apua uusperhekuvioon...

Mutta oikeastaan tuo tekstisi tuntuu samalla provosoinnilta meitä useamman lapsen vanhempia kohtaan! Sinulla on varaa ladata akkuja ja harrastaa monenlaisia asioita sekä aikaa tapailla ystäviä. Mielestäsi .vanhemmat saavat aina vastakaikua huolenpidostaan ja siksi oikeiden vanhempien on helppoa olla aina läsnä ja apuna lapsille. Kyllä niiden omienkin lapsien kanssa välillä väsyy ja siinä on ihan sitten vaan sivussa yritettävä ladata niitä akkuja vaikka pyykkikonetta tyhjentäessä. Minustakin kuulostaa, että työsi sressaa sinua liikkaa, jos et nyt muutamaa päivää jaksa jouluna olla miehesi lasten kanssa. Kuulostat vähän hemmotellulta ihmiseltä, vai paljon?

äidiksi. Tuleehan se todennäköisesti vielä aika ap-kirjoittajallekin, kun hänestä tulee äiti ja äitiyshän on sitten sitä, että ollaan vailla valitusoikeutta jatkuvassa hoito- ja kasvatusvastuussa omista lapsista ja vaikka se välillä vie voimat niin kovin loppuun, niin äiti tietää, että hänen tehtävänsä on rakastaa lapsia ja huolehtia heistä, ja silloin tosiaan sitten useinkin on vain tyydyttävä siihen, että akut pikaladataan vaikka pyykkikonetta tyhjennettäessä.

Mutta ei ap:n pidä luulla, että hänen jo nyt tulisi omistaa kaikki oma aikansa muiden lapsille. Nyt hän saa vielä toimia vapaaehtoispohjalta oman jaksamisensa mukaan. Onhan hänen miehensä lapsilla äiti ja isä, jotka vastaavat tietysti lastensa hoidosta ja viihtymisestä eivätkä kunnollisina vanhempina sälytä omia tehtäviään muille. - Tosin monet eronneethan valitettavasti tuota omien velvollisuuksien välttelyä kovasti yrittävät harrastaa ja monet uudet kumppanit valitettavasti menevät tuohon ansaan omien voimiensa kustannuksella.

Vierailija:

Mutta oikeastaan tuo tekstisi tuntuu samalla provosoinnilta meitä useamman lapsen vanhempia kohtaan! Sinulla on varaa ladata akkuja ja harrastaa monenlaisia asioita sekä aikaa tapailla ystäviä. Mielestäsi .vanhemmat saavat aina vastakaikua huolenpidostaan ja siksi oikeiden vanhempien on helppoa olla aina läsnä ja apuna lapsille. Kyllä niiden omienkin lapsien kanssa välillä väsyy ja siinä on ihan sitten vaan sivussa yritettävä ladata niitä akkuja vaikka pyykkikonetta tyhjentäessä. Minustakin kuulostaa, että työsi sressaa sinua liikkaa, jos et nyt muutamaa päivää jaksa jouluna olla miehesi lasten kanssa. Kuulostat vähän hemmotellulta ihmiseltä, vai paljon?

Ymmärrän, että " äitipuolen" osa voi tuntua raskaalta joistakuista ydinperheen äideistä, mutta ette varmasti pääse näkemään koko kuvaa ap:nkaan elämästä. Esimerkiksi itselläni on raskas työ ja krooninen sairaus eikä omia lapsia ole, joten mielestäni minun ei missään nimessä tarvitse pitää itseäni lapsellisena tai itsekkäänä, jos haluan myös omaa aikaa. Kysehän on loppujen lopuksi oman elämäni valinnoista. Omasta mielestäni olen joskus jopa uhrautuva, kun huollan vieraan naisen lapsia ja annan pois vähää vapaa-aikaani, vaikka minun ei olisi mikään pakko. Mies ja lapset ovat iloisia kaikesta ajasta, jonka heille annan, eivät hekään ajattele, että olen itsekäs, kun olen välillä itsekseni. Teen kuitenkin paljon kotitöitä, siivoan, kokkaan, pyykkään jne. miehen lasten ollessa luonamme.



