Lue keskustelun säännöt.
Pettymys. (pitkä stoori)
08.02.2013 |
aivan hajalla.
Miksi oi miksi mies käyttäytyy näin? Olen vässykkä, tiedän sen, mutta rakkaus toiseen ihmiseen saa tekemään ihmeellisiä asioita. Luulen että en näe asioita lainkaan kuten pitäisi.
Mieheni ja minä tapasimme 8 vuotta sitten. Rakastuimme heti ja muutimme yhteen. Minä olin siihen asti ollut pahasti sitoutumiskammoinen ja mieheni taas oli aina ollut parisuhteessa. Tiesin vaan heti, että tässä tämä on, että tämä mies on elämäni rakkaus. Olin 24-vuotias ja mieheni 26-vuotias.
Mies käytti paljon (liikaa) alkoholia. Asuimme Helsingin keskustassa ja kävimme molemmat paljon baareissa. Huomasin nopeasti, että aina riidan alettua mies paekni tilannetta juomisella.
Minä olin se joka usein riidellessä oisi lyönyt hanskat tiskiin ja luovuttanut, mies taas ei koskaan halunnut erota.
Vuoden päivät kaikki sujui oikeastaan aika hyvin, mitä nyt mies joi liikaa.
Sitten tulin raskaaksi minipillereistä huolimatta.
Emme suunnitelleet lasta, ja mies meni shokkiin. Tällä kertaa ei paennut hankalaa tilannetta juomiseen vaan aloittamalla suhteen toiseen naiseen.
Sain sen selville ja maailmani meni romuksi. Olin ajatellut että olkoon mies millainen hulttio tahansa, niin se rakastaa minua kuitenkin niin hirveästi, ettei pettäisi.. :(
Annoin anteeksi. Lapsi syntyi ja meillä meni vaihtelevasti. Minä menin jotenkin sisältä kramppiin tuon pettämisen myötä. Mies yritti olla hyvä isä ja aviomies. Sortui kuitenkin juomaan välillä ja silloin kaikki meni päin helvettiä: Mies haukkui minut, saattoi käydä käsiksi. Olin itse paha suustani, mökötin ja sulkeuduin lisää.
Kuitenkin tiesin kokoajan rakastavani miestäni. WEnkä kumma kyllä koskaan epäillyt rakastiko mies minua.
Olin ihan tyytyväinen elämääni. Kunnes viime vuoden alussa mies muuttui. Oli etäinen, ärtyisä, tyytymätön. Inhosi työtään, asuntoamme, perhe-elämää, minussa oli vikaa aina, sairasteli kokoajan, kaikki oli siis pielessä.. Aistin että mies käy läpi kriisiä, mutta emme osanneet puhua asiasta. Keskustelu johti aina riitaan, mies sanoi jotain todella typerää ja loukkaavaa ja minä aloin mököttää. Ongelma oli myös kokoajan miehen epänormaali mustasukkaisuus. Puhelinten tutkimista, facebookin viestin stalkkausta yms. Pohjimmiltaan minä epäilin toista naista, mutta mies ponnekkaasti kiisti kaiken.
Kesällä kaiki kulminoitui eräisiin firman kesäjuhliin. Mies soitteli jatkuvasti missä olen ja mitä teen (en ollut käynyt enää vuosiin lainkaan baareissa, olin aina kotona tai urheiluharrastuksissani, en ikinä baareissa). Hermostuin kyttäämiseen ja vedin persekännit. Mies ilmoitti että vaihtaa lukot, että mulla ei ole enää asiaa kotiin. En ole enää hänen vaimonsa. Tulin aamuyöstä kotiin, ovi oli takalukossa. Sain anella mieheltä että päästi mut sisään, ja kun avasi oven, löi multa silmän mustaksi. Pöydällä odotti valmiiksi täytetty avioerohakemus.
Laitettiin eropaperit vetämään. Miehen reaktio oli kohtuuton, sillä hän itse oli usein öitä pois kotoa, ramppasi baareissa yms.
Viikon päästä tästä sain kuulla että mieehllä oli ollut lähes puoli vuotta toinen nainen.
