Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen taas huutanut miehelle koko aamun...

Vierailija
09.02.2013 |

En vain jaksa enää.

Olen pyytänyt siltä jo viisitoista miljoona kertaa että se lähtisi, mutta ei se tajua edes lähteä ja jättää minut rauhaan.



Keskiviikkona heräsin lapsen kanssa, tein aamupalan, mies sai nukkua koska on niiiiiiiiiiiiiiiiin kipeä. Torstaina lähdin äidin tykö koko päiväksi että mies sitten saisi levätä eikä tarttis kiukutella siitä ettei parane millään kun ei koskaan saa levätä. Eilen heräsin lapsen kanssa, mies nukkuin tunnin pidempään.

Pyysin että jos minä siasin tänään sitten nukkua, juu kyllä..

Lapsi heräsi kahdeksalta, mies vetää tyynyn pään yli. Nyt kello on yksitoista, mies on koomaillut sohvalla, saanut lapselle vaihdettua paskavaipan, jiihaa!

(Joo, mä en pysty juuri nyt tota nostamaan koska kärsin aika pahoista liitoskivuista, valitettavasti mies ei ollut näyttänyt tätä saatanan saamattomutta ennen kuin oli saanut mut ylipuhuttua että tehdään toinenkin).

Mies ei pese pyykkiä, ei koske tiskeihin, ei laita ruokaa. Imuroi kerran viikossa.

Ei jaksa ulkoilla lapsen kanssa.

Hän on jumalauta sentään TYÖTÖN! Kotona koko ajan!!!

Mutta ei, ei vain jaksa...

Olen sanonut että hänellä on tasan kaksi vaihtoehtoa, hakea apua jos on masentuntu tai sitten muuttaa pois oska mä en jaksa tätä ollenkaan.

Niin, lisätään vielä että hän on keksinyt sellaisen mukaavn tavan että ostaa viinapullon, jemmaa sen jonnekin ja toivoo etten huomaisi kun on kännissä, ja valehtelee sitten ihan pokkana kun jää kiinni.



En vain siedä tuota saamatonta juoppoa enää, en rakasta sitä tippaakaan enää, se on kyllä niin lahjakkaasti tuhonnut tämän avioliiton.

Eikä tajua vaikka olen sanonut että oikeasti sen pitää näyttääkin että on tosissaan, ei auta että sanoo että rakastaa ja kehuu kauniiksi ja yrittää saada pillua!

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja sä oon tyypillinen vittupää.

Vierailija
2/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todellinen luuseri. Onko teillä omistus- vai vuokra-asunto? Voitko sinä lähteä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todellinen luuseri. Onko teillä omistus- vai vuokra-asunto? Voitko sinä lähteä?


Periaatteessa voisin kyllä lähteä, mutta on vain niin turhaa että molemmat muutetaan, kun ei mies voi tähän kolmioon kuitenkaan jäädä asumaan.

Ja on taloudellisesti turhaa muuttaa kaksioon minun kannaltani, koska tämä lähiökolmio maksaa saman verran kun kaupungin kaksiot kun vuokriin lisätään vedet jne...

Vierailija
4/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todellinen luuseri. Onko teillä omistus- vai vuokra-asunto? Voitko sinä lähteä?


Periaatteessa voisin kyllä lähteä, mutta on vain niin turhaa että molemmat muutetaan, kun ei mies voi tähän kolmioon kuitenkaan jäädä asumaan.

Ja on taloudellisesti turhaa muuttaa kaksioon minun kannaltani, koska tämä lähiökolmio maksaa saman verran kun kaupungin kaksiot kun vuokriin lisätään vedet jne...

Vierailija
5/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

että tämä on teidän esikoinen. Tavallaan tuo on normaalia, suurin osa miehistä ei tajua sen ekan ja yhden lapsen kohdalla edes selviä asioita. Ja eikö suuri osa eroista juuri synny ensimmäisen lapsen ensimmäisenä vuonna tai jotain sellaista. Tuo on suuri muutos, ja monesti mies ei osaa ja tee vaikka pyytääkin. Tosin, jos miehesi on työtön niin ajattelisi että osallisuis. No, miehet on miehiä ja nyt pistät sen ottamaan itseään niskasta kiini. Mielestäni voi ladella ehdot, ja vaatia miestä tekemään kotitöitä, hankkimaan itselleen työpaikan ja olemaan ilman alkoholia. Eroa ei kannata heti ekana harkita, annat miehelle vaihtoehdot ja jos ei muutosta tule, niin voit potkia pihalle hetkeksi tai lähteä itse lapsen kanssa. Ja jos sittenkään ei auta, niin mietit asiat uudelleen. Tsemppiä!

Vierailija
6/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla melkein samanlainen tilanne itselläni. Oon tätä vuosia katsellut, toivonut ja odottanut muutosta mutta ei. 8 vuotta yhdessä asumista ja nyt ollaan vihdoinkin siinä tilanteessa että tiet johtaa erilleen. Ja tyytyväinen olen! Ei ole lastenkaan hyvä elää kodissa jossa negatiivinen ilmapiiri. Me ei riidellä eikä muutakaan lasten edessä mutta kyllä lasten tulis nähdä oikea parisuhteen malli eikä väkisin yhdessä olevat vanhempansa. Tsemppiä, sä tuut pärjäämään hyvin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Annat miehelle uhkavaatimuksen, että ryhtyy tiellä kodinhoitajaksi tai menee töihin! Ja töitä kyllä saa, ellei sitten ole ihan superlusmu-luuseri.



