Yrittäjä puolisona ja turhat lupaukset
Miten pitkään pitää tätä kärvistelyä sietää ja turhia lupauksia. Puoliso on ollut nyt n. 14 vuotta yrittäjänä ja viimeiset 5 vuotta on alas menty tulojen osalta. Autan lapsen kanssa mitä voimme, mutta pieni on meidän panos. Usko ja halu on kova ja koko ajan kuulen lupauksia paremmista kuukausista jne.. Perheen pyöritys vaatii kahden henkilön tulot ja huomaan, että henkinen jaksaminen on todella koetuksella. Mikä avuksi?
Kommentit (17)
Tämähän tässä on, kun Suomessa höngitään ja vöngitään pyrkyriksi; on niiiiin hienoa ja lässyti lässyti. Sitten ollaankin piipertämässä kun vtuiksihan homma meni. Tuo jatkuva pyrkyrityrkytys pitäisi lopettaa kokonaan.
Ap tekee itse omia töitä enemmän perheen eteen.
Mikä on teidän tulojenne prosenttisuhde vuositasolla viimeisen viiden vuoden aikana?
Mitä ne turhat lupaukset ovat? En saanut selvää mistä aloituksessa on oikein kyse, siitäkö, että elätät perheen yksin?
Jos yritys ei kannata, niin se kannattaa lopettaa. Kärvistely on raskasta myös yrittäjälle itselleen.
On niitä yhden huoltajan perheitäkin paljon, eli ei pidä paikkaansa, että perhe vaatii kahden ihmisen tulot.
Haista suoraan sanottuna paskaa ap.
Avioliitto on niin tunteissa kuin taloyåusessakin yhteisyritys.
Itse olen lähtöisin pienyrittäjä perheestä. Kun isäni ja äitini aikoinaan menivät yhteen, kumpikin oli ammattikoulussa. Äiti keittiölinjalla kZ isä autonasentajalta linjalla.
Kun he valmistuivat, äiti sai töitä suuren sairaskohtauksen keittiöstä ja isä yksityiseltä puolelta. Pian äiti joutui jäämään äitiyslomalle, koska odotti veljeäni esikoista.
Isö oli helventinmoisrn kova duunari, aktiivinen ja yritteliäs.
Lopulta isä halusi perustaa oman yrityksen. Äiti kannusti.
Isä osti ensimmäisten kuorma- auton, pankin lainarahoilla, sillä luottoa oli.
Ja siitä yritys lähti. Ensin ajoi yksin kaikki urakat, lähes yötä päivää.
Laadukas ja luotettava huomattiin, ja isä sai yhä enemmän töitä, mm. hiekan ajoissa rakennuksille,
Isä osti toisen kuorrna-auton ja pakkasi sille ajajan.
Lopulta pienestä lähtenyt firma, kasvoi maansiirto yritykseksi, joka omisti kaivinkoneita ja muita koneita, Ja sai laajasti töitä, jopa oman maakunnan ulkopuolelta.
Ei isä ehtinyt kotona olemaan, Kuitenkin he saivat 3 lasta, avioliitto kesti.
Se on niin, että ihminen tottuu elämään, jota elää. Oppii myös joustamaan.
Äitti kävi edelleen keittäjän töissä sairaalassa. Se oli taustatrurva siihen, että ainakin toisella on duunipaikka, jos yritys lama- aikoihin kaatuisi.
Onneksi ei kaatunut,
ap alkaa myymään enemmän miehensä tueksi. et kait vaan laita miestäsi yksin työskenteleen. oletko kuullut perheyrityksestä?
Vierailija kirjoitti:
Haista suoraan sanottuna paskaa ap.
Avioliitto on niin tunteissa kuin taloyåusessakin yhteisyritys.
Itse olen lähtöisin pienyrittäjä perheestä. Kun isäni ja äitini aikoinaan menivät yhteen, kumpikin oli ammattikoulussa. Äiti keittiölinjalla kZ isä autonasentajalta linjalla.
Kun he valmistuivat, äiti sai töitä suuren sairaskohtauksen keittiöstä ja isä yksityiseltä puolelta. Pian äiti joutui jäämään äitiyslomalle, koska odotti veljeäni esikoista.
Isö oli helventinmoisrn kova duunari, aktiivinen ja yritteliäs.
Lopulta isä halusi perustaa oman yrityksen. Äiti kannusti.
Isä osti ensimmäisten kuorma- auton, pankin lainarahoilla, sillä luottoa oli.
Ja siitä yritys lähti. Ensin ajoi yksin kaikki urakat, lähes yötä päivää.Laadukas ja luotettava huomattiin, ja isä sai yhä enemmän töitä, mm. hiekan ajoissa rakennuksill
Mahtava tarina! Kiitos tästä! Jaksaa taas pikku yrittäjä jatkaa painamista
Mitä odotit? Ei yrittäjyys ole mikään kultaoksa, se on vasuripropagandaa.
On se silti paljon parempaa kuin toisen leivissä, ei aina siis taloudellisesti tai että olisi helppoa, mutta vaikka on raskasta niin onhan siinä vapaus ja kehittyminen ja itsetunto ja ylpeys omasta työstä ja tekemisestä ja jos pääsee näyttämään ja onnistuu niin se on kaikki itselle
t. onnellisen köyhän yrittäjän köyhä onnellinen puoliso
Vierailija kirjoitti:
Ap tekee itse omia töitä enemmän perheen eteen.
Tekeehön se yrittäjä mieskin töitä. vaimonsa ja ladtensa eteen,
alasta riippuen, yötä päivää.
Perheensä eteenhän yrittäjä duunia tekee: Maksaa suurimman osan omakotitalon rakentamisen kuluista. Ostaa vaimolle auton, jolla vaimo pääset töihin.
Ostaa perheen pojilke, maastopyörät, mopot, moottoripyörät, mönkijät ja moottoripyörät.
Ostaa lapsille uusimmat puhelimet, merkkivaatteet, maksaa kesälukiot ja muut.
Yrityttäjä isä itse, ehtii kotiin vain lauantai-iltaisin saunomaan, ja silloin hän saunan jälkeen kattelee rakastvasti lapsiaan, joidtm eteen duunia painanut vuosikausia. Vaimoaan samoin.
Tällänen on tavallinen pienistä lähtökohdista ponnistanut suomalainen miesyrittäjä.
Kaikki on tehty perheen hyväksi.
Sinkkumiehet harvoin tuollaiseen elämään alkaa.
ei mitään parempia aikoja ole tulossa, jos ei itse tee niitä asioita paremmin. teillä on tuollaista, toisen haukkumista ja häviämistä. miten kehtaat ylipäätänsä haukkua miestäsi, hän on rohkea kun uskalsi edes yrittää teille parempaa elämää.
Ap toimii asiantuntijana suht. suuressa yrityksessä, joten perheyrityksestä ei kyse.
Milloin pitää osata laittaa hanskat tiskiin ja etsiä muualta töitä?
Up