Oletko enemmän vauvarakas vaiko lapsirakas ihminen?
Tällä vähän hassulta kuulostavalta kysymyksellä tarkoitan sitä, että jotkut ihmiset elävät ainaisessa " vauvakuumeessa" , menevät sekaisin pienistä nyyteistä ja bongaavat kaikki vastaantulevat vauvat ja vauvajutut. Toiset taas ovat lapsirakkaita, mutta eivät niinkään välitä vauvatouhuista, eivätkä muistele niitä kaihoten.... Tykkäävät touhuta lasten kanssa paljon ja helliä ja opettaa heitä yms. Myös muita kuin omia lapsiaan siis... Tietenkin joku ihminen voi kuulua molempiin " luokkiinkin" , mutta varmaan useimmilla jompi kumpi on vahvempi tunne.
Itse olen tuollainen vauvahullu, joka potee ainaista vauvakuumetta. Vauvat ovat ihania pieniä pakkauksia, vaikka kärsivätkin koliikista ja valvottavat ym.
Minulle on paljon vaikeampaa kuitenkin rehellisesti sanottuna olla kotona meidän todella uhmakkaan 3v:n kanssa sekä touhukkaan vauvaiän ohittaneen 1-vuotiaan tutkijan kanssaa. Myönnän! Mutta, kyllä minä tästäkin silti tykkään, jos joku alkaa nyt epäillä, että olen lapset hankkinut harkitsemattomasti!
Edustatko sinä jompaa kumpaa tyyppiä?
Kommentit (9)
Taidan olla taaperorakas!!!!
Vauvat ihan ok ja isommat ihan ok mutta tollaset 1,5-2,5 vuotiaat on musta aivan ihania!!!! Voi sitä ihastuksen ja ihmetyksen määrää mitä elämä antaa ja välillä niin ihanan omapäisiä ja raivokkaita.
varsinkin taaperot uuvuttaa. Noiden vaiheiden vuoksi ei meille enää tule lapsia enempää.
Vauvakuumetta ihan sanan varsinaisessa merkityksessä olen potenut jo pian 20-vuotta... En voi vastustaa niitä ihmeellisen viisaita silmiä, jotka tapittavat täynnä luottamusta takaisin, kuin mikään ei voisi astua välillemme...
Mutta, nyt kun lapseni ovat jo yli 10-vuotiaita, olen huomannut että olen yhä enenevissä määrin lapsirakas! Mielestäni 5-7 vuotiaat pikkunassikat ovat maailman monimutkaisimpia otuksia ja täynnä itseluottamusta tulevaa kohtaan, mutta siltikin niin herkkiä pieniä taitelijasieluja, jotka on ihan pakko ottaa siipien alle suojaan :) Esimurkku-aika on täyttä päivää meidän elämässämme ja on ihana huomata, kuinka pojat tukeutuvat äitiinsä - ei liikaa - mutta kuitenkin niin, että näyttävät tärkeyteni heidän maailmassaan...
Summa Summarum, ehkä olen sitten vauva- sekä lapsirakas ;)
Vauvat ovat ihan ok, mutta lapset ovat ihania. Tai no, ovathan vauvatkin lapsia...
Onhan vauvat ihan söpöjä, mutta niitten kanssa oleminen
on aika tylsää. Isompien lasten kanssa voi touhuta kaikkea
ja minusta on kiva just opetella yhdessä lasten kanssa uusia
asioita.
Omien vauvaikäisten kanssa vielä jotenkuten jaksaa höpötellä,
kun ne tuntee hyvin. Vieraat vauvat on söpöjä, mutta mitään
sanomattomia. Taaperoikäisestä eteenpäin tykkään tosi paljon
touhuta myös " vieraitten" lapsien kanssa.
En ole oikeastaan ikinä ollut " vauvakuumeessa" enemmänkin lapsikuumeessa.
En oikeastaan pidä vauvoista ENKÄ lapsista. Omaani rakastan yli kaiken, mutta minulla onkin maailman ihanin lapsi :)
Vauvat on niin ihanan viattomia nyyttejä, jotka eivät uhmaile eivätkä oo pulmallisia syöttää. Ja niin ihanan pieniä ja söpöjä ja silleen. On lapsetkin kivoja mutta enemmän rasittavia. Koko ajan vaativat huomiota ja änkäävät ja vänkäävät...
Vauvat on vähän tylsiä, lapset on kivampia :)