Milloin kerroitte muille?

Siis viikolla 11, ensimmäisen neuvola lääkärin jälkeen.

Minä ajattelen kertomisesta sillä tavalla, että on ihana kertoa heti kun tietää, koska jos sitten tulee keskenmeno voi sitä puida tuttujen kanssa oikeasti ja kuitenkin todennäköisesti kaikki menee hyvin!!

Meillä kuitenkin todellisuudessa kävi niin, että plussasin päivää sen jälkeen kun mieheni lähti kuukaudeksi reissuun ja halusimme asiasta yhdessä kertoa, etten vain minä saa niitä ensireaktioita sekä onnitteluja. Eli noin viikolla 9 kerrottiin. Ystavilleni kerroin kyllä heti. Nyt mennään viikolla 30+ ja edelleen olen sitä mieltä että alkuvaiheen keskenmenopelon sekä muun hormonaalisen ahdistuksen ja pahoinvoinnin keskellä mikään ei ole niin positiivista katseltavaa ja kuunneltavaa kuin tulevien isovanhempien riemu ja varmuus siitä että kaikki kyllä menee hyvin!! =)



nemma&muksis 30+

Mulla on vasta alkamassa 7. viikko ja vähän ärsyttää, kun tuo joulu tulee niin pian. Se tietää hankalia tilanteita joulupöydässä. On päätetty, että lähisuvulle paljastetaan jouluna, kävi miten kävi. Ja varmaan tässä joutuu joillekin kavereillekin kertomaan.. ei huvittaisi alkaa keksiä mitään selityksiä, kun ne sitten kuitenkin sen asian viimeistään jälkeenpäin tajuaa.



Mulla on ultra vasta tammikuun puolessa välissä, eli 11. viikolla tai jotain. Sen jälkeen varmaan voikin sitten kuuluttaa koko maailmalle?

Me kerrottiin perheille ja ystäville heti plussan saatuamme. Kuten joku sanoikin, niin on ihana saada positiivista huomiota roppakaupalla juuri silloin kun on vielä ihan puullapäähänlyöty itsellä. Ollaan ehkä tavallista avoimempia, mutta mahdollisten huonojen uutisten saapuessa kertoisimme kyllä nekin läheisimmillemme eli meidän ei tarvinnut odotella minkään viikkorajan ylittämistä tässä.

kun kerrottiin. En halua pantata näin ihanaa tietoa. Vaikka keskenmeno tulisi niin kertoisin siitäkin, joten miksei lähimilleen voisi kertoa. Meillä anoppi jo kysyi siitäkin että miksi panttasimme ne kolmisen viikkoa testin jälkeen tietoa :).

kerrottiin melkein heti, joskus 6.-7.viikolla. Oli pakko kertoa, kun oli juhlat tulossa ja en aamulla ollut parhaimmassa kunnossa. Tosin äiti arvasi jo siitä, kun ei kahvi maistunut ja saunaolut kelvannut edellisenä iltana.



Miehen vanhemille kertomista pitkitettiin kolmannen kuun loppuun. Osasyynä oli se, että pelkäsimme heidän reaktiotaan tulevaan perheenlisäykseemme. Kaikki johtui vain elämäntilanteestamme (keväällä otettu iso asuntolaina, minulla opiskelut kesken) ja siitä että, appivanhempani ovat ylihuolehtivaisia em. asioiden suhteen.



Kavereille ollaan paljastettu pikku hiljaa ja suku on saanut huomata tapahtuneen ihan omia aikojaan.



Elliina

olen sellainen lörppö, että minun pitää saada tällainen uutinen kerrottua heti (samana päivänä kun on plussattu) noin 5 tärkeimmälle kanssaeläjälle ja sen olen tehnytkin jo 4 kertaa, sillä neljättä odotan nyt. tosin suvulle ja isovanhemmille on kerrottu aina vasta ekan ultran, noin rv7, jälkeen. olen samaa mieltä kuin joku aiemmin, että jos joku menee mönkään, niin on ihana, kun on joku, jonka kanssa sitten jutella asioista ja ne ovat juuri nämä läheisimmät ystävät.