Kaikki sujui nopeasti, asunto myytiin yms. Minä ja lapsi muutettiin omillemme. Mies alkoi sekoilla pahemman kerran. Kiusasi ja häiritsi mua, teki ohareita, uhkaili itsemurhalla, katui välillä, välillä haukkui mua. Käytös oli aivan sekopäistä. Mieheltä katosi kontrolli.
Mulla oli eron jälkeen nopea laastarisuhde, jonka mies torpedoi. Mies sensijaan alkoi seurustella kk eron jälkeen jonkun uuden naisen kanssa ja teki siitä heti julkista. Mua haukkui ja kohteli ilkeästi.
Sitten jotain tapahtui, mies alkoi haluta mut takas. Mä olin romuna, päästin miehen elämääni. en luvannut parisuhdetta, en mitään. Sanoin vaan että katotaan. Että mies menee terapiaan ja hankkii lääkityksen yms, voin harkita asiaa.
Muutama kk katseltiin.. Mies selvästi kamppaili muuttuakseen paremmaksi ihmiseksi. Mutta sai välillä aivan järkyttäviä mustasukkaisuuskohtauksia, jotka kärjistyivät tähän nopeaan laastarisuhteeseeni. Mies oli _sairaalloisen_ mustasukkainen. Haukkui mua huoraksi ja lutkaksi kun menen sänkyyn ekan tyypin kanssa eron jälkeen. Myönsi tehneensä itse väärin kyllä kun petti, mutta tyyliin että "mä tein väärin joo, MUTTA.." ja sitten perään halveksuntaa, huorittelua ja aivan sairaita juttuja. Kuulemma miestä loukkasi se että minä olin häntä kohtaan etäinen avioliiton aikana (eka pettäminen sai mut sulkeutumaan) ja sitten menenkin sänkyyn jonkun randomin tyypin kanssa heti eron jälkeen.
Ja nyt sitten eilen tämä farssi päättyi.. Miehen mieliala muuttui muutamassa minuutissa iloisesta kireään ja synkkään. (Miehellä siis masennuslääkitys). Ja alkoi haukkua yhtä miespuolista kaveriani aivan yhtäkkiä hirveän vihan voimalla. Minä hermostuin, ja yhtäkkiä mies vaahtosi että "nussi sitäkin äijää vaan nussi."
Heitin miehen ulos. Olin jo aiemmin snaonut etten kuuntele tuollaisia sairaita panemisjuttuja. Mutta ei, ei voi hillitä itseään vaan alkaa jankuttamalla jankutttaa noita pimeitä juttujaan.
Lähetteli sitten veilä illalla viestejä joissa alkoi taas syytellä ja haukkua mua kuinka ällöttävää on että olin niin ruman miehen kanssa. Jankkasi ja jankkasi tästä laastarisuhteestani.
On jotenkin ihan hullua miksi mies haukkuu mua kun itse oli se joka petti kaksi kertaa.
Avatkaa mun silmät, puhukaa järkeä, tuntuu että olen tässä ihan voimaton.
Kommentit (28)
Ja lapsella myös. Ehkä jo riittää. Tee poliisi ilmoitus kaikesta uhkailusta. Vaihda lukot, muuta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei kuule tätä haukkumista, koska se tapahtuu silloin kun lapsi on nukkumassa, huoneessaan tms. Ja kun huomaan että tuo syyttely alkaa, olen pyytänyt miestä poistumaan.
Nämä on sellaisia ihme kohtauksia joita mies saa. Siis lietsoo itsensä jotenkin ihan järjettömään tilaan.
Surullista on että mies todella on kuukasia tässä yrittänyt tsempata, ja olen nähnyt miehessä muutoksen, mm. alkoholin on jättänyt täysin ja kokonaan. Mutta ilmeisesti ei voi tälle pakkomielteenomaiselle käytökselleen mitään. :(
AP
Sairaalloinen mustasukkaisuus ei parane raitistumalla
ei toi ole mitään rakkautta kummankaan puolelta. miehesi on alkoholisti etkä sä voi asialle yhtään mitään. Miehesi voi hakea siihen apua jos itse haluaa. Alhoholismi on etenevä sairaus eikä hän paremmakis muutu jos ei alkoa jätä. Paljon voimia sinulle. olen erittäin läheltä seurannut vastaavanlaista suhdetta. Tiedän että sinulla on raskasta. Voisitko pyytä apua vaikka neuvolasta. Pääsisit keskustelemaan ammatti-ihmisen kanssa.
