Pikkuinen tänään yökylään ja nyt jo tuntuu pahalta! LOHDUTTAKAA!
Taidampa saada taas kunnon matsin tänne mutta tosissaan kaipaan joltain lohdutusta....
Siis tyttö 3 kk ja tänään menossa miehen äidin luo yökylään, tuntuu nyt jo pahalta ja sydäntä raastaa niin että hyvä että se edes on enään paikoillaan. Hetki sitten jo itkinkin asian vuoksi ja olo ei helpota ollenkaan!
Itkuinen Syyskukka.....
Kommentit (14)
voin lohduttaa, että se eka kerta on vaikein. Kyllä se ilta siitä lähtee rullaamaan, vaikka ikävä onkin. Koita vaan nauttia vapaahetkistäsi. Äläkä välitä kommenteista tyyliin: onko pakko jättää noin pieni jos on vaikeeta.
T. lappu, jonka esikoinen oli ekan kerran yökylässä 3kk vanhana ja kuopus (8kk) ei ole vielä ollut, vaikka mielusti laittaisin jos joku vaan ottaisi.
mummonsa luona yötä. Vaikka mieheni oli myös siellä, niin minua todella ahdisti ja itketti. Tiesin, ettei lapsella isänsä ja mumminsa seurassa todellakaan ole hätä. Eli itseäni mä surkuttelin. Olin todella iloinen kun palasivat takaisin.
Tsemiä sulle, kyllä se aika menee nopeasti ja pian lapsesi on taas luonasi ;)))
on se kiva että kaikki ei heti ole tuomitsemassa vaikka onhan meilläkin omat syymme viedä pikkuinen hoitoon, vaikka se pahalta tuntuu....=(
TuuliEmilian kanssa ihan samaan aikaan. En minäkään halua tästä asiasta riitaa haastaa.
Minun tyttö nyt reilu 2.5kk ja tiedän varmuudella, että helmikuun lopulla pitää viedä yökylään anopille. Meillä miehen kanssa silloin yönylireissu ja nyt jo tuntuu pahalle! Yritän kuitenkin ajatella, että on se hyvä välillä päästä miehen kanssa kaksistaankin johonkin ja hoitaa parisuhdetta hieman perusteellisemmin kun mihin arki antaa aikaa. No, ehkä sen sitten jotenkin kestää ja luulen, että kun alkuun pääsee niin alkaa helpottamaan! Tiedän ettei tytöllä ole mitään hätää, mutta mulla ikävä seurana!
Koita kaikesta huolimatta nauttia illastasi! Se on loppujen lopuksi lyhyt aika lapsesi elämästä...
jos on niin sitten ei auta kuin kestää oma olotilasi.
Jos ei niin sitten sinun on kuunneltava sisintäsi ja toimittava sen mukaan. Se on se äidinrakkaus ja sisäsyntyinen biologinen aisti mikä sulla tökkii asiassa vastaan ja se täysin ymmärrettävää huomioiden sen kuinka pieni vauvasi vasta on. Itse en veisi enkä varsinkaan pystyisi nauttimaan olostani sen tunteen kanssa ja sitä myöten rentoutumaan ja viettämään iltaa ja yötä.
Vauvasikin huomaa sen ettei ole sen lähimmän lähellä eli äidin tai isän.
Luin ensin ton pinon missä kyseltiin, minkä ikäsenä lapsen voi jättää yökylään ja sitten tämän pinon.
Itsellä ei ole ollut vaikeaa yökylään jättäminen ja tyttö olikin äidilläni yötä jo vajaan kuukauden ikäsenä.
Näitä viestejä kun lukee, tulee mieleen että olenpa minä nyt todella huono äiti!
Tyttö on nyt kohta 4kk ja useasti on ollut yötä isovanhempiensa luona. Mummit eivät ole vanhoja joten jaksavat sen kerran yöllä herätä jos tarvetta on. Tyttö ei nykyään yöllä enää välttämättä syö, jotan on kyllä helppo hoidettava.
En voisi kuvitellakaan ettei tyttö olisi koskaan yökylässä.
Mielestäni on hyvä tottua olemaan yötä pois kotoa. Tiedän tapauksen jossa tyttö jouduttiin hakemaan luokkaretkeltä kotiin illalla, koska ei uskaltanut nukkua muualla kuin kotona, ja muilla retkillä sitten olikin aina äiti tai isä mukana.
Eipä hyvä tuokaan.
Mutta jos äiti ja isä haluaa aina lasten kanssa kotona olla, niin ihan vapaasti, mutta meillä toimitaan näin nyt ja jatkossa.
Joo mutta tohon on nyt pakko sanoa, että yhdestä kuukaudesta on aika pitkä matka kouluikään... :-)
Tosin appivanhemmat on nyt jo meillä ja olemme miehen kanssa poissa vain klo 18-24; silti jännittää!
Uskon ja luotan että pärjäävät kun on jo kolmas vaavi kyseessä, esikoisen kohdalla oli samanlaiset hirvityksen tunteet vaikka poika oli silloin jo 9kk kun ekan kerran jäi hoitoon. Kyllä ne siitä.
Tulehan kertomaan miten meni!
Äiti ja pojat 2,5kk 1v10kk ja 4v
4kk:n ikäisen vauvan ei todellakaan tarvitse opetella olemaan yötä pois kotoa. Sillä ei ole mitään tekemistä luokkaretki-ikäisen koti-ikävän kanssa.
Minulla on 2v. poika joka on yhden yön ollut poissa kotoa mummilla sen lisäksi päivällä välillä ollut hoidossa ja voin sanoa että kyllä olen aina itkenyt ja vaikea on ollut ilman pientä ja pojalla oli äitiään ikävä ja isäänsä.Voin sanoa että uskon tämän olevan luonne kysymys miten suhtaudutaa kun lapsi on poissa koska tunnen ihmisiä jotka eivät yhtään ikinä sure jos lapsi on hoidossa vaan heistä se on lepoa mutta sitten on näiä ketkä ovat niin kiinni lapsissaan että pienikin ero voi olla haikea ja sitten halutellaan ja pusitellaan hirveästi kun tullaan hakemaan.
Kyllähän mulla ikävä oli, mutta tiesin että mummi pärjää tytön kanssa. Tämän jälkeen on ollut kerran 4 kk ikäisenä yöhoidossa. Isovanhemmat on täällä kotona olleet hoitamassa muksua, että sinällään on ollut tuttua. Nyt tuntuukin jo paljon vaikeammalta jättää hoitoon, kun tietää että tyttö tunnistaa omat ja vieraat. Vaikka onkin pienenä jätetty hoitoon ja en ole hirmuisesti ikävöinyt niin kyllä me silti halitaan ja pusitaan kun taas vauvaa nähdään.
Ja aina tarvii soittaa illalla, että miten on mennyt.
Minnukka ja tyttö kohta 6 kk
mutta miksi viet vauvasi yökylään jos noin pahalta tuntuu?