[color=green]appivanhemmille kerrottiin rv 14+jotain kun olivat viikonloppukylässä; la-illan dinnerillä jälkkärin jälkeen tuotiin ultrakuvat ja kahvi pöytään, yllätystä oli kerrakseen. olivat siinä " pikkumaistissa" ERITTÄIN iloisia;D



mun äidille kerroin pari viikkoa myöhemmin (rv 16+jotain) kun kävin sukuloimassa. silloin pyysin äitiä kaivamaan vanhoja odotusaikaisia kuviaan arkistosta ja kun sitten kuvia katsellessa kysyi miten tuli mieleen, sanoin että haluan katsoa miltä minä näytän vähän ajan päästä - tajusi heti:) kavereille kerrottiin tuolloin 16+ -> myös.



niin ja itse asiassa eka joka tiesi oli mun hieroja jolle kerroin rv 9+ kun menin hierottavaksi.



Caddie rv 26+3[/color]

Ensimmäisen plussauksen jälkeen kerroin ilouutisen KAIKILLE!!! Olin todella onnellinen ja eihän sitä sovi murehtia ennalta ikäviä asioita, ajattelin että onpa ainakin tukea, mikäli huonosti käy. Huonosti kävi minulle ja oli itse asiassa ihan sama tiesikö ihmiset vai ei. En halunnut tukea kuin muutamalta läheiseltäni.



Toinen raskautuminen tapahtui 4 kk edellisestä. Plussattuani en uskaltanut kertoa kenellekään. Ainoastaan vaan siitä syystä, etten itse uskaltanut iloita asiasta ennenkuin ns. todennäköisyysviikot menivät ohi. Silloinkin kertominen oli vaikeaa, kerroin vain läheisille. Tilanne siitä ajan kanssa rauhoittui ja tuli aika jolloin ei jäänyt kenellekään epäselväksi ollaanko pieniin päin vai..



Nyt ei pelota, rakenneultra vasta konkretisoi tilanteen, sain kurkata sitä pientä ihmettä, mikä minulle oli aikaisemmin suuri arvoitus!



Elisa ja typy 25+1

Kerroin lähimmäisille kavereille melkein heti. yks kaveri oli meillä kun tein testin. se myös tarkisti plussan mun kanssa. =) äitini arvas sen melkein heti kun se kävi täällä. ei olla vielä kerrottu miehen vanhemmille. mies oo uskaltanu. en itekän jaksa uskoa että ne reagoi kovin iloisesti. minä 21 v kolmas tulossa ja mies 23 v ja hänen eka. see the point?



my_selene ja Remppa rv 15+4

Ennenkuin raskaus näkyy, kannattaa kertoa niille joiden kanssa on valmis jakamaan huonotkin uutiset! Tätä noudattaen olen kertonut alussa parille hyvälle ystävälle ja isovanhemmille sekä töissä vasta kun alkaa näkyä ulospäin.

Mulla tuo raskaus ' näkyi' jo viikon 6 tienoilla hirvittävänä pahoinvointina. Eli kerroin töissäkin periaatteella ' mieluummin raskaana kuin krapulassa' ;-)

Mulla näkyy jo melko hyvin. jos on tosi löysiä vaatteita niin saattaa vaan joku luulla et oon reilusti ylipainoinen mut jos meni " appivanhemmille" käymään niin varmaan arvais. lopetin kans tupakoimisen elokuussa (heti plussattuani) niin varmasti huomais heti. noloa myös jos ne saa kuulla siitä jostain muualta. mieheni myös näkee isänsä joka päivä töissä niin on se hurjaa miten miehet pystyy pitää asiat salassa. ite en pystyis. =)



m_s ja R

Kerroin ystävälleni eilen vaikka raskausviikoja vasta 6+6, mutta kun olisi illalla pikkujoulut enkä halunnut valehdella miksi tulen vain syömään ja lähden sitten pois. Muille ei ole vielä kerrottu mitään, mutta aina sitä mukaa kun joutuisi jonkun verukkeen keksimä' än niin tunnustan. Kertomista vähän hidastaa se että asun tosi pienellä pitäjällä ja jos vähän avoimemmin kertois niin pian koko kylä tietäis enkä vielä tässä alkuväsymyksessä jaksais kaikkien kylän tätien kanssa asiaa vatvoa.