Äitipuolena oleminen ei kuitenkaan ole ainakaan minulle yhtä palkitsevaa kuin mitä omien lasten kanssa puuhailu olisi: lapsilla on jo se oma äiti. jota lapset rakastavat. Tuo tunneside saa aikaan sen pienen eron, joka ehkä ap:llakin saa aikaan tietyn väsymyksen tunteen: ei " kehtaa" sanoa ei, koska ehkä lapset eivät silloin enää pitäisikään minusta. Omia vanhempiaan lapsilla ei ole oikein varaa olla rakastamatta, vaikka vanhemmat olisivat miten kurjia, väsyneitä tai etäisiä tahansa, äitipuolen kanssa tilanne on toisenlainen, etenkin jos suhde on melko tuore.



Tuohon kehtaamiseen ja ei:n sanomiseen vielä: jos teillä on miehen kanssa toimiva ja hyvä suhde, niin kuin olen ymmärtänyt, jutelkaa asiasta. Meillä homma toimii niin, että mies tietää jo nykyisin, milloin nuorimmainen todennäköisimmin alkaa käydä rasittavaksi. Mies seurailee tilannetta ja jos näytän hänelle tiettyä ilmettä tms., mies osaa fiksusti " komentaa" lapsen muihin puuhiin. Tästä ei lapsellekaan tule sellainen olo, että minä olisin torjumassa häntä. Kannattaa jutella paljon kaikesta mahdollisesta, kyllä siitä viel ähyvä tulee.



Kannattaa myös lukaista Marja Rauhan Äitipuolen käsikirja, ainakin minulle siitä oli alkuaikoina apua.

Ei pitäisi kirjoittaa väsyneenä: yritin siis sanoa, että perheellisen äidin osa tuntuu raskaalta / äitipuolen osa kuulostaa helpolta, mutta onnistuin sotkemaan molemmat asiat ensimmäisessä virkkeessä.



Hyvää yötä kaikille :-)!

Siellä on oma keskustelupalsta, jossa näitä asioita voi myös jakaa. Tervetuloa mukaan!



http://www.suomenuusperheellistenliitto.fi/homepage.htm

Ihmettelen aina tuota uusperhevalitusta. Miksi ottaa sellainen mies, kenellä on lapsia jos koko pakettia ei halua?

Monesti on vielä niin, että odotetaan miehen rakastavan omaa lasta kuin omaansa, mutta miehen lapset ovat vain rasite.

Ei ihme, ettei uusperheet oikein kestä.

1) Järjestä itsellesi stressi(=sairas)lomaa tai lyhyempi työaika.

2) Vietä osa lomastasi ilman miehen lapsia. (Järjestä itsellesi joku juttu kodin ulkopuolella esim. kylpylä). Hanki vaikka työterveyslääkäriltä suositus, että tarvitset lepoa lomalla.



Itse olen perheestä, jossa molemmat vanhemmat tekivät työtään lasten parissa, ja meillä vanhemmat eivät jaksaneet lomilla olla lasten kanssa. Meidän lasten piti olla hiljaa kotona, jotta vahnemmat saavat lepuuttaa hermojaan. Kurjaltahan se silloin tuntui, kun vanhemmat antoivat kaiken energiansa vieraille lapsille, mutta aikuisena ymmärrän, että se oli välttämättömyys vanhempien jaksamiselle.

Ap nimenomaan kyselee neuvoja, miten jaksaa paremmin, koska hän PITÄÄ miehen lapsista ja HALUAA olla heidän kanssaan. Opettele lukemaan. Eivät ne ydinperheetkään tunnu kestävän, miksi muuten olisi niin paljon näitä " lapsellisia" miehiä vapaana?

että nuo muutamat päivät nyt veisi kevään voimavarasi.Kuten sanoit,itselläsi ei ole lapsia.Joten tuntuu vähän tyhjältä valitukselta. Itse työskentelen erityislasten parissa ja omia lapsia. No,teet asiasta just niin vaikeen tai helpon kun haluat. Miehesi pystyy lähtemään lasten kans ulkoilemaan ilman sua,ja tekemään muitakin juttuja ilman sua,jolloin voit levätä ym.

Toivoisinpa, että minunkin lapsellani olisi äitipuoli, joka koittaa ottaa lapset huomioon ja jo etukäteen osaa miettiä jaksamista ym. mahdollisia ongelmakohtia. Hienoa, että lapsilla on noin fiksu läheinen aikuinen ihminen! Älä yritä liikaa, koita olla oma itsesi, eli turha vieraskoreus ei kannata. Kyllä lapset tajuavat, ettei sinulla ole koko ajan heille aikaa, kyllähän kotonaankin lasten äiti varmaan tekee kotitöitä ym., vaikka lapset ovat paikalla. Lapset nyt vain ovat sellaisia, että imevät kyllä kaiken huomion, minkä suinkin saavat. Sen tosin taidat tietää itsekin lasten parissa työskentelevänä :-)



Voit olla ylpeä itsestäsi, olet fiksu ja huomaavainen äitipuoli. Kaikkea hyvää uusperheellenne!



t. 2 lapsen äiti

ap kirjoitti: " Minusta vieraiden lasten (hoitolasten, kummilasten tai vaikka miehen lasten) kanssa jaksamista ei voi verrata siihen, miten äiti jaksaa olla omien lastensa kanssa. Olen sataprosenttisen varma että omien lasten kanssa jaksaa ihan eri tavalla."



