Lue keskustelun säännöt.
Pelkäävätkö muut äidit kätkytkuolemaa? Kohdallani pelko alkaa riistäytyä käsistä, auttakaa!
09.12.2005 |
Olen pienen vajaa 5kk vauvan äiti. Läheisemme menehtyi yllättäen ja siitä asti olen pelännyt kuolemaa kuin hullu. Vahdin vauvaani lähes koko ajan, ja olen todella väsynyt. Miten tästä pelosta pääsee eroon? Ymmärrän ettei ole luonnollista pelätä asiaa näin voimakkaasti vaikka se jokaista äitiä varmasti huolestuttaakin.
Kommentit (48)
ihan hirveästi kätkytkuolemaa lapsen ollessa vauva! Lopulta hankin kätkyt-hälyttimen,jotta sain edes vähän itsekkin nukuttua enkä vahtinut vauvan hengitystä.Laite hälyttää jos vauvan hengitys lakkaa,ja vilkutti vihreää valoa aina hengitysliikkeen tuntuessa.Yöllä oli ihana tunne vain vilaista vihreää valoa ja kääntää kylkeä sen sijaan että ravasi pinniksen luona kokeilemassa,hengittääkö.
Myöhemmin on tulut muita pelkoja,mutta tuo kätkytkuolema oli kyllä kaikista pahin pelko..
Muistaakseni huokasin helpotuksesta kun ikää tuli yli 6kk,silloinhan riski pienenee huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4-6 kk ikäisillä vauvoilla.Tuli aikoinaan luettua kaikki mahdolliset materiaalit ja tutkimukset aiheesta.. nythän k-kuolemat ovat vähentyneet todella paljon,joten eiköhän sinunkin vauvasi selviä :)
yleisin 2-4kk iässä, ei koskaan alle 2 viikoisena ja ei lähes ollenkaan yli 1 vuotiailla
yleisin 2-4kk iässä, ei koskaan alle 2 viikoisena ja ei lähes ollenkaan yli 1 vuotiailla
Kuuntelin tai kokeilin hengitystä, jos heräsin yöllä, mutta en valvonut sen takia. Kaikki nukkuivat vieressäni, enkä käyttänyt lääkkeitä/huumeita/alkoholia. Vauvat saivat rintamaitoa puoliuniselta äidiltä. Esikoisen kanssa vieressaä nukkuminen alkuun pelotti, mutta se olikin oikein kätevä ratkaisu meille.
Nyt lapset ovat isompia, ja kulkevat osittain omin päin. On pakko päästää vähitellen omille teille. Aina voi sattua jotakin. Joskus mietin, että miten voisin kestää lapseni kuolemaa. Yritän ajatella, että jos joku lapsistani kuolisi, niin hänen elämänsä on joka tapauksessa ollut elämisen arvoinen ja tärkeä. Luulen, että tuo lapsen menettämisen pelko on yksi hankalista asioista vanhempana olemisessa. Jos pelolle antaa liikaa valtaa, niin lapsesta voi tulla ylisuojeltu. Näiden ajatusten kanssa joutuu ehkä ensimmäistä kertaa tosissaan painimaan kätkytkuoleman puitteissa (jos lasta ei ole ollut menettää jo odotuksen aikana). Kukaan ei voi taata elämän pituutta. Itse voi yrittää tehdä elämästään iloisemman nauttimalla niistä hetkistä, joita saa elää lapsensa/lastensa kanssa. Jos kuolemanpelko on suuri, kannattaa keskustella asiasta ammattilaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sitten kun lapsi on 2,5 vuotias, pelkään välillä hysteerisestikin että hänelle tapahtuu jotain kamalaa, esim tarhassa, kun minä itse en ole paikalla. Saan töissä ihmeellisiä tuntemuksia kun ajattelen asiaa. Pahin painajaiseni on että lapselleni tai miehelleni tapahtuisi jotain. Onneksi olen vielä saanut ajatukseni kuriin järkeilemällä...
ajatuksissa järkeä,allekirjoitan!
Äitiyden miinuspuoli on tuo jatkuva pelko.Mutta vastaavasti vaakakupissa on toisella puolella ne ihanat asiat mitä oma lapsi tuo!
Omalla kohdallani uskon että pelkoni on jollain tasolla normaalia, kuten kaikilla äideillä. Mutta menetettyäni nuoren läheiseni, pelko kasvoi 100000000 kertaiseksi. Se lähes haittaa joka päiväistä elämääni.