Ja jos miehesi on superlusmu-luuseri, niin pakkaat sen kamat ja viskaat pellolle. Pitää sinua varmasti itsestäänselvänä eikä usko uhkauksiasi, mutta ole vahvana jos uhkaat jotain niin sitten myös toteutat sen.

Vierailija
8/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen vain yrittänyt ja yrittänyt ymmärtää ja tukea.. Mies on kirjoitellut väikkäriään, kun tavattiin hän oli todella kunnianhimoinen ja varma siitä että parin vuoden sisällä työllistyisi.

No, väikkäri ei vain siten edistynyt ja rahoitus loppui, minä sitten olen miestä elättänyt ja hän on käynyt yliopistolla silloin kun jaksaa..

Toisin sanoen, minä olen herännyt aamulla ja lähtenyt töihin, mies on jäänyt nukkumaan ja ehkä puolilta päivin lähtenyt kirjoittamaan tunniksi, pariksi.

Kun tulen töistä odottaa kysymys "Mitä tänään syödään".

Joskus mies istui vielä kotona kylpytakki päällä kun tulin töistä....

No, tulin raskaaksi, ja mies LUPASI että väikkäri on valmis kun äippäloma alkaa, että hän voisi sitten hakea töitä. No, sitten piti olla valmis viimeistään kun lapsi syntyy. No, väitös on nyt sitten pari päivä sen jälkeen kun äippälomani alkaa tämän toisen muksun kanssa...

Että ihan vähän vaan venynyt...



Nyt on vain työllistyminen niin epävarmaa, että ei ne tohtorinpaperitkaan mitään auta, 5v sitten oli täysin eri tilanne!

Sehän ei tietysti ole mieheni vika, mutta silti...



En vain tiedä miten jaksaisin tätä enää, tavallaan tuntuu että pitäisi vielä odottaa ja katsoa että muuttuisiko mikään sitten jos mies saisi töitä, löytyisikö taas se kunnianhimoinen, ahkera mies johon rakastuin...

Mutta jos mies ei ymmärrä että minä en jaksa olla se joka huolehtii kaikesta, niin tästä ei vain tule mitään.....

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten kuvittelet hänen saavan aikaan mitään? Meillä kävi näin. Lähdin itse, asuimme kolmiossa, mies jäi siihen. Alkoi tulle viestejä että millä hän maksaa vuokran? Aivan!! Heräsi.. Haki sitten itselleen pienempää asuntoa, ihan itse ja saikin aika pian. Ei kuulunut enää minulle miten asiansa hoiti.



En jaksanut enää kertakaikkiaan

Vierailija
10/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

eihän tuommoista jaksa kukaan katsella eikä sinunkaan ole pakko.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

minulla. Jos piilottelee viinojaan ja väittää, ettei ole juonut mitään vaikka selvästi on, niin se kertoo aika pahasti alkoholiriippuvuudesta.



Onko juominen sinun mielestäsi ongelma? Häiritseekö se elämäänne? Eipä toiselle voi kovin selkeitä neuvoja antaa, mutta tosiaan kannattaa kuunnella itseään ja sitä, onko kaikki omasta mielestä ihan ok, vai täysin pielessä?! Sitten vain sen mukaan annat hänelle mahdollisuuden muutokseen tai sitten muutat itse elämäänne (ja kenties sen myöt äotat ja lähdet tilanteesta). Huutamisella ei kuitenkaan ole vaikutusta, vaikka se tuulettaakin omaa kiukkua, mies ei sen takia kuitenkaan muutu. Jos päihdeongelmasta haluat tietoa, sitä löytyy päihdelinkki.fi keskustelusivuilta aika paljonkin.

Vierailija
12/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

minulla. Jos piilottelee viinojaan ja väittää, ettei ole juonut mitään vaikka selvästi on, niin se kertoo aika pahasti alkoholiriippuvuudesta.

Onko juominen sinun mielestäsi ongelma? Häiritseekö se elämäänne? Eipä toiselle voi kovin selkeitä neuvoja antaa, mutta tosiaan kannattaa kuunnella itseään ja sitä, onko kaikki omasta mielestä ihan ok, vai täysin pielessä?! Sitten vain sen mukaan annat hänelle mahdollisuuden muutokseen tai sitten muutat itse elämäänne (ja kenties sen myöt äotat ja lähdet tilanteesta). Huutamisella ei kuitenkaan ole vaikutusta, vaikka se tuulettaakin omaa kiukkua, mies ei sen takia kuitenkaan muutu. Jos päihdeongelmasta haluat tietoa, sitä löytyy päihdelinkki.fi keskustelusivuilta aika paljonkin.


Minusta juominen on ongelma, miehen mielestä (yllätys yllätys) ei... Minun pitäisi vain ymmärtää että hän ei jaksa kuunnella nalkutustani jos hän haluaa juoda, siksi hän juo sitten salaa ja toivoo etten huomaisi että on juonut.

Hänestä voi hyvin kerran, pari viikossa esim pe ja la ilman että se tarkoittaa että on olemassa ongelma. Niin, ja sitten viikolla pari kaljaa muutamana iltana...

Lupasi ja vannosi että viettää tipattoman tammikuun, hyvin juu sujui sekin..

Ei ymmärrä että se ON ongelma jos ei pysty olemaan ilman.

Sanoo että on nyt juonut vain koska on sitä väikkäriä stressanut ja KAIKKI tulee muuttumaan nyt kun se on kirjoitettu ja viimeistään sitten kun hän saa töitä....

Mutta kyllä hänestä oli apuakin tänään, oikein hienosti meni nukkumaan päikkäreitä lapsemme kanssa.

Nukkuvat edelleen, sain minäkin vähän nukuttua kuitenkin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan viisi yksi