Olen itse siis kasvausalan ammattilainen minäkin ja koskaan mulla ei voi mennä maltti töissä. Sen sijaan omaa lasta ei jaksa sitten millään välillä, jos se kitisee tms. koska tietää, että lapsella on kuitenkin kaikki perusasiat kunnossa (tai ainakin oli ennen kuin isä lähti perheestä). Minä ja muutkin kollegani allekirjoittaisivat ehdottomasti, että omaa lasta ei jaksa sitäkään vähää silloin kun on kasvatusalalla töissä, lomilla jaksaa paljon paremmin.



Mitä sitten tuohon lapsen antamiseen tulee, niin väittäisinpä, että siinä vaiheessa kun lapsi huutaa, kiukkuaa ja räyhää äiti- tai isäpuolelleen, niin silloin tietää, että hän on tuttu ja turvallinen. Ehkä meillä ollaan erikoisia kun minä ja avomieheni nautimme yli kaiken siitä, että poika huutaa ja räyhää avomiehelle. Tietysti asia ei ole pelkästään tuommoista, yhtä usein ja useamminkin poika hyppää isäpuolensa kaulaan ja sanoo rakastavansa häntä. Nytkin " isä" ja poika leikkivät tuolla pojan huoneessa ja sydämeni on pakahtua onnesta.



No, mutta ollaan varmaan miehen kanssa siinäkin mielessä erikoisia, että meille ei lapsen alkuperällä ole mitään merkitystä vaan ennenkaikkea sillä kuka heitä arjessa kasvattaa. Haaveissamme onkin jonain päivänä adoptoidakin tai ottaa tukilapsi perheeseen. Toisaalta kiitokset kovasti päiväkodin aikuisille, jotka poikaani jaksavat päivisin kun minä taas huseeraan isompien lasten kanssa.

.

Lasten teille tuloa et voine/halunne perua?

Älä kuuntele tuota syyllistystä kaikesta mahdollisesta. Älä tee niitä virheitä kuin minä. sinun ei tarvitse olla käytettävissä kaiken aikaa, ne eivät ole sinun lapsiasi.

Tiedän tunteen todellakin! Minkä ikäisistä lapsista ja kuinka monesta on kyse??



Miten joulu meni sinulla,olisi kiva kuulla kuulumisiasi:) Saitko yhtään levättyä ja kerättyä voimavarojasi?



Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos, että kannat huolta toisten lapsista hyvällä sydämellä; aidosti.



T: Äiti jolla kaksi omaa pientä poikaa ja kaksi isompaa poikaa ja tyttö miehen edellisestä liitosta.

Se on ihan totta, että äitipuolena oleminen ja äitinä oleminen eivät ole verrattavissa toisiinsa, ne ovat ihan eri todellisuuksia. Äitipuolen roolin ei tarvitse keinotekoisesti yrittää mukailla äidin roolia, eihän päiväkodin hoitajienkaan kai tarvitse leikkiä hoitolastensa äitiä ja yrittää olla äitimäisiä. Miehesi ex-liiton lapset eivät teidän seurustelunne myötä muutu sinun lapsiksesi eivätkä edes hoitolapsiksesi, vaan sinulla on onneksi ihan vapaat kädet luoda lapsiin juuri sellainen vaikkapa kaverisuhde kuin itse koet parhaimmaksi. Kukaan muu, esim. miehesi, ei voi määritellä, millainen ns. äitipuoli sinun pitäisi olla - sinun ja lasten suhde on teidän välisenne asia.



Jos nyt alussa yrität hampaat irvessä koko ajan viihdyttää lapsia, vaikket oikeasti jaksaisi, niin lapset helposti tottuvat siihen, että sinä olet aina valmiina leikkimään ja touhuamaan, ja vähitellen huomaat (tai olet siis ilmeisesti jo huomannut), millaiseen ikireippaaseen iki-iloiseen leikkitädin rooliin olet itsesi vanginnut.



