"Kuinka voin auttaa?" Mitä ajattelet rehellisesti, kun puheluusi vastataan noin?

Amiriikan paskajöötin matkimista.

Meillä tuli just töissä käsky vastata noin. Eli firman nimi ja sit "miten voin auttaa". Ja se on ihan kamalaa. Ihmiset ihmettelee että mitä, mitä sanoit, minne tää nyt tuli, onko tää ajanvaraus?

Ihan bs-meininkiä!

Mitä tarkoittaa bs-meininki?

Minä kuulen usein: Wie kann ich Ihnen behilflich sein tai Was kann ich für Sie tun?

En ajattele mitään kummempaa, vaan kerron asiani.

BS = bullshit, "hevonpaska"

Kuulostaa teennäiseltä. :p

Miten sitten pitaisi vastata? Mita? Mita haluut? Hoh? Onks sulla jotain asiaa?

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 18:37"]

BS = bullshit, "hevonpaska"

Kuulostaa teennäiseltä. :p

[/quote] Bull = harka

horse = hevonen

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 18:39"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 18:37"]

BS = bullshit, "hevonpaska"

Kuulostaa teennäiseltä. :p

[/quote] Bull = harka

horse = hevonen

[/quote]

Suomessa ei sanota jonkin asian olevan "häränpaskaa" vaan "hevonpaskaa". Siksi laitoin sen viestiini lainausmerkkeihin.

Hahaha, joka maassa tuota kuulee. Mites suomalainen versio:
"No mitä nyt taas?"

Pitkään ulkomailla asuneena minun oli todella vaikea tottua suomalaiseen tapaan vastata puhelimeen: "XXX (Firman nimi), Reeeeeijo (hitaasti, uneliaasti)".

No kun mä olen ajatellut täräyttää asiani heti sen jälkeen, kun puheluun vastaaja on sanonut firman nimen ja ehkä oman nimensä, niin tulee ehkä puhuttua päälle ja joutuu kysymään, että mitä sanoit. Sit kun vastaaja toistaa "kuinka voin auttaa?" tokaisun, niin siihen on kovin vaikeaa muodostaa omaa lausetta vastaukseksi. En mä ainakaan osaa enää sanoa asiaani sillain kun alunperin ajattelin, vaan vedän sinne väliin jotain yhtä tyhmää: "No siten voit auttaa, että...."

Ei pilaa päivääni, mutta on vaan niin tönkköö.

Ajattelen, että tämäpäs outoa, haluan ensin esitellä itseni ja tervehtiä ja sitten vasta kertoa mitä haluan. on siis vaivaannuttavaa.

Työkaverini käyttää tuota oksettavaa vastaamistapaa, vaikka meitä ei ole ohjeistettu vastaaman niin. Yök! Omaan suuhuni ei kyllä sopisi tuollainen ollenkaan.

Se on hämmentävää, sillä siihen on vaikea vastata itse esitäytymällä, kun Omanimi tässä hei on ihan väärä vastaus tuohon kuinka voin auttaa -kysymykseen ja tuntuu epäkohteliaalta vaanladata oma asia ilman esittäytymistä.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 22:10"]

Työkaverini käyttää tuota oksettavaa vastaamistapaa, vaikka meitä ei ole ohjeistettu vastaaman niin. Yök! Omaan suuhuni ei kyllä sopisi tuollainen ollenkaan.

[/quote] Englannin kielesta kylla hanakasti lainataan kaikki kirosanat ja "pitkat juoksut" mutta kaikki kohteliaisuuteen vivahtavakin takertuu suomalaisen kurkkuun.

Toisaalta se "omanimi" usein on ihan turhaa infolastia siinä puhelun alussa. Jos soitat ihan vain kysyäksesi jotain, eikä vastapuoli voi mitenkään tuntea sinua ja yhdistää nimeäsi vaikka johonkin vireillä olevaan juttuun, on oikeastaan aika hassua sitä nimeään sinne tuputtaa...

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 22:27"]

Toisaalta se "omanimi" usein on ihan turhaa infolastia siinä puhelun alussa. Jos soitat ihan vain kysyäksesi jotain, eikä vastapuoli voi mitenkään tuntea sinua ja yhdistää nimeäsi vaikka johonkin vireillä olevaan juttuun, on oikeastaan aika hassua sitä nimeään sinne tuputtaa...

[/quote]

Mutta itsensä esittely nyt vaan kuuluu hyviin tapoihin.

Kuulostaa siltä, et pomo on käskenyt vastata noin. Ei siis luontevaa.

Muakin ärsyttää tuo, että ei jää mahdollisuutta esitellä itseään ja tervehtiä vastaajaa luontevasti, jää siis asiakkaalle tökerö olo.

Kyllä mä kykenen ihan luontevasti esittelemään itseni ja jatkamaan suoraan asiaan vaikka joku olisi juuri sanonut "Kuinka voin auttaa?"
Suomalainen ajattelee niin suoraviivaisesti ja ottaa kaiken kirjaimellisesti.

Ihan ekana käy sääliksi sitä, joka joutuu vastaamaan puhelimeen noin. Se ukaasihan on hänelle ylempää tullut ja sitä hänen on työpaikkansa säilyttääkseen hoettava.

Joo, ja sitten tietenkin vilahtaa mielessä, että tuollainen sanonta ei sovi suomen kulttuuriin.

Ja sitten myyjän puolesta ahdistuneena esitän asiani mahdollisimman lakonisesti ja penseästi, jotta hän tajuaisi, että hän saa minun puolestani vapaasti riisua sen kestohymyn kasvoiltaan. En halua kuulla sitä puhelimen läpi. Haluan suomalais-ugrilaista palvelua. Vain tarpeellisia sanoja, eikä yhtään sanaa liikaa. Vastapuoli on mielestäni ystävällinen puhelimessa silloin, kun hän ei ole liian innokas.