Lue keskustelun säännöt.
Pettymys. (pitkä stoori)
08.02.2013 |
aivan hajalla.
Miksi oi miksi mies käyttäytyy näin? Olen vässykkä, tiedän sen, mutta rakkaus toiseen ihmiseen saa tekemään ihmeellisiä asioita. Luulen että en näe asioita lainkaan kuten pitäisi.
Mieheni ja minä tapasimme 8 vuotta sitten. Rakastuimme heti ja muutimme yhteen. Minä olin siihen asti ollut pahasti sitoutumiskammoinen ja mieheni taas oli aina ollut parisuhteessa. Tiesin vaan heti, että tässä tämä on, että tämä mies on elämäni rakkaus. Olin 24-vuotias ja mieheni 26-vuotias.
Mies käytti paljon (liikaa) alkoholia. Asuimme Helsingin keskustassa ja kävimme molemmat paljon baareissa. Huomasin nopeasti, että aina riidan alettua mies paekni tilannetta juomisella.
Minä olin se joka usein riidellessä oisi lyönyt hanskat tiskiin ja luovuttanut, mies taas ei koskaan halunnut erota.
Vuoden päivät kaikki sujui oikeastaan aika hyvin, mitä nyt mies joi liikaa.
Sitten tulin raskaaksi minipillereistä huolimatta.
Emme suunnitelleet lasta, ja mies meni shokkiin. Tällä kertaa ei paennut hankalaa tilannetta juomiseen vaan aloittamalla suhteen toiseen naiseen.
Sain sen selville ja maailmani meni romuksi. Olin ajatellut että olkoon mies millainen hulttio tahansa, niin se rakastaa minua kuitenkin niin hirveästi, ettei pettäisi.. :(
Annoin anteeksi. Lapsi syntyi ja meillä meni vaihtelevasti. Minä menin jotenkin sisältä kramppiin tuon pettämisen myötä. Mies yritti olla hyvä isä ja aviomies. Sortui kuitenkin juomaan välillä ja silloin kaikki meni päin helvettiä: Mies haukkui minut, saattoi käydä käsiksi. Olin itse paha suustani, mökötin ja sulkeuduin lisää.
Kuitenkin tiesin kokoajan rakastavani miestäni. WEnkä kumma kyllä koskaan epäillyt rakastiko mies minua.
Olin ihan tyytyväinen elämääni. Kunnes viime vuoden alussa mies muuttui. Oli etäinen, ärtyisä, tyytymätön. Inhosi työtään, asuntoamme, perhe-elämää, minussa oli vikaa aina, sairasteli kokoajan, kaikki oli siis pielessä.. Aistin että mies käy läpi kriisiä, mutta emme osanneet puhua asiasta. Keskustelu johti aina riitaan, mies sanoi jotain todella typerää ja loukkaavaa ja minä aloin mököttää. Ongelma oli myös kokoajan miehen epänormaali mustasukkaisuus. Puhelinten tutkimista, facebookin viestin stalkkausta yms. Pohjimmiltaan minä epäilin toista naista, mutta mies ponnekkaasti kiisti kaiken.
Kesällä kaiki kulminoitui eräisiin firman kesäjuhliin. Mies soitteli jatkuvasti missä olen ja mitä teen (en ollut käynyt enää vuosiin lainkaan baareissa, olin aina kotona tai urheiluharrastuksissani, en ikinä baareissa). Hermostuin kyttäämiseen ja vedin persekännit. Mies ilmoitti että vaihtaa lukot, että mulla ei ole enää asiaa kotiin. En ole enää hänen vaimonsa. Tulin aamuyöstä kotiin, ovi oli takalukossa. Sain anella mieheltä että päästi mut sisään, ja kun avasi oven, löi multa silmän mustaksi. Pöydällä odotti valmiiksi täytetty avioerohakemus.
Laitettiin eropaperit vetämään. Miehen reaktio oli kohtuuton, sillä hän itse oli usein öitä pois kotoa, ramppasi baareissa yms.
Viikon päästä tästä sain kuulla että mieehllä oli ollut lähes puoli vuotta toinen nainen.
