Kysymys teille, joiden lapsille menee pelkkä puhe perille!

jos sanon et toi loppuu nyt niin se kans loppuu, ei o koskaan tarvinu korottaa ääntä tai tai uhkailla. Ei varmaan auta jos tilanne ei o sama mut kun oletan et mua totellaan niin hyvin tottelee niin lapsi kuin eläimetkin.

Lapset 13v,11 v,8 v ja 4 v

Pelkkä etunimen sanominen julkisella paikalla, äänen sävy ja tuima katse on tärkeä.

Eikä kotonakaan tarvitse kuin sanoa etunimi ja pyytää tekemään jotain joskus pitää toistaa ja sanoa vähän äkäisemmällä äänellä, mutta yleensä pelkkä erilaista äänenpainoa käyttäminen auttaa.

Lapset 19v, 17v, 13v, 10v

Minä käytän samanlaista tyyliä kuin isäni minun ollessa lapsi/nuori.

Eli silloin kun käyttäydytään huonosti siittä mainitaan heti, ei säästellä kotiin neljänseinän sisälle.

Poika kiukutteli kauppajonossa eikä suostunut seisomaan suorassa vaan vinkoili kuin makarooni ja lopulta heittäytyi makaamaan lattialle vollottamaan.



Kumarruin alas ja sanoin: Kuuleppas nyt " Ville" . Äidille tulee tosi paha mieli tuosta käytöksestä eikä kaupassa saa näin käyttäytyäkään. Ei äitikään tässä halua seistä ja jonottaa, mutta meidän on vaan pakko että saadaan ostokset ostettua ja laitettua näistä illalla ruokaa. Alahan seistä kunnolla ja ruvetaan pelaamaan vaikka jotain arvotuspeliä, jookos. Saat valita mitä peliä aletaan.



Tämä pitkä selityskeino sekä huomion kiinnittäminen johonkin ajatuspeliin toimii meillä lähes aina. Itseltähän se sitten vaatii kaikenlaisten ajatuspelien pelaamista myös silloin kun ei itseä huvittaisi, mutta hyväksi olen saanut omani puheen voimalla kitkettyä. Noin kaks ja puol vuotiaasta kolmevuotiaaksi jouduttiin tosin turvautumaan välillä myös 2 minsan jäähypenkittelyyn, mutta muutaman kerran jälkeen riitti pelkkä muistutus siitä ja nyt ei ole jäähytelty enää vuoteen laisinkaan.



Ja siis mun lapset eivät olleet todellakaan mitään helpoimpia tapauksia vaan tätä selittelyä joudun kyllä tekemään ihan riittävästi.



Pojat 4,5 ja 6

Pokka pitää! Samoin pinna! Rajat, joita ei sitten ylitellä -siis kun sanon ettei keksiä tule enempää niin sitä ei huutamisella saa. Lapsi sekoaa jos joskus saa huutamisella ja joskus ei.



Kun muksulta loppuu kärsivällisyys niin vanhempi jatkaa sitä omalla rauhallisuudellaan, ei huudeta takasin.



Selitystä ja selitystä. Ääni rauhallinen ja selkeä.



Mennään lapsen tasolle ja otetaan aikalisä. Huomio muualle, kehua hyvistä jutuista vaikka miten hyvin osaa laittaa kauppakassiin ostoksia!



Liikoja ei saa vaatia liian nuorelta. Lapsikin on ihminen ja sillä on joskus myös huonoja päiviä ja väsyttää. Silloin omiin jalkoihin kaatuu kokoajan, kärryt ei toimi.. Jousta silloin itse ja ole lapsen tukena ja vähennä kiirettä. 10 minuuttia pidempään menevä ostosreissu ei saa kaataa omaa päivääsi!

vastasi: Olen Pocahontas, eikä äiti voi minua komentaa! Vastasin: En ole äitisi, vaan kunnianarvoisa Kaarnamuori, ja komennan sinua niin paljon kuin haluan. Tyttö katsoi hetken ja jatkoi roolileikkiä, mutta myös syömistä.

omaan sänkyyn on päässyt miettimään asioita. En tiedä kuinka olen tälläisen kätevän ja äänettömän tavan saanut lapsilleni opetettua, mutta hyvä niin. T:4

Isokokoinen palveluskoirakin pitää saada tottelevaiseksi hyvällä eikä pahalla. Enkä tarkoita nyt makupaloja. Sylipainissakin saattaa jäädä toiseksi. Ehkäpä kyse on keskinäisestä luottamuksesta. No, kuitenkin julkisissakin paikoissa riittää äänen madaltaminen, katsekontakti, oma rauhallisuus.

että lapsi tottuu siihen, ettei kiukuttelulla saa tahtoaan perille, jos olen äitinä sanonut viimeisen sanani. Kiukutella toki saa ja pitääkin. Milläs muulla tavalla lapsi toisi pettymystään esille.



