Tänään päivystyksessä nähtyä.
Olin itse suppareiden takia näyttäytymässä synnärillä. Samaan aikaan odotushuoneessa oli perhe, about 30-vuotiaat vanhemmat, muutaman päivän ikäinen lapsi ja lapsen mummi (äidin äiti, yhdennäköisyys todella huomattava, ei varmasti voinut olla vauvan isän äiti).
Se, mihin kiinnitin huomiota, oli se, että vauvaa hoiti IHAN KOKO AJAN tuo mummi. Siis syötti, hyssytteli ja muutenkin piteli kuin omaansa. Ja vauvan vanhemmat vaan katselivat vierestä. En voi tajuta. Itselleni ainakin oli alusta asti tärkeää, että päävastuun lapsesta kannamme ME mieheni kanssa.
Joskus voi tietty olla, että tuore äiti on niin poikki, että tarvitsee apua, mutta tässä tapauksessa hän näytti ihan hyvävointiselta. Ja vaikka olisikin ollut huonovointinen (sehän ei aina päällepäin näy), niin tosi epätodennäköistä on, että se vauvan isäkin olisi ollut niin kipeä, ettei olisi voinut kantaa vastuuta vauvasta tuon sairaalareissun aikana.
Koko tilanne näytti vaan niin täysin siltä, että tuoreet vanhemmat olivat vauvan kanssa aika ihmeissään ja varmasti pysyvätkin ihmeissään, jos eivät ala itse ottaa vastuuta.
Kommentit (23)
Mutta tilanne vaan näytti itselleni NIIIN vieraalta, että tuntui omituiselta. Mielestäni on vähän eri asia, jos lapsi on isompi. Mutta muutaman päivän ikäiseen vauvaan pitäisi (erityisesti ekaa kertaa vanhemmiksi tulleiden) kyllä ihan oman äidin ja isän keskittyä luomaan suhdetta ja opetella ottamaan vastuuta. Ei se siitä ainakaan helpommaksi tule, jos potee lievää rimakauhua ja antaa ajan kulua.
mullekin tuli mieleen, et mummi oli vauvan itselleen " kaapannut" ja varmasti (toivottavasti ainakin) ihan aiheetta perheen päivystykseen raahannut.
Mä ainakin muistan, että olin aivan kauhuissani ensimmäisen kerran kun lapsella oli jotain.
ettei tuoreet vanhemmat osanneet sanoa siihen mitään vaan olivat äimänkäkenä?
mutta on ihan hyvä muistaa että taustalla voi aina tilanteissa olla jotain ihan muutakin kuin mitä ensimmäiseksi mieleen tulee. Ehkä heillä on ollut tavallista rankempi alku vauvan kanssa, tai äidin toipumisessä synnytyksestä on ollut ongelmia tms ja he ovat turvautuneet mummon apuun. Tai ihan mitä vaan. Eipä sitä ulkopuolinen voi tietää.
Ehkä mummi käymässä kauempaa vastasyntynyttä katsomassa ja vanhemmat haluaa antaa mummin olla vauvan kanssa niin paljon kuin mahdollista vierailun aikana.
Olisi ap mennyt suoraa ja kysynyt miten on asiat. Asiahan on voinut olla ihan miten vain.
tosin miinus se mies... ero tuli just samoihin aikoihin...
äitini oli synnytyksessä mukana, repesin todella pahasti ja olin ihan sekaisin ja kyvytön hoitamaan lasta ekan kuukauden. Tarvitsin lisää verta elimistööni liki 3 litraa ennen kuin aloin toipua ja se ei tapahtunut yhdessä yössä. Jahka olin tolpillani, hoisin vauvaa ihan itsenäisesti.
mikä harvoin on ns. osaamista, ennemmin jo joku häiriö äidin ja vauvan vuorovaikutuksessa, mikä vaatisi asiaan paneutumista. Hyvä, että vauvalla on edes mummi!
Kyllä mä ainakin olin kaksostemme hoidosta välillä niin puhki, että mummin apu ulospäin olisi näyttänyt varmaan juuri tuollaiselta. Kun et tiedä toisten tilannetta niin ei kannata luulla liikoja.
Meillä ainakin mummit oli niin haltioissaan esikoisen syntymästä, että halusivat pitää vauvaa sylissä ja hyssyttää kun tulivat katsomaan.