Sitten joko keräät itseesi pikkuhiljaa kasvavaa ärtymystä, kun koet, ettet millään jaksaisi muttet voi enää lapsia " pettää" heittäytymällä passiivisemmaksi ja vähemmän intoilevaksi, ja alat aikaa myöten odottaa kauhulla lasten vierailuja, kun koet vierailuajan liikaa voimia vievänä, muttet vain kehtaa enää muuttaakaa kuviota.



Tai sitten keräät sitä ärtymystä ja jonain päivänä päästät sen turhan voimakkain sanavalinnoin ilmoille lasten ja miehen kuullen, ja siitä sitten seuraa klassisia uusperhesotkuja tyyliin lapset ja lasten äiti vihaavat sinua, kun rohkenit karjaista lapsosille ja mies joko murjottaa sinulle, kun et hänen mielestään nyt yhtäkkiä enää hyväksykään hänen lapsiaan vaan suorastaan vihaat heitä, tai hipsii hiljaa takavasemmalle jättäen sinut selviämään yksin ongelmista hänen lastensa kanssa. Ja siinä sinä sitten ihmettelet itseksesi, että miten tässä näin pääsi käymään, kun kuitenkin olet mielestäsi ollut hyvin mukava ja pitkämielinen ja parhaasi yrittänyt.



Varmasti kannattaa puhua asiasta ihan rehellisesti miehelle ja totta kai voit varmasti jutella myös lasten kanssa siitä, miten väsyttävä työ sinulla on ja kuinka sen vuoksi et aina jaksa koko aikaa kotona vain leikkiä ja touhuta jotain - vaikka kovasti lapsista tykkäätkin - vaan kaipaat myös välillä ihan vaan hiljaa oloa omassa rauhassa. Kyllähän lastenkin on hyvä oppia, ettei ihmisen aina tarvitse jaksaa olla pirteä ja touhukas vaan ihan luonnollista on välillä haluta olla omissa oloissa, eikä sillä tarkoita mitään pahaa muita kohtaan.



Ja jos puhut asiasta etukäteen miehesi kanssa, niin silloin hän on tietoinen sinun toiveistasi loman suhteen ja fiksuna miehenä varmasti sitten omalta osaltaan toimii lastensa kanssa niin, että sinä saat lomallasi haluamaasi omaa aikaa. Tuskin mieskään sitä haluaa, että sinä alkaisit pitää hänen lastensa vierailuja rasitteena siksi, että et saa yhtään aikaa rentoutua ja ladata akkuja.

näin alkuun onnittelut että osaat suhtauta miehesi lapsiin näin mukavasti ja vielä parempi että tunnistat omat voimavarasi. Muuten sitä menee helposti yli...



Ymmärrän hyvin tilanteesi. Itse työskentelin reilun vuoden verran päiväkodissa, aikana jolloin ei omia lapsia vielä ollut. Ja kun silloin oli ystäväni lapsi tulossa viikonlopuksi hoitoon, tuntui kuin olisin saanut olla töissä 14h/vrk (vaikka siis minäkin innolla lasta odotin). Lisäksi haluat ymärrettävästi tutustua lapsiin ja tarjota näille mukavan loman.



Suosittelen että puhuisit miehesi kanssa, kerrot vaan kuinka odotat lapsia mutta että pelkäät väsyväsi. Mies varmasti arvostaa panostasi ja voi saada sinut rentoutumaan. Mies on kuitenkin lasten isä ja hänen kotinsa lasten koti, eli teillä ei tarvitsisi olla niin suuria hoitamispaineita. Lapsetkin nauttivat rennosta arjesta ja isänsä (ja sinun!) lähellä olosta varmasti enemmän kuin kaikesta aktiivitoiminnasta. Ja juu, ne filmitkin tarjoavat hengähdystaukoa kaikille.



Onnea ja voimia tulevaan!

vaan se, että lapsella on jo jossain muualla toinen ikään kuin " kilpaileva" aikuinen, samaa sukupuolta oleva vanhempi, kuten tässä tapauksessa lapsen oma äiti. Etenkin, jos lapsen äiti roikkuu väkisin mukana exänsä elämässä, on todella hankala pitää yllä hyvää suhdetta lapseen. Usein nämä ripustautujaäidit eivät tajua, että pahiten tilanteesta kärsii heidän oma lapsensa.



