Erittäin hankala ja takertuva ystävä

Tämä tuttava on lapseton, hyvin koulutettu, miehetön. Kaiken pitää mennä hänen ehdoillaan, ei tule vastaan. "Ystävyys" on nykyään hänen kurjuutensa kuulemista, en jaksa.

Tahdon hänelle hyvää, mutta en tiedä, miten se tapahtuu.

Minulla samanlaista, joskin "ystävä" on vielä parisuhteessa, joskin koko suhde on hillitöntä draamaa tämän naisen tarvitsevuuden ja mustasukkaisuuden vuoksi ja siksi lopuillaan. Tämä nainen on mm. yrittänyt velvoittaa minua vastaamaan aina hänen puheluihinsa ja soittamaan tiettyihin hänen sopimiinsa aikoihin hänelle, suuttuu jos en ole näin tehnyt. On todella kateellinen kaikesta hyvästä, jota itse koen tai saan - erityisesti uraan tai parisuhteeseen liittyvistä asioista. Sitten aina valittaa aivan kaikesta elämässään. Käyttää ystäviään ilmaisina terapeutteina, joille saattaa soittaa useita kertoja päivässä. Kuvittelee, että miehen pitäisi olla pitkässä suhteessa vuositolkulla kiinnostunut ja himoita naista samoin kuin alkuhuumassa...kun näin ei ole vetää kauheita draamoja. Kun kerron jotain omaan elämääni liittyvää on suhtautuminen joko kateellista tai piikittelevää. Suhtautuu ulkomuotoonikin kateudella ja saattaa huomautella suureen ääneen seurassa jos huomaa minulla jonkin "virheen" (esim. finni, hiusten juuri värjäämättä tms.). On kauhean kontrolloiva ja epävarma ja yrittää vaikuttaa minun vapaa-ajanharrastuksiini ja kommentoi niitä. Ihan seko ämmä. Ja on pian jo nelikymppinen, joten ei mikään teini edes.

Joo, emme ole juuri yhteydessä, koska hänen seuransa saa minut voimaan huonosti.

Se "häivytys" vaan vie omatkin voimavarat ja haittaa muita ihmissuhteita. Parempi sanoa suoraan, että ei halua olla tekemisissä. Niin minä jouduin tekemään.

tuttavana yksi tyyppi, joka on todella rasittava ja kuristavan ahdistava. Alkoi yrittämään kontrolloimaan kaikkea tekemisiäni eikä ikinä tiennyt, että millä tuulella soittaa. Saattoi räyhätä ja huutaa jostain, mistä en edes tiennyt mitään.



Vieläkin ahdistaa pelkkä nainen, vaikka en ole ollut nyt missään tekemisissä hänen kanssaan. En vastannut hänen puheluihinsa enkä viesteihin ja lopulta hän tajusi itse, etten halua olla tekemisissä ja kirjoitti katkeria ja sairaita viestejä mulle. En vastannut enää niihinkään.



Ikinä en saanut siitä tuttavuudesta mitään positiivista, mutta voimia vei todella paljon.

En uskalla kirjoittaa.

Minäkin ihan oikeasti mietin ennnen viestin lähettämistä, että entäpä jos tuo "ystävä" tunnistaa minut täältä. :( En edes halua ajatella, millainen tenttaaminen siitä seuraisi! Miten jotkut ihmiset ovatkin noin hankalia?

Välien katkaiseminen kerrasta olisi varmasti monella tapaa helpoin ratkaisu, mutta herkkänä ja arkana ihmisenä en kerta kaikkiaan uskalla. Pelkään, että "ystäväni" alkaisi mustamaalata minua ja levitellä ties mitä juttuja tutuille ja tuntemattomille. Hän on nimittäin toiminut noin muutaman ihmisen kohdalla. Täytyy siis yrittää vain "häivyttää" (oiva sana muuten!).

Kiitos kaikista uusista kokemuksista ja näkökulmista! Tästä ketjusta on ollut minulle todella paljon hyötyä! :) Terv. AP

"pelottaa kirjoittaa asiasta anonyymina vauvapalstalle"

Huomaa kyllä kuinka paljon ko. kaveri sinua hallitsee... siis tälläkin hetkellä, vaikka et ole hänen seurassaan, hän kontrolloi sinun tekemisiä/sanomisia/pelkoa/muita tunteita...



Kyllä sen nyt pitäisi olla yksinkertaisempaa vaan ignoorata koko ihmistä, ja jos hän joskus soittaa, niin juttelet kuin hyvänpäivän tutulle, vähän niitä näitä ja sitten "hei hei"

otat itseäsi nyt niskasta kiinni, hän ei voi hallita sinua, jollet anna sen tapahtua! jostain syystä olette nyt vastinparit toisillenne. MIKSI?

(Musta ei saa takertuvaa ystävää;D)



Hienoa kun olet saanut helpotusta täältä. Kerrankin fiksu ketju...



