla varmaan ottaisin itseeni jos nakisin suomalaisen joka kayttaytyisi tuollalailla kuin tuossa Ikea-tapauksessa. Mutta se johtunee siita etten ole suomalaisia taallapain nahnyt...

Kylla mina tykkaan suomalaisia ulkomailla nahda.

niin en tietoisesti pyrkinyt etsimään suomalaista seuraa vaan päinvastoin ulkomaalaisia ihan kielitaidon takia. Tosin, jos suomalaisia eteen tuli, niin en mitenkään vältellytkään sen takia, että ovat suomalaisia. Suhtauduin niinkuin muihinkin eli jos oli hyvä tyyppi, niin mikä ettei voinut olla yhteydessä enemmänkin ja toisaalta päinvastoinkin, ei pelkkä suomalaisuus riitä siihen, että synkkaa.



Nyt kun ollaan lasten kanssa maailmalla, niin tietoisesti kyselin ja etsin ympäristöstä suomalaisia, jotta lapset saisivat suomenkielistä seuraa ja itsekin " vertaisryhmän" ja tosi kivoja tyyppejä olenkin löytänyt!



Minusta jokainen saa siis itse päättää, miten suhtautua suomalaisiin oman tilanteensa mukaan, mutta tuollainen käytös, mitä itse Ikeassa kohtasit vaikuttaa vain huonolta käytökseltä. Ethän varmaan siinä ollut iänikuista ystävyyttä luomassa, noteerasit vaan, että kas kummaa siinähän on maanmiehiä. Itse olisin todennäköisesti toiminut ihan samoin, koska suomalaisia nyt vaan sattuu olemaan maailmassa aika vähän. Minusta tuollainen tyly vastaus osoittaa vaan, että tällä kohtaamallasi tyypillä ei ole ihan käytöstavat kohdallaan.

Asumme Belgiassa ja täällä on sattuneista syistä tosi paljon suomalaisia. Suhtauden heihin positiivisesti ja vapaamielisesti tai muuten elosta tulisi tosi vaikeaa. Eli moikkaan tuttuja, mutta en hae sen kummempaa kontaktia vain sen vuoksi että joku on suomalainen.



Olin viime viikonloppuna Berliinissa ja kaupan jonossa osui taakseni suomalainen perhe. Tervehdin suomeksi heti sillä minusta olisi ollut noloa kuunnella heidän juttujaan, kun eivät varmaankaan arvanneet minua suomalaiseksi. Hekin tervehtivät iloisesti, pikkupoika jäi tuijottamaan minua aivan hämmästyneenä :)



Olen törmännyt samaan asenteeseen kuin eka kirjoittaja juuri USAssa. Kansojen sulatusuuni on ehkä liian tehokas?

Turha siis olisi kuvitellakaan olevansa alueen ainoa suomalainen. Entisessakin kotikaupungissa, joka sentaan oli paikallisittain pieni kaupunki, tunsin henkilokohtaisesti viisi suomalaista, ja tiesin ainakin kymmenesta muusta. " Joka paikassa" oikeasti tuntui tormaavan suomalaisiin.



Olen itse tosiaan tassa vuosien varrella tullut kai jotenkin varaukselliseksi muita suomalaisia kohtaan. Useat tuntuvat olettavan tosiaan, etta kun olemme kumpikin syntyneet samassa maassa, meilla olisi automaattisesti paljon yhteista ja kayttaytyisimme toisiamme kohtaan paljon tuttavallisemmin, kuin kaksi vierasta ihmista muuten. Olen esim. tyoelamassa tavannut ihmisen, joka heti oletti, etta kun olemme kumpikin suomalaisia, voi tavalliset asiallisuudet unohtaa ja minulle voi puhua suomeksi pahaa ymparilla olevista ihmisista ja haukkua firmaa jne. Muutenkin on hieman epamiellyttavia kokemuksia kuppikunnittautuneista ulkosuomalaispiireista yms.



Ei niin, jos joku minut tunnistaa suomalaiseksi ja tulee juttelemaan, niin olen kylla ihan iloinen ja ilahtunutkin. Uusia ihmisiahan on mukava tavata ja mukava kayttaa omaa aidinkieltaan.

En valitse ystaviani kansallisuuden perusteella.