Itselläni on ap:n kanssa hieman vastaavanlainen tilanne, ja tunnustan, että lapset rasittavat. Olisin silti valmis adoptoimaan mieheni kanssa lapsen ja olen aivan varma, että suhteen sävy olisi toisenlainen kuin suhteessani näihin mieheni lapsiin. Mieheni ja lasten välisessä suhteessa tällaista eroa tuskin olisi, ei ainakaan hänen oman arvionsa mukaan.

vanhemman roolin. Kyllä lapsia yritettäessä jokainen varmasti tajuaa, että omaa aikaa ja rauhaa ei sitten ole moneen vuoteen odotettavissa. Minusta vanhempien pitääkin jaksaa lastensa kanssa. Sen sijaan lapseton ihminen, joka rakastuu lapselliseen, ei ole voinut vaikuttaa siihen, antaako vapaa-aikansa lapsille vai ei. Kyllä taatusti omien lasten kanssa jaksaa eri tavalla kuin vieraiden- sen voin minäkin sanoa viiden lapsen äitinä. Kyllä se on paljon rankempaa niinä viikonloppuina ja lomina, kun lasten kaverit tai serkut ovat yökylässä (joskus viikkojakin kerrallaan). Omista lapsista on ihan erilainen olo kuin muiden lapsista. Kyllä vieraiden lasten kanssa olo väsyttää paljon enemmän kuin omien kanssa oleminen.

Vaikka itselläni on viisi lasta, en usko, että itse jaksaisin kovin pitkään työskennellä päiväkodissa. Omat lapset ovat sentään eri-ikäisiä - on helpompaa pitää huolta viidestä 10-3-vuotiaasta kuin viidestä kolmivuotiaasta. Ja kotona eivät mukana tule muiden perheiden ongelmat ja huolet. Ja lisäksi tunnen lapseni, tiedän, mikä heihin tepsii ja saan itse päättää kasvatuskeinot. Päiväkodissakin tietysti kasvattajat saavat päättää kasvatuskeinot mutta miten uusperheessä? Äitipuolella ei kai oikein ole sananvaltaa yleensä siihen, miten lapsia kasvatetaan. Täytyy vain katsoa vierestä ja hyväksyä vanhempien tekemät ratkaisut vaikka ne tuntuisivat miten hölmöiltä. Hyvässä parisuhteessa toki voi varmaan niistäkin neuvotella. Toivottavasti alkuperäisellä on sellainen parisuhde, jossa voi keskustella lasten kasvatukseen liittyvistä asioista. Olen kuullut uusperheessä elävältä ystävältäni, miten rasittavaa on, kun ei ole valtaa vaikuttaa lasten nukkumaanmenoaikoihin tai ruokailuihin (poikkeavat täysin ystäväni toiveista). Kyllä tuollaiset asiat varmasti väsyttävät paljon enemmän kuin meitä tavallisia äitejä ja isiä.

Voimia alkuperäiselle. Jätä huomioimatta tämä lainaamani kommentti. Se osoittaa vain kirjoittajansa kapeaa katsantokantaa.

Vierailija:

Mutta oikeastaan tuo tekstisi tuntuu samalla provosoinnilta meitä useamman lapsen vanhempia kohtaan! Sinulla on varaa ladata akkuja ja harrastaa monenlaisia asioita sekä aikaa tapailla ystäviä. Mielestäsi .vanhemmat saavat aina vastakaikua huolenpidostaan ja siksi oikeiden vanhempien on helppoa olla aina läsnä ja apuna lapsille. Kyllä niiden omienkin lapsien kanssa välillä väsyy ja siinä on ihan sitten vaan sivussa yritettävä ladata niitä akkuja vaikka pyykkikonetta tyhjentäessä. Minustakin kuulostaa, että työsi sressaa sinua liikkaa, jos et nyt muutamaa päivää jaksa jouluna olla miehesi lasten kanssa. Kuulostat vähän hemmotellulta ihmiseltä, vai paljon?

sitä ehkä ajattelee noin kun on olemassa se vaihtoehto, että ei olisikaan lasten kanssa. Itsellä kun sitä vaihtoehtoa ei ole. Mutta kuulostaa houkuttelevalta. OIkein kun väsyttää, niin voisi sanoutua irti lapsista... Ja mikäs siinä, tämähän on kateellisen puhetta, täysi oikeushan sulla siihen on. Mitä tuohon nyt voi kommentoida. Sinä haluat ja sinun odotetaan olevan mukana - mutta et jaksa. Mahdoton yhtälö. Pitää löytää tasapaino näiden kahden ääripään välillä - mukana ja ei mukana.