Olet paljon onnellisempi ilman. Ja joskus, sitten myöhemmin, kun olet toipunut, voit löytää oikean, tasapainoisen ihmissuhteen, joka avaa silmäsi. Tuollainen ei ole tervettä eikä normaalia, olet vain ollut liian lähellä sitä liian kauan ja suhteellisuudentajusi on kadonnut asian suhteen. Mies on yrittänyt petrata joo, mutta vain sen takia, että ottaisit hänet takaisin. Ja oikea muutos lähtee aina itsestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei toi ole mitään rakkautta kummankaan puolelta. miehesi on alkoholisti etkä sä voi asialle yhtään mitään. Miehesi voi hakea siihen apua jos itse haluaa. Alhoholismi on etenevä sairaus eikä hän paremmakis muutu jos ei alkoa jätä. Paljon voimia sinulle. olen erittäin läheltä seurannut vastaavanlaista suhdetta. Tiedän että sinulla on raskasta. Voisitko pyytä apua vaikka neuvolasta. Pääsisit keskustelemaan ammatti-ihmisen kanssa.
Kyllä, uskon että tässä on osaltani siitä kysymys.
Oloni on nyt eron jälkeen ollut sellainen että jos en ole exäni kanssa kaipaan häntä kamalasti. Odotan viestejä yms. Mutta kun ollaan yhdessä, minua ahdistaa, en haluaisi olla lähellä, ahdistaa miehen ylenpalttinen ulkonäköni ylistäminen.. Olen ihan solmussa näiden omien tunteitteni kanssa.
Mies käy terapiassa siis ja syö masennuslääkettä. Luulen vaan että terapiasta ei ole hyötyä, koska epäilen vahvasti ettei puhu siellä totta, sillä en usko että tiedostaa itse ongelmansa. Ja nyt tästä masennusdiagnoosista on saanut hyvän suojan itselleen, on niin ahdistunut eikä osaa olla yksin, että pitäisi siksi päästä luokseni.. Lääkkeet tekee hulluksi yms.
AP
Ihan varmasti kuulee...Ja aistii. Nyt todellakin otat itsestä kiinni ja haet lähestymiskiellon. Keskustele lastenvalvojan/perheneuvolan tms kanssa millä tavalla isäsuhdetta voisi ja pitäisi pitää yllä, mutta vaadi valvotut tapaamiset. Miehesi on sen verran ailahtelevainen, että en antaisi lasta ihan yksin hänen haltuun.
Tuo alkoholi on ollut suhteessanne mukana alusta asti. Jos joku muu on nyt vasta suhteen alkuvaiheessa, ota oppia jo nyt. Miksi pilata koko elämäänsä muka rakastamansa ihmisen kanssa kun maailmassa löytyy parempiakin kumppaneita. Ihminen on itse vastuussa alkoholinkäytöstään, ja tuo ap:n rakkaus kuulostaa enemmän hoivavietilta ja läheisriippuvuudelta kuin todelliselta rakkaudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että tunnen miehen. Tiedän että hänellä on vakavia ongelmia, hän on välillä mitä hirvein ihminen. Täynnä vihaa, inhoa, halveksuntaa.. Mutta on sitten myös se toinen puoli, se johon olen edelleen kaiken jälkeen rakastunut.
Mies on hauska, meillä on hervottoman hauskaa yhdessä. huumorintajumme natsaa. Mies palvoo minua, kehuu ulkonäköäni jatkuvsti, eikä pysty irrottamaan käsiään minusta hetkeksikään. Saan päivittäin viestejä kuinka syvästi minua rakastaa, kuinka ajattelee minua taukoamatta. Eron jälkeen (siis sen tajuttoman sekoilun loputtua, kun mies tuli edes jollain tasolla järkiinsä) ainoa ongelmamme on ollut nuo hullut mustasukkaisuuskohtaukset, jotka kohdistuvat jostain syystä tähän laastarisuhteeseeni.