Toinen juttu on ettei äidin puhe ei ole pelkkää sanahelinää, vaan lapsi tietää, että tottelemattomuudesta koituu tiettyjä seurauksia. Eka ennakkovaroitus " kohta lähdetään kotiin" " vielä vähän aikaa leikkiä" ja sitten käsky " nyt lähdetään" riittää. Koska lapsi tietää, että mamma nappaa kainaloon, jos ei puhe tehoa, eikä ala maanittelemaan, houkuttelemaan yms.



Kaikessa karkeudessaan näin, toki arjessa saa vähän erilaisia sävyjä.

mutta joskus kun esikoinen välillä 2-5v sai uhmakohtauksia, niittasin sen lattiaan (pienempänä pidin sylissä). Siinä pidin rauhallisesti paikallaan niin kauan, kuin lapsi rauhoittui, ei karjunut enää verisuonia poikki naamastaan tai uhkaillut tai yrittänyt purra, potkia tai lyödä. Tästä lapsukainen vissiin huomasi, että äiti on tosissaan. Jälkeenpäin aina halittiin, ja niittaustilanteessakin juttelin lapselle koko ajan rauhallisesti. Nuorempien kanssa ei tätä painia ole tarvinnut käydä ollenkaan, ovat varmaan nähneet varoittavan esimerkin ;). Ääntä kyllä joskus varsinkin kotioloissa korotan, että kuuluu hälyn yli. Julkisella paikalla ovat kyllä aika enkeleitä. Kerran jouduin isompia kaupassa komentamaan kovempaa - taisin karjaista " nyt kunnolla" , ja lapsia hävetti niin, että tottelivat kerrasta. Huomasivat, että lähempänä olevien asiakkaiden päät kääntyivät. Jos lapset käyttäytyvät nolosti julkisella paikalla, on mielestäni vain ihan hyvä, että huomaavat sen. Silloinkin meni loppu kauppareissu tosi nätisti.

Riippuu tietysti kovasti tilanteesta, mutta 9v. ja 5v. pojat tottelevat, jos sanon esim. " Voitko lopettaa!" tietyllä äänensävyllä ja " äidinkatse" perään.

niin lapsille kuin koirille...

12

Sanotaan, että kiukuttelu on rajojen kokeilemista. Eivätkö teidän muksunne testaa niitä ollenkaan?



AP

3:n lapsen äiti no 14

Olisin huolissani, jos lapset toimisivat kuin koneet, " kyllä rakas, mama" , " tottakai, mama" , jakaukset keskellä päätä...huvittava mielikuva muuten...



Ei tarkoituksena ole nitistää lapsen omaa tahtoa! Kiukuttelu ja uhmaaminen on sitä rajojen kokeilua, " vieläköhän se äiti minua rakastaa, laittaako se tänäänkin rajan tähän vai tuohon" -ikäänkuin lapsi ajattelee. Ja kiukuttelemallahan lapsi purkaa sitä pettymystään ja pahaa oloa. Harva meistä aikuisistakaan miettii järkevästi suuttumuksen hetkellä, siis aikuisten maailmassa esim. töissä. Tai parisuhtessa, jos mies ärsyttää, kyllä mäkin osaan kiukutella..



Ja meiltä löytyy myös se koira ;)



t.13, kolmen äiti

kotiin...) tms. ja tällaiset uhkaukset myös on toteutettu.

tulee oikein hyvä mieli!! Tällainen kasvatus vaatii ihmiseltä vähän enenmmän kapasiteettia, kuin se läpsiminen, tukistaminen ja raivoaminen!! Olen iloinen, että juuri teidänkaltaisilla ihmisillä on lapsia!

Aina kun lapsi toimii toivotulla tavalla, ota katsekontakti, silitä, hymyile, kerro että äidistä tuntuu kivalta kun teit noin. Mukavaa, kun meillä oli näin kiva kauppareissu. Te leikitte tänään tosi kivasti.



Tähän pitää itekin oikein kiinnittää huomiota. Miettikää miltä tuntuu esimieheltä tai puolisolta saamanne pyyteetön kehu!

t.13

Noita koirankasvatuskeinoja minäkin olen noudattanut lasten kasvatuksessa tai ainakin ne ovat hyvin saman kaltaiset, mutta keskimmäinen kohta 5v poika ei vaan lopeta kiukku-raivareita :( Aina ollaan oltu johdonmukaisia, rajat on ja rakkautta, mutta poika huutaa kaupassa aina.



Muuta lapsemme saattaa kitistä ja kiukuta, mutta se menee ohi ja he uskovat aina lopulta... keskimmäiseen ei tunnu tehoavan mikään. Eli kyllä se on myös lapsen luonteesta, temperamentista kiinni, kuinka helposti menee perille!



Aina ei kannata ekana syyttää vanhempien kasvatusta!