Kaikki sujui nopeasti, asunto myytiin yms. Minä ja lapsi muutettiin omillemme. Mies alkoi sekoilla pahemman kerran. Kiusasi ja häiritsi mua, teki ohareita, uhkaili itsemurhalla, katui välillä, välillä haukkui mua. Käytös oli aivan sekopäistä. Mieheltä katosi kontrolli.
Mulla oli eron jälkeen nopea laastarisuhde, jonka mies torpedoi. Mies sensijaan alkoi seurustella kk eron jälkeen jonkun uuden naisen kanssa ja teki siitä heti julkista. Mua haukkui ja kohteli ilkeästi.
Sitten jotain tapahtui, mies alkoi haluta mut takas. Mä olin romuna, päästin miehen elämääni. en luvannut parisuhdetta, en mitään. Sanoin vaan että katotaan. Että mies menee terapiaan ja hankkii lääkityksen yms, voin harkita asiaa.
Muutama kk katseltiin.. Mies selvästi kamppaili muuttuakseen paremmaksi ihmiseksi. Mutta sai välillä aivan järkyttäviä mustasukkaisuuskohtauksia, jotka kärjistyivät tähän nopeaan laastarisuhteeseeni. Mies oli _sairaalloisen_ mustasukkainen. Haukkui mua huoraksi ja lutkaksi kun menen sänkyyn ekan tyypin kanssa eron jälkeen. Myönsi tehneensä itse väärin kyllä kun petti, mutta tyyliin että "mä tein väärin joo, MUTTA.." ja sitten perään halveksuntaa, huorittelua ja aivan sairaita juttuja. Kuulemma miestä loukkasi se että minä olin häntä kohtaan etäinen avioliiton aikana (eka pettäminen sai mut sulkeutumaan) ja sitten menenkin sänkyyn jonkun randomin tyypin kanssa heti eron jälkeen.
Ja nyt sitten eilen tämä farssi päättyi.. Miehen mieliala muuttui muutamassa minuutissa iloisesta kireään ja synkkään. (Miehellä siis masennuslääkitys). Ja alkoi haukkua yhtä miespuolista kaveriani aivan yhtäkkiä hirveän vihan voimalla. Minä hermostuin, ja yhtäkkiä mies vaahtosi että "nussi sitäkin äijää vaan nussi."
Heitin miehen ulos. Olin jo aiemmin snaonut etten kuuntele tuollaisia sairaita panemisjuttuja. Mutta ei, ei voi hillitä itseään vaan alkaa jankuttamalla jankutttaa noita pimeitä juttujaan.
Lähetteli sitten veilä illalla viestejä joissa alkoi taas syytellä ja haukkua mua kuinka ällöttävää on että olin niin ruman miehen kanssa. Jankkasi ja jankkasi tästä laastarisuhteestani.
On jotenkin ihan hullua miksi mies haukkuu mua kun itse oli se joka petti kaksi kertaa.
Avatkaa mun silmät, puhukaa järkeä, tuntuu että olen tässä ihan voimaton.
Kommentit (28)
Tämä menee aivan farssin puolelle jo:
Exäni lähetti äsken facebookin kautta kuvia (oli kaivellut netistä) tästä laastarisuhteestani. Kommentoi kuinka voin olla niin sairas että annan noin ruman miehen panna itseäni. Ja Että olen häiriintynyt kun olen antanut tuon miehen lohduttaa itseäni.
Siis herrajeesus sentään miten SAIRASTA touhua! Mitä olenkaan ajatellut kun kuvittelin että voisin tuollaisen miehen kanssa ehkä vielä palata yhteen, miehen jolla on noin perustavaalaatua olevia mt-ongelmia sekä selkeä pakkomielle.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä menee aivan farssin puolelle jo: Exäni lähetti äsken facebookin kautta kuvia (oli kaivellut netistä) tästä laastarisuhteestani. Kommentoi kuinka voin olla niin sairas että annan noin ruman miehen panna itseäni. Ja Että olen häiriintynyt kun olen antanut tuon miehen lohduttaa itseäni. Siis herrajeesus sentään miten SAIRASTA touhua! Mitä olenkaan ajatellut kun kuvittelin että voisin tuollaisen miehen kanssa ehkä vielä palata yhteen, miehen jolla on noin perustavaalaatua olevia mt-ongelmia sekä selkeä pakkomielle. AP
Nyt puhuu järjen ääni. Ansaitset parempaa!