Jälkeenpäin mies katuu ja itkee kohtaustaan.
Hän on yrittänyt kaksi kertaa itsemurhaa eron jälkeen. Toisella kertaa oli hilkulla onnistua.
Pelkään ja tunnen syyllisyyttä siitä että jos mies nyt tappaa synkkyyksissään itsensä, olen syyllinen.
Koen myös pahaa oloa siitä, että olen ollut todella rankka miestä kohtaan. Toisaalta järki sanoo että mies mokasi, teki niin väärin kuin vaan voi, mutta silti syytän itseäni.
AP
Vietät miehen kanssa hirvittävää elämää - lapsen ei missään nimessä ole kanssanne hyvä olla. Pettämisen lisäksi on väkivaltaa ja haukkumista.
Tuo ei voi tuosta enää parantua, joten itsesi ja lapsesi tähden kävele suhteesta ulos. Et voi pysyä ehjänä tuossa suhteessa ja vuosien myötä muuttuu vain pahemmaksi.
Koita nähdä tosiasiat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhaa ei koskaan voi enää muuttaa hyväksi, kun teillä on noi isot ongelmat. Sua painaa aina vanhat pettämiset ja miehen juominen ja tulet aina pelkäämään, koska hän saa taas jonkun kohtauksen.
Lapsi näkee ja kuulee kaiken, vaikka kuinka nukkuisi tai olisi huoneessaan. Lapsesi takia lopeta toi suhde. Mies yritti muuttua ja tsemppasi, mutta ei pystynyt. Toi teidän suhde ei ole terveellä pohjalla.
Ehkä tulet aina tavallaan rakastamaan tuota miestä, sillä hän oli sun suuri rakkaus, mutta sun on nyt päästetävä siitä miehestä irti ja uskottava itseesi. Lapsesi takia.
Vanhaa ei koskaan voi enää muuttaa hyväksi, kun teillä on noi isot ongelmat. Sua painaa aina vanhat pettämiset ja miehen juominen ja tulet aina pelkäämään, koska hän saa taas jonkun kohtauksen.
Lapsi näkee ja kuulee kaiken, vaikka kuinka nukkuisi tai olisi huoneessaan. Lapsesi takia lopeta toi suhde. Mies yritti muuttua ja tsemppasi, mutta ei pystynyt. Toi teidän suhde ei ole terveellä pohjalla.
Ehkä tulet aina tavallaan rakastamaan tuota miestä, sillä hän oli sun suuri rakkaus, mutta sun on nyt päästetävä siitä miehestä irti ja uskottava itseesi. Lapsesi takia.
Ja pahinta on että mä tiedän kyllä selviäväni, mutta suren miehen puolesta, kun hän menee niin romuksi (on sanonut ettei elämällään ole mitään merkitystä ilman mua ja lasta).
Kiitos kaikille vastaajille. Voi tuntua että olen teflonia johon ei järkipuhe tartu, mutta kyllä se tarttuu.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän olet lutka, heti peuhaamassa uuden miehen kanssa.
ja ymmärrät kai että miehen masennus johtuu sinusta? Olet epäsuorasti vastuussa, jos hän tekee itsemurhan. Koita sitten elää sen asian kanssa.
Kuten joku jo sanoikin, lapsi kuulee kyllä. Hyvin muistan lapsuudestani kaikki ne sairaat riidat, joita vanhemmat eivät arvanneet minun kuulleen. Ja tosi vahvasti ne minuun vaikuttivat.
Olet vastuussa itsestäsi ja lapsestasi, aikuinen ihminen. Ilkeä sanoa, mutta älä viitsi olla hölmö. Et sinä tuota miestä (lyö sinulta silmän mustaksi, kohtelee sinua kuin saastaa) rakasta, vaan olet rakastunut omaan kaiken kestävään, kaiken anteeksi antavaan rakkauden tunteeseesi.
Minäkin kallistun uskomaan, että tuossa kuviossa sinulta menee vielä henki. Mies on sairas, eikä tiedosta ongelmiaan. "Joo mä petin, MUTTA..." kertoo kaiken siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän olet lutka, heti peuhaamassa uuden miehen kanssa.
ja ymmärrät kai että miehen masennus johtuu sinusta? Olet epäsuorasti vastuussa, jos hän tekee itsemurhan. Koita sitten elää sen asian kanssa.