T: kakkonen

"pelottaa kirjoittaa asiasta anonyymina vauvapalstalle"

Huomaa kyllä kuinka paljon ko. kaveri sinua hallitsee... siis tälläkin hetkellä, vaikka et ole hänen seurassaan, hän kontrolloi sinun tekemisiä/sanomisia/pelkoa/muita tunteita...

Kyllä sen nyt pitäisi olla yksinkertaisempaa vaan ignoorata koko ihmistä, ja jos hän joskus soittaa, niin juttelet kuin hyvänpäivän tutulle, vähän niitä näitä ja sitten "hei hei"

otat itseäsi nyt niskasta kiinni, hän ei voi hallita sinua, jollet anna sen tapahtua! jostain syystä olette nyt vastinparit toisillenne. MIKSI?

Kiitos herättelevästä viestistäsi! Nyt vasta itsekin ymmärsin, miten paljon kyseinen henkilö minua hallitsee.

Olen myös miettinyt, että olenkohan itse tehnyt tästä ihmisestä jonkinlaisen olkinuken, joka on paljon pahempi kuin henkilö itse? Kyseessä on kuitenkin vain ihminen. Saattaa olla, että suurentelen asioita ja pelkään olemattomia.

Haluaisin juurikin suhtautua kyseiseen ihmiseen tuolla tavoin välinpitämättömästi, ignooraten! En ymmärrä, miksi en pysty siihen. Ehkä se johtuu siitä, että olen luonnostani hyvin alistuva ja auktoriteettihakuinen; minusta ei esimerkiksi koskaan olisi johtajaksi.

Kakkonen, kerrankin tosiaan fiksu ketju! Olen erittäin iloinen ja kiitollinen siitä, että te kanssaihmiset olette vilpittömästi ja avuliaasti jakaneet täällä kokemuksia ja neuvoja. :) Lähimmäisenrakkautta on vielä olemassa! Minustakaan ei saa takertuvaa ja hallitsevaa ystävää; en vain pysty sellaiseen. Minä olen vain tällainen hissukka. :D

Terv. AP

Vierailija kirjoitti:

Hei!

 

Tiedän että ketju on vanha, mutta aihe ei. Löysin ap:n kirjoituksen ja elän tällä hetkellä täysin samassa tilanteessa. En olisi ikinä uskonut, että ihmiselle voi tulla näin pienestä näin kuristava olo. Kun alettiin vajaa vuosi sitten pyöriä tämän erään kaverin kanssa, olin ilahtunut kaveruudestamme. Kuinka suuren virheen teinkään. Kaveri haluaa todella tiivistä best friend -meininkiä ja pettyy jatkuvasti kun en ehdi nähdä. Minulla on todella rankka vuorotyö, jossa vapaa-aika ei ole mitään popcornia ja leffateatteria, vaan täysin pelkkää palautumista ja valmistautumista seuraavaan vuoroon.

 

Olen alkanut pelkäämään puhelintani, koska välillä en uskalla vastata ja sitten taas pelottaa minkä selityksen varjolla en ole tavoitettavissa. Jos vastaan, joudun aina kokemaan syyllisyyttä siitä että joudun sanomaan tapaamisehdotuksille ei. Melkein mitä tahansa omista aikomuksistani tai ajatuksistani kerronkin, aina saan haukut että pitäisi mieluummin tehdä toisin. En silti aio elää elämääni hänen toiveiden mukaisesti. Tilanne, jossa joudun taistelemaan (ihan kuin huonossa parisuhteessa) ja puolustelemaan jatkuvasti näkemyksieni puolesta, on uuvuttava. Olen tottunut normaaleissa ystävyyssuhteissa täysin toisenlaisiin normeihin.

 

Pahoin pelkään, että kaverini sosiaaliset taidot ovat niin huonot, ettei hän huomaisi pitkään aikaan mitään outoa siinä, että ainoastaan hän soittaa minulle eikä toisinpäin. Tässä vajaan vuoden aikana hän on yrittänyt aloittaa jos minkälaista uutta harrastusta minun kanssani, jolloin sitoutuisin jatkuvaan näkemiseen. Onneksi olen ajatellut aina myös seuraavaa viikkoa pidemmälle ja kieltäytynyt. Tästä ei voi seurata hyvää jos tämän antaa jatkua. Olen muutenkin iän myötä alkanut arvostaa ihmisissä sellaista tervettä käytöstä, jota tämä kaveri ei todellakaan edusta, vaikka monella mittarilla ihan mallikelpoinen kansalainen onkin.

Onko tämä takertuja vielä elämässäsi?

Hyvä ketju ja aina ajankohtainen

Nosto

Huhuh

Minulla on myös kuvatunkaltainen tilanne kaverin kanssa. Hän soittelee minulle inhottavia puheluita ja lyö luurin kiinni. Hän myös on alkanut loukkaamaan tavatessa. Vie elämänilon nolliin. Pelkään mikä juorujen virta syntyy jos katkaisen välit tunnetaan samoja ihmisiä ja tiedän mitä tulee tapahtumaan. Mitä teen?