Tulipa outo olo. Järkyttävää, että joku kamppailee näin samanlaisessa tilanteessa, kuin itse vuosi sitten. Kertomuksesi kuulosti todella tutulta, ja tunteesi omiltani. Lähde pois, katkaise välit kokonaan mieheen. Aika auttaa, niin se vaan on. Huomaat ajan kuluessa ettet miestä enää edes rakastanutkaan, kyse on aivan jostain muusta. Miehelläsi on narsistisia luonteenpiirteitä, ei hän tuosta muuksi muutu, niin valitettavaa kuin se onkin. Omien syyllisyydentunteidesi vuoksi kehottaisin sinua menemään ammattiauttajan juttusille, olet todennäköisesti vaipunut huomaamattasi masennukseen itsekin. Voimia!
. Lähde pois, katkaise välit kokonaan mieheen. Aika auttaa, niin se vaan on. Huomaat ajan kuluessa ettet miestä enää edes rakastanutkaan, kyse on aivan jostain muusta. Miehelläsi on narsistisia luonteenpiirteitä, ei hän tuosta muuksi muutu, niin valitettavaa kuin se onkin. Omien syyllisyydentunteidesi vuoksi kehottaisin sinua menemään ammattiauttajan juttusille, olet todennäköisesti vaipunut huomaamattasi masennukseen itsekin. Voimia!
täysin samaa mieltä. Olin itse samankaltaisessa suhteessa kymmenen vuotta, joka päättyi kun miehen väkivalta yhtenä kännikertana oli mulle kertakaikkiaan liikaa. Kuitenkin uskoin etten voi elää ilman häntä tai olen vastuussa jos hän satuttaa itseään.
Viisi vuotta myöhemmin kaikki tunteeni häntä kohtaan ovat todellakin kuolleet ja koko ihminen vaan puistattaa. Olen kohdannut hyvän miehen jota rakastan aidosti enemmän ja olen onnellinen. Menneisyyttä en enää edes mieti.
Helposti tai nopeasti irtaantuminen ei kuitenkaan käynyt eikä meillä ollut lapsia, mikä tietysti mutkistaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä, tai sitten saitte vaan toistenne pahimmat puolet esiin yhdessä ollessanne. Joskus tulee mieleen että jotkut ihmiset oikein kaivavat verta nenästään kun alkavat suhteeseen vaikeiden tai jopa mielisairaiden kanssa. Ehkä elämä olisi liian tylsää ja tasaista ilman ryyppäämistä, riitelyä ja pettämistä...?
Mä taas rakastan leppoisaa elämää ja tylsää tavallista arkea. En ikinä katselisi arvaamatonta, mielisairasta miestä joka lääkitsee itseään viinalla ja kaiken päälle vielä pettää, haukkuu ja hakkaa.......onko järkeä tuhlata elämäänsä tuollaiselle sairaalle tyypille?! Lisäksi voit saada niin pahasti siipeesi ettet enää uskalla lähteä suhteeseen, mikä voisi olla se oikea.
Hienoa, toivon sulle ja lapsellesi parempaa jatkoa, sitä että olet nyt lopullisesti päässyt miehestä eroon etkä enää samanlaiseen haksahda.
meillä ei onneksi ollut lapsia joten pystyin irtaantumaan miehestä ajan kanssa kokonaan.
Ensi silmäyksestä tiesin, että hän on se oikea, jotenkin mulla vaan oli sellainen tunne, että mies on liian hyvä ja liian hyvännäköinen mulle(koskaan aikaisemmin ei minulla ole sellaisia tunteita ollut) joten mitään lähestymistä siihen suuntaan en tehnyt. Aika pian mies kuitenkin hakeutui juttelemaan ja kehui minua niin ihanaksi ja täydelliseksi ja ja.. olin ihan taivaissani, että voiko näin todella käydä.