Tosin olen huomannut sen, etta taalla Isobritanniassa tosi moni suomalaisaiti seurustelee vain muiden, lahinna suomalaisten kotiaitien, kanssa. Ja KYLLA huomaa, etta on pienet piirit... Hohhoijakkaaa... Lasten syntymapaivat ovat naiden aitien vuoden seurapiiritapaus ja Suomikoulut kuukauden kohokohta, jossa paasee arvostelemaan toisten lasten kayttaytymista. Itse olen paivat toissa, joten tahan piiriin ei ole ollut tarvetta tuppautua mukaan. Eivatpa he minua huolisikaan, koska olen " hylannyt" lapseni lastentarhaan. Huvittavaa silti vain seurata vieresta.

Peppis:

Lasten syntymapaivat ovat naiden aitien vuoden seurapiiritapaus ja Suomikoulut kuukauden kohokohta, jossa paasee arvostelemaan toisten lasten kayttaytymista. Itse olen paivat toissa, joten tahan piiriin ei ole ollut tarvetta tuppautua mukaan. Eivatpa he minua huolisikaan, koska olen " hylannyt" lapseni lastentarhaan. Huvittavaa silti vain seurata vieresta.

Kylla mulle ja lapsille suomikoulun tapaamiset ovat yksi kuukauden kohokohdista. Ei nyt sen takia etta paasisin arvostelemaan ketaan, ei todellakaan, vaan sen vuoksi etta lapseni paase sinne seurustelemaan suomenkielella, ja han odottaa joka toista lauantaista innoissaan, lainaamme sielta kirjoja, videoita, musaa seka saan ostella sielta kaikkia herkkuja! Tanaankin seurasin tippa linssissa lapseni ryhman joulujuhlaesitysta...

Ma olen myos tyossakayva aiti, ja en tunne kuin yhden suomalaisen aidin talta alueelta, joka kay myoskin tyossa, ja tapaamme ehka noin 2xkuussa. Entisella paikkakunnalla tunsin monen monta suomi/muumaa perhetta ja tapailimme usein, emmeka itse asiassa kukaan olleet kotiaiteja. Vaikka ei sen valia, kavi tyossa tai ei. Minusta sinun viestistasi kuultaa lapi jotenkin paha mieli.

Mutta itse kysymykseen.

Kuten jo tuossa ylla kirjoitin, ed.paikkakunnalla tunsin monia suomalaisia aiteja ja tapailimme ainakin sen kerran viikossa. Nyt kun muutimme, ensi toikseni yritin etsia muita suomalaisia alueelta. Sitten sattumalta tapasin eraan aidin ostoksilla, ja vaihdettiin sen tien numeroita, koska asuivat ihan meidan kulmilla.

Aikoinaan kun opiskelin en niin valittanyt muista suomalaisista, vaikka aina minulla pari " lahisuomiystavaa" on taalla Briteissa ollut. Mutta lasten myota tuo suomijuttuseuran haku on vain lisaantynyt. En tieda, mutta minusta on vain helpompaa tutustua, tai aloittaa juttua suomeksi, on aika paljon samassa tilanteessa ts. samanlaisia huolia, iloja ja kokemuksia, ja lapset huomaavat etteivat ole ainoita puolikielia!!

On minulla myos englantilaisia ja muita kansallisuuksia ystavavinani, joidenkin kanssa vain tulee juttuun, vaikka minun kokemukseni on etta englantilaisen voi tuntea vaikka 10v. etka silti tunne hanta kovin hyvin...

Voin ihan reilusti ja hapeilematta myontaa etta mikaan ei ilahduttaisi paivaani enemman kuin etta joku ottaisi yhteytta minuun ja saisin kuulla etta suomalaisia asuisi naapuristossamme!

Ninski -joka on huomenna lahdossa tuollaiseen " aitien vuoden seurapiiritapaukseen" !!!! ;o)

Suomalaisia on hirveesti täällä enkä mä jos metrossa nään suomalaisia niin mene niille juttelee. Salaa vaan kuuntelen niiden juttuja. = )



Meidän rapussa asuu muistaakseen 5 suomalaisperhettä ja naapurirapuissa/taloissa asuu myös. Olen vain iloinen kun on muitakin suomalaisia ja tältä seudulta en halua muuttaa edes pois just sen takia kun täällä on paljon suomalaisia. Asumme siis Ruotsissa.



En yhtää ihmettele vaikka siellä ei suomalaisia asuiskaan. Ite en USA:han muuttais silloin kun Bush on siellä johdossa!

