Hävettääkö avioero?

Mutta sehän kertoo siitä, että minulla on henk koht ongelma, että hävettää.

se yksi iso epäonnistuminen elämässä. Toisaalta siis hävettää, toisaalta olen ylpeä itsestäni, että sain riuhtaistua itseni irti huonosta suhteesta.

mutta se hävettää, että ylipäänsä alun pitäenkään otin vaivoikseni väkivaltaisen narkkarin, vieläpä menin naimisiin hänen kanssaan ja elätin häntä kolme vuotta. Siitä olen lähinnä ylpeä, että sain itseni irti siitä tuhoisasta suhteesta ja että minulla riitti uskoa itseeni niin paljon, että löysin uuden ja paljon paremman miehen.

Mutta itseni tuntien valitsisin kuitenkin sen ennemmin kuin kulissit. Onneksi mulla on kunnon mies. Voi käydä niin hyvin ettei eroa tulekaan, takana jo 16 aviovuotta.



Joillain ystävilläni on takana jo kaksi eroa. Toisia hävettää, toisia ei.

Mutta vain eron alussa, olihan avioero epäonnistuminen siinä, mihin olin lupautunut ja täydellä sydämelläni ryhtynyt.



Enemmän mua "hävettää" se, että olin niin huonossa avioliitossa niin pitkään ja hukkasin elämästäni hyviä vuosia. Mutta nekin on vain kasvattaneet.

Ensimmäisessä erossa mua hävetti se, että olin tullut jätetyksi. Toisessa erossa ei hävettänyt mikään. Silloin erosin miehestä, joka oli pahoinpidellyt minut ja saanut siitä tuomion.