Loppujen lopuksi siitä tapaamisesta meni monien mutkien kautta vuosi kunnes törmäsimme toisiimme ihan toisessa yhteydessä ja mies kysyi voiko soittaa minulle, se puhelukin oli niin ihana, siis jo äänessä oli jotain niin täydellistä ja tuttua.
Sen jälkeen alettiin sitten seurustelemaan ja edelleen mulla oli sellanen tunne, että se on vaan liian hyvä mulle. Joka paikassa mihin sen kanssa meni naisia kääntyi katsomaan perään, yritti tehdä tuttavuutta ym. mies ei tuntunut itse tajuavansa sitä ollenkaan ja myöhemmin tulikin selville, että sillä todella oli ongelmia oman ruumiinkuvansa kanssa.
Eka kuukausi meni todella ihanasti ja lähdettiin ensimmäiselle pitkälle reissulle kahdestaan, siellä ilmaantuikin sitten ihan eripuoli siitä ihmisestä, kävi jopa mielessä, että pääsenköhän ikinä hengissä sieltä pois.
Mies kuitenkin sai puhuttua asiat niin, että kaikki johtui siitä, että rakastaa mua niin kovasti, eikä tälläistä ole ennen tapahtunut, eikä tapahdu enää ikinä.
Mutta sellaisena se homma jatkui, toisena hetkenä niin ihanaa ja toisena täydellinen pudotus.
Se oli siis niin sairaaloisen mustasukkanen. Jos en heti pystynyt vastaamaan puhelimeen, niin siitä seurasi sellaset kilarit, kymmenen viestiä kaikkia ihan sairaita asioita, siis oikeasti niin sairaita, että miten sellaisia voi toiselle edes sanoa.
Lopulta se kävi muhun käsiksi koska olin kuulemma katsonut jotain sen kaveria "sillä" tavalla.
Kaksi kertaa sen kaverit pelastivat mut erinäisistä tapahtumista viemällä mut niiden luokse ja siitähän vasta soppa syntyi. Ja SILTI mä rakastin sitä ihan sydämmeni kyllyydestä, en olisi voinut kuvitella enää koskaan rakastavani ketään toista.
Jossain vaiheessa se asetelma alkoi kuitenkin kääntymään siitä ylöspäin katsomisesta alaspäin katsomiseen ja aloin tajuamaan, että sen ihmisen ongelmat on vaan niin suuria ettei siihen mun rakastaminen auta.
Erään tilanteen jälkeen sitten oli aika varma tunne siitä, että tää on nyt nähty ja nyt tää loppuu. Ei se kuitenkaan ihan niin helposti loppunut, vaikka ei seurusteltu niin oltiin kuitenkin jatkuvasti yhteydessä ja harrastettiin seksiä vielä tosi pitkään vaikka se oli tahollaan parisuhteessa.
Lopulta lopetin sen homman kun tapasin itse miehen ja aloin seurustelemaan. Se kuitenkin jatkoi soittelua ja viestittelyä vuosia, mutta jossain vaiheessa lakkasin kokonaan vastaamasta, silti se lähetteli mulle kuvia meistä ja sen aikoinaan musta ottamia ym..
Vaikka en enää sille vastaa mitään, niin olisi valehtelua etten ajattelisi sitä tai näkisi siitä unia. Edelleen se on jollain tapaa mun mielessä täydellinen ja se onkin syy siihen miksi oon katkassut välit kokonaan,siihen paskaan en enää koskaan lähde mukaan.
Näillä siis mennään, muu on nähty.
Mutta meidän kaveripiirissä se nyt oli ihan normaalia käydä paljon baareissa.. Olimme molemmat epäkypsiä tavatessamme.
Mies on sitä mieltä että teen elämämme suurimman virheen päättämällä tarinamme tähän.
Kokee ettei hänen eilinen halveksunta lasstarisuhteestani ole mitenkään kohtuutonta, hänellä on oikus kertoa omista tuntemuksistaan.
AP