Ekasta raskaudesta kerroin muutamalle ystävälle alle viikon kuluttua plussatestin tekemisestä. Vanhemmille ja appivanhemmille kerrottiin n. kuukautta myöhemmin, siinä välissä oltiin kerrottu sisaruksille ja muutamalle muulle kaverille. Samoilla ajatuksilla kuin joka aiempikin, että on sitten joku tukena jos tapahtuu ikävää. No, se raskaus menikin kesken rv 13.



Nyt olen uudestaan raskaana, yhdeksäs viikko alulla enkä ole vielä halunnut kertoa kenellekään. Joulunalusviikolla pääsen neuvolalääkäriin, ja jos hän pystyy kuuntelemaan sydänääniä tai voi varmasti sanoa kohdun kasvaneen, niin sitten varmaan jouluna kerromme perheille (kun kaikenlaisia kyläilyitä on kuitenkin tiedossa). Ellei lääkäri " varmista" raskautta, niin varmaan odotellaan ekan ultran yli, eli tammikuulle.



T: Suippo ja peto pikkuinen 8+?

Ollaan yli 2 vuotta yritetty ja puhuttiin, että paljastetaan vasta kun on turvallista..

No onneksi on ultra jo ens tiistaina..

Kuinkas kävikään..Isäntä kun ei saanut pidettyä suutaan kiinni..Mulla oli tossa pari kaveria, jotka tiesivätkin tuosta meidän yrityksestä ja olivat tiiviisti mukana tukemassa, niin heille tietty kerroin heti ja niistä onkin tukea sit jos huonosti käy...

Mutta tosiaan mies oli niin innoissaan, ettei malta vieläkään pysyä nahoissaan, että meni paljastamaan parille kaverilleen, joille ei mun mielestä ihan vielä olisi tarvinnut..No toivottavasti ei nyt mene enempiä lörpötteleen.. :)



pikku_ruu & möttönen rv 5+4

Me kerrottiin ensin molempien vanhemmille viikolla 13, kun oltiin käyty ekassa ultrassa ja sen jälkeen pikkuhiljaa kaikille kavereille. Haluttiin odottaa, että suurin keskenmenoriski olisi ohi, mutta toisaalta lähimmille olisi voinut kai kertoa aiemminkin. Alkuraskauteen sattui juhannus, joten kyllä siinä riitti kavereille selittelemistä, että miksen juo... =) No, osa taisi arvata totuuden jo silloin!



Piippa79 (rv 34+1)

ennen np-ultraa. Anoppi on sairaalassa töissä synnytyssalissa osastosihteerinä tms. ja kirjaa kaikki äidit jotka ovat tulossa np-ultraan.

Eli viimeistään silloin saavat tietää. varmaan kerrotaan jouluna, silloin 9+2 menossa...

Ras-mam rv 7+1

Mulla viikkoja nyt 9+4 ja ultrassa on syke ja sikiö jo nähty, mutta en siltikään halua kertoa vielä muille. Meillä on takana 2 keskenmenoa ja niistä on jääny mielen sopukoihin kaihertamaan jotakin, Esikoisesta uskalsin kertoa esim. omille vanhemmilleni vasta rakenneultran jälkeen, eli joskus viikoilla 20+jotain. (ennen sitä oli aika rankka keskenmeno). Toisesta suunnilleen samoilla viikoilla ja nyt kolmannesta voi olla, että alkaa näkymäänkin jo aikasemmin, niin on pakko kertoa ennen rakenneultraa.

Olin ajatellut, ettei tällästä asiaa pysty sisällään pitämään...mutta, kun tuo joulu on niin pian, niin mikäpä ois paras " joululahja" kuin kertoa jouluaattona perheille vauvauutiset. Niinpä päätimme maltaa sinne asti. Plussasin itsenäisyyspäivänä, nyt viikolla 6. Ei olla siis kerrottu vielä kellekään. Saa kaveritkin sitten jouluaattona " hyvän joulun toivotus" -tekstiviestin mukana kuulla uutisesta. Vaikeeta on kyllä ollu olla kertomatta, varsinkin äidille, joka tietää meidän puolentoista vuoden yrityksestä. Ja myös lähimmille ystäville. Joulua odotellessa siis.