tohtorit: onko oma VÄITÖStilaisuus ihan kauhea paikka?

Suomen julkinen väitöstilaisuus on 10 kertaa parempi kuin neljän professorin grillaus jota esim. Saksassa harrastetaan. Siellä kysytään koko opiskeluajan aineistosta mitä vaan. Jostain kemiastakin voivat kysymykset olla mitä vaan orgaaniseen tai epäorgaaniseen kemiaan liittyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vastaväittäjän kuuluu kysellä pitkiä aikoja "ohi aiheen", koska hänen kuuluu keskusteluttaa väitteliijää tutkimuksensa merkityksestä tieteenalalle yleensä ja myös yhteiskunnalle. Tämä sanotaan tiedekunnan ohjeissa, jos ne viitsii lukea. Eli ei se vastaväittäjä tee väärin, vaan te ette ole tajunneet tilaisuudeen luonnetta: vaikka kyse on juuri sinun väikkäristäsi, kyse ei ole siitä, muistatko montako jyvästä laarin pohjalta sait laskettua, vaan siitä, mitä väliä niillä jyvillä on.

Joo. Mutta: "ohi aiheen mutta kuitenkin omasta tieteenalasta" on eri asia kuin "ohi aiheen eikä edes omaa alaa".

Ystävälläni (biologi) kävi juuri näin. Hän oli tutkinut diabetesta rottakokein ja vastaväittäjä hiillosti häntä mm. sähköisen akupunktion vaikutuksesta synnytyskipuihin sekä lihaskuntoharjoittelun hermostoa kuormittavista vaikutuksista eri urheilulajeissa.

Tilaisuu ei myöskään ollut keskustelu, vaan lähinnä tentti, jossa vastaväittäjä aina haki yhtä sanaa tai käsitettä. Diabeteksesta ja rotista (tai niihin liittyvistä menetelmistä) ei 90 minuutin aikana puututtu KERTAAKAAN.

Eli kyllä, kirjan ohi saa ja pitää kysyä asioita, mutta se ei tarkoita sitä, että pitää a) mennä niin ohi kuin vain suinkin pystyy tai b) sivuuttaa kirja, sen tulokset ja niiden tulkinta / sovellettavia TÄYSIN.

Olenkin aina ihaillut av-palstan korkeatasoisia ja hyvin argumentoituja keskusteluja. Nyt selvisi, että lähes kaikki mammat ovat tohtoreita.

Kaikkihan täällä on tohtoreita ja vieläpä lääketieteen.

Onhan se jännittävä tilaisuus. Mutta kun olet viitisen vuotta tutkinut juuri kyseistä asiaa, osaat kyllä vastata suurimpaan osaan kysymyksistä.

Itselläni oli tosin kaksi ongelmaa. Väitös oli englanniksi, kuten väitöskirjakin. Hallitsen tieteellisen kirjoittamisen englanniksi ihan ok, mutta keskustelussa tuli kyllä hetkiä, etten vain yksinkertaisesti ymmärtänyt, mitä multa kysyttiin. Harmittaa, etten täysin saanut osoitettua kykyjäni. Onneksi arvostelu on vain kahdella asteikolla: erinomainen (tms) ja hyväksytty. Hyväksytyn kai saavat kaikki itse oman työnsä kirjoittaneet?

Toinen ongelma oli, että ensimmäiset artikkelit oli julkaistu vuosia sitten, kun taas uusimpia kirjoitin väitöksen alla. Pakostakin vanhemmat asiat tuppaavat unohtumaan ja sitä puhuu enemmän uusimmista. Yhteenvedon kirjoittaminen toki auttaa, mutta huonomuistisena tämä oli itselleni ongelma.

Väitös on myös tuntien tapahtuma. Itse uhkasin hyytyä parin tunnin jälkeen, kun keskittymiskyky loppui. Mutta sille nyt ei vain voi mitään.

Väitösiltaa edeltävä illallinen vastaväittäjän kanssa helpottaa jännitykseen. Samoin karonkka saa pian unohtamaan koko väitöstilaisuuden;) Tsemppiä!

Se lempinimi on väikkäri, ei väittäri.