On jo maailma mennyt mallilleen kun ei mummit saa helliä lapsenlastaan ilman, että nämä itsekkäät mammat ei siitä rutisisi. Ensin omitaan lapsi itselle ja ei anneta kenenkään muun siihen koskea, sitten maristaan kun joutuukin vauvan hoitamaan itse. Sen jälkeen onkin kiire saada vauva päiväkotiin, että on omaa aikaa.
Meillä mummit ovat hoitaneet isot katraat ja ovat lapsirakkaita, joten he kyllä osaavat vauvaa helliä.
Taitaa olla provo, sillä ei kai kukaan niin vitun tyhmä ole, että ajattelee ettei vanhemmat ota vastuuta vauvasta jos mummi pitää vauvaa sylissä.
Tämä on kyllä pitkästä aikaa paras juttu mitä olen lukenut *repskops*
on ihan normaalia, että eka lapsen kanssa ollaan vähän pihalla. Ja vielä jos mummi antaa ymmärtää, että hän osaa hoitaa vauvaa paljon paremmin kuin tuoreet vanhemmat. Epävarmuus vaan kasvaa... Eikä tämmönen yhtälö ole mitenkään harvinainen.
Jos, niin varmasti tulet vielä hymyilemään tälle hassulle ihmettelyllesi. Olen sitä mieltä, että johtopäätköksesi tuntuu todella hassulta. Minä olisin samassa tilanteessa varmastikin ollut otttu, että lapsella on hyvä ja huolehtiva lähisukulainen ja nuorellaparilla hyvä turva.
ensin oli kiire kotiin ja sitten kun oltiin tosiaan lähdössä alkoi paniikki hiljaksiin iskeä. kyllä otin kiitollisena sekä anopin että äitini ja muiden sukulaisten neuvot ja avun vastaan. minulla ei ennestään ollut minkäänlaista kokemusta vauvoista. en näe siinä mitään väärää.
vauvoja, ja ajattelin, että tietysti osaan nyt omaani hoitaa ihan automaattisesti. Kun vauva sitten tuotiin hoitoon mulle ja hänet tuonut kätilö vain häipyi paikalta, olin ihan pihalla, että mitä tälle tehdään...! Voiko ottaa syliin, voiko syöttää? Olin tosi hämmästynyt että olin niin avuton.
Sairaalassa kaikki menikin ihan hyvin, kun oli koko ajan joku jolta kysyä apua - sain kyllä vaipat ja syöttämiset ym. hoidettua itse neuvomisen jälkeen. Kotona iski taas paniikki, että mitenköhän tässä pärjätään ja taisin siinä vähän itkeskelläkin. Olisin ollut kiitollinen, että äiti tai joku olisi ollut paikalla. Mies kyllä oli, mutta ei ole vauvoja hoitanut aiemmin ollenkaan. Kyllä me alkujärkytyksen jälkeen päästiin hyvin hoitorutiineihin kiinni, ja nyt alun paniikki naurattaa.
Meillä tuore mummu hurahti ekasta lapsenlapsestaan, joka vielä oli kuin kopio omasta pojasta, niin totaalisesti, että taisi käyttäytyä samalla lailla Kättärillä. Mä olin enemmän kuin tyytyväinen vaipanvaihdtoavusta, sillä rankan synnytyksen jälkeen alapää oli todella kipeä ja hemoglobiini oli laskenut 85:een.
Eli _ehkäpä_ kuitenkaan ei ollut kyse uusavuttomista pelokkaista vanhemmista vaan järkevistä aikuisista, jotka antavat isovanhempienkin tutustua uuteen rooliinsa heti alkutaipaleella.
Toivottavasti ap olit provo!
ihan vauva aikana äiti sekä sisko.samoin minä siskon lasten kanssa.
ei siinä että ei oo osannu, vaan halusta syöttää ja pussailla yms. sitä pientä tulokasta.
Tosin lapsi ei enää ole vauva.
Olen törmännyt kyllä ihan avuttomiinkin vanhempiin. Yksi tyttörukka, jonka vauva oli sairaalahoidossa, ei uskaltanut imettää omaa lastaan, vaan lypsi viemäriin. Ei myöskään uskaltanut vaihtaa vaippaa, vaan soitti kelloa ja katsoi kun sairaanhoitaja vaihtoi. Oli tosi helpottuneen näköinen, kun sh patisti tuoreita vanhempia kotiin yöksi. Eivät pitäneet sitten tosiaan kiirettä takaisin tulon kanssa...
Eiköhän ne siitä kasva!