Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
apua uusperhekuvioon...
09.12.2005 |
Asun ensimmäisiä kuukausia miehen kanssa, jolla on aiemmasta elämästä lapsia. Lapset asuvat kaukana ja ovat meillä vain lomilla, siis harvoin. Tämän vuoksi olen ottanutkin oman lomani tai osan siitä samaan aikaan, kun lapset ovat meillä- haluanhan tutustua heihin mahdollisimman hyvin. Tuleva lomani on kolmas, jona olemme yhdessä. Kesällä heidän kolmen viikon lomastaan olin itse lomalla puolet yhtä aikaa lasten kanssa.
Olen nytkin pyytänyt joulun tienoille lomaa niiksi päiviksi, jolloin lapset ovat meillä. Olen odottanut lomaa heidän kanssaan kovasti. Tänään huomasin, miten väsynyt olen. Työskentelen lasten parissa ja lomilla olen tavallisesti saanut ladattua akkujani nauttimalla hiljaisuudesta ja vapaudesta tehdä mitä mielin. Omia lapsia minulla ei ole. Nyt tuntuukin yhtäkkiä tosi raskaalle ajatus, että koko lomankin ajan jatkuu kotona sama meno kuin töissä- pidän huolta toisten lapsista.. tällä kertaa vain olen heidän kanssaan vuorokaudet ympäri.
Pidän miehen lapsista kovasti ja haluan viettää aikaa heidän kanssaan. Mies pitää huolen heidän perushoidostaan ja päävastuu on hänellä mutta en tietenkään vetäydy omiin oloihini vaan teemme kaikenlaista yhdessä. Ja lapset tykkäävät minusta joten haluavat pelata, leikkiä, jutella, kuunnella satuja ym ym. Minusta se on mukavaa. Mutta nyt tuntuu, etten JAKSA, sillä teen samaa kaiket päivät töissä... kaipaan niin hiljaisuutta ja rauhaa saadakseni voimia. Luulen, että omien lasten kanssa en edes ajattelisi tällaista, niihin on varmasti erilainen side.
Tykkään siis näistä lapsista tosi paljon ja HALUAN viettää aikaani heidän kanssaan ja tutustua heihin. Mutta miten ratkaista yhtälö, jossa tuntuu äärettömän raskaalta, kun heinäkuun jälkeen en ole ollut viikonloppua kauempaa huolehtimatta muiden lapsista ja seuraava viikon tauko on heinäkuussa... Aion tehdä yksin pineiä kävelylenkkejä tms mutta minusta tuntuu, etteivät ne riitä, olen tällä hetkellä niin väsynyt. Lasten viikon lomastakaan en haluaisi ottaa ihan itselleni aikaa, seuraavaan kertaan on niin pitkä aika.. lomapäiviä minulla ei ole ylimääräisiä.
Voih, tuntuu vaikealle..
Ai niin, lapsiin en taatusti pura väsymystäni töissä enkä kotona ja pystyn oikein hyvin olemaan näyttämättä väsymystäni miehenkään lapsille. Tuntevat ihan varmasti olonsa tervetulleiksi meille. Ja ovatkin. Kaipaisin vain vinkkejä, miten jaksaa itse ja miten kerätä voimia..
Kommentit (42)
Ei kai kukaan ala sen vuoksi työpaikkaa vaihtamaan?
T.Se viiden lapsen äiti
Vierailija:
Mitäpäs jos vaihtaisit työpaikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Eivät ne ydinperheetkään tunnu kestävän, miksi muuten olisi niin paljon näitä " lapsellisia" miehiä vapaana?
voimavaroja? Jos sinä et väsy työssäsi ja lastesi kanssa, ei se tarkoita että jollain toisella olisi samanlainen tilanne. Olet suvaitsematon!!!!!!!
Voimia sulle, ap.
Voin valittaa miehelleni ja ystävilleni kun omat lapset käyvät hermoille, kiukuttelevat eivätkä suostu mihinkään. Voin sanoa että tuntuu etten jaksa enää hetkeäkään.