Jatkuu... minä tiedän mitä suhteen katkaisemisesta seuraa. Hän haukkuu minut kaikille. En osaa toimia.

Up

Mulla myös lapsuudenystävä muuttunut tuonkaltaiseksi. 10 vuotta meni hyvin ja sitten huomasin etten pääse enää eroon. Meitä oli porukka ja suuri osa yhtä sakeita loppupeleissä. Valitse itseäsi älykkäämpiä ihmisiä kaveriksi jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Olin tämän ystävän kanssa parisuhteeseen verrattavassa suhteessa (siis ei intiimisti!). Hän alkoi hallita elämääni, halveksia ratkaisujani, näyttää halveksintaansa pienillä eleillä.

Ja MINÄ USKOIN HÄNTÄ! Pidin häntä henkisenä guruna. Pidin hänen ajatusmaailmaansa ainoana oikeana. Uskoin kaiken!

Jälkeen päin olen nuo tajunnut.

Häivytyksellä onnistuin "eroamaan" kuristavasta ystävyydestä.

T: psykoterapiassa käyvä kakkonen

Töissäkin voi olla tuollaisia, ikävää, jos aseman vuoksi toista täytyy kuunnella. Seuraajia tai tottelijoita haluavat voivat velvoittaa jonkunlaiseen ystävyyteen tai myötämielisyyteenkin. Siksi työpaikoissa ei ikinä pitäisi painostaa ihmisiä olemaan ystäviä toisten kanssa. Koskaan ei tiedä, saako joku yliotteen ja käyttää vielä hyväksi ihmisiä, joiden "pitää" olla joissain asemassa olevien ystäviä. Ei siis ikinä nälvintää, miksi joku ei ole "saanut" ystäviä työpaikalta. Ei voi eikä saa olla pakko myötäillä työpaikan takia.

Löysin tämä vanhan ketjun ja sama tilanne.

Kaverini haluaa kokoajan nähdä ja soitella, suuttu ja selittää kuinka loukkaan häntä jos ei pääse. Hänet pitäisi aina laittaa etusijalle kaikessa. Jos kuulee, että olen nähnyt jotain toista kaveria alkaa draama kuinka en sitten varmaan välitä hänestä.

Saattaa vaatia luokseen kesken toisen illanvieton tai marssia kutsumatta paikalle. Kotiini yrittää jatkuvasti tulla, vaikka sanoisi että nyt ei ole sopiva hetki.

On mustasukkainen kaikesta, harrastuksista, miehestä, ulkonäöstä. Silti matkii ja kopioi kaikkea elämässäni. Olen niin loppu. Olen monta kertaa selittänyt asioita ja yrittänyt laittaa rajoja. Ei mene jakeluun. Syyllistää jopa aikuisten lasteni näkemisestä.

Kohta varmaan pakko tehdä kuten yhteinen ystävämme. Katkaisi kaikki välit häneen, kun ei kunnioita toisten rajoja tai oikeutta omaan aikaan ja tilaan.

Vierailija kirjoitti:

Löysin tämä vanhan ketjun ja sama tilanne.

Kaverini haluaa kokoajan nähdä ja soitella, suuttu ja selittää kuinka loukkaan häntä jos ei pääse. Hänet pitäisi aina laittaa etusijalle kaikessa. Jos kuulee, että olen nähnyt jotain toista kaveria alkaa draama kuinka en sitten varmaan välitä hänestä.

Saattaa vaatia luokseen kesken toisen illanvieton tai marssia kutsumatta paikalle. Kotiini yrittää jatkuvasti tulla, vaikka sanoisi että nyt ei ole sopiva hetki.

On mustasukkainen kaikesta, harrastuksista, miehestä, ulkonäöstä. Silti matkii ja kopioi kaikkea elämässäni. Olen niin loppu. Olen monta kertaa selittänyt asioita ja yrittänyt laittaa rajoja. Ei mene jakeluun. Syyllistää jopa aikuisten lasteni näkemisestä.

Kohta varmaan pakko tehdä kuten yhteinen ystävämme. Katkaisi kaikki välit häneen, kun ei kunnioita toisten rajoja tai oikeutta omaan aikaan ja tilaan.

Kannatan ehdottomasti yhteisen kaverinne ratkaisua eli välien katkaisua. Noin vaativa ja itsekeskeinen ihminen ei tule koskaan näkemään ongelmaa itsessään, vain muissa, ja on todennäköisesti täysin läpäisemätön kaikelle järkipuheelle ja palautteelle.

Jos ei uskalla panna suoraan välejä poikki, voi muuttaa omaa käytöstään sellaiseksi, että se ystävä ei itse halua enää olla tekemisissä. Voi ruveta vaikka puhumaan pelkästään sellaisista asioista, jotka eivät sitä ystävää kiinnosta, tms.