Olen asunut pariin otteeseen ulkomailla parissa eri maassa.



Molempiin maihin muutin asenteella " tuskin ketään muita suomalaisia siellä tapaan" . Siksi avoimin mielin tutustui myös paikallisiin asukkaisiin.

Mutta ilokseni ja onnekseni löysin molemmista maista myös suomalaisia.



Sain myös kokea kantapään kautta sen, että jos ihmisillä ei muuten kemiat synkkaa, niin ainoa yhdistävä tekiä, suomalaisuus, ei todellakaan riitä ystävyyden ylläpitäjäksi.



Ulkomailla asuessa kuitenkin saattoi mennä viikkojakin, etten tavannut muita suomalaisia, joten jos heihin jossain törmäsi sitä ilolla jutteli suomea, ihan tuntemattomienkin (turistien) kanssa ja antoi jotain vinkkejä yms.



Mutta olen minäkin törmännyt näihin " nihkeisiin" kanssa sisariin, jotka eivät halua edes " tunnustaa" olevansa suomalaisia. Ehkäpä siinä se ydin piileekin, että he jollain tapaa häpeävät suomalaista taustaansa yms. ja siksi eivät halua olla tekemisissä muiden suomalaisten kanssa.

Tai, että he haluavat olla jotain niin eksoottista, että kukaan muu ei saisi tulla samasta maasta.

Minun mielipiteeni heistä kuitenkin on: outoja!

Mulla on ollut monta vuotta jo tällänen tyyli... Jos sattumoisin tapaan jonkun niin oon ilonen, että voin jutella ja on kiva tutustua. Mutta yhteyttä en jaksa pitää, enkä myöskään varsinaisesti nähdä vaivaa tutustua tms... musta on tuntunut edellisessä maassa sekä täällä nykyisessä, että tuota sosiaalista elämään on paikallisien kanssa niin paljon, että mulla ei riitä aika eikä energia erityisten suomiystävien ylläpitoon. Tietysti työkin on sellasta, että täällä ollaan nimenomaan ihmisten vuoksi. Ehkä se tekee sen tunteen, että ei jaksa sitten enää lisätä ihmissuhteita ihan vaan saman kansallisuudenkaan vuoksi. Luulin kyllä ennen tänne tuloa, että " aktivoituisin" kun täällä varmaan suomalaisia löytyiskin helposti. Kerran taisin käydä suom. kirkolla ja se jäi sitten siihen... en ole vaan saanut ajoiksi, kun tuntuu että arki on niin täynnä muutenkin. Ei tunnu lapsikaan paljon kaipailevan, ei suomalaisia eikä edellisenkään maan kielisiä leikkikavereita... niitäkin täältä löytyis, yksi tarjoutuikin jo puistoseuraksi, mutten ole jaksanut ottaa yhteyttä... taidan olla kamala, joidenkin mielestä, mutta oon niin sosiaalinen näiden paikallisten kanssa, että mulla ei ole sellasta suomiseuran vajausta ollut ainakaan tähän asti vielä...

Arsyttaa, kun meidan suomikoulussa on ryhma huonosti kayttaytyvia aiteja. Esim. aaneen punnitsevat, kuka kutsutaan lasten synttareille ja kuka ei. Lisaksi nama mammat ovat paavastuussa koulun ohjelmasta. Yli vuoteen kouluun ei ole tullut uutta lasta. Uudet perheet eivat tunne itseaan tervetulleiksi -- kayvat vain kerran tai kaksi ja sitten lopettavat, kun huomaavat miten kuppikuntaista tuo touhu on. Voisin perustaa kilpailevan koulun jos olisi aikaa!



Mita muuten maksatte koulun lukukausimaksusta? Meilla se on £20 per muksu -- musta aika paljon. Hamaraa vahan mihin nuo rahat oikein menevat...

Vielä muistan sen kun Zimbabwen Victorian putouksilla näin suomalisia - ja eivät halunneet edes jutella. Minulle ulkosuomalaisena se oli harvinainen näky. Ja yllätyin siihen. He kuitenkin olivat turisteja, mutta paikallisilta suomalaisilta odotan erilaista käytostä varsinkin kun suomi on kaukana ja täällä ei ole paljon suomalaisia.