Mutta kun on kysymys mieheni lapsesta edellisestä avioliitosta, ei tuo enää onnistukaan. kyllä asiasta voin miehelle sanoa, mutta kun pari kertaa olen erehtynyt sanomaan etten millään jaksaisi tuota tulevaa viikonloppua, mies loukkaantuu poikansa puolesta. Aivan ymmärrettävää, varmasti loukkaantuisin itsekin jos olisi kysymys omasta lapsestani joka olisi tulossa luoksemme. Ystävilleni jos tuosta puhun, niin saan heti tuntea olevani ilkeä äitipuoli, joku sanoo sen suoraan, joku ilmaisee muuten.
Rakasta kyllä miehen poikaa, jos en ihan yhtä syvästi kuin omia lapsiani niin lähelle silti. Mutta niin kuin kirjoitin, tämän pojan kanssa tunneskaalani ei saa olla yhtä laaja kuin omien lasteni kanssa, joudun tavallaan varomaan ajatuksiani ja ennen kaikkea sanojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä voit tietää hänen asioidensa suuruusluokan?
Ei esimerkiksi kaikki erityisryhmissä tehtävä työ ole samanlaista eikä kaikkien muu tilannekaan ole samanlainen kuin omasi. Et voi tietää taustoja- miten paljon lasten äiti vaikuttaa lasten kautta tai muuten, et voi tietää, millaista ap:lla on yksityiselämässään- onko hänen lähipiirinsä terve, joutuuko hän kenties tukemaan ystäviään kriiseissä, et voi tietää, millainen työyhteisö ap:lla on, saako hän sieltä tukea samalla tavalla kuin sinä saat, et voi tietää mitään, joten älä rupea neuvomaan häntä.
Vierailija:
Aivan sama miltä kuulostan-Mutta mielestäni asioista ei aina tarvitse
tehdä suurempia kun ne onkaan!
Kuule vaikka itse olet luultavasti samassa tilanteessa niin uusperheellisten liitto sivu on sopiva valitus-paikka että sinne vaan hopi hopi..Kaikki ei myös voi olla samaa mieltä sun kanssas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdessäolo sitä tarkoita, että sinun täytyy organisoida päivät kuten päiväkodissa. Ei kukaan oikea äitikään sitä jaksa. Makaat sohvalla ja katsot leffoja laste kanssa jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä aiokaan organisoida ohjelmaa loman ajaksi mutta aiemmista lomista tiedän jo sen verran, että lapset kaipaavat koko ajan tekemistä ja seuraa. Ovat tottuneet siihen äitinsä luona (jossa heillä on äidin ja tämän miehen lisäksi lastenhoitaja). Toki mieskin haluaa, että lyhyellä lomalla teemme yhdessä kaikkea kivaa ja käymme eri paikoissa. Minä en jaksaisi mutta toisaalta tuntuu pahalle ajatus, että tuottaisin pettymyksen miehelle ja lapsille jäämällä pois yhteisistä tekemisistä tai kieltäytymällä esim. pelaamisesta ja satujen lukemisesta. Pari kertaa tein niin kesällä ja lasten ilmeet ja eleet kertoivat paljon :/. Ja miehen.. Haluavat minun olevan mukana.
Videoita aion kyllä lainata kirjastosta pinon, jospa joka päivä saisi sillä tavalla edes tunnin lepoa :) .
ap
kyllä niihinkin mahtuu ohjelmaa. Aina on jotain- joku kyläreissu tai jotain. Ja tällä hetkellä väsymykseni on niin suuri (henkinen väsymys lähinnä mutta ei missään nimessä masennus) ettei se yhdessä tai parissa viikonlopussa mene ohi..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin miehelläni on 3 lasta edellisestä liitostaan, ja etenkin alkuaikoina meni paljon energiaa sopeutumiseen ja tuon balanssin hakemiseen. Itse teen nykyisin niin, että nukun usein aamusta hieman pidempään kuin lapset, samoin menen myöhemmin nukkumaan. Näin saan aamusta tarvitsemaani lepoa ja illalla omaa aikaa, tai aikaa miehen kanssa.