Ap, tosta älä välitä.
Muuten niin neuvoisin näin: sen, että te ette ole varsinaisesti pari miehesi kanssa ei tarvitse tarkoittaa ettekö voisi olla toistenne elämissä. Ei ehkä ennen kuin mies on saanut asiansa kuntoon, mutta lopun elämäänne jo lapsenkin takia ja itsenne. Ei mahdollista ystävyyttä pidä sulkea pois, mutta parisuhteeksi tuo on kyllä sinulle aivan liian tuhoisaa.
Eli älä luovu miehen suhteen, mutta luovu tuosta parisuhdeunelmasta. Pyrkikää hyviksi vanhemmiksi ja toistenne ystäviksi. Se on mahdollista.
Normaalistihan ystävyys eksän kanssa on toki ihanne, mutta tässä tapauksessa kävisi vaan niin, että ajan viettäminen toisen kanssa johtaisi eksät taas yhteen. Fyysistä kaipuuta ja molemminpuolista riippuvuutta kun tuntuu olevan niin kovasti. Siksi ainoa tapa tervehtyä tuosta on irrottautua toisesta ihan kokonaan.
Jos mies seuraisi läheltä ap:n elämää ystävänä, hän olisi edelleen mustasukkainen esim. uusista miehistä. Ja voisi koska tahansa saada "kohtauksen", jossa lähtisi ap:n ja ehkä lapsenkin henki.
Puheväleissä olisi toki pakko silti olla lapsen takia, mutta tekemisissä suosittelisin olemaan mahdollisimman vähän...
Sanoi heti alkuun että ei siihen kanssani pysty.
Olen sellainen syyllistyjä.. Koen syyllisyyttä aina ja kaikesta. Nytkin mulla on syyllinen ja paha olla, vaikka minä en meitä tähän tilaan ajanut. Mietin kokoajan olisiko pitänyt olla anteeksiantavampi, hellempi.
Tiedän että miestä vaivasi kovasti se etten ole suostunut olemaan hänen kanssaan pari. Painostaa jatkuvasti epäsuoraan että "kun vaan antaisit mulle mahdollisuuden tehdä sut onnelliseksi.." Ja mä taas koen että sen mahdollisuuden voisin antaa vasta kun näen miehessä muutoksen. Mies taas kokee että vasta sitten kun olemme taas parisuhteessa.
Tuntuu puhdistavalta kirjoittaa tänne ja kuulla teidän ajatuksianne.
Huomaan muuten itsessäni sellaisen piirteen että jotenkin nautin siitä kun saan paskaa niskaan, koen että ansaitsen kaiken. Lapseuuteni oli todella häiriintynyt mielisairaan äitini takia ja näköjään haen samanlaista alistusta parisuhteestakin.
AP
Ihan varmasti kuulee...Ja aistii. Nyt todellakin otat itsestä kiinni ja haet lähestymiskiellon. Keskustele lastenvalvojan/perheneuvolan tms kanssa millä tavalla isäsuhdetta voisi ja pitäisi pitää yllä, mutta vaadi valvotut tapaamiset. Miehesi on sen verran ailahtelevainen, että en antaisi lasta ihan yksin hänen haltuun.
Mäkin voin kertoa että lapset kuulee ja tietää vaikka aikuiset luulee riitelevänsä salaa! Nyt irti tuosta miehestä, lapsesi takia!!! Ja tapaamiset valvottuina!
Ei enää jaksa käydä baareissa ja juoda paljon alkoholia. Tuo on sellainen 18-22 -vuotiaiden juttu.
Eli jo tuo elämäntyyli pitäisi olla varoitusmerkki miehestä, joka tuskin tulee olemaan kovin hyvä puoliso. Kehitys jäänyt jälkeen.
Joutuuko teidän lapsi seuraamaan tätä menoa ja haukkumista? Onko mies isä lapselle?
Et voi olla yhteyksissä tuommoiseen. Sulta menee vielä henki, oikeesti. Hae apua jostakin.