Ehkä noissa aiemmissa tapauksissa on ollut enemmän kyse kotirouvien kuin tyossäkäyvien äitien piireistä. Jotenkin kotirouvien piirit eivät missään ole ystävällisiä tyossäkäyville.

Viikonloppunakin meillä kävi työssäkäyviä suomalaisnaisia, ja ihan hyvin tultiin juttuun, ainakin minun mielestäni. :-)



Enkä kyllä työssä ollessanikaan ole kokenut, että " kotirouvat" olisivat minua karsastaneet.



Voi tietysti johtua siitä, että tuntemani kotirouvat eivät ole sitä ikuisesti, vaan kaikki ovat joko juuri tulleet työelämästä tai menossa sitä kohti niinkuin useimmat suomalaiset kotona olevat äidit (ja isät). Pesunkestäviä, kotirouvauran koko loppuelämäkseen valinneita en ole koskaan tuntenut, en täällä Englannissa enkä Suomessa. En suomalaisia enkä muitakaan.



No jaa, mitä yritän tässä sanoa, on, että kaikenlainen ihmisten lokeroiminen on aika turhaa ja joskus jopa vaarallista.

Tyoskentelen ymparistossa jossa aina silloin talloin tormaan suomalaisiin turisteihin. Aluksi se oli minusta hauskaa, ja yleensa tervehdin iloisesti ja jos vaikka katsoivat karttaa niin kysyin etta voinko auttaa tms. Mutta enpa kylla enaa edes viitsi tervehtia. En tieda mista se johtuu, mutta suomituristit ovat tosi huonokaytoksisia, niilla menee ihan luu kurkkuun kun kuulevat jonkun muun olevan suomalaisen. Luulisi etta ovat lakia pakenemassa tai jotain...



Muuten kylla suhtaudun suomalaisiin vahan kuin kauan kateissa olleisiin sukulaisiin, eli tuntuu etta vain sen takia etta joku on suomalainen, niin on jotain yhteista. Ja ilahdun aina suomalaisten tapaamisesta. Ja kayn niiden tilaisuuksissa ja lasten synttareilla. Mutta sitten sita usein muistaa etta " suku on pahin" ... Minulla on muutama hyva suomalainen ystava, mutta myos muutama hyva paikallinen ystava. Lapsen myota olen tietysti ollut enemman suomalaisten kanssa tekemisissa. En kuitenkaan valitsisi ihmista ystavakseni vain sen perusteella etta on suomalainen, kylla meita niin moneen junaan on.



Alkuperaiseen kommenttiin sanoisiin vain, etta aika huonotapaisen suomalaisen olet kohdannut, mutta siina ei ole mielestani mitaan yllattavaa. Valitettavasti se taitaa olla aika yleista.

Ninski:

Kylla mulle ja lapsille suomikoulun tapaamiset ovat yksi kuukauden kohokohdista. Ei nyt sen takia etta paasisin arvostelemaan ketaan, ei todellakaan, vaan sen vuoksi etta lapseni paase sinne seurustelemaan suomenkielella, ja han odottaa joka toista lauantaista innoissaan, lainaamme sielta kirjoja, videoita, musaa seka saan ostella sielta kaikkia herkkuja! Tanaankin seurasin tippa linssissa lapseni ryhman joulujuhlaesitysta...

Ninski, minka ikaisille suomikoulu on tarkoitettu, luulin etta se on enemman niinku briteille jotka haluaa oppia suomea ja muille " aikuisille?" Meidan pikkuneiti on vasta viela vauva, mutta haluaisin loytaa jonkun tyyliin mums & toddlers groupin jossa olisi muita suomalaisia? En tunne taala ketaan muuta suomalaista jolla olisi pienia lapsia, vanhat suomalaiset kaverit on kaikki lapsettomia uranaisia :-)

Pelkaan etta lapsen suomenkieli tulee olemaan aika rajoitteista, jos ei tapaa muita suomenkielisia lapsia (varsinkin kun vaavi vahan tasta kasvaa)..

En minakaan muuten koskaan ennen ole kaivannut suomalaisten seuraa taala Englannissa. Ennen vaan nauroin kavereille jotka kaveeras vaan muiden suomalaisten kanssa yliopistossa. En vaan nyt tunne yhtaan omassa elaman tilanteessa olevia (pienen vauvan kotiaiteja) taala Englannissa ja yllattaen nyt suomalais seura kelpaiskin :-) vaikka on paljon britti aiteja laheisina ystavina!