Päiväsaikaan touhuan välillä lasten kanssa, välillä lähden itsekseni kaupungille. Myös mies saattaa lähteä lasten kanssa ulos samoihin aikoihin, jossain vaiheessa yleensä tapaamme ja menemme koko porukalla vaikka kahville, jätskille tms. Minä palaan usein aiemmin kotiin ja saan taas hieman omaa aikaa. Joskus mies menee lasten kanssa vaikka uimaan, jolloin minä jään kotiin.
Nämä ajat, jolloin lapset ovat luonamme, ovat hyviä aikoja myös omien ystävien tapaamiseen. Kannattaa muistaa, ettei sinun tarvitse olla koko aikaa miehen & lasten kanssa, ei ainakaan minun omassa lapsuudenkodissani oltu koko aikaa yhdessä, joten minulle tämä toimintamalli on ihan luonteva. Myös lapset varmaan haluavat välillä olla vain isänsä kanssa, se lienee ihan luonnollista. Älä polta itseäsi loppuun, uskon että lapset ovat mieluummin lyhyempiä aikoja hyvin voivan äitipuolen kanssa kuin koko ajan loppuunpalaneen kanssa.
Tsemppiä ja mukavaa joulunodotusta!
Kyllä lapset saavat tottua siihen, että eri kodeissa toimitaan eri tavoin. Mielestäni lasten kanssa ei tarvitse puuhailla koko aikaa, jos ei jaksa. Voi olla niin kuin itsestä on luontevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ensi kerralla sitten jätät muutaman päivän lomaa jäljelle, kun lapset lähteneet.
Äiti ja Äitipuoli =)
en neuvonutkaan muuta kuin että koettaisit olla avarakatseisempi. Huomaan, ettet kykene siihen.
ja siellä osaan varsin hyvin sanoa lapsille myös ei, niin tuntuu että näille miehen lapsille en vielä osaa enkä raaski.. tai siis säännöistä pidetään kiinni kyllä mutta kun pyytävät pelaamaan, leikkimään, lukemaan jne niin en " kehtaa" sanoa että ei nyt.. jotenkin tuntuu tosi vaikealle. Töissä onnistuu kyllä, jos ei sovi juuri sillä hetkellä. Olisiko teillä apua tähän?
ap
ehkä voisit välillä vain vetäytyä makuuhuoneeseen, sano vaikka että päätä särkee...?
miu
kyllä nyt miehen lapsia pitää jaksaa. Jos ei jaksa niin pitää vaihtaa miestä.
Alue: Aihe vapaa
kysymyksellä:
Valittaako kukaan biologinen äiti ydinperheessä ikinä omaa väsymystään ja jaksamistaan lasten tai miehen kanssa?
Jos vastaus on kyllä niin silloin kysymyksen voisi yhtä hyvin kysyä (ja pitäisikin) että miksi ottaa mies ja tehdä lapset jos ei sitä halua?
Kyllä uusperheissä elävät miehet ja naiset ovat sen koko paketin ottaneet, kukaan ei lähde tuollaiseen leikkiin miettimättä tarkkaan. Ei kai se silti poista sitä etteikö vaikeista asioista saisi puhua? Muuten voisi yhtä hyvin kieltää ydinperheissä elävien oikeuden valittaa mistään perhe-elämään tai parisuhteeseen liittyvästä. Siinä ei ole yhtään mitään eroa.
Alkuperäiselle toivottelisin voimia ja todellakin, ota omaa aikaa ja tilaa. Sinä et ole vastuussa miehesi lapsista etkä etenkään heidän viihdyttämisestään. Kiva, että jaksat olla heille läsnä mutta muista pitää huolta ennen kaikkea itsestäsi. Sinun ei tarvitse astua vanhemman rooliin ennen kuin oikeasti olet jonkun äiti. Et ole vielä valinnut vanhemmuutta eikä sinulla ole mitään syytä ajatella, että olisit hemmoteltu tai laiska, jos et halua koko ajan olla miehesi lasten kanssa.
Vierailija: