Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys teille, joiden lapsille menee pelkkä puhe perille!
08.12.2005 |
Tuossa toisessa ketjussa lapsen ojentamisessa julkisella paikalla joku kirjoitti, että hänen mielestään puheen pitää aina riittää ojentamisessa.
Kysymys hänelle ja muille samaa linjaa kannattaville. Tähän saa vastata vain yli 4-vuotiaiden lasten vanhemmat! EI pienempien lasten vanhemmat.
Kysymykseni siis hyvin konkreettinen eli miten te lasta komennatte? Kirjoittakaa suora lainaus, miten ja millä sanoilla sanotte lapselle, että nyt on toteltava.
Ihmettelen vain, kuinka jollekin menee aina pelkkä puhe perille.
Kommentit (27)
pelkkä ilme ja kulmakarvojen kohotus riittää.
En kuitenkaan usko, että tässä nyt mitakaan vanhemman onnistunutta kasvatustyötä, onhan lapsilla ihan erilaiset luonteetkin ja tahdonvoimakkuuksissa eroja.
11 v:n äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös meillä halitaan, pussataan, kehutaan paljon kun on aihetta. Ja ihan varmasti lapsia on eri luonteisia, en uskokaan, että meidän katras olisi vaikeimmasta päästä.
14, kolmen äiti
tämä siis jos kaupassa lapset alkavat " tappelemaan" keskenään" . Toimii, kun äänensävy on oikea
Minulla molemmat lapset yli 4 v. ja minusta olisi outoa, jos noin isoihin lapsiin ei tehoaisi pelkkä puhe. Mikä muu sitten muka? Että nostaisin 8-vuotiaan kaupassa kainaloon vai? Kyllä yli 4-vuotiaat ovat jo oppineet miten täytyy käyttäytyä ja uskovat puhetta.
Lapset siis 4,5 ja 8.
lähdetään kiltisti ja siellä ei riehuta TAI sitten jäädään kotiin.Ja jos kuitenkin kaupassa aletaan riehua,siitä seuraa kuukauden kauppakielto,joka tarkoittaa et lapset jää kotiin,kun vanhemmat menee kauppaan.
lapset 4,6,8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä saa kiukutella ja huutaa, samoin kuin nauraa ja itkeä. Leikit saavat olla kovaäänisiä ja vauhdikkaita ja vanhemmille saa sanoa vastaankin, jos tuntuu, että siihen on aihetta. Mutta vain kotona.
Kun lapset ovat olleet pahimmassa uhmaiässä tai muuten vain vauhdikkaita heille on julkisilla paikoilla -esimerkiksi kaupassa- ilmoittanut, että jos on jotain mikä pitää ilmaista kiukuttelemalla se saa luvan odottaa kotiin asti, koska kaupassa ei ole tapana riidellä vaan ostaa. Kiukuttelu on aina loppunut siihen. Samoin liian riehakas käytös.
Silloin, kun kotona leikit menevät kielletylle alueelle, eli sellaisiksi, että ne ovat vaaraksi lapselle itselleen, muille ihmisille tai vaikkapa kodin tavaroille olen vain ottanut lapsen kainaloon ja sanonut, että tuo on kiellettyä ja vienyt lapsen tekemään jotain muuta. Ja tämä taas alle alle nelivuotiaalle. Silloin opetettuna asiat ovat jo valmiina sen ap:n mainitseman nelivuotiaan ja sitä vanhempien päässä. Ja silloin opetettuna lapsi on niin pieni, että minunkin -pienikokoisen äidin- voimilla vielä otetaan lapsi helposti syliin.
Ainoastaan yksi neljästä lapsestamme on tarvinnut jäähyjä, hänkin neljä kertaa koko pienen elämänsä aikana. En osaa omia keinojani neuvoa toisille, koska mielestäni minulla ei ole mitään erityistä kasvatusfilosofiaa. Ainoa, jonka keksin, on että jos lapsi saa tarpeeksi positiivista huomiota, hänen ei tarvitse hakea huomiota negatiivisin konstein.
Alue: Aihe vapaa
joutuu rutistamaan otsaa, olemaan tuiman näköinen, pudistamaan päätään (siis elekielellä kieltämään), 4 v ja alle joutuu vielä joskus ottamaan konkreettisesti syliinkin ja siten rauhoittamaan.
t. suurperheellinen